MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Arvostettu tuttuni törmäsi tässä taannoin päätäpahkaa varsin jännittävään asiaan. Ollen kuitenkin lääkärinhoitoinen ja päästään visu. Kärsii mm. kaikensorttisista puutoksista. Enkä sanonut, että puu on toksista. Toisille on. Tästä päästään hissukseen asiaankin. Aasinsiltojen läpi, yli ja ympäri. Suorin vartaloin, kerien. Paitsi että mutsis oli. Siis tilannehan on se, että netti on vääränään muitakin profeettoja, guruja ja jumaluuksia, kuin minä ja Christer Sundquis t . Christerillä on onneksi melko maanläheinen lähestymistapa ravitsemukseen ja eri tutkimuksiin. Luojan kiitos. Minä, joka puolestani liikun sfäärien ulkorajoilla ja yllä, lennättelen milloin minkäkin kokoisia kiviä ja kivennäisiä kanssatallaajieni jalkoihin. Ja aika usein osuvat kipeään paikkaan ne. Joskus kiveksille, jos semmoiset vastapuolella sattuu olemaan. Useimmiten ei. Melkoisia neitejä on vastaantulijoissa, vaikka olisikin ne kivekset, munattomiksi ovat monet jääneet. Siitä huolimatta. Mutta! Kanamuna onkin parha...

Ei perkule sentään, törmäsin tuolla somen syövereissä melkoiseen trilleriin ja pöyristyttävään tolkuttomuuteen. Kertakaikkisen aivottomaan kotiuttamiseen suuresta lasaretista täällä todellisuutemme keskiössä. Ihan totta. Tarina on tosi ja tärinä on vavisuttava. Kuinkahan moni moisesta kohtelusta joutuu kärsimään? Entäs ne, joilla ei ole sukulaisia eli lapsosia aikoinaan tehtynä ja välit perikuntaan kunnossa? Kukas heitä puolustaa ja hyvinvointiansa valvoskelee? Tämä tarina on tosi. Ainoastaan aikaa, paikkaa, henkilöitä ja muutakin muuteltu, muttei liikaa. Ettei totuus kärsi ja pala tulessakaan. Raivostuttaa ja itkettää. Älä sairastu vakavasti Säästö-Suomessa.  Siis hommat himaan. Eli seniorikansalainen potilaskuljetukseen ja kotio. Hjoo. Muuten hyvä, mutta: Kintut eivät ole pitäneet viikkokausiin alla. Lasaretissa osastolla neljä hoitajaa on hiissannut pyörätuoliin. Toissapäivänä. Kun ekan kerran pääsi pystyasentoon. Kahteen (2) viikkoon. Eikä ole käynyt vessassa, ei tod. Katet...

Terveeks täältä tänään. Aurinko paistaa, linnut karjuvat ja mustarastashäirikköpesue pitää tiiviisti hereillä. Ensimmäinen kylmähkö yökin oli yllättänyt. Myöhään yöllä tai oikeastaan aikaisin aamulla rymysin vessaan, koska syyskesäripaska päätti ryhtyä hankalaksi.Veskiin siis piti päästä. Rapuissa tajusin, että avoinaisesta akkunasta huokuu sisään muutakin kuin itikoita ja tiaisia (siis niitäkin on vieraillut siinä ikkunalaudalla kuijottamassa). Huokuminen oli todella viileää ilmaa. Hrrr. Ensiajatus, etteivät vaan kasvikset pihalla paleltuisi. Se uhka mahdollisesti olisi kyllä. Asteita kyökin mittarissa +5,5 Celsiuksen asteikolla. Olen pyöritellyt silmiäni riviltä toiselle ja kysymyksestä toiseen keskustelu- ja jeesusteluryhmissä, -palstoilla ja sen sellaisissa paikoissa. Osa kysymyksistä tuntuu olevan viheliäisiä trolleja tyyliin: "Olen karpannut nyt kaksi päivää enkä laihdu yhtään! Teenksmä jotain väärin? Voittekste tietävämmät auttaa?" Joihinkin minäkin olen sitten, on...

Tulipa pätkä. Meinaan aikamoinen tauko. Ei tehnyt pahaa, ainakaan pääni sisukselle. Oli jotenkin niin hirvittävästi muuta ajateltavaa, etten tehnyt muuta, kuin kaivelin luonnoksista sopivaisia bloggautusaihioita. Niistä rakentelin päivän aiheeseen soveliaita muunnoksia. Tai kierrätin vanhoja juttuja, kuten moni muukin. Mutta täällä ollaan taasen teidän kiusananne! Heleijaa! Todella. Ravitsemus on tunteiden suuri erämaa. Tunteita tuntuu piisaavan joka lähtöön. Varsinkin lähtöön. Ja minulla on sellainen kutina, että kaikki ovat halunneet keksiä pyörän uudelleen ja mielellään vielä omalla nimellään! Sen jälkeen pyritään tuotteistamaan koko hoito, yritetään hyötyä mahdollisimman paljon rahallisesti ja saada mammonaa, mainetta ja kaupanpäällisiksi vielä vaikka ikuinen nuoruus, punaviiniä ja joukoittain ihailijoita, varauksettomia sellaisia. Kritiikin kesto on nollaakin alempana ja sen jälkeen kirveet lentelevät kiurujen lailla kevätsäässä. No, mitäs näistä, viirapäistä. Antaa paukkua vaan...

Joo, niinhän se usein tähän vuodenaikaan on, että aurinko jos vallan sattuu paistamaan, niin takuulla helottaa silmiin. Siitähän ei pääse mihinkään. Ja kaltaiseni kehnoilla näkemäelimillä varustetut, usein joutuvat turvautumaan aurikolaseihin vahvuuksilla. Eli siis värjättyihin silmälaseihin. Olisin ottanut polarisoidut, jos olisivat olleet ihmismäisen hintaiset. Loistavaa. Ei kun hillitsevää. Tässä lentsua parannellessa tulee mieleen kaikkinaisia kummallisuuksia. Mm. se, miten porukka mainostaa, ettei ole lentsun lentsua ollut sitten Suuren Pohjan sodan, kun alkoivat napostella tiettyjä pillereitä. On kaikensorttisia aakkosvitamiineja, lisäravinteita, mössöjä, ruokia ja mausteita. Mainoslause on usein, hölmistyttävän usein samanlainen: "Sen jälkeen kun aloitin mössö ARGH:N syönnin kokopäivälinjalla, ei minulla ole ollut yhtään flunssaa!". Ja koskahan mahtoi aloittaa? Toissapäivänä. Ja mitähän hän todellisuudessa syö? Selluloosaa. Ja miksihän tämä vatipää mahtaa tuota maino...

Tulin entistä hullummaksi lueskellessani uusien tutkimusten tuloksia, jota on aika liuta. Kiitän näiden juttujen linkittämisestä useitakin vaspuukissa asuvia tuttuja naamareita. Kiitos. Siitäkin. Tutkimuksia pärisee framille, kun kevätpörriäistä kukkiviin pajupuskiin. Ja kaikissa on tulosken jotain mullistavaa. Suola aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, joo, varsinkin jos sitä suolaa ei saa tarpeeksi. Hiilihydraattien kanssa pelaaminen saa aikaan ummetusta, toisille se tekee sen ummetuksen päähän. Rasva kerrostuu suoniisi, jos verenpaineen nousulta ehtii. Triglyseridit ovat välttämättömiä, eipäs vaan kolesteroli. Eipäs vaan voi. Eikun rasva yleensä. Mobil ykkönen voitelee rattaat ja vaunut sekä suolet. Eikun lihaa pitää syörä, ja kallaa. EI kallakukkaa vaan kalaa, fisua, Hiatasen affenaa ja yrttejä yllinkyllin! Ei omenoille, alas appelsiinit ja ananakset, vihaamme viljaa, paheksumme perunaa ja pastaa, emme osta reilusti Reilun kaupan banaania. MITÄ HITTOA TÄSSÄ SITTEN USKALTAA EN...

Koska olette joutuneet lukemaan näitä kieroonkasvaneita höpinöitäni, niin pistetäänpä tämäkin aamu tulille tekemällä aamupalasta ivamukaelma. Ja paljon muusta kyökkitoiminnasta. Ja ruokasnobismista, jota kammoan kuin valkokastiketta muinoin. Sekä jakelen tässä itselleni muutamia Miihkali-tähtiä runsaasti. Menen tietenkin yli aina siitä, missä aita on jo maassa. Miksen menisi, siitä ne meni naapurin satapäinen sonnikarjakin. Tuli meinaan taas selattua Kitumarketin lehtihyllyssä kiiltopaperille painettuja, huttu-unelmia ja höttömössöreseptejä suoltavia trendilehtiä. Vai miten niitä nimittelisi? Olin aivan hurmoksessa ja ostinkin yhden, aikanaan tilasinkin moista läpyskää. En tilaa enää, kun meni maku resepteistä. Jotenkin olivat sen verran korkealentoisia, ettei mummu saanut johtoajatuksesta kiinnni pätkääkään. Onhan tuo tuolla keittiön pöydällä ihan kiva, käyttökelpoisia reseptejä saa, kun vähän muuntelee maun mukaisiksi. Eilen ehtoolla katselin pikakelauksella Top ja Master Chefit, j...

Feissarireissarit, tuttavat ja kylännaiset Varpu ja Anja ovat molemmat pohdiskelleet asiantuntijuutta ja guruilua sekä mukamuotoisena että vakavastiotettavan tiedon tiimoilta. Niinpä ajattelin raahautua nyt perässä ja sohia minäkin ajukoppani uumenia. Tok, Tok. Koulutustahan sitä on tullut hankittua joka lähtöön. Siis aika monenkin koulutuksen lähtökohdat on tiedossa, juu. Julistaudunkin nyt heti kärkeen Erityiseksi Erityisalojen Asiantunnistajaksi, EEAfbi. Fbi -lopuke on tietenkin feisbuukin invormaatijon varassa elävä. Varpu nakutteli vaikuttavan mietelmän ravitsemushöhläilystä. Voit lujeksia sen TÄÄLTÄ . Anjan aivoitukset käsittelevät tietenkin kemikaalimaailman vaahtoja ja pääset siihen TÄSTÄ . Oman vajavaisen arkiajatteluni tuotteisiin joudut väkisinkin tutustumaan lukemalla tätä eteenpäin. Tuskin taas tulee sanottua mitään järjellistä. Järjetöntä jorinaa sitäkin enemmän. Mutta eipä haittaa, kaikki kolme lukijaani tietävät jo ennestään, että meikäläisen näppiksessä ei ole alkolu...