MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Meillä on taas ilo huomata, että ilma on sakeanaan helikopterinkokoista hyttystä. Ja muutakin kauhistuttavaa öttimööniäistä. Heräsin aamuyöstä melko sekavissa tunnelmissa. Olin jo lähes täysin varma, että nyt on tullut pahanlaatuinen tinnitus mun korvaraukkaan. Ei ollut. Avioliiton kautta saatu lisäosa rankaisi itseään jostakin läpsimällä itseään ympäri korvia. Tai siltä se kuulosti pimennykse vallitessa. Napsautin valot ja yllämme hillui paitsi peitto, niin noin kvartziljoona hyttystä. Tai siltä se kuulosti pimennyksen vallitessa. Nyt olivat hävinneet kuin pieru Saharaan. Ei ensimmäistäkään. Yksissä tuumin unenpöpperössä päätimme, että tähän tönöön hommataan paitsi lisää hyttysverkkoja myös kesäovi (semmoinen hyttysverkko-ovi, joita näkee jenkkileffoissa) sekä ötökkäpyydys, sähöllä toimiva pyyntiväline. Siis sillä savuenergialla. Jos sähkökäyttöisestä vekottimesta nousee savu, se lakkaa toimimasta ja looginen päätelmä tästä on se, että savu kulkee tuolla sähkölangoissa. Kun ilmapistoo...

Pitikö sattuakin silmääni jonkin sortin lihamyllyn lopputuote. Siis laatikollinen koneellisesti erotettua lihaa. Siinä oli siis kaikki. Jänteistä ja rustoista alkaen. Nahasta en tiedä. Suomessa kauhistellaan kamaraa, kun jossain päin maailmaa siitä tehdään possusipsejä. Haluan niitä tännekin. Pitänee perustaa marginaalinen ruokakauppa. Semminkin hevonlihasta pidettiin älämölö, että kauuuuuheeeta, kun on kaakkia ja kamaraa samassa sapuskassa. Sattana. Oli ihan kauhiaa, niinkuin olisi terveydelle vaarallista syödä kopukkaa. Ei TOD. Hevoisenpaistia ja vasikkaa on aivan yhtä vaikeaa saada, kuin kamelia neulansilmän läpi. Sano. Perkeleellinen kohu siitäkin tuli. Seuraavaksi lehdet ja muu meeeedia luetuttivat kansalaisilla, että halal -lihassa olikin possua. Karmeus oikeauskoiselle se. Ja taas oli asialla kasvoton, hajuton ja mauton lihanvälitysliike jossain Alankomaiden alamaailmassa. Ihan vähän kääntää meikäläistä taas siihen malliin, että tilateurastamoille toimilupia ihan yhtenä köy...

Kas vain, sanoi kasvain ja kasvoi vain. Minulla on kasvanut lähinnä kipu ja kipukynnys. Käteni on ottanu taas kierroksia ihan kaikesta siinä määrin, etten enää viime viikon loppupäivinä nukkunut kuin särkylääkkeiden ja lihasrelaksanttien voimalla. Nappia vaan huuleen. Siltikin heräilin kesken unien ja sehän teki hevelettoksen hyvää työkunnolle. Pox. Silmät roikkuivat puolitangossa körötellessäni kotoa kohden asemapaikkaa. Enkä herännyt edes mustalla kahveella. Jotenkin haahuilin taas kotoon. Ja kiroilin tätä dominoivaa kipua. Ja sitten paukahti eteen leikkaus, jota olin odottanut jo talvemmalla. Ettei menisi tämä puutarhurointiaika ihan pieleen. No, menihän se pieleen ja poskelleen. Sain tiistaina kuulla, että torstaina leikellään hyppystä, sitä oikeaa, jälleen! Välissä olisi käytävä tarjoamassa kättä tippaiitan tykönä. Sekä filmattava syän. Verenimijä olikin oikein ekspertti, tälläkertaa suoni löytyi heti ekalla, eikä kyynärtaipeessa ole helvetinmoista sinelmää muistuttamassa labrar...

Tai vieressä. Tai ainakin melko lähellä sitä uraa, jossa on kuljeksittava. Melko läheisesti on sukua tielle se ura. Toiset väittävät elämänuraksi. Pohdiskelen tässä oman toimen ohessa vähän kaikkea. Välillä tämmöinenkin posti teille. Ja pakollinen resepti, tietenkin. Jossa tärkein ainesosa on boldattu. Tässä aamun tunteina olen seikkaillut siellä täällä. Ja varsinkin täällä. Internetissä. Verkossa. Lentsu on siinä vaiheessa, että vaikka hellelukemia mättää, niin hytisyttää ja paleltaa vaan. Nokka vuotaa ja ääni pihisee. Aloittelin tätä postausta jo viime viikolla, mutta savolaenen supermies iski tähän, se Vituiksmän. Joten naputtelen tätä uudelleen. Tulee melkein uusi postaus tästä.Olen käynyt vakoilemassa muiden kirjoittajien blogeja. Muiden muassa Mirkan Kysymyksiä syömisestä on eräitä lemppareitani. Samoin Karppisiskot   että Pullapoliisi . Kaltaiselleni mummelille kaikissa noissa on sitä jotain. Karppiksien blogissa kuin Mirkallakin oli tänään soppaa, ja minä niitä yhdistele...

Hyvät ihmiset. Tänään pitäisi olla 14.5, kun laitoin tämän ajastuksella putkahtamaan simmujenne ulottuville. Että rokkenroll vaan, jos on joku muu päivä, kun tämä turahtaa tajuntaanne turhauttamaan. Äimistelin tässä vastaikään ilmoille roiskahtanutta, erään ns. luontaistuoteketjun lärpäkettä. Löysin hyvin vähän luontaista koko lehdykästä. Enempi oli väsättyä, värkättyä ja tekemällä tehtyä. Toki pistelen itsekin lisäravinnetta toisen seuraksi purnukoista, mutta silti. Luontaistuote, joka on kasattu erinäisestä määrästä keinotekoisia kemiallisia aineita tai käsitelty tunnistamattomaksi, on minun pienen mieleni mielestä ihan jotain muuta. Completely diffrent. Tabua, jauhetta, töhnää ja kauniita pakkauksia. Justiinsa. Sitten me hyväuskoiset, terveyttä nyt heti tavoittelevat ihmisparat menemme ja tyttösen suosituksesta ostamme puketin ja paketin ja pillerirasian, ja olemme aivan saatananpeetanan terveitä ja kauniita. Kaksi päivää. Ei auttanut pontius-venyttely eikä valuraudan heilauttel...

Olen kivimorttelin onnellinen omistaja. Suorastaan kirkuvan onnellinen!! Eilen onnistuin puhumaan haltuuni mallikappaleen erään putiikin hylliltä. Pesu ja silitys, vehjes on kuin uusi. Nyt voi sutkuttaa kuin Jamie Olivier kaikenlaisia pestokastikesörsselimössötyksiä. Kikotin on nimittäin kyseisen poikasen mukaan nimitelty, liekö kokinkutale ollut luomassa kyseistä härveliä itse, vai onko vaan sanonut, että jeesjees hyvä se on. Menen tuijottelemaan astiaa haltioituneesti.

Olen pitänyt pitkän vapaan tästä sähinästä. Jälleen. Osin siksi, ettei ole huvittanut ja osin siksi, että kaikki muu on huvittanut enemmän kuin bloggaaminen. Mm. tuon Hontelon Aurinkonkukan valtavan tarhauksen ihmetteleminen. Siitä enemmän toisaalla. Siitä auringonkukasta. Mutta yrttejä on kivasti! Niitä on kiva laittaa grillikastikkeeseen ja salaattiinkin! Käristetyt salvianlehdet ovat erityisesti herkkuani. Niitä on kiva ripsutella nokkossopan päälle ja nautiskella hyvällä omallatunnolla. Keskustelu on muutenkin jauhanut paikoillaan, ollen ajoittain jopa äärinaurettavan rajoissa olevaa eipäsjuupastelua, jolla ei pääse edes- eikä taapäin. Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman: Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra) Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna. Riittävästi voita Kermaa tai punaista maitoa, p...

Nyt on paha dejavu vai oliko se delirium, että tästä on puhuttu ennenkin. Jossain muualla, jossain toisessa blogissa, jossain toisessa ajassa...aikakäsitykseni kun on tälläerää melko venähtelevää plaatua. Eilen voi olla myös toissapäivänä tai viime viikolla. Enivei. Olen ahtanut itseeni Michael Pollanin Oikean Ruoan Puolesta -kirjaa kuin kärmestä tussariin. Myönnettäneen, että on siinä popularisointiakin ja asioita, jotka riipivät sisäistä korvaani, mutta niiden ohessa aivan samoja asioita, joista jaksan kiivailla vuodesta toiseen. Helsingin Sanomista, tuosta valikoidun tiedon mekasta, bongasin amöriikkalaisen ruokasuosituksen muuttumisen suolattomampaan suuntaan(HS 17.6.10). Meni maku. HeSan valikoivista uutisista puhun siksi, että elämäni suola, moottoripyöräily ja varsinkin motoristeille sattuneet vahingot uutisoidaan poikkeuksetta niin, että asiasta saa kuvan toisen osapuolen olleen oikeassa. Ja se ei ole moottoripyörä! Samoin motoristijengeillä/moottoripyöräkerhoilla tarkoiteta...

Arvoisat stalkkerini. Olen ollut tässä melkein kaksi kuukautta elämyshäiriön vallassa. Se tarkoittaa siis sitä, ettei ole paukut riittäneet pieneen kirjoitussessioon tässä konheen äärellä. Huolimatta siitä, että hallinnoiva entiteettini onkin riekkunut mm. vaspuukissa ihan virtanaan. Mutta se onkin toinen juttu. Sama tauti se on molemmilla. Etu- ja takapuolella. Tässä kun olen koristen vetänyt henkeä, ja todennut, että se perhana kulkee, olen kiinnittänyt sekä huomiotani että ärsytyskynnystäni mainosten sekavaan maailmaan. Täytyy olla melkoisia ruumistairtautujia ja outologikkoja mainostoimistojen pallit vääränään. Arjesta ovat kyllä irtautuneet jo silloin, kun menivät tekemään näitä mainoksia sinne toimistoihinsa. Ei siis sinällään mitään, saahan sitä ihminen elantonsa tienata vaikka lyhtypylväänä Eirassa, olisi ainakin valoisa tulevaisuus. Se vaan saa repimään tukkansa, ihokkaansa ja puhelinluettelon, kun mainokset lastataan täyteen paskaa. Siis ihan törkyä. Annetaan ymmärtää, ei...

Plääh, oikeesti ei kykene, tupakit on ihan finaalissa, rahat samoin, ei jaksa syödä. Mummon pieni on sentään jees. Sitten vielä viime lopuksi ei auttanut päivällä tohtorissa vierailu, voi jäädä huominen duunipäivä vähän tyngälliseksi! Emme anna sen häiritä, vaan ryömin tuonne mieshenkilön kanssa samaan vuoteeseen, kun kerran aviossa ollaan ja seksiä kuulemma pitää useinkin harrastaa. Jos joku tätä useammin, tässä iässä ja silleen, seksiä harrastaa, se tekee sen kemikaalisilla avusteilla, joita meillä ei ole vielä tähän päivään mennessä tarvittu...! Sokerit on kumminkin korkealla, kun hammas räjähti. Saatanpeetanjeetanviitankuutan...

Telkkarista tulee määrätön määrä erilaisia ruokaohjelmia. Niitä on mukavaa katsella ja bongailla itselleen uuden uutukaisia reseptejä maailman turuilta ja toreilta. Jännittää aina, että missähän kunnossa kokit kokkaavat tai nauttivat muiden tuotoksia. Hirvittävästi hihkuva tumma, kalju himogrillaaja huseeraa veitsineen kaikenlaisten kuolleitten eläinten kimpussa. Toinen kalju kiertelee maailmaa pistelemässä poskeensa kastematoja ja muuta jännää. Meillä oli sentään turvalliset PataKakkonen ja Teijan keittiössä… Pannaanpa ohjelmat uuteen uskoon: GRILLI ILMILIEKEISSÄ Grillaava kaljupää saa aikaan katastrofin läträtessään sytytysnesteiden ja kaasujen kera. Kalju kuplien hyppää uima-altaaseen ja vetää perässään liekehtivän grillin. Ohjelma päättyy paikallisen VPK:n saapumiseen vilkut välkkyen paikalle ja ambulanssin henkilöstö paikkailee pahimmat palovammat tohelon grillaajan ilmiasusta. GRILLIMESTAAJA Kiertelevä keittiöhenkilö testailee eri osavaltioiden Barbeque –perinnettä, nyt vain heik...

Muuatta kuoroaikoinani hoilaamaani laulua lainaten. Oli pakko palata takaisin tänne hölisemään, kun jäi tuossa edellisessä kälätyksessäni vähän niinkuin asia kesken. Minkähän takia ihminen on rakennettu niin, että "asiantuntija"lausunnot ja "tutkimukset" menevät jakeluun kuin väärä raha? Kun olen melskannut kaikenmaailman tutkimushommeleissa ihan huvin ja harrastuksen vuoksi, niin voin sanoa, että kovasti haisee sellainen tutkimus, jossa todistetaan joku aine tai sen osa vaaralliseksi sellaisen tahon voimin, joka saa rahoituksensa toisaalta. Ja vielä sellaiselta -hmm- sanoisinko taas, että taholta, joka itse tukee tai valmistaa jotakin ainetta tai tavaraa, jonka markkinoita on tarkoitus laajentaa. Että voi hyvää päivää! Kriittinen ihminen viimeistään siinä vaiheessa herää, kun todistellaan kaikennäköisten superhypermega ominaisuuksien olevan parhautta juuri meille. Kun alamme kinata pikkuhiljaa siitä, mikä on ihmiselle sopivaa ja mikä ei, valotan tässä taudinkuvaa j...