MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tässä sitä taas ollaan. Puhtaan kaulan kanssa, kuten tavataan sanoa. Olen tässä seuraillut näitä internetin ihmeellisen maailman keskustelupalstoja. Vähän ehkä liikaakin. En ole oikein taas ajan enkä muunkaan tasalla, että missä mennään. Toisinaan tuntuu, että joulun jälkeen alkaa taas jesuksenmoinen paniikki siitä, että kiloja on tullut. On, on, mutta nää onkin nopeita kiloja! Suuren suosion saanut mässääminen joulun aikaan tuo tullessaan vääjäämättä myös nestekiloja. Nappasin huuleeni hyytävät neljä pilleriä erästä luontaistuotekaupan nesteenpoistajaa. Poisti minusta (äskeisen punnaamisen jälkeen, sunnuntaiehtoosta alkaen) peräti -700g!! Liki kilo! Jössess! No, jatketaan vihreällä teellä mustapippurilla reilusti maustettuna. Silläkin kun on vaikutuksensa. Maksanpuhdistuskuuriakin tässä suunnittelen, olo on nimittäin kaiken mässäilyn ja vinkunimemisen jälkeen aika tankea. Täytyy vaan poimia tuolta sopivat yrtit, jotka tukevat maksaa sen puhdistuksen aikana. Teetä toki, mausteita ja ru...

Tämä otsakkeen kommentti on hyvinkin kuultua kamaa esim. viikonlopun jälkeen. Toisilla lähtee lapasesta shoppailu, toisilla syöminen ja kolmansilla juominen. Kuten eilen valittelinkin. Sattuuhan sitä, että laps kirveen nielee. Tämänpäiväisessä dagenefterdagenefterissä olen antanut kertoa itselleni, että munakasrullan tekeminen virkistää kummasti! Perr...sekin sitten pääsi lapasesta. Hommasin taannoin kananmunia ihan polkuhintaan. Olivathan ne ikävä kyllä häkkimunia, mutta nyt hinta ratkaisi. Sillä vähävaraisuuden tässä asteessa en oikein tahdo jaksaa ymmärtää luomumunien päälle, jotka maksavat 10-15 egeä kenno (30kpl). Ostin siis halppismunia. Vajaa 2€ kenno. Ja monta kennoa! Munia oli yli 100..eli 5 kennoa. Tarvitsin toki leipomuksiinkin, ja voiteluihin. Ja koirille. Ja itselle, keitettäväksi. Tai paistettavaksi. Ja munakkaaksi. Juu. Nyt sitten välähti tässä tovi sitten, etten ole tehnyt munakasrullaa aikoihin. Enkä varmaan tämän päivän jälkeen teekään. Kolmas rullaatipohja jo uunis...

Kas kehveliä, kun aika lentää. Minä vaan en lentele juurikaan. En ole tässä viimeaikoina lentänyt edes nurin. Aatoskaan ei juuri ole lennellyt. Eikä kynä. Pari lautasta kyllä lenteli, kun ote kirposi vallan vahingossa. Onneksi olivat tyhjiä ne lautaset. Tiskarista kaappiin menossansa. Lohettoman likakuun jälkeen ei ole juurikaan sattunut ja tapahtunut. Tai on. Sattunut on milloin lonkkaan ja milloin vatsaan saatika käteen. Särkylääkkeiden syömisessä tai oikeastaan syömisen välttelyssä, alan olla melko hyvä! Panadol ja Burana eivät ole parhaita ystäviäni. Vaan ihan perusjuttu: hiljainen käveleminen. Ihan vaan tuossa lähistöllä käppäily. Tosin metsään ei oikein ole päässyt, kun puro tulvii sen verran hienosti, etten uskalla siihen sillantapaiselle astua. Se kun on liukas. Saattaisi siro 42-numeroinen saapas siinä luistaa, nih. Päässä ei näin syyskylmillä ole liikkunut juuri mitään, lentämisestä puhumattakaan. Olen ihan tarkoituksella taas pysytellyt tikunmitan päässä ravitsemuskeskus...

Tulin haastetuksi Karppisiskojen munakisoihin. Kieku-munia minulla ei ollut, eikä pesämunakaan kuin nimeksi, mutta kehittelin pienessä mielessäni tämmöisen hauskan, nopean ja laiskallekin sopivan sekametelikohokkaan. Tulee koko eväs kerralla. Otetaan muffinssipannu ja voidellaan se todella hyvin. Tai pieniä annosvuokia. Monta. Tehdään kohokasta varten perus"taikina", tai niinkuin nuo kokit mielellään sanovat: massa. Katsoa voi netistäkin ohjetta. Toisaalta, siellä on suklaakohokkaan ohjettä päntiönään... Eli Massun kohokaskupit (My soufflè cupcakes) Tehdään "kastike", niinkuin valkokastike ylipäätään tehdään. Olen käyttänyt tattarijauhoja, ja onnistuu oivallisesti niilläkin. Perussoossi. 2 rkl voita 1 rkl karkeita vehnäjauhoja tai noita tattarijauhoja, laitan yleensä vähän kukkuraisen lusikallisen. ½ l kiehuvaa maitoa (menee se kerma tai kylmäkin maito...) ½ tl merisuolaa Määrät voi tuplata tai triplata tarpeen mukaan. (suosittelen tätä resettiä varten ...

Jokainen, ihan jokainen (olen siitä 100%:n varma) naishenkilöitymä täällä ankeassa Suomenmaassa heräilee näinä aikoina hirvittävään olemisen tuskaan, angstiin ja elämän runnomiseen. Akkainlehdet, nettijulkaisut, blogit, akkainlehtien nettisivut ja terveyssivustot notkuvat erilaisia konsteja, kikkoja, kuureja ja dieettejä, millä päästä vaivatta, vaivalla, tuskitta ja tuskitellen, tuskin kuitenkaan, eroon erilaisista rasvamuodostumista immeiskehossa. Siis nahkan alla, oman. Alan väsyä siihen, kuten joku muukin, joka muistaakseni Helzinski Pravdassa tahtoi kriminalisoida laihdutuskeskustelun. Vai olikohan se netissä? Who cares. Olen monesti tullut siihen tulokseen, että suomalaisnainen, siis se persjalkainen, paksupohkeinen, isotissinen ja -perseinen nykerönenä, käyttää ihan sairaan väärin erilaisia ilmaisuja. Ja ilmiasujakin. Mainoshenkilöiden mielikuvissa luodaan kaikenlaisille aidanseipäille vaatetus ylle ja kerrotaan, kuinka laihtui syömällä viiliä/selluloosaa/pussitettuja lisäainei...

Tulipa pätkä. Meinaan aikamoinen tauko. Ei tehnyt pahaa, ainakaan pääni sisukselle. Oli jotenkin niin hirvittävästi muuta ajateltavaa, etten tehnyt muuta, kuin kaivelin luonnoksista sopivaisia bloggautusaihioita. Niistä rakentelin päivän aiheeseen soveliaita muunnoksia. Tai kierrätin vanhoja juttuja, kuten moni muukin. Mutta täällä ollaan taasen teidän kiusananne! Heleijaa! Todella. Ravitsemus on tunteiden suuri erämaa. Tunteita tuntuu piisaavan joka lähtöön. Varsinkin lähtöön. Ja minulla on sellainen kutina, että kaikki ovat halunneet keksiä pyörän uudelleen ja mielellään vielä omalla nimellään! Sen jälkeen pyritään tuotteistamaan koko hoito, yritetään hyötyä mahdollisimman paljon rahallisesti ja saada mammonaa, mainetta ja kaupanpäällisiksi vielä vaikka ikuinen nuoruus, punaviiniä ja joukoittain ihailijoita, varauksettomia sellaisia. Kritiikin kesto on nollaakin alempana ja sen jälkeen kirveet lentelevät kiurujen lailla kevätsäässä. No, mitäs näistä, viirapäistä. Antaa paukkua vaan...

On lunta tulvillaan taas. Miksei olisi, kun jokavuotinen ilmastonmuutos on tuonut meille valkean talven. Taas. Sehän yllättää kerran vuodessa. Mutta se, mikä ei yllätä, on tämä iänkaikkinen jollotus sydän- ja verisuonitaudeista, rasvansyönnistä ja vaarallisesta elämästä, jonka voi parantaa vain yrttilääkityksellä, siis puskistumalla. Paitsi, että kohta ei lääkitä enää yrteilläkään. Kun menevät kuulemma, näin kertoo hevosmiesten tietotoimisto, apteekkitavaraksi. Kohta on myös voi reseptillä saatavaa tavaraa. Ai, sanoinkos minä jo jollekin, että TÄMMÖINEN UUSIOFOORUMIKIN on availtu kaikessa hiljaisuudessa. Siellä sitä riittää tavattavaa tavattomasti. Ja lisää tulee koko ajan! Viime päivinä olen huomannut, että kolesterolikeskusteluun tulee enemmän ja enemmän mukaan jännittäviä sanoja, kuten "huijaus", "harhaanjohtaminen", "peittely", "vääristely", "piilottelu" ja muita vastaavia. Seinille rientelevät niin professorit kuin valveutunee...

Tässä taas on netintäydeltä ollut kommenttia, mielipidettä, mututuntumaa ja paljon muuta hupaisaa, ihan vaan kaikkinaisten lehtijuttujen tiimoilta. Joista nyt oli Hesarin rasvajuttu viimeisin simmuihini takertunut. Siinä oli ihan hyviäkin puolia, sillä ilman rasvaa eivät rasvaliukoiset vitamiinit imeydy kroppaan. Ja onhan sekin totta, että rasvainen ruoka on paremman makuista, paremmalla koostumuksella varustettua ja helpommin käsiteltävää, kuin rasvaton ja kuivankälppeä ruoake, johon on lisätty rasvan tilalle aivan jotain muuta. Että maku säilyisi mukamas samana kuin rasvalla tehtynä. Onko järkeä? Onko? Ei minun mielestäni. Sillä hissukseen minusta on tämän taipaleeni aikana kehkeytynyt kriittinen kuluttaja, joka haluaa suuhunsa pistää mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa. Tartarpihvit ovatkin herkullisia... Mutta, se mikä minua on häirinnyt kaiken aikaa, on tämä överiksi meneminen. Överiksi pistetään niin lisäaineiden välttäminen, rasvankammoaminen, karppaaminen, bikinikuntoon p...

Valitan tekstissä mahdollisesti esiintyviä krijtsvihreitä! (otsikkoakin piti sorvata, kun ei näy tilastossa tämä juttu muuten. Vaikka näytetään lukevan. Kun on kirosanoja hänessä... ) Vastakkainasettelun aika on täällä! Kansa jakautuu kahtia! Suomalaiset kuolevat kaikki piakkoin sydän- ja verisuonitauteihin, sukupuutto uhkaa! Leipomoita kaatuu kuin heinää! Myllyt lakkaavat jauhamasta, kansa kuolee suolistosyöpiin! Vaara vaanii kaupassa, ravintolassa ja hampurilaiskioskeilla, niitä ei kohta enää ole! Suomalaisten syömätottumukset vinoutuvat, kansa kuolee aivotoiminnan puutteeseen! Rasva tukkii suonet! Suola vie muistin! Eliniänodote putoaa karppauksen vuoksi kolmeenkymmeneen! Asiantuntijat taistelevat! Professori saa vihapostia! Lääkärit peloissaan uuden edessä, jääkö kukaan henkiin?! Näin kirkuvat Iltahemorroidin ja Iltaödeeman otsikot, niin että korviaan saa lehtitelineen edessä pidellä kaksin käsin, vaikka olisi kuulosuojaimet. Mainosveesee ja veesee4 tykittävät samaan tahtiin ...

Tässä ollaan taas poteroissamme kautta Suomenniemen. Voimiinaan on astunut useampia talouselämän vaikuttajia ja muita meitä elontiellä sinne ja tänne johdattavia tahoja. Jauhopommien heittelyyn keskittyvät savolaisalueiden sydämessä värjöttelevät ravintotieteilijät täysjyväviljoineen ja sokuripaloineen, joita ammutaan sarjatulella päin näköä kaikista Suomen tiedotusvälineistä. Harhaanjohtajien kruunaamaton kuningas istuu hiilloksessaan, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, saati olisi tapahtumassakaan. Massamurhaajan osaa näyttelevät tuhannet suomalaiset, jotka ovat löytäneet avun hiilihydraattien vähentämisestä tai jopa vielä radikaalimmasta vaihtoehdosta, hiilihydraattien poistamisesta lähes tyystin ruokapöydästä pariksi viikoksi. Huomatkaa, pariksi viikoksi , eikä loppuelämäkseen. Jukupätkä. Viimeisen parin kuukauden aikana olen kompastellut viestimien kylvämiin rasvakasoihin, joita on löytynyt mitä yllättävimmistä paikoista. Ja useimmat niistä haisevat todella pahalle. Tosin asia...

Seuraavassa on taas sellaista narinaa vähän joka asiasta, että heikkohermoiset älkööt vaivautuko. Hyllyin taas ja jälleen terveyskeskustelujen suossa. Hilluin myös stalkkaamassa, mitä kaikkea pulistaan laihtumisesta ja sen suunnattomasta keveydestä. Tutkailin virallisen kaavan suosituksia ja epävirallisen. Mietiskelin ravinnehienosäätöä, tehotuotettua, luomua, suomua ja muuta sellaista. Sai aikaan melkein mielenhäiriön, halvauksen, tulpan, manian ja pari syndroomaa. Totesin tyynesti, että vahvasti vaikuttaa siltä, että mennään ahteri edellä seiniä päin ja kuin orava kohti latvaa. Lillukanvarsissa kieriskellessäni, olen nimittäin ääliömäinen hifistelijä ja pilkunviilari, huomasin jättäneeni vähemmälle sen kaikkein tärkeimmän. Oman kroppani! Jyrryyttäisin tähän Matti Salmisen bassoäänellä, 120dB, että mistä alkaisin! Hämmästyttävän moni ei tunne sitä tärkeintä, omaa itseään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Tarkoitan tällä näitä "itseään etsimään vetäytyviä" julkkiksia ja muit...

Olen vasiten taas hilannut muotoni tähän koneen äärelle tuijottelemaan tyhjää ruutua ja vastapäistä metsikköä.  Ja koska aurinko paistaa, tiaisilla on kevättä rinnassa ja lehdissä on aloitettu jo bikinikauteen valmistautuminen erilaisin terveysartikkelein ja muin mantroin. Terveys on kaikkien huulilla. Ja minulla rakko. Tee oli kuumaa. Aiemminkin olen kirjoittanut erilaisista ihmistyypeistä, joilla on omalaatuisia käsityksiä laihtumisesta ja varmaan paljon muustakin. En ole uskaltanut kysyä. Ettei menisi yöunet ihan nollasummapeliksi. Lojuin eilen ehtoolla sohvanmutkassa koira kainalossa ja sain eräänkin ahaa -elämyksen. Mutta ne ovat muuttuneet aamun tullen etämyksiksi ja haipuneet muististani palatakseen jälleen. Joten päädyin pohtimaa tätä nykymenoa terveydentulvan keskellä. Äkkiseltään ei arvaisi, kuinka paljon kuuluu käsitteeseen terveys! Herranjee, siellähän lilluu kaikenlaisia juttuja uskomuksista lumehoitojen kautta rankkoihin lääketieteellisiin operaatioihin. Terveydel...

Näin tuumailee mm. äitini, kun joku ihminen käyttää esim. itte olit -tokaisua. Tämä sopii myös erinäisiin muihinkin asioihin. Arvasitte oikein, keittiöön. Patojen, pannujen ja kattiloiden puhdistukseen ja muuten sopivaisuuteen. Puhdistushan luontuu ihan käypäsesti kuumalla vedellä, patasudilla ja kuivaamalla, jos on valuraudasta kyse. Jos sitä erehtyy valurautaa pesemään tiskiaineella, pitää rasvapoltto tehdä uudelleen. Ei sekään mikään hankala juttu ole. Ja väitteeseen, etteikö sianläskiä saisi lähikaupasta, viittaan kintaalla. Aina niillä on hyllyssä siankylkeä, josta sen rasvan voi erottaa! Tumpelot!! Esilämmitetään himpun verran sitä patakattilapannua ja sen jälkeen hieraistaan sikaa pintaan. Uuniin 250 - 300. Eikä mitään hemmetin ruokaöljyjä, ne alkavat haista pahalle ja eivät kestä kunnon lämpötiloja. Teräs kirkastuu soodalla kätsästi. Alumiini kovalla työllä. Itse asiassa en ole aivan varma, miten tuon aluminiumin kanssa pitäisi toimia. Kai sitäkin voi soodalla putsata. Sood...

Maanantaisen HS:n artikkelin mietiskely- ja purkutohinoissa tuli ensin mieleen sitä ja sitten tätä ja vielä enimmäkseen kolmattakin. Kun itse olen tälläinen ärtsyhäikiö, jolla karvat, nyrkit ja näppis nousee heti pystyyn, ja sanan säilä heiluu kohtuuttomankin kovaa, niin pitänee puolustaa joskus toimittajakunnankin tekosia. Vaikka olen itsekin joskus joutunut irrotetuksi kontekstista, siteeratuksi omituisessa yhteydessä, ja saatetuksi luuvaloon, siis lähinnä omituiseen valoon jonkun tohelon toimittajan kirjoituksen puitteissa, niin silti. Onhan se pirnaleen vaikea miettiä samassa päässä kaikkia näkövinkkeleitä, kulmia, heijastuksia ja määränpäitä, saatika ihanteita ja avanteita. Sitä tulee itsekin kirjoitelleeksi teräväsävyisesti sen paremmin miettimättä, että loukkaanko minä mahdollisesti jonkun superfooduskontokunnan edustajaa tai gojimarjakauppiasta. Tai teenkö pakastetta mahdollisesti leipäviljan viljelystä. Ehkä jopa miljoonat perunannostokoneet jäävät tulevaisuudessa työttömiks...

Tässä olen naureskellut sitä, että ihmiset kuvittelevat, että muiden elämä on helmetin helppoa ja mukavaa, rikasta ja vaivatonta. Eikä tarvitse tehdä mitään. Ai, miten tämä hiilihydraattitietoisuuteen liittyy? No, siten, että jotta. Antakaas kun selitän. Sain tässä viime yönä rankkaakin paremman idean. Ja se ei ollut, että vien peiton sängyn toisenlaidan nukkujalta.  Vaikka huusholliamme lämmitetäänkin vain yhdellä takalla ja kiukaalla. Noh, siis, sen piti olla piisohvkeikkiä, muttei ihan niin. Samoin tämä laihtuminen, se ei ole ihan niin helppoa ja hupaisaa, kuin mitä ulkopuoliset kuvittelevat! Se on enimmäkseen aivotyötä. Ja monihan väittää, että lihava on laiska ja tyhmä. Voi olla että joku onkin, mutta väitän, että valtaosa on kuitenkin järjellä varustettuja ja varmasti aikaansaapia inehmoja. Nyt tämän viimeisimmän takapakkini aikaan, olen varmaan kiikkunut jossain pilvilinnoissa, kun tällä tavalla ei vaan tapahdu mitään. Siis suunnanmuutos ja korjaus käsikirjoitukseen. Eik...