Yhdeksän luukun majatalo

Olen koko aamun yrittänyt olla nokkelampi kuin olen. Mietiskelin, että mitähän laitan otsikoksi tämänpäiväiseen ruffekalenteriin, enkä keksinyt mitään järjetöntä enkä myöskään järkevää.

Seuraan aktiivisesti ruokakeskustelua, ravintokeskustelua ja varsinkin taistelua hyvät vastaan pahat. Siis hiilihydraatit. Hyvät ja pahat tappelussa on mielestäni kysymys enemmänkin teollinen vastaan luonnollinen. Yritän järjestään karsia ruoastani pois käsitellyt raaka-aineet. Se tarkoittaa sitä, että vähäiset tarvitsemani jauhot surautan jauhelmaksi kokonaisista jyvistä. Kahvimyllyllä. Erät ovat pieniä, mutta niin on tarpeenikin. Jauhopurkkiin on survottu nyt kolmen eri viljan jyviä pussukoissaan.

Nyt joku parkuu, että entäs vähähiilihydraattinen! Eihän siihen kuulu jauhot! Ei kuulu, ei. Mutta teepä ihan itse pikkupikku laskelma. Jos käytät kastikkeeseen hiilaripitoista jauhoa, jauhettuna kokojyvästä, kaksi ruokalusikallista ja kastiketta on litra. Kaatako se tosiaan sen vähähiilihydraattisen ruokavaliosi, vai saatko siitä vaan oivan tekosyyn heittää koko ruokajärjestyksen romukoppaan? Ei kai kukaan sitä kastiketta pillillä ime?

Seuraava mieliä järkyttävä asia tietenkin on ruisleipä. Totta kai. Ja perunamuusi. Pasta. Riisi. Ajoittain vain on niin, varsinkin, jos olet nainen, että kroppasi on sitä mieltä, että nyt saatana sitä hiilaria koneeseen. Tai ei hyvä heilu! PMS:n aikana olen nyt antanut jo periksi. Yhtenä päivänä sisäänajettu hiilariähky päänsärkyineen ja ällöoloineen tekee ihan kuutvarttia ruokavaliolle.
Ei muuten tee vähään aikaan mieli mitään pottumuusiin viittavaa, saati muihin näihin "tiiviisiin" hiilareihin. Mistähän tuo "tiivis hiilari" on hiipinyt ajatusmaailmaani? Minä pidän tiiviinä hiilarina justiin näitä ri-pa-pe-vil -osastoa. Ja normaalisti sitä osastoa tuleekin välteltyä. Kalenteria ei tarvitse tarkkailla, kuin nähdäkseen, että valehteleeko ruato. PMS:n oireet kun alkavat ruisleivän himoamisella! Siihen ei auta kuin raskiin tehty ruisleipä. Viipale aamulla, että ehtii palaa pois päivänmittaan.

Doh, tuo nyt naiseläjän ruumiinkuvasta ja -toiminnoista. Aamuksi voivat kaikki kokeilla vaikkapa hämäläisemännän piimäjuustoa. Litra maitoa, puoli litraa piimää, lasillinen rikkivatkattuja kananmunia ja suolaa. Maito ja piimä vatkataan sekaisin, sekaan vatkataan suola ja kananmunat. Lämmitetään kiehumispisteeseen ja nostetaan pois levyltä. Annetaan hyytyä. Leikataan massa ristiin ja nostellaan siivilävaatteeseen siivilään tai moisella vaatteella sisustettuun juustokehään (kenellä moinen ihme sattuu olemaan). Valutetaan ja kumotaan laakeaan uunivuokaan. Paistetaan kullanruskeaksi. Suolataan pinnasta vielä kerran, kun juustokimpale on lämmin. Veistellään jäähdyttyä siivuja kasvispaistoksen seuraksi tai syödään sinältään.

Olen jo melkein kaksi kertaa ollut lopettamassa koko hiton jouluhöpinöitäni, kun en mitenkään meinaa keksiä mitään kirjoitettavaa. Mutta aina tätä lätinää asialla ja ilman näyttää riittävän. Yrittäkää yhdeksästi kestää.