MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin olla keski-ikäinen, sairaalloinen, lihava ja -mikä parasta- nainen. Millään muulla elämänmuodolla ei varmasti ole samanlaista statusta terveydenhuollon piirissä, kuin mainitulla lylleröllä. Sairaudet, tapaturmat ja krooniset vaivat pannaan tässä yhtälössä lihavuuden piikkiin ja lihavuushan, kuten kaikki tietävät varmuudella, on vain laiskuutta, nautiskelunhalua, saamattomuutta, hengen velttoutta sekä silkkaa tyhmyyttä, joka vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ellei peräti lopeta sitä tyystin. Jos mitä sairautta ei voida työntää lihavuuden, tyhmyyden tai muun syyn aiheuttamaksi, olkoon se sitten hormonaalista. Vaihdevuodet. NE kamalat, puistattavat ja hirveät VAIHDEVUODET, jolloin naiseus katoaa jonnekin hämärään ja tilalle astuu koukkunenäinen ja partaleukainen noita-akka. Ja jos vielä löytyy jokin sairaus, jota ei voi näillä määreillä kuitata, se onkin sitten ylenmääräisen alkoholinkäytön syytä, olet perijuoppo, turmiolan-tiina, kassi-alma ja yhteiskunna...

Jos kerran on olemassa kirjoittamattomia lakeja, niin minulla on kasapäin kirjoittamattomia kirjoja.Niitä on niin paljon, että voin tituleerata itseäni kirjailijahkoksi. Ei ihan kirjailija muttei paljon puutukaan. Kuin ne kirjat vaan. Ihan pikku puute, mutta mitäs tuosta, niinhän muutkin puolivillaiset tyypit itseään tituleeraavat ties miksikä kaikkien alojen asiantuntijoiksi. Vielä vähän päällekin. Somessa törmää useinkin vastaaviin. Kuka on kirjailija, kuka etuliitteellinen ja kuka ihan vaan pelkkä. Sama juttu asiantuntijoiden kanssa, joiden jalustoja sahataan husovaarnalla ihan tämän tuosta, kun ei ole alan koulutusta, kokemusta, antaa väärää tietoa itsestään tai jopa puhuu ihan selkeetä paskaa. Eikun siis kirjoittaa selkeetä paskaa itsestään ja valaa betonia siihen päälle, että olenpas, kylläpä olen, asiantuntija, ettästiät. Asiaan. Siis ilmoitin, että minulla on kasa kirjoittamattomia kirjoja, juu, kyllä näin on ja paikkansa pitää ja selvä on kuin pläkki. Aloitetaan a-kirjaimella...

Tässä taas on netintäydeltä ollut kommenttia, mielipidettä, mututuntumaa ja paljon muuta hupaisaa, ihan vaan kaikkinaisten lehtijuttujen tiimoilta. Joista nyt oli Hesarin rasvajuttu viimeisin simmuihini takertunut. Siinä oli ihan hyviäkin puolia, sillä ilman rasvaa eivät rasvaliukoiset vitamiinit imeydy kroppaan. Ja onhan sekin totta, että rasvainen ruoka on paremman makuista, paremmalla koostumuksella varustettua ja helpommin käsiteltävää, kuin rasvaton ja kuivankälppeä ruoake, johon on lisätty rasvan tilalle aivan jotain muuta. Että maku säilyisi mukamas samana kuin rasvalla tehtynä. Onko järkeä? Onko? Ei minun mielestäni. Sillä hissukseen minusta on tämän taipaleeni aikana kehkeytynyt kriittinen kuluttaja, joka haluaa suuhunsa pistää mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa. Tartarpihvit ovatkin herkullisia... Mutta, se mikä minua on häirinnyt kaiken aikaa, on tämä överiksi meneminen. Överiksi pistetään niin lisäaineiden välttäminen, rasvankammoaminen, karppaaminen, bikinikuntoon p...

Tuli tässä pieneen mieleeni, kun kohisivat meeeediassa silikonitisseistä. Eli siis tekotisseistä, jotka asennetaan naiskehoon. On kuulemma mieskehoonkin asennettavia silikonikorvikkeita. Ja tekotukkia, tekoripsiä ja teko*piip*, sekä proteeseja. Jos silmä poksahtaa puhki, niin korvikkeen saa hyllystä sovitettuna omaan silmäkuoppaan, kätevästi. Mutta näitä muita korvikkeita onkin vaikeampi toteuttaa. Tissiin tarvitsee tehdä reikä, että saadaan lällimöhkäle ujuttettua nahan alle. Yök. Ilskottaakin ajatus herkkien osien leikkelystä. Leikeltynä tiedän, että kipu ei ole kiva vieras. Mutta toiset tekevät ulkonäkönsä "hyväksi" mitä vain. Minä en ole aivan varma, että onko välttämättä hyväksi jos on korvikkeita tungettu jemekseen ihon alle. Siellähän voi näkymättömissä tapahtua ihan mitä vaan. Tosin meikäläisellä on yksi muukin rajoittava tekijä tuossa suhteessa, leikkausarpien mahtottoman jännittävä kasvu. Arvesta pullahtaa väkisinkin sentinvahvuinen ja arpi punottaa kuin sian***lu...

Se oli niihin aikoihin, kun isä rasvalampun osti, että koko Suomaan kansa oli statiineille pantava. Ja ehtoomyöhällä aviisien tavaaminenkin alkoi sujua kuin rasvattuna. Niinä päivinä olivat kaikki Suomaan viestimet täynnään uutisia vasta-alkaneesta, vanhastaan jo tutusta Rasvasodasta, joka oli uudelleen leimahtanut liekkiin hellankulmalla. Padan kantta ei meinattu etsinnöistä huolimatta löytää mistään, joten kattilaan liekkejä tukahduttamaan tungettiin puska. Tulenarkuutta ei tässä ymmärtänyt edes VPK, sillä puskahan syttyi hetimiten. Ja rasva vaan kärysi. Kuuma rasva on iholle ikävä tuttavuus. Tulee rakkuloita, ja rakkulat saattavat puhjetessaan tulehtua, kuten ne tietävät, joilla on ollut varaa uusiin kenkiin. Kun kohta koko tili menee marketin kauppiaalle, niin paljon tästä Rasvasotimisesta vouhotetaan, että hinnat nousevat kohta Maata kiertävälle radalle. Kuten sotakirieenvaihturimme on kirjeitä vaihtanut, niin uudimet kerturoivat rasvan olevan jo luistamassa kansan karttuisasta ...

Kun olen selaillut blogistanian uumenia, niin siellä näyttää, että valtaosalle on yks ja kaks hailee se, että meitä hiilihydraattien vähentäjiä, karppaajia, atkinseja, montignac-diettisiä, elämäntapansa muuttaneita ja virkistyneitä sekä monia muita moititaan mediassa ja ties missä. Jaellaan blogeissa kepeästi Tunnustuksia ja tilitetään selkätisseistä, sukkisten kirraavista haarakiiloista ja pullanhimosta. Tosin menin blogistaniaan hakusanalla "laihdutus" enkä vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun se oli niin pitkä kirjoitettava. Nyt istun keittiön pöydän ääressä, kun en jaksa seurata tuota lainehtivaa kolarisumaa tuolla moottoritiellä. Heti aamusta, kun herää pilliauton vienoon henkäykseen, niin en pidä sitä kovin kohottavana. Ja nyt Turkua kohden viiletti kaksi ambulanssisa lähes kosketusetäisyydellä...kivakiva. Nekin onnettumuudet saataneen karppaajien syyksi ihan hakematta. No, seuraavaa kolinaa odotellessa. SoMessa on kuhinaa kyllä ollut. Parissa Faspuukiryhmässä on ham...

Pitkin viikkoa on tupsahdellut silmille kaikenlaista nanoon viittaavaa. Ravintoaineista ja niiden pilkkomisesta ja paljon muista minimalistisen pienestä. Samoin enenevässä määrin aletaan taas rakentaa listoja eniten lihottavasta, eniten laihduttavasta, eniten terveellisestä ja eniten pahasta ruoasta ja liikunnasta. Oikein henkeä nostatetaan loitsuin ja rummunlyönnein. Näin se on nähtävä. Varsinkin kun on kyse niin perustavanlaatuisesta asiasta, joka liittyy hengissä pysymiseen ja eloonjäämiseen. Syömisestä, ruoansaannista, ravinnosta. Niistähän sitä eletään eikä pelkästään pyhästähengestä. Tosin olen tavannut heitäkin, jotka ovat yrittäneet. Huonolla menestyksellä. Se mikä tässä minua jurppii, on tämä esineellistäminen ja suoraviivaistaminen. Että mitä, että? Siis se, että kun toimit tavalla A pääset tulokseen B, jolloin C on B+A x B. Ja maailma pelastuu. Olen varmasti ennenkin jäkättänyt tästä. Että kuvitellaan oman pienen maailman parantuvan ulkopuolisen voiman ja tahdon antaessa s...

Että jotta, tässä kun olen länkyttänyt ravitsemushitlerini käytöshäiriöistä, taidanpa pohtia asianlaitaa vähän toiseltakin laidalta. Tai ehkäpä vaikka muutamaltakin kanttikiveltä. Kyllähän se totta on, että jokainen henkilö tai etäisesti sitä muistuttava peilaa maailmaa omien kokemustensa ja kokemattomuuksiensa kautta. Minä tietenkin oman lihavan itseni kautta. En mahdu enää kuin peilikaapiston peileistä kokonaisuutena näkymään, vessan peilistäkin saa ensin katsastaa naaman toisen ja sitten vasta toisen puolen. Onko tuo mikään ihme, että terapistilla alkaa sormet syyhytä ruokavaliooni puuttuakseen. Ja minä olen sentään laihtunut monta kiloa. Monta kertaa. Useamman kymmenen kiloa, jos tarkkoja ollaan. Ainakin sata. Hankaluudet alkoivat jotakuinkin kymmenen vuotta sitten. Ehken jopa jo aiemmin. Se, mitä on sanottava terveydenhoitohenkilöstön puolustukseksi, on se, että ilmeisesti jossain on iso aukko. Toiset sanovat sitä ja toiset tätä. Yksi lääkäreistäni oli sitä mieltä, että hiilihyd...

Televisio oksensi viime viikon lopulla päälleni hirvittävän määrän sekalaista ja koottua tietoa, knowhowta ja muuta jännää. Puhuivat siellä viisaita oikein joukolla. Lisäaineet ovat olleet kaikkien huulilla jo pidempään ja osa kansasta vannookin luomun nimeen. Ja samalla aloittavat ylivertaisuuselämän. Tokihan nyt luomua syövä ihminen on aina metrin verran parempi, kuin kaupan tehotuotantoporkkanoita pelmuuttaava perheenäiti, jolla ei ole aikaa metsästää marketista luomutuotteita. Siitä kopasta, jossa on pari rasiallista muoviin (!!) pakattuja omenoita ja pussi pinaattia. Nelinkertaiseen hintaan. Katselin osan näistä ohjelmista vasta myöhemmin. Ihan vain todetakseni, että voi herranpieksut ja rouvan nappikengät. Minkähän kaltaisen kahvipöytäkeskustelun tämä parivaljakko saakaan aikaiseksi! Ihan veti kuulkaa suuta messingille. Pressiklubi ssa harrastettiin pessimismiä ja oltiin skeptisiä. Elämäntapajournalismi sai oikein reilulla kädellä ympäri korvien. Stillerin narinaa on ihan hausk...

Tässä viimeaikaisessa vimmassani olen blogannut kaikesta muusta, paitsi siitä itsestään. Laihtumisesta. No, mikäs siinä, hankala on puhua asiasta, jota ei ole tapahtunut. Ellei sitten ole kuuluisa satukirjailija tai science fiction -raapustelija. Ihan täytyy kuulkaa tunnustaa, että nyt on menty vähän eestaas tiellä taistojen. Paha kurki. Pimeät ajat ovat minulle kauhistuksen kaninkoppi. Se tässä on kuitenkin positiivista, etten ole tänä vuonna lihonut näin pimmeellä! Onnekseni en ole päässyt takasin missään vaiheessa niihin järkyttäviin lukemiin, joista tämä koko hässäkkä lähti. Takaisin on tullut jokunen kilonen, mutta niiden kanssa on nyt vaan elettävä siihen asti, että ne voi hyvästellä. Iäksi olen hyvästellyt jo viisitoista kiloa siitä pahimmasta. Olen monesti peilannut heikkoja kohtiani, siis noin kuvainnollisesti. Ensimmäinen heikkouteni on kerran kuussa esiintyvät perunamuusiset. Perunamuusia tai muuta väkevästi hiilihydraattista huttua vaan onpi pakko saada. Tilanne helpottaa...

Terveeks, kaikki kaksi lukijaani. Kesä on vähentänyt teidänkin määränne yhteen. Eli tätä luen siis enää minä itse. Enkä löydä edes ihte viäntämiäni kirjoitusvirheitä! Olen tässä ajatellut alkavani reipashenkiseksi nipottajaksi, jolla on asiaa ihan kaikesta, joka puuttuu ihan kaikkeen epäolennaiseen ja jolla ei ole muuta tekemistä kuin viisastella hyvän matkan päästä muille.  Tyyliin "mitäs-minä-sanoin". Sekä vaihdan mielipidettä, ennustustani tai johtopäätöstäni vähintään viikon välein.  Ensiksi voisin nipottaa kahvista. Kahvihan on maailman sivu ollut kiistelty nautintoaine. Se on ollut pelkästään ylhäisölle tai se on kielletty kokonaan. Kahvi on ollut kauppatavara, jolla on rikastuttu, köyhdytty ja virkistytty. Kahvin kanssa on nautittu milloin voita, keksejä, kuivaa leipää, pullaa tai juustoa. Kahviin on tehty alkoholijuomasekoituksia ja kahvi on läikkynyt juuri pestylle pöytäliinalle. Toiset eivät voi elää ilman kahvia, eivät ainakaan ilman aamukahvia. Mitäs, jos ny...

Ihan kuulkaa tässä väännän hatustani, enkä ole missään tekemisissä ollut koko ko. konferenssin kanssa, että silvuplee vaan, saatte tätä lainata ja kopioida mielin määrin: "Tulevaisuudessa on pyrittävä vaikuttamaan maailmanlaajuiseen ylipainon lisääntymiseen valistuksen, verotuksen ja epäterveellisen ruoan mainostuksen kieltämisen keinoin. Ylipainoisuuden lisääntyminen aiheuttaa mittavat kansanterveydelliset kustannukset vuosittain ja ylipainoisuuden ehkäisemiseksi on ruvettava toimiin, ettei se enää lisääntyisi. Terveellisten elintapojen suosimisen, kohtuullisen syömisen ja ahkeran liikunnan harrastamisen on todettu ehkäisevän ylipainoa ja sen liitännäissairauksia, kuten aikuisiän diabetesta ja verenkiertosairauksia. Tulevaisuudessa on pyrittävä kaikkinaisiin toimiin terveiden elintapojen edistämiseksi." Uskokaa tai älkää, niin ihan varmasti tämänkaltainen loppulausuma sieltä äkistetään. Ja varmaan välipalat ovat heillä mitä terveellisimmät, ei lisättyä sokeria eikä rasva...

Ihan  ekana, VARPU, suurkiitos tämän tutkimuksen julkaisemisesta blogissasi! Upeeta, mahtavaa! Loistavaa!!! Mitkähän mahtaisivat nykypäivänä olla syömistä kuvaavia sanoja? HAUKATA . Haukkaan jotain ennen blabla...siis pikaisesti ja nopeasti, tehokkaasti. Ei syömiseen nykyisenä kiireisenä aika parane hukata aikaa, äkkiä vain subi tai burgeri huuleen, päälle limu ja rojut mettään. Baanalle "ravittuna" ja täynnä tarmoa? KÄYN SYÖMÄSSÄ tarkoittaa nykypäivänä sitä, että jonotetaan mautonta ja hajutonta ruokaa pitkästä tiskistä, jonka takaa joku muu annostelee evääsi lautaselle. Tai sitten on määrätön määrä kippoja ja vateja, joilla lällyy nahistunutta salaattia, kovia kumiperunoita, limaista kastikkeentapaista ja "jotain elämänmuotoa, jota väitetään lihaksi/kalaksi/siipikarjaksi". Laitoskeittiö on oiva keksintö, mutta se on tappanut ruoan maun ja syömisen hyvät fiilikset. ATERIOIDA . Aterioiko kukaan enää? Kyseinen sana ei tuo muuta mieleen monelle, kuin suuren ei...

Tiedättehän te sen PizzaRax -konseptin? Siis sen nykyään pelkän RAX:in? Syö tietyllä summalla niin paljon kuin jaksat. No, minun pelastukseni taitaa olla viimeinen keksintöni: raxkattila. Tahtoo sanoa, että keittelen itselleni eineen, johon tällään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja sisältäviä, kuitupitoisia aineksia. Siis kasviksia. Sipuli on perusaines. Sitä tulee tähän sekä paistettuna että seassa kypsytettynä. Tarkoituksella. On nimittäin sellaisia aineita, jotka vaatiavat ripauksen makeutta. Sitä saadaan, kun ruskistetaan sipulia huolellisesti, niin ettei se pala vaan karamellisoituu. Nam. Ja evästä syödään sitten määrätön määrä, kuten naisten toimenkuvaan kuuluu tietyssä vaiheessa kuukautta. Tai miksei syömishäiriöisenkin toimenkuvaan. Minulla taas on päällä joku kapinavaihe, ehkä olen sitten tämän projektin murrosiässä! En. Ei. Enkä. Ei missään tapauksessa. En tule. En ala. En tee. En syö. En ota tota. Tää on pahaa. Ei tätä voi syödä. ...ja paljon muita kommentteja. Tiedä...

Kyllähän se on sillä viisiin, että liian ison palan haukkaamisesta ei tule kuin tukehtumisoireita. Tai vatta kippeeksi. Eli liput liehuen kohden uusia epäonnistumisia! Mutta tietenkin, pois se minusta. Ja mistä tämä kitkerä kommentointini? No, siitä, että aika ajoin tuntuu, että ei mitään ole oppinut. Ei itsestään, ei ravinnosta, ei liikunnasta eikä varsinkaan näiden kolmen tekijän yhdistelemisestä. Tähän on nyt tultu hyllyen, hölskyen ja epätoivon vimmalla. Sekä hyydytty alamäkeen, nahkainen perspaikka ei luista. Kun sieltä sadan kahdenkympin vauhdista on kaasuteltu ensin alle sataan kymppiin, sitten yli ja taas alle...ja sitten tuli kuvioihin Johan Pomppas. Sukua tohtorille nimeltä Johan Tokeni. Joka puolestaan on sukua herralle Johan "Nyt On" Markkinat. ..Johan Strauss ja Johan Ludvig Runeberg eivät puolestaan tiedä mitään näistä tyypeistä. Hankalaahan se olisikin, kun ovat olleet mullan alla jo reippaasti parin ihmisiän verran. Jees. Piti ottaa käteen peili ja pari mu...