MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Olen joutunut tänne haa .. .ongel ...haasteiden syvään suohon. Sillä nythän on niin, että perkeleellinen kuumuus ja ruhjoutunut ruumiini ovat tehneet jonkinsortin kompuksen ja ahdistaneet minut, jos ei nyt nurkkaan, niin vähintäänkin hiilarisuohon. Näin on käynyt ennenkin. Sillä esikarppausaikana, jota elettiin vuonna 2002. Jurassic Carp. Silloin oli kyllä kuvioissa Painonvartijat ja pirruuttani ajattelin tipauttaa kymmenen kiloa raakapainosta ihan tolleen pyörätuolissa pyörähdellen. Miten onnistui? Kevyesti. Meni. Vituiksi. En ihan onnistunut. Onnistuin kuitenkin sotkemaan päänuppini sisikunnan ja ruokarytmini muutenkin. Himojeni huuruissas tulikin sitten syötyä kaikkea ja nuoltua sokeritkin pussista. Juu. Riemua on pelkkää. Nälätti koko ajan niin saakuristi. Joskus, olisikohan ollut jopa vuonna 2004, heräsin siinä kylmässä hiessä tosiasioiden keskellä, että perkele, tarttis tehrä jottai. Olin päässyt jo syksyllä 2002 kintuilleni ja nyt ei käytössä enää ollut kuin kävelykeppi. Sillä...

Pannaanpas vähän jalalabadilla koreasti ja sörhitään mehiläispesää ja muita hiilihydraattilähteitä. Viimeinen viikko on mennyt kohinassa ja tohinassa, ja minusta on tulossa vakituinen luomuverkkokaupan asiakas. Tämän viikon tilluu on vielä tekemäti. Kun en tiedä, mitä kivaa sieltä tilaisin! Nam. Olisi sen verran paljon tilattavaa, vaan ei kestä likviditeetti eli lompsa. Määrärahani on sen verran pikkiriikkinen, ettei sillä juhlita kuin Intiassa tai ehkä itäisessä naapurimaassa, jos sielläkään. Mutta jokin kumma on saanut minut tilaamaan nyt keväimellä kaksi kiloa luomusipuleita. Mihin ihveeseen niiden kanssa joutuu, kun sipulipurkissa on jo kaksi kiloa tekosipulia. Eikun siis tehosipulia. Tämä on välillä ihan hönttiä. Ehkä laadin kunnollisen sipulisopan. Se on maailman helpoin herkku. Tässä eräänä päivänä, kesken päivän askareiden, tuppaantui mieleeni viimeaikaisten häröilyjen myötä, sellainen asia, että meidän ruokamaailmamme on pirstaloitumassa. Kyllä. On rasvajuttuja, jotka jakaut...

Seuraavassa on taas sellaista narinaa vähän joka asiasta, että heikkohermoiset älkööt vaivautuko. Hyllyin taas ja jälleen terveyskeskustelujen suossa. Hilluin myös stalkkaamassa, mitä kaikkea pulistaan laihtumisesta ja sen suunnattomasta keveydestä. Tutkailin virallisen kaavan suosituksia ja epävirallisen. Mietiskelin ravinnehienosäätöä, tehotuotettua, luomua, suomua ja muuta sellaista. Sai aikaan melkein mielenhäiriön, halvauksen, tulpan, manian ja pari syndroomaa. Totesin tyynesti, että vahvasti vaikuttaa siltä, että mennään ahteri edellä seiniä päin ja kuin orava kohti latvaa. Lillukanvarsissa kieriskellessäni, olen nimittäin ääliömäinen hifistelijä ja pilkunviilari, huomasin jättäneeni vähemmälle sen kaikkein tärkeimmän. Oman kroppani! Jyrryyttäisin tähän Matti Salmisen bassoäänellä, 120dB, että mistä alkaisin! Hämmästyttävän moni ei tunne sitä tärkeintä, omaa itseään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Tarkoitan tällä näitä "itseään etsimään vetäytyviä" julkkiksia ja muit...

Olen saavuttanut 150 kirjoituksen sekavan viidakon merkkipaalun tuossa edellisessä postauksessani. Kylläpäs ovat sormet lentäneet. Ja mielikuvitus. Alkumetrien kalkkiviivoilta on tähän ollut pitkä matka ja matka jatkuu kohti, no vaikkapa, Tanperetta. Tampesteri ei ole laisinkaan hattumpi paikka, vaikka siellä ravintolat kärtsähtelevät tämän tuosta. Onkohan se(kin) hiilihydraattien syytä? Ainakin ravintolamaailma alkaa olla melko hiilipitoinen, ottia tuota. Tosin roskaruokalat joutavat kärtsäämään. AIH!! Kuka sillä kengällä heitti?! Ohhopsista, siis tämmöinenkin löytyi tuolta luonnososastolta. Piti sitten laittaa framille ihan kiusatakseni teitä jälleen. Lukaiskaapa tuosta etiäpäin. ----- Mitäs minun tässä piti äimistellä. Juu, sitä että ensimetreillä, kun aloittaa tämän jännittävän matkan hiilhydraattien vähentämisen huikeaan maailmaan, tulee varmaan monellekin muutamia klassisia konttauksia. Niiden jälkeen jos vielä pysyy ruokavalion syrjässä kiinni, eikä leivän- , niin kohot...

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä? Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä. Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unoht...

Onnettomien sattumusten jälkeen nettiyhteytemme ns. tökkii. Eli joudun käyttämään tuulennopeaa GPRS -yhteyttä, jonka tiedonsiirtonopeus ajaa minut hulluuden partaalle ja siitä yli. Ainakin se opettaa minulle kovastipaljon kärsivällisyyttä. Lupaus oli, että ensi viikon alussa olisi taas lankayhteyskin kunnossa. Pakkasukko oli iskenyt hampaat väärään paikkaan. Aamupalan aikaan totesin, että raejuuston ja savumuikun liitto ei ollut kovin onnistunut. Parantelin sitä ruokalusikallisella lohimajoneesia. Ei parantunut. Ja näyttää siltä, että tämä oli nyt laitimmainen kerta, että sorrun ostamaan savumuikkuja pakattuna. Ne täytyy syödä suoraan uunista. Tulihan tämänkin opittua. Savusilakoiden kanssa onkin toinen juttu. Huomasin myös, että raejuustoissa on eroja. Lukekaapa ihan huviksenne, mitä raejuusto pitää sisikunnassaan! Herttinen, löysin yhdestä raejuustoversiosta jotain, mikä ei mielestäni kuulu raejuustoon! Ja missä on raejuustosta rasva? Tahdon kunnollista raejuustoa!!! Onneksi ol...

Hemmetti! Lukekaapas tämä! Kaveri on aivan samoilla linjoilla kuin minäkin. http://aviisi.fi/artikkeli/?num=11/2009&id=9f07683#k4ab8b41228f4a Verkkolehti Aviisi on tämän tiedon julkistanut.

Tämä on viideskymmenes jaaritukseni tähän ajatusten jatkumoon, jolla ei ole päätä ei häntää. Ei tunnu alkavan mistään eikä loppua näytä tulevan, ellen nyykähdä tähän koneeni ääreen pää näppiksellä. Jota varmaan joku toivookin, että en toistaisi itseäni. Toistaiseksi ko. helpotusta ei ole näkösällä. Olen availlut silmiäni jälleen tämän nykyisen kaltaisen syömäpolitiikan mallista. Alkaa vaikuttaa, että voiton maksimoinnilla on sormensa pelissä ja vähän muuallakin. Tämän laukaisi uutinen kevytmargariinien jos ei suorastaan mystillisestä myrkyllisyydestä niin vähintäänkin terveydelle haitallisuudesta. Mitä muuta lisäaineidenkyllästämät "kevyttuotteet" voivat olla? Kun kermakkeet sisältävät ties mitä aineita, että niihin saadaan kerman suutuntuma, niin rasvaan voidaan näämmäs lisätä kovetettuja rasvoja, siksi, että a) jonnekinhan ne pitää hukata b) lienevät halvempien ainesosien joukossa. Ja tämän jälkeen pannaan tälle "kevyt" -alkuiselle tuotteelle hintaa vähintään kolm...

Mietiskelin tässä työn tuoksinassa sitä, että miten ihminen tottuukin kaikenlaisiin asioihin! Ja sitten kun niitä asioita muuttaa, niin se täytyy tehdä joko kertaryskeellä tai "aivoni ajattelevi" –systeemillä, eli tarvitaan paljon mietintää ja kysymyksiä. Oma elinkaareni oli hyvää vauhtia jo hiipumassa loppua kohden, ja tunsin itseni niin fyysisesti kuin henkisestikin vanhaksi ja väsyneeksi. Arki alkoi masentaa ja viikonloput menivät harmaassa massassa ohi kuin kaupparatsun Bemari. Pari vuotta tuntui puolikkaalta vuodelta. Muistini heikkeni siihen malliin, ettei kohta tiennyt onko kevät vai synkeä syys. Ei ole todellista, joku väittää. Kyllä vain. Juutuin vain kuvioihini niin, että aviohenkilöitymäni alkoi epäillä jo, että on mennyt naimisiin haamun kanssa. Nukuin valtavasti. Kun vaan väsytti. Ja kun heräsi, oli nälkä. Syömään. Ja sen jälkeen ettonelle. Ja minulla on koiria, joiden ulkoiluttaminen jäi melkein yksinomaan miehelleni. Hemmetti, jos tämä olisi vielä jatkunut, oli...

Eräästä lehdykästä netin kautta bongattua. Kursivoinnit ja numerot suluissa ovat omiani: ”Kuolinsyyntutkimuksen mukaan nuori äiti eli soppa- ja vesidieetillä (1) ja näännytti itsensä hengiltä, kertoo Daily Mail verkkosivuillaan. Brittiläinen 26-vuotias nainen löydettiin kuolleena sängystään. Nainen oli muutaman kuukauden ajan ollut dieetillä, jonka aikana hän söi vain keittoa ja joi vettä (2). Naisen vanhempien mukaan hän laihtui lähes 40 kiloa (3) viimeisien kuukausien aikana. Naisella oli niin kova puute sokerista, että keho alkoi syödä hänen omia rasvavarastojaan (4). Normaalisti keho käyttää sokeria energiana, mutta jos ihminen ei ole syönyt tarpeeksi, keho alkaa käyttää sen omia rasvavarantoja energiana (5). Tämä aiheutti aineenvaihduntareaktion, joka puolestaan aiheutti naisen kuoleman. Kuolinsyyntutkijan mukaan kyse ei ollut tahallisesta kuolemasta. - Surullinen totuus on, että myrkky, joka tappoi tämän nuoren naisen, on kehittynyt hänen omassa ruumiissaan (6), kertoo kuo...

Oletteko koskaan miettineet, miten nälkä riivaa ruotoanne? Tunti ruokailusta ja kurniminen vatsassa alkaa käydä niin äänekkääksi, ettei kuule omaa pieruaan! Onneksi siinä on haju... Pitäisi saada alvariinsa työntää tuulensuojaan "jotain". Pikkupulla (siinä on vähemmän kaloreita kuin viinerissä), voikkari (tietenkin kevytkevytlevitteellä ja rasvattomilla juusto/lihapäällysteillä), korvapuusti...karkkia ihan pikkuisen, vääähän sukulaatia, lakupötiköitä vaikka ihan pieniä, iiihanaa mustikkapiirakkaa, tai muita sen semmoisia. Juuri sen jälkeen, kun on nautittu kevyt lounas, perunamuusilla ja ruisleivällä, mutta kun on jo vähän nälkä. Minähän syön niin kevyesti, että kaiken saa naulata pöytään! Ei voita, ei salaattiin kastiketta, ei majoneeseja, ei rasvaista lihaa, ei kastikkeita, ei sitä tai tätä, EI! Muttakunonkokoajannälkä... Jos ihan vaan ottaisin tuosta pienen palan ruisleipää...ei kyllä siihen voisi laittaa vaikka vähän KevyMöhnöä päälle. Että saa vähän makua. Veteen on varm...