MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tulipa pätkä. Meinaan aikamoinen tauko. Ei tehnyt pahaa, ainakaan pääni sisukselle. Oli jotenkin niin hirvittävästi muuta ajateltavaa, etten tehnyt muuta, kuin kaivelin luonnoksista sopivaisia bloggautusaihioita. Niistä rakentelin päivän aiheeseen soveliaita muunnoksia. Tai kierrätin vanhoja juttuja, kuten moni muukin. Mutta täällä ollaan taasen teidän kiusananne! Heleijaa! Todella. Ravitsemus on tunteiden suuri erämaa. Tunteita tuntuu piisaavan joka lähtöön. Varsinkin lähtöön. Ja minulla on sellainen kutina, että kaikki ovat halunneet keksiä pyörän uudelleen ja mielellään vielä omalla nimellään! Sen jälkeen pyritään tuotteistamaan koko hoito, yritetään hyötyä mahdollisimman paljon rahallisesti ja saada mammonaa, mainetta ja kaupanpäällisiksi vielä vaikka ikuinen nuoruus, punaviiniä ja joukoittain ihailijoita, varauksettomia sellaisia. Kritiikin kesto on nollaakin alempana ja sen jälkeen kirveet lentelevät kiurujen lailla kevätsäässä. No, mitäs näistä, viirapäistä. Antaa paukkua vaan...

Seuraavassa on taas sellaista narinaa vähän joka asiasta, että heikkohermoiset älkööt vaivautuko. Hyllyin taas ja jälleen terveyskeskustelujen suossa. Hilluin myös stalkkaamassa, mitä kaikkea pulistaan laihtumisesta ja sen suunnattomasta keveydestä. Tutkailin virallisen kaavan suosituksia ja epävirallisen. Mietiskelin ravinnehienosäätöä, tehotuotettua, luomua, suomua ja muuta sellaista. Sai aikaan melkein mielenhäiriön, halvauksen, tulpan, manian ja pari syndroomaa. Totesin tyynesti, että vahvasti vaikuttaa siltä, että mennään ahteri edellä seiniä päin ja kuin orava kohti latvaa. Lillukanvarsissa kieriskellessäni, olen nimittäin ääliömäinen hifistelijä ja pilkunviilari, huomasin jättäneeni vähemmälle sen kaikkein tärkeimmän. Oman kroppani! Jyrryyttäisin tähän Matti Salmisen bassoäänellä, 120dB, että mistä alkaisin! Hämmästyttävän moni ei tunne sitä tärkeintä, omaa itseään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Tarkoitan tällä näitä "itseään etsimään vetäytyviä" julkkiksia ja muit...

Eilen kauppaliikkeestä hankkimani porsaanneljänneksen puolikas on nyt uunihaudutettu uuteen uskoon ja toivoon. Aamuseksi pistelinkin siitä hyvän limpin ja hapankaalin kera. Suoritin uuden nautiskelusession vähän pienemmällä lihamäärällä, mutta suuremmalla määrällä hapankaalia. Olen siis koukussa hapankaaliin. On se ainakin terveellisempää kuin peruna. Keitinperunoissa tuskin on vitamiineja tallella, kuten ravitsemusasiantuntijat väittävät kaikenaikaa. Ja sitäpaitsi: kaali maksoi tuolla ostoshelvetissä 0.29 egee kilo, joten vitamiinipommissa ei paljon hinta haittaa. Kototekoinen hapankaali on herkkua sekin! Tehty on. Vaan ei tänä vuonna. Hapankaaliämpäri säilyi kivasti silloisen asumukseni viileäkaapissa. Käyntiin roihahtanut rasvaverokeskustelu aiheutti minussa pahan käymistilan. Kun nykypäivänä on aivan sairaan vaikeata löytää kunnollisia ruokatarvikkeita, niin siihen kun vielä lykätään rasvavero päälle, niin vot! Hallinnoiva entiteettini ratkesi jälleen tupakanpirun valtaan. Hyvä, et...