MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Jees, tätä kirjoittaessa on Rauhan päivä. Mielenrauhan päivähän tämä ei tunnetusti ole. Kun joulusta on vaivoin selvitty, niin jo aletaan rummuttaa ja mäikätä, että mitä herkkuva uudenvuoden juhliin?! Jos minulta kysytään, niin IHAN VTUN SAMA! Nuorisoa lainatakseni. Joskus tuntuu siltä, että paitsi Suomen eduskunta niin myös median edustajat ovat täysin erkaantuneet normaalista elämänmenosta. Ei ny hitto vie, työtön on työtön on työtön. Ja varsinkin yli 40v työtön. Minulla on siitä mittava kokemus jokun vuoden takaa. Roimasti yli 500 työhakemusta. YLI 500!! Parhaina päivinä laadin kahdesta kolmeen hakemusta ja korjailin CV:tä aina kunkin potentiaalisen työnantajan mahdollisen maun mukaiseksi. Jumaleishon! Sain alun kolmattakymmentä haastattelupyyntöä. Neljä työnantajaa sentään perui. Ja sillä ravaamisella sain yhden työpaikan. YHDEN. Palasin siihen duuniin, johon en koskaan olettanut enää palaavani. Mutta niin vain kävi. Nyt tämä uusi kyykyttämismalli tekee hommasta entistäkin vaik...

Viime kuukausina on ollut melkoinen suo rämmittävänä. Lienen sivunnut kyseistä lettoa bloggauksissanikin. En kyllä ihan heti ja tässä muista, mitä tuli sanottua. Lyhykäisesti, ensin lääkekorvaus hylätään, ja sitten väliaikaisesti hyväksytään, määräämättömäksi ajaksi, kun joku toheloi ko. korvauksen käsiteltäväksi ihan muualle. Noh, helpottihe kuitenkin runsaasti, kun sai edes jonkin sortin päätöksen tälle väännölle vähäksi aikaa. Kaikin puolin. Tuppasi energia palamaan ihan vaan siihen, että kirjoitti sähköpostia, vastineita, oikaisupyyntöjä ja -vaatimuksia sinne, tänne ja tuonne. Tarkisteli lääkäreiltä, että muistavatko hoidon tavoitteet samoin kuin itse. Parempaan päin ollaan menossa, kuitenkin. Ensin kun saa purettua tuon inskan pois, niin sekin jo helpottaa suunnattomasti tilannetta. On helpottanutkin jo. Suunta on alaspäin. Painossa, verenpainelääkkeissä ja insuliinien määrässä. Huh, oli jo korkea aikakin. Tuntuu, kuin pää olisi tullut jostain pinnasta läpi. Ensimmäinen esimerkki...

Viimeisestä sössötyksestäni onkin palanut aikaa ihan huolella. Nahka ei ole palanut. Paitsi broilerinnahka grillissä. Vaikka tänä vuonna onkin grillaus jäänyt vähemmälle harrastuneisuudelle. Olen viettänyt vähän niinkuin lomaa itsestäni ja tyhjennellyt paitsi vatsan kohdalla mollottavaa kerrostumaa, myös päätäni. Harvemmin sattuu, että kaikki tyhjenevät kerralla. Vinttiä on siivottu myös. Niin fyysistä, talomme sekavaa vinttiä kuin psyykkistäkin. Olen myös miettinyt tätä niinkutsuttua yksilönvapautta. Siis niitä sidonnaisuuksia, joihin jokapahinen sortuu elämänsä aikana ja haluaa kuvitella, että olisi vapaa. Mukavapaa. Vapautta ei vaan ole, eikä ole ikinä ollutkaan, kuin rippusia siitä, mitä ihminen itse kuvittelee vapaudeksi. Aamuaviisia särpiessäni sieltä pomppi silmille erilaisia uutiseksi väsättyjä asioita, kuten festivaalien jatkuminen, kolarisumia siellä täällä ja luksustuotteet. Arjen luksusta ja arjen säästöjä. Elopin kello ja luomuruisleipä ripirinnan. Kovaa teknologiaa kuo...

Kyllähän se niin on, että jokainen on oman elämänsä herra. Tai guru. Tai ihammikävaan. Tuo guru saa kyllä meikäläisen hymyämään vienosti, kun tulee koko ajan mieleen semmoinen laiha, rapainen, muniaan räpläävä, hienoisessa yläpilvessä poukkoileva äijänkäppyrä, joka ei vaatteita ole nähnyt kuin ehkä lapsuusaikanaan ja silloinkin muiden päällä. En tunnista, enkä tunnusta, itsessäni minkään valtakunnan gurua. Enkä myöskään herraa, rouvankin niukin naukin. Viime aikoina olen saanut tutustua vaihteeksi kipuhin oikein tavattomasti. Jees, tiedän, että kun syö luomua ja smoothieita, ei voi mikään maallisessa vaelluksessa mennä pieleen, eikä varsinkaan tulla kipuja, kun ne ovat merkki siitä, että myrkkyä on syöty. Että mitä siis. Superfoodejakin kannattaisi syödä sen luomun ja niiden smoothieiden kanssa. Ja varmasti vielä ravintolisiä ja kipulääkkeitä. Tohtori on minulle tarjonnutkin kipulääkitystä, juu. Kaikkia mahdollisia, Tramalista Oxycontiniin. Noutänkjuu, vahvin, jota suostun ottamaan o...

Eilen oli kuulemma paras myyntipäivä pizzerioissa. Joopa. Vaikken uuden vuoden aattoehtoona napanderoinut kuin pari kuoharilasillista, niin valvonta ylipäätään teki minusta täydellisen reporangan. Ja väsymys laukaisee usein meikäläisessä outoja asioita. Niinkuin nytkin. Imaisin rutkasti suklaata kitaani. Rakentelin katkarapuleipiä ruisnapeista ja lopusta katkissalaatista. Karamellejä. Ihan fazun Parhaita. Nykäisin ranskalaiset runsaalla majoneesillä. Pelkät ranskalaiset, vaikka olisi ollut nakkistroganoffiakin. Ja en aivan kaikkea edes muista! Vihreisiin kuuliin en kuitenkaan sortunut. Öhinä oli illalla hirvittävä ja insuliinia kului. Vatsaa piti kannatella kaksin käsin. Tuntui, ettei nälkä helpota ikinä. Nälän jälkeen seurasi riipivä nälkä. Huutavan ja riipivän näläntunteen perässä kulki vielä suurempi nälkä...! Vatsassa ei vaan ollut riittävästi tilaa, että olisi saanut sen kaiken nälän poistettua syömällä. Sananlasku "Nälkä kasvaa syödessä" piti kohdallani pelottavan hyvin...

Tämä otsikoinnin sietämätön keveys on niin perin hauska asia, että hurahuhhahhei! Kuten olette joutuneet huomaamaan, kiusaan teitä milloin milläkin otsikoinnilla, vaikka asia olisi silkkoa sisältä. Niinkuin yleensä onkin, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Tässä aamuhuuruissani lueskelin päivälehteämme, jota myös Hesariksi haukutaan. Sen turhassa viikkoliitteessä, siis minun näkövinkkelistäni turhasta, kerrottiin vaihteeksi Ravintolapäivästä. Oiva keksintö. Siinä saa pistää ravintolan pystyyn vaikka Espan nurtsille, kiskan taakse. Tai ratikkaan. Jopa Eviran ylipapitar hyväksyy idiksen, vaikka ajattelin, että sieltä vähintään torpataan koko juttu huutamalla tarttuvia tauteja, myrkytyksiä ja muita hengenvaarallisia asioita. Olemme mielestäni nykyään niin bakteerittomia, että emme kestäisi hapantumisen mukanaan tuomia mikrobeja saamatta ripliä ja ripaskaa. Luulen, että turistiripulit ottavat kierroksia vallan juuri näistä "vähän kärsineistä" elintarvikkeista. Anoppi loihe la...

Hoo, jos minä olen musta. Tai valkoinen. Tai kretliini. Voisihan sitä olla välillä ihan vaan arkisen sininen. Kevään kamppis, Kevättalven Alennusviikot Hiilaritietoisten keskustelufoorumilla, ovat käynnistyneet alentavasti. Alennus on koskenut nyt lähinnä kaikkea muuta paitsi syömistä. Näytän olevan TAAS huoleton hulivili ja turpaan tulee tungettua kaikensorttista sinne kuulumatonta ainesta. Rypsiporsaaseen en vielä ole langennut. Rypsiporsas kuulostaa vähän siltä, että se makaa letkuissa jossain vanhainkodin uumenissa ja korisee. Toinen mielikuva on jänskästi sellainen geenimuunneltu, että sikarukkaan on istutettu rypsirapsin geenejä. En tiedä, mutta minusta rypsi on maistunut hirveälle, oli se sitten öljyvä tai ei. Vaikka olen ollut järkyttävä tupakkimie..henkilö. Loppui parin harjoituskerran jälkeen sairastamaani sikainfluenssaan. Näyttää korvautuneen kirjoittamisvimmalla... Tikkeriperinkin olen unehtanut rakennella vyötäröni ymmyriäisyyttä mittaroimaan. Vaakaan en koske, kun...

Kiitos Pronutritionist, vieraskynäilijä siellä ja tietenkin Varpu . Varpu laittoi tuon linkin jakoon Feissarissa. Luin artikkelin ensin huonosti, sitten hyvin huonosti ja vielä kerran. Omakohtainen kokemukseni verensokerimittarilla höystettynä, oli, että kohdallani tuo on myöhäistä sörhiä kuitumattoa suupielestään syvemmälle. Pysyy sokurit koholla siihen asti, kun kyllästyy haukottelemaan ja pistää insuliinia nahan alle. Paksusuolen bakteeritkaan eivät tuosta viljakuidusta pidä. Perä laulaa, ääni on se yön. Maha pullistelee kuin ilmapallo, pahimmillaan. Tutkimus on tietenkin tehty siksi, että selvitetään EHKÄISEEKÖ jokin täysjyväjuttu deekakkosta. Eikä siksi, että parantaako täysjyvävilja suolentoimintoja tai sokeritasapainoa kaltaisillani ihmisillä. Toiset sanovat, että parantavat. Eivät paranna, jos seurauksena on korkeuksissa kiikkuva verensokeri, vatsavaivat ja ilmaston heikkeneminen sisätiloissa. Mikään seikka ei mielestäni puolla täysjyväviljan hölväämistä ruokavaliooni. Ol...

Olen tätä paasannut ennenkin, mutta kerta kielon päällä varmistaa raskaan aasinsiltani romahtamisen täysin raunioiksi. Rakennusvirheistä joutuu maksamaan, kukin ansionsa mukaan. Toiset vielä raskaimman päälle. Täällä olen mekastanut liikkumisesta, liikkumattomuudesta, sohvaperunoiden viljelystä, syömisestä, syömättä jättämisestä ja paljon muusta. Olen myös viilannut itseäni linssiin ja jouduin hommaamaan uudet klasit. Kahdet yksien hinnalla. Olenhan ihminen, joka pitää yksinkertaisista asioista. Jälleen ajattelin loihe lausumaan, että idätän kyytä povellani, koska valmiseineen sulatus maarussani on hidastunut rutkasti. Huomasin sen, kun ruoantekoruokana käytin salaatin sijasta lenkkimakkaraa. Joka taas puolestaan on tunnettu suomalainen kasvisruoka. Lihaa siihen saa taiottua, jos laittaa makkaranpätkän keittokirjan sivun päälle passiin. Vallan irstaasti virnistellen lorottelin sokerilla höystettyä sinappiakin siihen ja vietin melko hyvän tovin lievässä nousuhumalatilassa. Sokerihum...