MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Arvostettu tuttuni törmäsi tässä taannoin päätäpahkaa varsin jännittävään asiaan. Ollen kuitenkin lääkärinhoitoinen ja päästään visu. Kärsii mm. kaikensorttisista puutoksista. Enkä sanonut, että puu on toksista. Toisille on. Tästä päästään hissukseen asiaankin. Aasinsiltojen läpi, yli ja ympäri. Suorin vartaloin, kerien. Paitsi että mutsis oli. Siis tilannehan on se, että netti on vääränään muitakin profeettoja, guruja ja jumaluuksia, kuin minä ja Christer Sundquis t . Christerillä on onneksi melko maanläheinen lähestymistapa ravitsemukseen ja eri tutkimuksiin. Luojan kiitos. Minä, joka puolestani liikun sfäärien ulkorajoilla ja yllä, lennättelen milloin minkäkin kokoisia kiviä ja kivennäisiä kanssatallaajieni jalkoihin. Ja aika usein osuvat kipeään paikkaan ne. Joskus kiveksille, jos semmoiset vastapuolella sattuu olemaan. Useimmiten ei. Melkoisia neitejä on vastaantulijoissa, vaikka olisikin ne kivekset, munattomiksi ovat monet jääneet. Siitä huolimatta. Mutta! Kanamuna onkin parha...

Se on taasen sitä vailla, että hermot menee. No, osasta kroppaa ovat jo menneetkin. Sehän ei haittaa tahtia kuin vähän. Huomattavan vähän. Mitä tulee nykyiseen voivotteluun suomalaisten lihomisesta muodottomiksi säkeiksi, aikuisiändiabeteksen lisääntymiseen "räjähdysmäisesti", kansanterveyden kaikinpuoliseen huononemiseen ja koko Suomea riivaavaan toivottomuuteen, niin niihinhän minulla on rutkasti jyrkähköjä mielipiteitä. Perkele. Kansan kärttyisä käsi siirtää toisesta taskusta toiseen kasaa amulettejä ja pikkukolikoita. Sekä uskoo itseensä, ettei ole a) lihava vaan vähän ylipainoinen, kun on niin painavat luut b) selittää syömisiään tohtorille, että ihan minä sen lautasmallin mukaan syön. On vaan pirun vaikeaa täyttää sitä toista puolikasta lusikallisella porkkanaraastetta ja sille toiselle puolen ei mahdu kunnolla pyttipannu, pottumuusi, makaronilaatikko ja lihapullat, ruisleipääkin syön suositusten mukaan, kuusi palaa aterialla ja akselirasv...flöörää päälle hampaanmi...

Vähän on kasvanut maailma kieroon. Kun uutiseksi kelpaa, että syötäväksi kelpaavaa lihaa on löytynyt eineksen raaka-aineista. Jo toki, ymmärränhän minä, että tässä on kysymys rikollisesta toiminnasta. Juu. Rikollisen toiminnan sivujuonnehan se. Ymmärrän kyllä, että kansainvälinen rikollisuus ulottaa käppinsä myös ruokateollisuuteen. Jees, Teollisuuteen. Nykypäivänä ruoka tuppaa olemaan enempi teollinen tuote, kuin koskaan aikaisemmin tämän apinalajin historiassa. Ymmärrän senkin, että tuoteselosteen sisältöön pitää voida luottaa ja lihan alkuperän oltava selvillä. Mutta, mutta. Se mikä minua ihmetyttää, on, että keskustelu velloo sen ympärillä, että eineksiin on ylipäätään laitettu lihaa. Mikä hirveintä, hevosen lihaa. Vaikka olen kaikenlaista nähnyt ja kuullut, niin tämä on eräitä hölmöimpiä uutisointeja. Iltasatulehtemme, molemmat, kyllä ripirinnan tehtailevat mitä oudoimpia juttuja. Tämäkin on totta, mutta juttujen värittäminen alkaa mennä mauttomuuksiin. Hevosenlihahan on ihan te...

Kuulkaa, kun joskus se oikein perkeleesti vituttaa, kun olet veivannut blogisi kanssa vuosikaudet ja yhtään ponsoria tai maistiaista ei sen varjolla saa! Toiset retostelee ties millä pemmikaanilla ja ikiliikkujalla, virman logolla ja maan lipulla. Vimmattu. Johtuneeko sitten tästä nimimerkin taakse piiloutumisesta vai mistä, mutta että köyhää kyrsii! Ja vähän jyrsiikin. Olisihan se kiva saada kokeiltavaksi kokkivälineitä, kokkiasusteita kotikeittiöön (mm. muutama pitkä essu ja pari lyhyempää, kun nykyinen on aina pyykissä, kun sitä tarvitsisi) patalappua ja -kinnastakin kärventyneiden tilalle ja pannua, pataa, paistorautaa, uusi moterni hella ja vaikka jos sun mitä! Kävijälaskuri täällä blogin sisuksissa huitoo kohtaa 200 000 kävijässä, mutta jostain syystä etusivun klikkerilaskuri sytkyttää aina vaan tuolla alle sadassa tonnissa. Ai juu, minähän tein tempun terävän ja taisin sitä vaihtaa ajast' aika sitten. Ja tämän nykyisenkin kanssa myönnän ajoittain tupeloineeni. Olen siis k...

On lunta tulvillaan taas. Miksei olisi, kun jokavuotinen ilmastonmuutos on tuonut meille valkean talven. Taas. Sehän yllättää kerran vuodessa. Mutta se, mikä ei yllätä, on tämä iänkaikkinen jollotus sydän- ja verisuonitaudeista, rasvansyönnistä ja vaarallisesta elämästä, jonka voi parantaa vain yrttilääkityksellä, siis puskistumalla. Paitsi, että kohta ei lääkitä enää yrteilläkään. Kun menevät kuulemma, näin kertoo hevosmiesten tietotoimisto, apteekkitavaraksi. Kohta on myös voi reseptillä saatavaa tavaraa. Ai, sanoinkos minä jo jollekin, että TÄMMÖINEN UUSIOFOORUMIKIN on availtu kaikessa hiljaisuudessa. Siellä sitä riittää tavattavaa tavattomasti. Ja lisää tulee koko ajan! Viime päivinä olen huomannut, että kolesterolikeskusteluun tulee enemmän ja enemmän mukaan jännittäviä sanoja, kuten "huijaus", "harhaanjohtaminen", "peittely", "vääristely", "piilottelu" ja muita vastaavia. Seinille rientelevät niin professorit kuin valveutunee...

Olen ollut viimeisen parin viikon aikana melkoisessa myllerryksessä. Myllerryksen nimi on ollut toissa viikon alkumetreillä migreeni. Sen kourissa valui suohon kolme päivää. Sunnuntaiehtoona alkoi. Rukoilin jo, että Kuoleman Enkeli saapuisi paikalle lopettamaan kärsimykset. Oli nimittäin niin kammottava. Tokenin vasta keskiviikkona tolpilleni. Tiistai menikin mukavasti yöpaidassa hilluen. Uskooko kukaan, että sisälläkin pitää silloin käyttää aurinkolaseja. Tosi on. Ja oksentamisesta en puhu mitään. Viime viikko meni sitten ankarissa ponnistuksissa. Oikeastaan koko marraskuu on ollut todella marto. Henkilökoiraiseen elämäänkin mahtui suuria suru-uutisia. Ja vähän pienempiä. Menivät samalla itkemisellä. Koira kun on perheenjäsen, siinä missä Sauna-Arskakin, joka on hämähäkki. Tai oikeastaan useampi hämmäheikki. En ole raskinut siivota niiden verkkojakaan pois, ennen kuin olen varma, ettei niissä ole asukkaita. Tämän tuosta näkyy lastenkamareitakin siellä täällä sekä liikuttavan pikkuruis...

Nyt aika moni sanoo, että hyi saatana ja irvistelee. Aivan tasan ja satavarmasti. Ruusukaali on vahvamakuinen ja vaatelias vihannes. Mutta kun sen laitossa onnistuu, niin voi olla kaikki mahat täynnä alle aikayksikön. Löysin paikallisesta SS-marketista pari nyssäkkää hyvännäköistä, pientä ruusukaalia. Ikävä kyllä, ei ollut kotimaista. Samalla mietin, että olisikohan kuitenkin kannattanut miettiä vielä kerran sitä S-Markettien logoa, siinä on selvästi kaksi s-kirjaita. Joten se on meillä täällä kotona joko smarket tai SS-market. Siellä Adolfkin kävisi. Käsittelin pikkiriikkiset kaalit ensin leikkaamalla varovasti kannasta pikku palan, ja poistamalla sen mukana lähtevät päällilehdet. Keitin ne koirille koko satsin, siis ne perkuujämät. Leikkasin myös ruusukaalin pikkuisen kannan ristiin, avittaa kypsymisessä. Ja liotin vielä suolatussa vedessä, jossa oli 2rkl suolaa n. tunnin. Ehkä turhaan, mutta unohtuivat...vaihdoin veden. Kiehautin koko paletin, reilun kilon kaikkiaan, vedessä, jo...

Tätä se mun uneni tiesi. Anoppini oli hävittänyt vanhan paistinpannunsa, upean, ulkopinnalta emaloidun ja käyttössä patinoituneen, hyvinrasvatun paistinpannunsa. Minua itketti. Mutta ei itkettänyt enää sen jälkeen, kun sain häneltä lohdutukseksi luvan viedä mennessäni Suomen Kukka -astiaston osasia. Sen sinivalkoisen, mummolasta tutun. Pilkkumi eli liemi- tai soppakulho on erityisesti mieleeni. Kertakaikkinen aarre, kaikin puolin. Jätin ne vielä toistaiseksi asumaan anopin kaappeihin. Mutta paistinpannu harmittaa kyllä vieläkin vähän. Vaspuukissa, kuten minä feispuukkia nimitän, lainehtii keskusteluja sinne tänne. Välillä en voi olla kommentoimatta, että hei haloo, kolme murua sokeria ei aja hiilihydraattitietoista turmioon ja kuolemaan. Eikä ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Ei tule viikatemies vaatimaan mukaansa myöskään yhdestä purkista tomaattisosetta tai -murskaa. Nyt tuntuu olevan jonkinlainen trendi kauhistella kaikkia myrkyntapaisia, joita ruoasta saattaa löytyä, jonkin säilönt...

Tai vieressä. Tai ainakin melko lähellä sitä uraa, jossa on kuljeksittava. Melko läheisesti on sukua tielle se ura. Toiset väittävät elämänuraksi. Pohdiskelen tässä oman toimen ohessa vähän kaikkea. Välillä tämmöinenkin posti teille. Ja pakollinen resepti, tietenkin. Jossa tärkein ainesosa on boldattu. Tässä aamun tunteina olen seikkaillut siellä täällä. Ja varsinkin täällä. Internetissä. Verkossa. Lentsu on siinä vaiheessa, että vaikka hellelukemia mättää, niin hytisyttää ja paleltaa vaan. Nokka vuotaa ja ääni pihisee. Aloittelin tätä postausta jo viime viikolla, mutta savolaenen supermies iski tähän, se Vituiksmän. Joten naputtelen tätä uudelleen. Tulee melkein uusi postaus tästä.Olen käynyt vakoilemassa muiden kirjoittajien blogeja. Muiden muassa Mirkan Kysymyksiä syömisestä on eräitä lemppareitani. Samoin Karppisiskot   että Pullapoliisi . Kaltaiselleni mummelille kaikissa noissa on sitä jotain. Karppiksien blogissa kuin Mirkallakin oli tänään soppaa, ja minä niitä yhdistele...

Nykyinehmo se on kumma paketti. Siis kertakaikkiaan omituinen, ja vielä höpöttäjäkin. Pisnistä pitää tehdä, ihan joka asiasta. Varmaan ...jaa-a onhan se paskankeruukin jo tuotteistettu ja liiketoiminnaksi väännetty. Kaikensorttista könzänkeruuautoa sukkuloi, pyörii ja rullailee ympäri ämpäri. Ei kuulkaa kukaan enää huku paskaan, ei. Vaikka yrittäisi. Viimelopuksi tehdään poliisitutkinta, että minnekäs ne ravintolan paistorasvat oikein kipattiinkaan. Eli pollariparat joutuvat aina tonkimaan paskaa, vaikka mitä muuta toivoisivatkin tekevänsä. No, se näistä paskapuheista. Sen sijaan on alkanut viimeisen kymmenen vuoden sisällä vilahtelemaan lehdissä ja ties missä muualla "valmentajia". Ja "valmentaja" -termin eteen on liitetty kutakin alaa sivuava etuliite. Terveysvalmentaja, kuntovalmentaja, ravintovalmentaja, ravitsemusvalmentaja, alivalmentaja, elämäntaitovalmentaja, valmennusvalmentaja, varastovalmentaja, sijoitusvalmentaja, yövalmentaja, valmentajantaitovalmenta...

Enpä olekaan pitkään aikaan kohdannut ruokarintamalla mitään säväyttävää. Enkä vieläkään. Kun kaupasta ei saa kateenkorvaa eikä suolia suoraan tiskistä, on turha odotellakaan mitään kotitekoisia innovaatioita ruokarintamalla. Jotkut muutkin ovat olleet kanssani kovin samanmielisiä. Vai mitä pidätte tästä(lainaan luvatta nyt saamaani sähköpostia): "Olen ihmetellyt .... missään ei Suomessa ole kunnollista lihakauppaa, josta saisi oikeasti itse valita lihat. Jossa myytäisiin Suomessa kasvaneiden eläinten lihoja. Kanoja ja kaikkia. Ei saa enää emobroilereita eikä patakanaa. Ei leikata enää kaupassa itse possua tai nautaa. Kokonaista ruhoa en ole enää nähnyt käsiteltävän missään..." Eli tasan samoilla jäljillä on joku muukin kuin minä. Onneksi kotokylässä on sentään putiikki, josta saa etäisesti kaupassa käsitellyn oloista lihaa. Kanaan sekään ei taivu. Mikä on kyllä sääli! Mutta nyt piisasi tämä iankaikkinen renkkuuttaminen puutteista ja puutteiden puutteista. Ajattelin aloitta...

Tuijotellessani tuonne metsänreunaan ja hieroskellessani vähä-älynystyröitäni sain päähän sekä kutkaa että ajatuksenpoikasen. Ajatuksenpoikanen kasvoikin varsin mukavasti, muttei käynyt pyydykseen, ei sitten niin millään. Eikä silläkään. Siinä aatoksessa oli selvästi teksti, että luomu. Luomu! Herttinen. Mutta miten ajatus voi olla luomua, jos se seilaa kaikkien nautittujen lisäaineiden keskellä, ja onko eettisesti oikein päästää se irralleen, se ajatus. Sisältääkö ajatus fenyylialaniinin lähteen tai omega-6 rasvahappoja? Onko yksikin aine liikaa vai vielä liian vähän? Mikä se sellainen aine on? Onko lisäaineilla mitään virkaa paitsi pärstässä? Saako botuliinia pistää nahkaan vain, jos nahka on mennyt pahasti haitarille? Suoristaako botuliini haitarijatsarin varretkin? Onko omegahapoilla vastakohtana alfahapot vai joitain ympäripyöreää? Entäpä alfaurokset? Onko niistä vastusta alfanaaraille? Entä beta ja gamma? Ypsilon? ...zzzhaaaah! Toiset käyttävät nyt väkeviä ilmaisuja kuten ...

Ostitko Luomua? Eikö maistu? Mitä? Eikö olekaan Luomu, kuten äitien tekemää? Eikö maistu välipalalle, mitä söit, kun äiti ja iskä oli duunissa? Eikö se Luomu olekaan sellaista, miten sitä on mainostettu! Herranjestas! Joku nyt heti tilille tästä huijauksesta! Mautonta köntsää myydään Luomuna! Eihän tätä syö naapurin laporatorionnoutajakaan vinkumatta! Tehkää jotain! Ei hätää, ainahan voit ostaa pussillisen lisäaineita! Kaupan hyllillä asuu kaikensorttista pussukkaa, jossa piilevät kaikki mahdolliset arominvahventeet ja lisäaineet, joilla saat teollisen maun kotona tehtyihin ruokiisi. Ja aivan ilman arroganttia katsantoa! Ei tarvitse käydä yhdessäkään blogissa lukemassa, kuinka on kamalaa, kun lisätään lisäaineita ihmisravintoon ja saadaan se maistumaan ties miltä. Eikä tarvitse mennä iltapäivä- ja terveyslehtien uutisointeihin, että lisäaineet on karmeita ja tappavat talossa ja puutarhassa. Ei tarvitse kuunnella ensimmäistäkään telsaohjelmaa(eihän niitä kukaan katso, kun telkka on va...

Sisältää mainoksia, kehumista, kiehumista, pakasteita ja muuta sälää. Tässä seikkaillessani vaspuukin ihmeellisessä maailmassa oli toveri Ani växännyt herkullisen kuuloisen härjänhäntäsopan. Mikä ettei! Häränhäntiä on syötetty nykymaailmassa pääasiassa koirille. Mutta ne saavat herkutella siis niin hyvällä eväällä, että ei paremmasta väliä! Vesi tulee kielelle, kun ajattelinkin soppaa. Varmaan pitää karauttaa kaupalle vaatimaan härjänhäntiä! Tuossa kaveriltani kuulin jokin aika sitten, että Kirkkonummen pohjoisen osan eläjillä on erinomainen luomuun panostava kauppapuoti. Mainostetaanpa tässä sen verran, että Jonttessa kannattaa vierailla, jos Lapinkylään sattuu matka käymään. Mainosten mukaan löytyy luomupossua ja -nautaa, porobokseja on saatavilla. Lähituottajien tuotteitakin löytyy! Mikäs sen hienompaa. Toivoa sopii, että jatkaa samaan malliin. Innostuin niin kovasti tästä ajatuksesta tehdä soppaa, että kaivoin äsken, kesken kirjoittamisen, pakkasestani kasan säästelemiäni luit...

Ihan luomua vaan! Ja oikein hyvää luomua teillekin tähän keinotekoiseen maailmaan. Tänään on perjantai, maaliskuun yhdentekevä päivä. Kaikki valmistautuvat viikonlopun viettoon, paitsi he, jotka valmistautuvat maailmanlopun viettoon tai ehkä jopa maailman pelastamiseen. Toiset valmistautuvat ottamaan Karjalan takaisin pullo kerrallaan. Minä taas valmistaudun tekemään itselleni pikkiriikkisen salaatin. Näin keveästi hukattuani heti alkuun johtoajatuksen, niin aloitanpa ihmettelyn tästä lisäaineiden tursuamisesta ihan joka mediasta. Menit sitten veikka vessaan, niin sinnekin joku on raapustanut, että ei E-koodeille. Arvaahan sen, miten siinä käy. Huonosti. Kansa nukkuu huonosti ja syö huonosti. Jos tässä vaikka on "niitä". Lisäaineista aletaan puhua kuiskaten. Einesteollisuus kiemurtelee kuin mato koukussa. Immeiset parkuvat kurkku suorana, ettei lisäaineta mihinkään sapuskoihin. Suurennuslasi hyppysessä painetaan hyllyltä toiselle kuin aropiru. Itkua veivaten kassalle, että ...

Kuten oletten huomanneet. Jostain kummallisesta syystä. Myönnän auliisti, olen individualisti henkeen ja verinäytteeseen. Sosiaalinen erakko. En tarvitse ympärilleni elävässä elämässä hovia hymistelemään. Kunhan tassuttelen villasukat jalassa ja aamutakki päällä puolille päivin, kirjoitan aamuisin ja otan päikkärit. Sekä pohdiskelen tätä painonpudotuksen sietämätöntä keveyttä laidasta laitaan, olen tyytyväinen. Teen siinä ohessa ihmiskokeita itselläni ja monta mielenkiintoista seikkaa onkin pompannut lootasta kuin vieteriukko. Tutkija-ainestahan minussa on rutkasti, jos aihe ja materiaali ovat oikeita. Ja materiaaliahan on maailma vääränään, kirjoja, netti ja paljon muuta. Tässä matoisessa maailmassa on niin paljon kaikenlaista tietoa ja tiedonkuljettajaa, että ennen putoaa metso puusta kypsänä lautaselle, kuin saa sisäistettyä koko valikoiman. Olen pienen ikäni ollut tekemisissä enempi vähempi ruoan kanssa. Koko vyyhti alkoi mummolani keittiöstä. Alakouluikäisenä paistelin lettuja v...

Päässäni pörräsi sen verran, että piti ihan näin keskellä yötä tulla koneen ääreen kiusaamaan itseään. Pitkin yötä alitajuisesti erilaisia asioita pohdittuani, minulle alkoi hissukseen valjeta kaikenlaista. Se ei tietenkään ole mitään uutta. Toisinaan valkenemisen tuotteet ovat ympäristölle myrkyllisiä. Kuten erisorttiset pohjaankyrvähtäneet koe-erät ties mitä, jota voisi ruoaksi kutsua. Kuten nyt kananmunat. Niiden keittäminen on minulle ajoittain sula mahdottomuus. Ei vain meinaa tulla hyvää ja kaunista, keltuainen ei valu, vaan pomppii kuin superpallo. Tai sitten valuu koko kanankevennys. Tuolla naamariläpyskässä valtaa sivutilaa mm. uutinen, että uusi ekoliha on nyt täällä. Mikä uusi? Millä perusteella uusi?? Hyönteisethän ovat olleet maailman turuilla ja toreilla meidän riesanamme jo sen verran kauan, ettei ne mitään uusia ole. Eikä niissä juuri ole lihaakaan. Harhaanjohtavaa mainontaa! Ja varmaan suurin osa lukijoistani pitää niitä harvinaisen vastenmielisinä ja iljettävännäköi...