MahaTar laihtuu. Mutta miten!

On eletty nyt sellaisiin aikoihin, ettei ole aikoihin eletty. Erään itseoppineen tyypin sivuihin käväisin päällisin puolin tutustumassa. Sattui niin hauskasti, että asiasta keskusteltiin Turpaduunarin...eikun Christer Sundqvistin Facebook seinällä. Lähinnä tämän itseään ravitsemusterapeutiksi kutsuvan tyypin edesottamuksista. Siellä olikin monta viisasta, jo ennestään tuntemaani keskustelijaa. Jokainen loihe lausumaan erittäinkin viisahia. Kiitollisena lueskelin. Että voikin olla ympärillä erittäin viisaita ihmisiä. Tämä erittäin itseoppinut tyyppi kyllä kylvää kuolemaa ympärilleen noilla väittämillään. Hiilihydraateista. Itse olen vaappunut hiilarien kivisellä tiellä jo kohta viidentoista kirvelevän vuoden ajan. Ajoittain kontannut, toisinaan suoraselkäisemmin. Mutta en minä jumalauta ala tolittamaan täällä, enkä muualla, että olisin ravitsemusterapeutti. Ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti. hyhhyh. Ravinnosta ja sen monista hyvistä asioista voisin kirjoittaa parit romaanit ja piirtää use...

Seurailen harvakseltaan erilaisia ruokajuttuja ties mistä. Oma harrastuneisuuteni ruokaan ja syömiseen on kyllä sen verran atavistista, että uuden opetteleminen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Aikuisena opiskellessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse noudattaa mitään niin pilkulleen. Ensimmäinen, minkä jätin omaan arvoonsa, oli Viralliset ruokasuositukset. Pthyi. Seuraavaksi listalle tulivat diabeteshoitajan tolitukset, joita seurasivat ravitsemusterapeutin sössötykset. Satuin molempiin saamaan mahdollisimman tökeröt tapaukset. Anteeksi vaan. Sekä sen jälkeen marssin ulos yhtenä köytenä vaihtuvien "omalääkäreiden" vastaanotoilta. Kun hoito heittelehti kuin lastu lainehilla. Mikä taas torppasi oman terveyteni ylläpidon todella tehokkaasti. Ja mitä nyt kuuluu? Sanoisin, että hyvää. Pidin tässä viikon verran kovasti vastustamaani ruokapäikkyä. Enkä turhaan. Sanoisin, että kovin on jänskää tämä ravinnonsaantini. Tutkailin myös keväimellä, siinä helmikuun lopulla, labra-arvo...

Tässä sairastuslomaillessani sain aivopierun aikaiseksi ja ryhdyn johonkin, johon en ikinä olisi luullut ryhtyväni. Mutku se on niin helppo! Helpostihan sitä nyt "kuurin" tempaisee. Framille vaan ja kissi pöydän alle. Toimittakaa minut päälääkäriin. Käväisin kahveella taannoin ja yllättäen ryhdyin innostumaan muuansista tuotteista. Olin siihen mennessä kokeillut jo erään toisen toimijan hyvinvointituotteita. Mutku niissä oli runsaasti hiilihydraatteja, siis minulle liian runsaasti. Tietenkin, kun olivat terveille ihmisille suunnitellut. Niin ovat khyl nämäkin. Mutta minähän olen terve. Minulla on ainoastaan häiriöitä mm. sokerinsiedossa. En siedä sitä juuri lainkaan. Pullollisella limonadia, sama se, millä makeutettu, pääsee jo semmoisiin lukemiin, että terveempi kuolisi pystyyn. Joten välttelen parhaani mukaan hiilareita. Kasvikunnan tuotteet, voit, kermat, täysrasvaiset juustot, huonommat ruhonosat yms. ovat olleet käytössä taajaan. Nyt haahuilen painekeittimen perään....

Joo-o. Tuli törmäiltyä somessa taas ikiaikaiseen vääntöön "karppauksesta". Julistan termin "karppaus" tässä ja nyt pannaan. Kuin paavi. Pannaan pannaan! Sihisen edelleen kuin hellankoukku. Asialla oli tälläkertaa hiihtimien ravintovalmentaja . Ehkä kannattaisi jo hänenkin tulla alas puustosta, kuten Sakkeus Raamatun kertomusten mukaan käskystä tuli. Alas. Puusta. Kun oli sinne ensin ihan itte kiivennyt. Lyhykäinen kun oli. Kääpiö, ehken. Voisivat tietysti nämä ravintoihmeetkin tutustua näihin moninaisiin suuntauksiin ravitsemuksen alalla. Kun se, että vähentää hiilihydraatteja ei todellakaan tarkoita, että ne lopetetaan tykkänään. Ja korvataan proteiineilla. Ei. Vaan rasvalla. RASVALLA. Siis voita, öljyä ja semmoista kehiin. En minä jumalauta vedä huuleeni sapuskalla rasvaa ja proteiinia. Pelkästään. Kyllä sinne kasviksista niitä hiilareitakin öksyy. Ruokavalioon. Enempi vähempi! Ja se, minkä olen huomannut on: kroppani ei todellakaan kestä kuin todella pienen mä...

Joku onneton oli linkinkittänyt MeNaisten jutun Feispuukkiin siitä, kun superfoodit tekivätkin pahoinvoinnin turmelusta, eivät superioineet olotilaa sfääreihin ja sen taa. Niinkuin mainospuheissa usein jankutetaan, kuinka mahottottoman upea ja fiini, suorastaan glitteröity olotila tulee, kun superhyperfoodia pistää iäntäkohen. Ja kuinka monta tuhatta vuotta mm. mayat ja muut humut ovat mättöjä pistelleet Himalajanrinteillä. Gojit, inkamarjat ja muut rusinansukuiset saavat huikeita myyntilukuja ja markkinointiosastot ilmaisnäytteitä. Unhoittumattominta jutussa on se, että toinen on entinen anorektikko ja toinen ravintovalmentaja (tms.) joten aika metka juttu, juu. Tarpeellisempaankin sitä rahnansa upotteleikselisi. Kuten kunnolliseen piffilihaan tai herkulliseen fisuun, siihen ruotoiseen klönttiin kalapuikkojen makua muistuttavalla lihaksella. Joo-o. En tiedä, olenko synnynnäisesti skeptisyyteen vaipuva vai yltiövarovainen vaiko jopa ekstrovertti näissä ruokajutuissa. V...

Vähän on kasvanut maailma kieroon. Kun uutiseksi kelpaa, että syötäväksi kelpaavaa lihaa on löytynyt eineksen raaka-aineista. Jo toki, ymmärränhän minä, että tässä on kysymys rikollisesta toiminnasta. Juu. Rikollisen toiminnan sivujuonnehan se. Ymmärrän kyllä, että kansainvälinen rikollisuus ulottaa käppinsä myös ruokateollisuuteen. Jees, Teollisuuteen. Nykypäivänä ruoka tuppaa olemaan enempi teollinen tuote, kuin koskaan aikaisemmin tämän apinalajin historiassa. Ymmärrän senkin, että tuoteselosteen sisältöön pitää voida luottaa ja lihan alkuperän oltava selvillä. Mutta, mutta. Se mikä minua ihmetyttää, on, että keskustelu velloo sen ympärillä, että eineksiin on ylipäätään laitettu lihaa. Mikä hirveintä, hevosen lihaa. Vaikka olen kaikenlaista nähnyt ja kuullut, niin tämä on eräitä hölmöimpiä uutisointeja. Iltasatulehtemme, molemmat, kyllä ripirinnan tehtailevat mitä oudoimpia juttuja. Tämäkin on totta, mutta juttujen värittäminen alkaa mennä mauttomuuksiin. Hevosenlihahan on ihan te...

Kuulkaa, kun joskus se oikein perkeleesti vituttaa, kun olet veivannut blogisi kanssa vuosikaudet ja yhtään ponsoria tai maistiaista ei sen varjolla saa! Toiset retostelee ties millä pemmikaanilla ja ikiliikkujalla, virman logolla ja maan lipulla. Vimmattu. Johtuneeko sitten tästä nimimerkin taakse piiloutumisesta vai mistä, mutta että köyhää kyrsii! Ja vähän jyrsiikin. Olisihan se kiva saada kokeiltavaksi kokkivälineitä, kokkiasusteita kotikeittiöön (mm. muutama pitkä essu ja pari lyhyempää, kun nykyinen on aina pyykissä, kun sitä tarvitsisi) patalappua ja -kinnastakin kärventyneiden tilalle ja pannua, pataa, paistorautaa, uusi moterni hella ja vaikka jos sun mitä! Kävijälaskuri täällä blogin sisuksissa huitoo kohtaa 200 000 kävijässä, mutta jostain syystä etusivun klikkerilaskuri sytkyttää aina vaan tuolla alle sadassa tonnissa. Ai juu, minähän tein tempun terävän ja taisin sitä vaihtaa ajast' aika sitten. Ja tämän nykyisenkin kanssa myönnän ajoittain tupeloineeni. Olen siis k...

Nyt aika moni sanoo, että hyi saatana ja irvistelee. Aivan tasan ja satavarmasti. Ruusukaali on vahvamakuinen ja vaatelias vihannes. Mutta kun sen laitossa onnistuu, niin voi olla kaikki mahat täynnä alle aikayksikön. Löysin paikallisesta SS-marketista pari nyssäkkää hyvännäköistä, pientä ruusukaalia. Ikävä kyllä, ei ollut kotimaista. Samalla mietin, että olisikohan kuitenkin kannattanut miettiä vielä kerran sitä S-Markettien logoa, siinä on selvästi kaksi s-kirjaita. Joten se on meillä täällä kotona joko smarket tai SS-market. Siellä Adolfkin kävisi. Käsittelin pikkiriikkiset kaalit ensin leikkaamalla varovasti kannasta pikku palan, ja poistamalla sen mukana lähtevät päällilehdet. Keitin ne koirille koko satsin, siis ne perkuujämät. Leikkasin myös ruusukaalin pikkuisen kannan ristiin, avittaa kypsymisessä. Ja liotin vielä suolatussa vedessä, jossa oli 2rkl suolaa n. tunnin. Ehkä turhaan, mutta unohtuivat...vaihdoin veden. Kiehautin koko paletin, reilun kilon kaikkiaan, vedessä, jo...

Jos kerran on olemassa kirjoittamattomia lakeja, niin minulla on kasapäin kirjoittamattomia kirjoja.Niitä on niin paljon, että voin tituleerata itseäni kirjailijahkoksi. Ei ihan kirjailija muttei paljon puutukaan. Kuin ne kirjat vaan. Ihan pikku puute, mutta mitäs tuosta, niinhän muutkin puolivillaiset tyypit itseään tituleeraavat ties miksikä kaikkien alojen asiantuntijoiksi. Vielä vähän päällekin. Somessa törmää useinkin vastaaviin. Kuka on kirjailija, kuka etuliitteellinen ja kuka ihan vaan pelkkä. Sama juttu asiantuntijoiden kanssa, joiden jalustoja sahataan husovaarnalla ihan tämän tuosta, kun ei ole alan koulutusta, kokemusta, antaa väärää tietoa itsestään tai jopa puhuu ihan selkeetä paskaa. Eikun siis kirjoittaa selkeetä paskaa itsestään ja valaa betonia siihen päälle, että olenpas, kylläpä olen, asiantuntija, ettästiät. Asiaan. Siis ilmoitin, että minulla on kasa kirjoittamattomia kirjoja, juu, kyllä näin on ja paikkansa pitää ja selvä on kuin pläkki. Aloitetaan a-kirjaimella...

Joo, hyvä lukijani. Tässä olen ihmetellyt erinäisiä asioita. Mm. kaikkien alojen asiantuntijain julistamia juttuja, että ravitsemusrintamalla kiehuu. Niin no, sehän se ei ole esimerkiksi minun ongelmani. Mutta huvittaahan tuo moinen, vähän niinkuin hymyilisi kämmeneensä. Ääneen. Varsinkaan, kun ei itse miellä ravitsemusrintaman kiehuntaa. Loiskiehuntaa ehkä, muttei mitään järisyttävää ole siellä mielestäni julkituotu. Kun rintamassa on nyt ollut pelkkää vikinää. Pöperöproffa ja Laatikaisen Reijo ovat urhoollisesti pitäneet keskustelua yllä. Mikä minusta on hieno juttu. Reijo eritoten kaivelee tutkimuksia ja vielä, kun kaikki käännettäisi suomeksi, niin vot. Mutta kaikkea ei voi saada, ei edes ihan kaikkea. Iltasatulehdet jatkavat valitsemallaan älämölölinjalla, jossa ei ole päätä, ei häntää. Mölisevät kuin lehmät samaa virttä. Milloin on vaarallista se, milloin tämä ja tuo, se se vasta vaarallista onkin. Mutta bikinikuntoon vaikka talvipakkasessa, se on pääasia, että kaikki lai...

Tässä on taas aikaa kulunut, samoin housunpersietä että sukkasiineja. Eipä ole vuosiin ollut tälläistä marrasvitutusta kuin tänävuonna. Johtunee sitten mistä hyvänsä, mutta tämä peli ei vetele kovin pitkään. Edes ruokasessiot eivät ole piristäneet muotoani saati mieltä. Vaikka olen ottanut osaa kaikensaatanan haasteiisiin ja muihin kisailuihin, niin ei. Ei vaan tunnu järkevältä tämä. Ehkä poden totista vauvakuumetta. Ähä! Älkääpä nyt riemastuko, kyse ei ole kaksijalkaisen sinappikoneen maailmaansaattamisesta, kun tässä iässä kuivaharjoittelu on jo paaaljon mukavampaa, kuin totiset toimet siemenen idättämiseksi. Juu sii. Kyllä kyse on nelijalkaisesta, suuresta ja karvaisesta ja mikä ettei, myös vahtivasta koirasta. Alkavat herrat vanhat herrat olla vanhoja. Mutta tuo on minun henkilökohtainen ongelmani, eikä kuulu muille. Noh, ehkä kuitenkin avioliiton kautta saadulle lisäosalleni. Toisaalta, se on kyllä hänen syytään, koko juttu! Mitä eväiden kanssa sähläämiseen tulee, niin kaikkea p...

Kun olen selaillut blogistanian uumenia, niin siellä näyttää, että valtaosalle on yks ja kaks hailee se, että meitä hiilihydraattien vähentäjiä, karppaajia, atkinseja, montignac-diettisiä, elämäntapansa muuttaneita ja virkistyneitä sekä monia muita moititaan mediassa ja ties missä. Jaellaan blogeissa kepeästi Tunnustuksia ja tilitetään selkätisseistä, sukkisten kirraavista haarakiiloista ja pullanhimosta. Tosin menin blogistaniaan hakusanalla "laihdutus" enkä vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun se oli niin pitkä kirjoitettava. Nyt istun keittiön pöydän ääressä, kun en jaksa seurata tuota lainehtivaa kolarisumaa tuolla moottoritiellä. Heti aamusta, kun herää pilliauton vienoon henkäykseen, niin en pidä sitä kovin kohottavana. Ja nyt Turkua kohden viiletti kaksi ambulanssisa lähes kosketusetäisyydellä...kivakiva. Nekin onnettumuudet saataneen karppaajien syyksi ihan hakematta. No, seuraavaa kolinaa odotellessa. SoMessa on kuhinaa kyllä ollut. Parissa Faspuukiryhmässä on ham...

Valitan tekstissä mahdollisesti esiintyviä krijtsvihreitä! (otsikkoakin piti sorvata, kun ei näy tilastossa tämä juttu muuten. Vaikka näytetään lukevan. Kun on kirosanoja hänessä... ) Vastakkainasettelun aika on täällä! Kansa jakautuu kahtia! Suomalaiset kuolevat kaikki piakkoin sydän- ja verisuonitauteihin, sukupuutto uhkaa! Leipomoita kaatuu kuin heinää! Myllyt lakkaavat jauhamasta, kansa kuolee suolistosyöpiin! Vaara vaanii kaupassa, ravintolassa ja hampurilaiskioskeilla, niitä ei kohta enää ole! Suomalaisten syömätottumukset vinoutuvat, kansa kuolee aivotoiminnan puutteeseen! Rasva tukkii suonet! Suola vie muistin! Eliniänodote putoaa karppauksen vuoksi kolmeenkymmeneen! Asiantuntijat taistelevat! Professori saa vihapostia! Lääkärit peloissaan uuden edessä, jääkö kukaan henkiin?! Näin kirkuvat Iltahemorroidin ja Iltaödeeman otsikot, niin että korviaan saa lehtitelineen edessä pidellä kaksin käsin, vaikka olisi kuulosuojaimet. Mainosveesee ja veesee4 tykittävät samaan tahtiin ...

Ravitsemuskeskustelussa on riehunut taas sellainen eipäsjuupastelun valkotornado, että oksat pois mummun puujallaasta. En oikein edes tiedä mistä tuo huuto alkoi. Muistelisin, että edellisessä postauksessani mainitsemastani radio-ohjelmasta. Eräällä foorumilla jo kiljuttiin kaula punaisena, että keskustelijat eivät tiedä mitään ja vallankin vääristä asioista keskustelevat sekä tuputtavat joka paikkaan hiilihydraattisietoista virallisterveellistä. Eivät olleet taatusti kuunnelleet koko radiorealityä. Tai, kuten minä, lopettaneet siihen savolaismalliseen soittajasetään, joka olisi vetänyt varmaan salkoonkin ruisleivän liputuspäivinä. Kun niin kutkutti joka paikasta, sain reilusti myötähäpeää, näppylöitä sekä riivaavan kutkan aivopuoliskojeni väliin. Naurattikin ajoittain. Se yllytti minut kierroksille, jossa vedetään hatusta tosielämän sankareita. Nyt tilanne on ihmeen sees. Liekö Raision rypsiöljytankkeri kaatunut velloviin vesiin ja riita on poikki ja voita väliin? Ei suihinkaan. Poh...

Taas on kuohuissa vatkautunut tämä kauhistuttava ja maailmoja tuhoava ihmiskunnan vihollinen numero yksi, karppaus . Siitä tuli oikein keskuksteluohjelma raariosta. Nappaa tähän ja kuulet ääniä! Oma kärsivällisyyteni katosi ääreen aivan ensimmäisen soittajan myötä, joka "karppasi". No, kerrankos sitä sattuu, että laps kirveen nieli ja lisää pyytää. Karppaus näyttää avautuvan ihmisille aivan eri tavoin, joten päädyin tekemään villejä tyyppejä ihan omasta päästäni, ilman toisen ihmisen avitusta, eli siis lähes silmikoimalla. Kuten jotkut alkueläimet. Ameebat. Tosin aivotoimintani on ollut monta päivää ameeban tasolla, eli ei kovin kummoinen ja koskee juurikin enimmäkseen lisääntymistä. Heh. Ottakaa sitten nokkiinne itseänne eniten muistuttavasta hyypiöstä, eikä muista. Ja muistakaa, että netissä anonymiteetit saa riehua ilman vastuunhäivääkään, joten mahdolliset rikosilmoitukset Supolle tai Strömsöhön tai vaikka Maxi-Marketin kassalle numero 18, emmietiiä. Näitä hahmoja olen k...

Aivoni aikovat normaalitilaan. Kiehuminen lakkasi noin kolmetoista minuuttia sitten. Yöllä tuli vettä kuin koskesta, joten tänään säästynen vedenkantokisoilta. Kunnon kannalta se on ollut hyväksi. Mutta kaksi kertaa päivässä kurpitsoille ja portinpielikukille ei ole ollut kivaa. Enemmän jolloinkin tuolla toisessa viritelmässäni. Hontelossa. Vastaikään äkkäämämme apuväline mustikointiin on osoittautunut melko jännittäväksi metsänpohjan keräilijäiksi. Eilen koeajoimme vekottimen ja totesimme, että teeaineet saa näppeästi siinä ohessa, kun raapii vaan menemään. Tosin pienemmät marjat se perhana kuitenkin hukkaa tuonne. Mustikkahan on superfoodia mennen tullen. Nyt olen pääosin pakastanut nyssäköissä herran tarpeita varten, muutaman piirakka-annospussin (pähkinäjauhepohjaan kun tekee, niin ei edes tule kovasti hiihiilareita, hiiohoi) ja syötyäkin niitä on tullut tuoreeltaan. Apuvälineeseen päädyttiin, kun totesimme yksissä tuumin, ettei kumpikaan meistä taivu enää tietyistä kohdin. Minä ...

Julistin tänään heti aamutuimaan huushollini EINEKSETTÖMÄKSI ALUEEKSI . Paitsi hätätapauksissa. Ja muutamat tuotteet poislukien. Avioliiton kautta saatu lisäosani (joka EI ole mikroaaltouuni (kiitos A-L hyvistä nauruista) saa lämmittää äärihädässä pakastepizzan tai purkkihernesopan. Ydinaseeton alue tonttimme on ollut jo vuodesta 2001. Biologisia aseita täällä käytetään kyllä. Kuten hernarin jälkeen. Tai hapankaalin tekovaiheessa. Koirankikkikin saattaa tuoksahtaa lumien sulaessa. Ja kunnan paineviemärin pumppuasema haisee ainaisesti. Sekä silloin, kun on lokasäiliön tyhjennysaika. Aurinko on paistaa räkittänyt silmät kieroon. Ehkä hyväkin, että on paistanut. Minä taas en ole paistanut, vaan riehunut pakastimessa niin, että sormenpäät olivat pudota. Ensin avioliiton kautta saatu lisäosani roudasi parikymmentä kiloa koiranruokaa pakkaseen ja jouduin järjestelemään järjestelmän melko uuteen uskoon. Ja kun tämän olin tehnyt, huomasin, että kello raksuttaa mennyttä aikaa. Eli ruok...