MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Onko teillä koskaan ollut sellaista tunnetta, että tuttunne snobbailee? Varsinkin ruoalla. "Mä siis niin entykkää lipeekalasta!Hyi mitä kauheeta..!!" ja menee sitten jonnekin syömään bacalauta. Mä niin kärsin. Oli lipeäkala turskaa tai ei, niin periaate on sama. Kuivattua ja suolattua kalaa. Turskakalaa kuiten. Että mitä eroa näillä on? Ehkä valmistustapa. Tuota lipeäkalaakin kun voi tehdä monella eri tavalla. Kokeilkaa vaikka. Muhennosta, uunikalaa, gratiinia tai soppaa. Pitää vaan ihan vähän uskaltaa tehdä eri tavalla. Eräänä vuonna lipeäkalaa sai halvalla joulun jälkeen, jolloin tuli kehiteltyä näitä omalaatuisia kalaruokia, siihen asti kunnes kyllästyin totaalisesti, enkä syönyt sitä moneen vuoteen. Nyt buumi on taas valloillaan. Parhaimpia ja värittömimpiä kekkauksia oli lipeäkalagratiini. Jäi meinaan lippikala syömätä ja perkasin siitä ruodot ja siivilöin turhat nesteet. Eikun uunivuokaan. VOIdeltuun. Voilla voideltuun. Bechamel- eli valkokastikkeeseen vatkasin sekaan...

Kas kehveliä, kun aika lentää. Minä vaan en lentele juurikaan. En ole tässä viimeaikoina lentänyt edes nurin. Aatoskaan ei juuri ole lennellyt. Eikä kynä. Pari lautasta kyllä lenteli, kun ote kirposi vallan vahingossa. Onneksi olivat tyhjiä ne lautaset. Tiskarista kaappiin menossansa. Lohettoman likakuun jälkeen ei ole juurikaan sattunut ja tapahtunut. Tai on. Sattunut on milloin lonkkaan ja milloin vatsaan saatika käteen. Särkylääkkeiden syömisessä tai oikeastaan syömisen välttelyssä, alan olla melko hyvä! Panadol ja Burana eivät ole parhaita ystäviäni. Vaan ihan perusjuttu: hiljainen käveleminen. Ihan vaan tuossa lähistöllä käppäily. Tosin metsään ei oikein ole päässyt, kun puro tulvii sen verran hienosti, etten uskalla siihen sillantapaiselle astua. Se kun on liukas. Saattaisi siro 42-numeroinen saapas siinä luistaa, nih. Päässä ei näin syyskylmillä ole liikkunut juuri mitään, lentämisestä puhumattakaan. Olen ihan tarkoituksella taas pysytellyt tikunmitan päässä ravitsemuskeskus...

Sama asia. Ostoshelvetit, kauppapuodit ja kiskat ovat tunkutäynnä kansalaisia, jotka osteskelevat kaikenlaista turhaa krääsää suvun ja perheen harmiksi. Nykykakarat kun eivät tunne kiitollisuutta joulukuusenkarkeista, parista nahistuneesta omenasta, palaneista pipareista ja pihlajanmarjamarmeladista voimapaperipussissa, joka on teipattu maalarinteipillä ja päälle piirretty tontunkuva. Ei kun pitää olla parpie ja mailitlepouni ja ties mikä trasformeri. Vähintään 3D ja hilkut päälle. Toista se oli ennen, kun kahlattiin hangessa huopatossut täynnä lunta haulikon kanssa riehuvaa perheenpäätä karkuun kohden koleaa salomökkiä. Niin se oli, ennen oli kaikki paremmin. Ei kinunneet kakarat pleikkaria. Tämänjouluiset lahjat on hankittu onneksi jo hyvissä ajoin. Avioliiton kautta saadulle lisäosalle hommasin sellaisen taskulampun, että nyt näkyy pimeääkin pimeämmässä vaikka naapuriin. Olisi vielä se naapuri, johon näkyä. Lapsenlapsenkin lahjapaketit on jo kääritty. Olen tyhmä mummo, minulta...

...JOULUNJATKOAIKAA! HERKULLISTA UUTTA VUOTTA 2012. Aion olla riesananne ensi vuonnakin. Joulun jälkeen on aika kehitellä kaikenlaisia herkkuja ylijääneistä joulueväistä. Ensin tuunataan kinkulle smetanasoosi: Smetanaan tungetaan dijonsinappia joko rakeista, kokonaisia siemeniä sisältävää tai tavallista, puoli putkea piparjuurta. Soosi käy myös kalalle. Sekaan voi tipauttaa myös hitusen chiliä ja inkivääriä. Kyllä lähtee!

Eräänlainen joulutarina. Vavistuksella häneen suhtautukaa, Nostramahadamus on puhunut. Hups.  No niin. Sitä se mun uneni tiesi. Kaupassa haahuillessamme lueskelimme lööppejä ja otsikoita noin huvin ja harrastuksen vuoksi. Silmille riekkui mm. piparkakuissa piileksivä myrkytysvaara ja tuhotulvat. Ei siinä auttanut kuin pyöritellä päätään ja purra huultansa, ettei olisi tirskahtanut raikuvaan nauruun. Paikallisessa äääsmarketissa kiemoivasta postijonosta olisi katseltu varmasti himpunverran kierohkosti. Kun hyväntuuliset joulunrakastajat ne siellä olivat ajoissa postipakettejaan postittelemassa... Kotiinpalattuamme palauttelimme näitä kohu-uutisointeja mielellämme mieliimme. Erityisesti tuo piparkakkujuttu kutkutti. Ajatelkaapa, Evirasta on annettu varoitus, että piparkakkujen kanssa pitää olla varovainen, kun niissä on kanelia. Kanelissa puolestaan on kumariinia, ja kumariini on maksamyrkky. Jahans, paljonkos tuota kumariinia pitäisi maksan pilaamiseksi sitten pistellä huuleen? ...

Seuraavat tarinat saattavat sisältää voimakkaita kohtauksia, tai ainakin luettuanne saatatte saada voimakkaan kohtauksen, joten vanhempien läsnäolo näitä luettaessa olisi suotavaa. Otatte ensin niiltä pullon pois, ettei läiky näppikselle tai läppäriin glögit. Olen suureksi kauhuksenne laatinut muutamia opettavaisia tarinoita lap...äh, lapsenmielisille. KAUPUNKI. Kerran, kauan sitten oli havaittavissa jouluvalojen välkettä ja kiirettä ympäri suuren kaupungin. Kaupunki ei ollut suuren suuri, olipahan vain sellainen kaupunkipahanen jossakin hämärän rajamailla. Siis talvihämärän. Kaupunki yritti epätoivoisesti erottua edukseen, muttei onnistunut siinä. Se otti uuden ja mahtipontisen nimenkin. Ja alkoi haalia ympäriltään lisää kaupunkia, ollakseen suurin ja hienoin kaupunki koko talvisessa maassa. Se teetätti itselleen kasvojenkohotuksen, uusia suonia ja hienoja lasipalatseja. Mutta se oli aina vaan pieni, surkea kaupunki, kun sitä tarkasteli matkan päästä. Varsinkin kun lähellä oli suu...

21.12 sama toisinpäin. Toivottiinpa tuolla Veispuukin kautta, etten kirjoittaisi lipeäkalasta, rosollista enkä Vihreistä Kuulista. En enää, kun olen jo niistä kirjoitellut. Jääkellarinlohi olisi pitänyt muistaa jo viime viikolla, enää ko. eläin ei ehdi joulupöytään ryömimään. Silakat kyllä, vaikka ovatkin pieniä joulukaloiksi. Silli myös. Ja näitä nimenomaisia ohjeita onkin sitten ilma sakeanaan. Joten ajattelin tähän sulloa ensi kunnollisen kinkkusinapin, kuten jo lupasinkin. Ja pari hyytelöä, niitä on kiva vaikka aamulla tarjoilla kansalle, joka ähkyisenä vaeltaapi. Sinappi 4 rkl sinappijauhoja 2 rkl sokeria 4 rkl kiehuvaa vettä 2 rkl etikkaa ½ tl suolaa Sinappijauhot ja sokeri hierotaan huolella sekaisin. Kiehuva vesi lisätään vähitellen, koko ajan hämmentäen. Sen jälkeen sekoitetaan etikka ja suola sinappiin. Sinappi asetetaan lämpimään paikkaan vähäksi aikaa, kun se on tarpeeksi vahvaa. Vihanneshyytelö 2 dl herneitä 2dl pikkuporkkanoita 1dl leikkopap...

Rosollia voi sitten vedellä puoli kiloa niiden hirvittävien Vihreitten Kuulien, 3kpl, sijasta. Ja aionkin tehdä niin. Sillä rosolli hakkaa mennen tullen Vihreä Kuulat. Suuret inhokkini! Olen kakarasta asti inhonnut marmelaateja, koska niillä on taipumus tarttua kitalakeen, hampaisiin ja ties minne. Esanssinen maku viivyttelee makunystyröissä vuorokausia. Hyörkh! Siksipä on aika helepottaa joulukaramellituskia ja ryhtyä pyörittelemään ihanaisia tali...eikun suklaapalloja. Ei niin kovin karppia, mutta joulunahan jokainen vähähiilihydraattinen hommaa hiilarikrapulan jokatapauksessa. Sen saamiseksi voi nähdä jopa vähän vaivaa! Palleroiset Purkki vispikermaa kaakaojauhetta tomusokeria suklaalastuja Kaadetaan kerma sopivaan astiaan, päälle karistellaan kolme ruokalusikallista sekä kaakaotajauhetta että tomusokeria ja kaksi ruokalusikallista suklaalastuja. Aletaan veivata kerman kanssa. Melkeinpä vatkaten. Lisätään ruokalusikallinen kerrallaan molempia kuivia aineita, kunnes seos on ...

Tai ainakin melkein. Aatos jalo on rientänyt jo tovin jos toisenkin sinivuorten yöhön. Perkule, kun tätä yötä vaan riittää ja riittää. Päivälläkin on yö. Tai no, ei ihan näin etelässä kokopäiväyötä ole. Kokovartaloyö kyllä. Sitä jos aamusta joutuu lähtemään, niin tuntuu, että menee yökylään. Onneksi tuossa 22.12 on päivä kääntymispisteessä. Ja pesäpäivistä 22. -23.12 vanha kansa sanoo seuraavaa: Auringon sanottiin olevan kannoillaan eli pesässään. Mikäli aurinko ei pesäpäivinä paistanut, tulevasta kesästä tuli sateinen; mikäli aurinko pesäpäivinä paistoi, tuleva kesä oli kuiva ja poutainen. Että tuijotelkaa taivaalle myös. Älkää ajako tolppaan, jonkun muun kulkimen persieen tai kävelkö tolppaan/heikkoihin jäihin, kuitenkaan. Tämän päivän jatseihin kuuluu maksa. Maksapiiras/-pasteija. Vanhat, suorastaan pyhät keitto-opukseni kertovat erinäisen määrän ohjeita ko. evään tekoon. Kaikissa on jujuna vasikanmaksa ja siivilän läpi pusertaminen. Laiska emäntä vetelee tietenkin...

Helsingin Sanomista tavasin eilen järkyttävän uutisen . Ruokaa heitetään roskikseen. Ajatus ruoan paiskomisesta roskiin saa hiukseni karkaamaan pystyyn, ettei peräti kohden kattoa. Pula-ajan kasvatuksen saaneena (vaikka olen todella paljon nuorempi kuin pula-aika), minua kerrassaan hirvittää moinen tuhlaus. Siellä tutkimuksessa oli siis heitetty pois kotiruokaa ja muuta. Maitotuotteita eritoten oli paiskottu pois. Ja miksi. Varmaan siksi, että päiväys on tullut ns. vastaan. Viimeinen käyttöpäivä. Voi herranjestas!! Ja paljonko nyt ryykää roskikseen evästä, kun tämä yltäkylläisyyden aika päättyy? Siis jouluvitutuksen lähde? Älkää edes kuvitelko mitään. Vastaus saattaapi olla, että aivan helvetin paljon. Minulla on muutamia idiksiä jämien jalostamiseksi syötävään muotoon. Doh, pakastin tietenkin on yksi ratkaisu ongelmaan. Mutta myös ruoanlaitollisia tekniikoita voidaan käyttää eväsmäärän hävittämiseen. Koirattomassa huushollissa isäntäväen täytyy hoitaa hävittäminen itse. Aloitta...

...laukkaa, kynsilaukkaa ja laukkaneilikkaa. Näppäimistö tekee kyllä tästä laukkaamisesta välillä hemmetin hankalaa. Se temppuilee, kuin kirppusirkus. Välillä ei tiedä, miten käy, saako esille ison kirjaimen vai ei mitään niistä toiminnoista, joita tuolla ylöspäin harottavalla nuolella hallinnoidaan. Mitä laukkomiseen tulee, siitä ei tässä vaiennetussa jouluhulinterissa ole ollut kymysys, vaan ihan ajanpuutteesta. Olen tuhlannut aikaa. Kyllä, ihan olen tuhlannut aikaa kaikkeen olennaisesta poikkeavaan. Mitäpä sitä olennaiseen keskittymään näin keskitalven kynnyksellä. Keskittyisin mielummin energiansäästöön talviunien merkeissä. Kerran viikossa kääntäisin kylkeä ja alkaisin heräillä vasta sitten, kun maa alkaisi olla suhteellisen sula. Joulu -merkkinen kiusankappale lähestyy maata arvaamattomalla nopeudella ja muodostaa sekä jonoja, rettelöitä, turhautumista että pahaa mieltä ja pettymyksiä. Mikään hallitus tai yhteiskunta ei ole antanut minkäänlaista varoitusta lähestyvästä kammotu...

Olen koko aamun yrittänyt olla nokkelampi kuin olen. Mietiskelin, että mitähän laitan otsikoksi tämänpäiväiseen ruffekalenteriin, enkä keksinyt mitään järjetöntä enkä myöskään järkevää. Seuraan aktiivisesti ruokakeskustelua, ravintokeskustelua ja varsinkin taistelua hyvät vastaan pahat. Siis hiilihydraatit. Hyvät ja pahat tappelussa on mielestäni kysymys enemmänkin teollinen vastaan luonnollinen. Yritän järjestään karsia ruoastani pois käsitellyt raaka-aineet. Se tarkoittaa sitä, että vähäiset tarvitsemani jauhot surautan jauhelmaksi kokonaisista jyvistä. Kahvimyllyllä. Erät ovat pieniä, mutta niin on tarpeenikin. Jauhopurkkiin on survottu nyt kolmen eri viljan jyviä pussukoissaan. Nyt joku parkuu, että entäs vähähiilihydraattinen! Eihän siihen kuulu jauhot! Ei kuulu, ei. Mutta teepä ihan itse pikkupikku laskelma. Jos käytät kastikkeeseen hiilaripitoista jauhoa, jauhettuna kokojyvästä, kaksi ruokalusikallista ja kastiketta on litra. Kaatako se tosiaan sen vähähiilihydraattisen ruok...

Ruffinoitu kalenteri on nyt saavuttanut jo kahdeksannen luukkunsa. Ja ajattelinkin vääntää uuteen uskoon Taloussanomien artikkelin työssä sinnittelemisestä. Toisinsanottuna rienaan ja rääkkään artikkelin tunnistamattomaksi. Alkuperäinen on tuossa linkin takana. Kyrsiikö luukulla? Et ole yksin. Vuonna 2009 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan alle puolet, 45 prosenttia, yhdysvaltalaisista työntekijöistä on tyytyväisiä luukulla oloonsa. Talouslehti Forbes on listannut kahdeksan syytä, joiden takia kannattaa sinnitellä luukulla. Taloussanomat 6.8.2010 20:37 Forbesin mukaan etenkin koulutettu nuori työvoima on kärsimätöntä luukulla etenemisen suhteen. Nuorilla on kovat tavoitteet ja odotukset sekä luukunvallinnassa että etenemismahdollisuuksissa. Ennen kuin lähdet ovet paukkuen luukulta, pohdiskele ainakin seuraavia asioita, Forbes kehottaa: 1.    Raha Raha on kaikista itsestään selvin syy pysyä luukulla, ...

Eilen jorisin saunonnasta ja sen sietämättömästä keveydestä. Täytyy paljastaa teille, etten ole mikään saunahirmu, joka hikoaa lauteilla hullunkiilto silmissä ja kirmaa hankeen pyörimään tämän tuosta tai loikkaa järveen. Olen maltillinen saunaihminen, löylyä saunan noin 80 asteen lämmössä. Vähän pukkailee hikeä, huokaistaan hetki pukuhuoneessa ja sama pariin kertaan uudelleen tai ei kertaakaan, mielialasta riippuen. Tämä riittää minulle ja tuossa kuvatussa oli se pidempikin saunonnan oppimäärä. Saunankiukaalla kypsennettävistä on tietenkin makkara ollut ykkönen. Mutta omistan sellaiset hauskuudet kuin grillikivet. Niiden sisälle pakkailen joskus vihanneksia ja sipuleita. Tungen ne syvälle kiuaskivien koloihin jo saunanlämmityksen alkuaikoina. Lisään tilkan olutta kaikkiin, kun sauna alkaa näyttää lämpöoireita. Antavat jännän tuoksun saunaan. Kuin uunissa istuisi. Voi hyvin kuvitella, miltä possusta tuntuu siinä vihannesten keskellä tiristessä. Alunperin tein kyllä saunamakkarat ja ...