MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tämä on nyt vimmattua perkelettä, tämä kirjoittaminen. Kun on nihvistellyt hitaan nettiyhteyden, pyhän yhteisen reunakunnan ja sanan ymmärtämisen viidakoissa, niin kait sitä nyt hakkaa kaikenlaista sekä tänne että muuanne. Otin nimittäin eilen ensimmäisen kunnon kännin pitkiin aikoihin. Sellaisen, että aamulla silmien avaaminen pelottaa. Seuraavaksi pelottaa avata puhelin ja varsinkin viestivalikko. Tämän jälkeen pelkojen kohteeksi tulevat vaatteet. Ovatko kuinka rapaiset. Sen perästä vavistuksella ja kauhulla avataan a) sähköposti b) naamakirja. Että kummanko kautta on viini tarinoinut. Aletaan huokailla helpotuksesta, jos missään ei näy jälkiä humalatilan syvyydestä. Ja loput kieltäydytään uskomasta. Tärinä alkaa jo lakata. Jostain iltapäivälehtien "terveysosioista" olin havaitsevinani artikkelin, että miksi krapulat pahenevat yli 40-vuotiailla. En lukenut, kun on käytännössä kokeillut tuonkin. Aamukahvikaan ei oikein maistunut, oli karvasta. Karvas kalkki. Hyh, siinä o...

Olen sillinhimon vallassa. Iltana muutamana einestin tämän kuukauden ensimmäisen annoksen uusia perunoita ja silliä. Voita myös. Kuumien, hyvässä kaivovedessä keitettyjen upouusien perunoiden päälle ohut viipale voita ja kylkeen silliä. Parahultaisen janontunteen sillä saa aikaan. Ja yöllä pitikin herätä nielemään pari lasillista vettä. Joka tietysti aamusella näkyi hyppysissä. Olivat kuin nippu grillinakkeja. Ja aamulla oli karmeaa kammottavampi virtsahätä. Olisi sammuttanut pari tulipaloakin sillä määrällä. Onneksi tuli pois, ja jotain pientä turvotuksenpoikasta jäi päiväksi. Litkin nestettä poistavaa koivunlehtiteetä sen turvotuksen häätämiseksi. Poikkesin vaihteeksi diabeteshoitajani tykönä. Minulla on menossa lääkevaihto koska insuliinilla ja tykötarpeilla emme ole saaneet aikaiseksi kuin sairaan määrän läskiä, jonka olomuoto heiluu kilogrammoissa kymmenen kilon sisällä edes takaisin. Nyt nousevat barrikaadeille tietenkin kaikki ruokauskovaiset ja muut, jotka julistavat, että ol...

Ylimalkainen ohje siitä, mitä tapahtuu, kun menet jonkin alan terapeutille. Myös lievä ohjeistus, että mitkä ovat vaihtoehdot, jos tökkää jo kynnykselle. Pyydän jo valmiiksi anteeksi arvon terapeuteilta, mutta joskus ei vaan synkkaa. Toisten kanssa ei terapeutti edes saa toista mahdollisuutta. Toisten kanssa saa. Ja koska minua laiskotti aivan jumalattomasti, teetä siemaillen etsiskelin sopivanoloista tekstiä netistä, kunnes sellainen löytyikin. Pienin, hyvin pienin muokkauksin selvisin siitä. KöH. Nauttikaa tekstistä, sillä se on takuulla vähähiilihydraattinen. Ainakin vähämielinen. Terapeutin kohtaaminen Terapeutti liikkuu iltaisin ja aamuvarhaisella. Terapeutti pyrkii välttämään ihmisen kohtaamista. Erinomaisen haju- ja kuuloaistin avulla se aistii ihmisen jo kaukaa ja piiloutuu tai poistuu paikalta. Terapeutin kohtaaminen johtuu yleensä siitä, että se tulee yllätetyksi.   Ohjeita vaaratilanteiden välttämiseksi Älä ruoki terapeuttia. Ruokkiminen totuttaa terapeutin ihm...

Kävin vieraissa. Huhhuh. Täällä. Lukekaa myös tuo edellinen jaaritukseni. Löytyy tästä.

Valitan tekstissä mahdollisesti esiintyviä krijtsvihreitä! (otsikkoakin piti sorvata, kun ei näy tilastossa tämä juttu muuten. Vaikka näytetään lukevan. Kun on kirosanoja hänessä... ) Vastakkainasettelun aika on täällä! Kansa jakautuu kahtia! Suomalaiset kuolevat kaikki piakkoin sydän- ja verisuonitauteihin, sukupuutto uhkaa! Leipomoita kaatuu kuin heinää! Myllyt lakkaavat jauhamasta, kansa kuolee suolistosyöpiin! Vaara vaanii kaupassa, ravintolassa ja hampurilaiskioskeilla, niitä ei kohta enää ole! Suomalaisten syömätottumukset vinoutuvat, kansa kuolee aivotoiminnan puutteeseen! Rasva tukkii suonet! Suola vie muistin! Eliniänodote putoaa karppauksen vuoksi kolmeenkymmeneen! Asiantuntijat taistelevat! Professori saa vihapostia! Lääkärit peloissaan uuden edessä, jääkö kukaan henkiin?! Näin kirkuvat Iltahemorroidin ja Iltaödeeman otsikot, niin että korviaan saa lehtitelineen edessä pidellä kaksin käsin, vaikka olisi kuulosuojaimet. Mainosveesee ja veesee4 tykittävät samaan tahtiin ...

Pannaanpas vähän jalalabadilla koreasti ja sörhitään mehiläispesää ja muita hiilihydraattilähteitä. Viimeinen viikko on mennyt kohinassa ja tohinassa, ja minusta on tulossa vakituinen luomuverkkokaupan asiakas. Tämän viikon tilluu on vielä tekemäti. Kun en tiedä, mitä kivaa sieltä tilaisin! Nam. Olisi sen verran paljon tilattavaa, vaan ei kestä likviditeetti eli lompsa. Määrärahani on sen verran pikkiriikkinen, ettei sillä juhlita kuin Intiassa tai ehkä itäisessä naapurimaassa, jos sielläkään. Mutta jokin kumma on saanut minut tilaamaan nyt keväimellä kaksi kiloa luomusipuleita. Mihin ihveeseen niiden kanssa joutuu, kun sipulipurkissa on jo kaksi kiloa tekosipulia. Eikun siis tehosipulia. Tämä on välillä ihan hönttiä. Ehkä laadin kunnollisen sipulisopan. Se on maailman helpoin herkku. Tässä eräänä päivänä, kesken päivän askareiden, tuppaantui mieleeni viimeaikaisten häröilyjen myötä, sellainen asia, että meidän ruokamaailmamme on pirstaloitumassa. Kyllä. On rasvajuttuja, jotka jakaut...

Feissarireissarit, tuttavat ja kylännaiset Varpu ja Anja ovat molemmat pohdiskelleet asiantuntijuutta ja guruilua sekä mukamuotoisena että vakavastiotettavan tiedon tiimoilta. Niinpä ajattelin raahautua nyt perässä ja sohia minäkin ajukoppani uumenia. Tok, Tok. Koulutustahan sitä on tullut hankittua joka lähtöön. Siis aika monenkin koulutuksen lähtökohdat on tiedossa, juu. Julistaudunkin nyt heti kärkeen Erityiseksi Erityisalojen Asiantunnistajaksi, EEAfbi. Fbi -lopuke on tietenkin feisbuukin invormaatijon varassa elävä. Varpu nakutteli vaikuttavan mietelmän ravitsemushöhläilystä. Voit lujeksia sen TÄÄLTÄ . Anjan aivoitukset käsittelevät tietenkin kemikaalimaailman vaahtoja ja pääset siihen TÄSTÄ . Oman vajavaisen arkiajatteluni tuotteisiin joudut väkisinkin tutustumaan lukemalla tätä eteenpäin. Tuskin taas tulee sanottua mitään järjellistä. Järjetöntä jorinaa sitäkin enemmän. Mutta eipä haittaa, kaikki kolme lukijaani tietävät jo ennestään, että meikäläisen näppiksessä ei ole alkolu...

Vai mihin sen pilkun tässä tapauksessa tölväisisi. Hanget, korkeat, nietokset. Hanget, korkeat nietokset. No, sama se. Mistäs minun pitikään tänään ilakoida? Juu! Siitä, että, kuten huomaatte, olen ollut vait. Olen ollut vieraalla töissä. Ja se oli taas vikatikki se. Huomasin vain sen, että sain vammautuneen käteni tolkuttoman kipeäksi, ja se verottaa tätä kirjoitushommaani aika tavalla. Mutta toisaalta, toisen kautta, on tehnyt jälleen ihan hyvääkin sulatella viimeaikoina oppimiaan asioita. Kuten tätä alitajunnan valtavaa voimaa. Se Väyrysen kuuluisa yön yli nukkuminenkin on alitajunnan työllistämistä. Sama se on tässä muuttumisleikissä, jota elämäntaparemontiksi kutsutaan! Nimittäin minua on hölökohtaisesti kohdannut vallaton konttausjakso, jolloin en juuri ole jaksanut tehdä oikein mitään. Pääni sisikuntakin tuntui kutistuneen pingispallon mittakaavaan. Työ muualla oli omalla tavallaan kivaa, mutta kiitos, vaan ei kiitos. Ei ole jaksanut soitella kavereillekaan, saati että oli...