MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Minä suuressa persoonassani en kuulu silmäätekevien kansalaisten alati rikastuvaan joukkoon. En. Olenpahan kiukkuinen mummu peruspäivärahalla ja lisukkeilla. Siksi välillä ihan jumalattomasti sylettää reseptien yletön hifistely milloin minkäkin sortin äyriäisillä ja maamyyrillä. Viinisuositukset siihen kylkeen ja ehkä kerran olen törmännyt niissä alle kympin pulloon. Jaa, että mistä tämmöinen kiusalline purkaus? No lempiläpyskä Hesarista tietty. Ennen siinä oli siedettäviä reseptejä NORMAALILLE ihmiskunnalle. Nykyään reseptistä kuin reseptistä on vaikeaa löytää helppoa, nopeaa ja edullista. Phah! Päin vastoin. Minulta palaa joka kerran käpy, kun yritän muutella resettiä edes jotenkin siihen suuntaan, että saan siitä halvemman version. Köyhät kyykkyyn! Hep! En ollenkaan ihmettele tätä nykypäiväistä hoitosuositusta, sehän on täynnä edullisia ratkaisuja, paitsi yhteiskunnalle. Vilja on halpaa, peruna on halpaa ja vesi on liki ilmaista. Sokeritautinen voi syödä sokeria. Sokeritautinen vo...

Myllyteollisuus eli tämähäntä leipäaineisiin kallellaan oleva työnsarka on huolissaan suomalaisen leivänkulutuksesta. Minun mielestäni ei voida puhua varsinaisesti enää leivästä vaan teollisesta hötöstä, joka ei ainakaan paranna terveyttä.Pienet myllyt häipyvät muistojen joukkoon ja isot valittavat kustannustehokkuuden laskua. Puolivalmisteita kehitellään sen sijaan, että joka kulmaan, kivikkoon ja konnulle nousisi pienleipomo, jossa tehtäisiin taatusti käsityönä herkullinen leipä päivittäin. Se olisi niin mukava tuoreena kaapata sitten kainaloon, ken sellaista kaipaapi! Varmasti vielä moni, vaikka leipomoteollisuus muuta antaa ymmärtää. Olin inha ja näppäsin kaupassa kuvan eräänkin leipäpussin tuoteselosteesta. Se on tässä:  Vehnäjauho, vesi, lesty ruisjauho, hiiva, vehnägluteeni, osittain kovetettu kasvirasva, perunahiutale, suola, ruismallas, emulgointiaine E471 Ja vielä toisestakin: Vehnäjauho vesi, hiiva, sokeri, kananmuna, laktoositon voi, glukoosi, maitoproteiini, suol...

Televisio oksensi viime viikon lopulla päälleni hirvittävän määrän sekalaista ja koottua tietoa, knowhowta ja muuta jännää. Puhuivat siellä viisaita oikein joukolla. Lisäaineet ovat olleet kaikkien huulilla jo pidempään ja osa kansasta vannookin luomun nimeen. Ja samalla aloittavat ylivertaisuuselämän. Tokihan nyt luomua syövä ihminen on aina metrin verran parempi, kuin kaupan tehotuotantoporkkanoita pelmuuttaava perheenäiti, jolla ei ole aikaa metsästää marketista luomutuotteita. Siitä kopasta, jossa on pari rasiallista muoviin (!!) pakattuja omenoita ja pussi pinaattia. Nelinkertaiseen hintaan. Katselin osan näistä ohjelmista vasta myöhemmin. Ihan vain todetakseni, että voi herranpieksut ja rouvan nappikengät. Minkähän kaltaisen kahvipöytäkeskustelun tämä parivaljakko saakaan aikaiseksi! Ihan veti kuulkaa suuta messingille. Pressiklubi ssa harrastettiin pessimismiä ja oltiin skeptisiä. Elämäntapajournalismi sai oikein reilulla kädellä ympäri korvien. Stillerin narinaa on ihan hausk...

Seuraavassa on taas sellaista narinaa vähän joka asiasta, että heikkohermoiset älkööt vaivautuko. Hyllyin taas ja jälleen terveyskeskustelujen suossa. Hilluin myös stalkkaamassa, mitä kaikkea pulistaan laihtumisesta ja sen suunnattomasta keveydestä. Tutkailin virallisen kaavan suosituksia ja epävirallisen. Mietiskelin ravinnehienosäätöä, tehotuotettua, luomua, suomua ja muuta sellaista. Sai aikaan melkein mielenhäiriön, halvauksen, tulpan, manian ja pari syndroomaa. Totesin tyynesti, että vahvasti vaikuttaa siltä, että mennään ahteri edellä seiniä päin ja kuin orava kohti latvaa. Lillukanvarsissa kieriskellessäni, olen nimittäin ääliömäinen hifistelijä ja pilkunviilari, huomasin jättäneeni vähemmälle sen kaikkein tärkeimmän. Oman kroppani! Jyrryyttäisin tähän Matti Salmisen bassoäänellä, 120dB, että mistä alkaisin! Hämmästyttävän moni ei tunne sitä tärkeintä, omaa itseään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Tarkoitan tällä näitä "itseään etsimään vetäytyviä" julkkiksia ja muit...

 Niin, seitsemännen luukun takana on? Mitä? Hittolainen, kun pää ei toimi eikä toimi kädetkään. Näin aamutuimaan. Käsien aikaansaannoksia saa korjailla tämän tuosta. Kun eivät kirjaimet suostu tälläytymään oikeaan järjestykseen, eivät sitten niin millään. Brändityöryhmäni on tälle päivälle kehitellyt ajatusta joulukuusen kaadosta. Sillä kuusihan pitää kaataa yläkuussa. Mutta tuli toisiin ajatuksiin. Tässä huushollissa asuessamme ei kuusi ole kaunistanut minkään huoneen nurkkaa tai edes nurkkakuntaa. Edellisestä kämpästä tänne muuttaessamme löysimme kirjahyllyn alta varmaan kilon neulasia...ja päätimme, ettei enää koskaan neulasia. Neulaset asukoot puussa ja puu ulkotiloissa. Niinpä tuolla mehtässä onkin paljon kauniita kuusia. Näen niitä tästä työhuoneen ikkunastakin, niin, ettei metsää näy puilta. Itsenäisyyspäivän jälkeiseen ähkyyn, info- ja muuhun ähkyyn, ei syömisvammoihin, olen nyt käyttänyt puoli Tali-Ihantalaa, broilerikalasta tehtyä suolakalaa, piimää ja ämpärillisen ka...

Nyt on paha dejavu vai oliko se delirium, että tästä on puhuttu ennenkin. Jossain muualla, jossain toisessa blogissa, jossain toisessa ajassa...aikakäsitykseni kun on tälläerää melko venähtelevää plaatua. Eilen voi olla myös toissapäivänä tai viime viikolla. Enivei. Olen ahtanut itseeni Michael Pollanin Oikean Ruoan Puolesta -kirjaa kuin kärmestä tussariin. Myönnettäneen, että on siinä popularisointiakin ja asioita, jotka riipivät sisäistä korvaani, mutta niiden ohessa aivan samoja asioita, joista jaksan kiivailla vuodesta toiseen. Helsingin Sanomista, tuosta valikoidun tiedon mekasta, bongasin amöriikkalaisen ruokasuosituksen muuttumisen suolattomampaan suuntaan(HS 17.6.10). Meni maku. HeSan valikoivista uutisista puhun siksi, että elämäni suola, moottoripyöräily ja varsinkin motoristeille sattuneet vahingot uutisoidaan poikkeuksetta niin, että asiasta saa kuvan toisen osapuolen olleen oikeassa. Ja se ei ole moottoripyörä! Samoin motoristijengeillä/moottoripyöräkerhoilla tarkoiteta...

Eli siis just ruokaa. Ruokaa. Siis sitä, mitä me inehmot tuppaamme turpavärkkiimme päivittäin, monta kertaa päivässä. Nyt ruokanörtit ajavat kuin käärmettä pyssyyn tätä superfoodia. Ja komeesti rahankiilto molemmissa silmissä. Se on taas yksi ruokajumaluusoppineiden tapa kerätä kansalta aneet kirstuun ja voida itse hyvin, kansasta viis. Uusi, uljas uskonto on syntynyt! Halleluja, ota vuoteesi ja käy!Pöytään! On perustettu erinäisiä kauppoja ja nettikauppoja, luennoitsijat julistavat supervuudin sanaa ruoan temppeleissä, kuin lähetyssaarnaajat konsa. Blogit ovat pinkeinään tätä tilitystä, kuinka ruoan parantava voima on nostanut Lasaruksenkin kuolleista! Halleluja! Ja elimie...eikun elämänhallinnssa auttaa tietenki kurssi, kun ihmisellä ei tietenkään ole aivoja, jolle pääsee arvioittamaan ties mitä, eikä paljon maksa. Mitä nyt työttömän melkein kuukauden tilipussillisen. Jolla jo tuota kotimaista hyperruokaa söisikin aimo kassillisen. Ei, en minä ole mitenkään ruokavastainen, päin v...