MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Siinä teille pätkä Rehupiiklestä tuohon otsikkoon survottuna. Vähän huumoriakin olla pitää, koska omani on jo melko vähissä. Toisaalta siksi, että olen viime aikoina joutunut valvoskelemaan luvattoman paljon ja toisaalta, että olen alkanut ärsyyntyä enemmän kuin -noh- jonkin verran tästä ravitsemuskeskustelusta. Minulla on naamaa myöntää, että menen ajoittain metsään tuhatta ja sataa, mutta ne ovatkin minun, silkanpelkän maallikon näkemyksiä ja kokemuksia. En aio teille työntää nokan alle yhtään tutkimuksenpuolikasta, meta-analyysiä, joukko-oppia tai muutakaan suomenkielellä tai vielä vähemmän engelskalla höpistyä, silmäinne alle ja tukea väitettäni siihen tai tähän kohtaan rivillä viisi. En. Väittely jatkuu vekkulisti milloin milläkin syvällä rintaäänellä varustettuna. Tästäkin blogista varmasti joku kampaa kymmenittäin ristiriitaisuuksia, kummallisuuksia ja omituisuuksia. "Se sanoin toukokuussa 2010 tolleen ja sitten marraskuussa ihan toista. Ja reseptikin oli päin helvettiä, ...

Että jotta, tässä kun olen länkyttänyt ravitsemushitlerini käytöshäiriöistä, taidanpa pohtia asianlaitaa vähän toiseltakin laidalta. Tai ehkäpä vaikka muutamaltakin kanttikiveltä. Kyllähän se totta on, että jokainen henkilö tai etäisesti sitä muistuttava peilaa maailmaa omien kokemustensa ja kokemattomuuksiensa kautta. Minä tietenkin oman lihavan itseni kautta. En mahdu enää kuin peilikaapiston peileistä kokonaisuutena näkymään, vessan peilistäkin saa ensin katsastaa naaman toisen ja sitten vasta toisen puolen. Onko tuo mikään ihme, että terapistilla alkaa sormet syyhytä ruokavaliooni puuttuakseen. Ja minä olen sentään laihtunut monta kiloa. Monta kertaa. Useamman kymmenen kiloa, jos tarkkoja ollaan. Ainakin sata. Hankaluudet alkoivat jotakuinkin kymmenen vuotta sitten. Ehken jopa jo aiemmin. Se, mitä on sanottava terveydenhoitohenkilöstön puolustukseksi, on se, että ilmeisesti jossain on iso aukko. Toiset sanovat sitä ja toiset tätä. Yksi lääkäreistäni oli sitä mieltä, että hiilihyd...

Feissarireissarit, tuttavat ja kylännaiset Varpu ja Anja ovat molemmat pohdiskelleet asiantuntijuutta ja guruilua sekä mukamuotoisena että vakavastiotettavan tiedon tiimoilta. Niinpä ajattelin raahautua nyt perässä ja sohia minäkin ajukoppani uumenia. Tok, Tok. Koulutustahan sitä on tullut hankittua joka lähtöön. Siis aika monenkin koulutuksen lähtökohdat on tiedossa, juu. Julistaudunkin nyt heti kärkeen Erityiseksi Erityisalojen Asiantunnistajaksi, EEAfbi. Fbi -lopuke on tietenkin feisbuukin invormaatijon varassa elävä. Varpu nakutteli vaikuttavan mietelmän ravitsemushöhläilystä. Voit lujeksia sen TÄÄLTÄ . Anjan aivoitukset käsittelevät tietenkin kemikaalimaailman vaahtoja ja pääset siihen TÄSTÄ . Oman vajavaisen arkiajatteluni tuotteisiin joudut väkisinkin tutustumaan lukemalla tätä eteenpäin. Tuskin taas tulee sanottua mitään järjellistä. Järjetöntä jorinaa sitäkin enemmän. Mutta eipä haittaa, kaikki kolme lukijaani tietävät jo ennestään, että meikäläisen näppiksessä ei ole alkolu...