Idea päivässä pitää tiellä
Tai vieressä. Tai ainakin melko lähellä sitä uraa, jossa on kuljeksittava. Melko läheisesti on sukua tielle se ura. Toiset väittävät elämänuraksi. Pohdiskelen tässä oman toimen ohessa vähän kaikkea. Välillä tämmöinenkin posti teille. Ja pakollinen resepti, tietenkin. Jossa tärkein ainesosa on boldattu.
Tässä aamun tunteina olen seikkaillut siellä täällä. Ja varsinkin täällä. Internetissä. Verkossa. Lentsu on siinä vaiheessa, että vaikka hellelukemia mättää, niin hytisyttää ja paleltaa vaan. Nokka vuotaa ja ääni pihisee. Aloittelin tätä postausta jo viime viikolla, mutta savolaenen supermies iski tähän, se Vituiksmän. Joten naputtelen tätä uudelleen. Tulee melkein uusi postaus tästä.Olen käynyt vakoilemassa muiden kirjoittajien blogeja. Muiden muassa Mirkan Kysymyksiä syömisestä on eräitä lemppareitani. Samoin Karppisiskot että Pullapoliisi. Kaltaiselleni mummelille kaikissa noissa on sitä jotain. Karppiksien blogissa kuin Mirkallakin oli tänään soppaa, ja minä niitä yhdistelemään. Kalasoppaan nokkosta. Mikä ettei. Pullis funtsi kehonkoostumusta ja ständillä könöttämistä. Ajatuksia herätti se, että me rutkasti ylipainoiset puutuimme Pulliksen jutusta liki kokonaan.
Villivihannekset ja yrtit ovat taas kovaa sanaa. Horsmanversoja ja vuohenputkia keitellään vähän joka kyökissä, nokkoslettuja paistellaan ja voikukkia tuntuu löytyvän kaikkien valveutuneiden salaateista. Joten nuori kapinallinen sanoo, että voi hitsi, kun minä olin nuori, niin Rautavaaran kirjasta vaan luntattiin syötäviä kasveja. Toisille tuli niiden kanssa sitten joko vatsahuuhtelun tai lääkärissä useamman kerran käymisen vaatineita huteja. Että syötte vaan niitä kasveja, jotka tiedätte myrkyttömiksi. Sienestyksessä viljelty ohje, että syö vain niitä sieniä jotka tunnet, johtaa kyllä aika nopeaan loppuun, kun useimmat tuntevat perkele myrkkysienet, eikä syötäviä. No, kuitenkin aika pian paljastuu kehuskelijoiden todellinen minä, että ne villivihannekset oli pahoja. Joo, eihän ne niin makeita ole kuin nämä jalostetut. Monelle tulee pettymys siinä vaiheessa, kun voilla valeltu horsmanverso narskahtaa ensimmäisen kerran hampaissa. Ja on kitkerämpää kuin parsa.
Sain tässä tukea myös eräälle idealleni ja nyt päässä myllää ajatus idean saattamisesta sanoiksi. Että jotta. Eiköhän tämä tästä tokene, kun pääsen irti ensin eräästä toisesta mielipiteestä. Joka oli asenteellinen, kateellinen ja suoraan sanottuna ihan paska, koska ilmeisimmin ko. hyypiö pelkäsi minun jotenkin olevan pahakin kilpailija. Enpä ole, koska painin aivan eri sarjassa. Todella eri sarjassa. Elämänkokemuksellani yhdistelen tässä ihan omasta päästäni kevätsopan kaikille halullisille sieluille.
Vahva versokeitto kaikilla herkuilla vähän joka vuodenaikaan.
Nuoria, tuoreita nokkosia n. puoli litraa, ryöpättynä ja hakattuna määrä puoliintuu.
Horsmanversoja
voikukan nuppuja
valkosipulia
kanalientä ja kanaa.
kermaa ja kananmunahakkelusta.
muita kauden kasviksia, jos teet tätä satokauden alkupuolella, niin korvaa nokkoset pinaatilla, horsmanversot pienillä harvennusporkkanoilla.
Keitä kanaliemi joko kanasta tai liemikuutiosta. Käytä kanaliha tai hätätilassa broilerinliha, pannulla, siis kypsäkin liha saamassa vähän rusketusta pintaan. Lisää liemeen nokkoshakkelus, horsmanversot, voikukannuput ja valkosipuli. Kiehauta, sullo joukkoon kananliha ja valkosipuli, lorauta mielesi mukaan kermaa sekaan ja kiehauta uudelleen. Tarjoile munahakkeluksen kanssa.
Satokauden alkupuolella tuohon voi käyttää harvennettuja porkkanoita, sipulinkukkanuppuja ja mitä nyt kasvimaaltasi satut löytämään. Kauppapuotien varassa olevat voivat viillellä hirmuohuita viipaleita vaikka porkkanasta yms. Ja lisäillä joukkoon pinaattia.
Tässä aamun tunteina olen seikkaillut siellä täällä. Ja varsinkin täällä. Internetissä. Verkossa. Lentsu on siinä vaiheessa, että vaikka hellelukemia mättää, niin hytisyttää ja paleltaa vaan. Nokka vuotaa ja ääni pihisee. Aloittelin tätä postausta jo viime viikolla, mutta savolaenen supermies iski tähän, se Vituiksmän. Joten naputtelen tätä uudelleen. Tulee melkein uusi postaus tästä.Olen käynyt vakoilemassa muiden kirjoittajien blogeja. Muiden muassa Mirkan Kysymyksiä syömisestä on eräitä lemppareitani. Samoin Karppisiskot että Pullapoliisi. Kaltaiselleni mummelille kaikissa noissa on sitä jotain. Karppiksien blogissa kuin Mirkallakin oli tänään soppaa, ja minä niitä yhdistelemään. Kalasoppaan nokkosta. Mikä ettei. Pullis funtsi kehonkoostumusta ja ständillä könöttämistä. Ajatuksia herätti se, että me rutkasti ylipainoiset puutuimme Pulliksen jutusta liki kokonaan.
Villivihannekset ja yrtit ovat taas kovaa sanaa. Horsmanversoja ja vuohenputkia keitellään vähän joka kyökissä, nokkoslettuja paistellaan ja voikukkia tuntuu löytyvän kaikkien valveutuneiden salaateista. Joten nuori kapinallinen sanoo, että voi hitsi, kun minä olin nuori, niin Rautavaaran kirjasta vaan luntattiin syötäviä kasveja. Toisille tuli niiden kanssa sitten joko vatsahuuhtelun tai lääkärissä useamman kerran käymisen vaatineita huteja. Että syötte vaan niitä kasveja, jotka tiedätte myrkyttömiksi. Sienestyksessä viljelty ohje, että syö vain niitä sieniä jotka tunnet, johtaa kyllä aika nopeaan loppuun, kun useimmat tuntevat perkele myrkkysienet, eikä syötäviä. No, kuitenkin aika pian paljastuu kehuskelijoiden todellinen minä, että ne villivihannekset oli pahoja. Joo, eihän ne niin makeita ole kuin nämä jalostetut. Monelle tulee pettymys siinä vaiheessa, kun voilla valeltu horsmanverso narskahtaa ensimmäisen kerran hampaissa. Ja on kitkerämpää kuin parsa.
Sain tässä tukea myös eräälle idealleni ja nyt päässä myllää ajatus idean saattamisesta sanoiksi. Että jotta. Eiköhän tämä tästä tokene, kun pääsen irti ensin eräästä toisesta mielipiteestä. Joka oli asenteellinen, kateellinen ja suoraan sanottuna ihan paska, koska ilmeisimmin ko. hyypiö pelkäsi minun jotenkin olevan pahakin kilpailija. Enpä ole, koska painin aivan eri sarjassa. Todella eri sarjassa. Elämänkokemuksellani yhdistelen tässä ihan omasta päästäni kevätsopan kaikille halullisille sieluille.
Vahva versokeitto kaikilla herkuilla vähän joka vuodenaikaan.
Nuoria, tuoreita nokkosia n. puoli litraa, ryöpättynä ja hakattuna määrä puoliintuu.
Horsmanversoja
voikukan nuppuja
valkosipulia
kanalientä ja kanaa.
kermaa ja kananmunahakkelusta.
muita kauden kasviksia, jos teet tätä satokauden alkupuolella, niin korvaa nokkoset pinaatilla, horsmanversot pienillä harvennusporkkanoilla.
Keitä kanaliemi joko kanasta tai liemikuutiosta. Käytä kanaliha tai hätätilassa broilerinliha, pannulla, siis kypsäkin liha saamassa vähän rusketusta pintaan. Lisää liemeen nokkoshakkelus, horsmanversot, voikukannuput ja valkosipuli. Kiehauta, sullo joukkoon kananliha ja valkosipuli, lorauta mielesi mukaan kermaa sekaan ja kiehauta uudelleen. Tarjoile munahakkeluksen kanssa.
Satokauden alkupuolella tuohon voi käyttää harvennettuja porkkanoita, sipulinkukkanuppuja ja mitä nyt kasvimaaltasi satut löytämään. Kauppapuotien varassa olevat voivat viillellä hirmuohuita viipaleita vaikka porkkanasta yms. Ja lisäillä joukkoon pinaattia.
Kommentit