MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Vähänhän se on tämänkin postauksen kanssa, että se on väritön ja tylsä, kuin suomalainen muoti. Ja jos suomalaisesta muodista löytyy jotain muuta, kuin mustaa tahi valkoista, niin se löytynyt väri on harmaa. Aina tyylikäs. Ja sitähän voi kätevästi yhdistellä mustan ja valkoisen kanssa! Suomalainen ruokakin pakkaa olemaan vähän väritöntä ja tylsää, siksi keittiömestarit ja muut humut hiki päässä (joka tapauksessa) yrittävät kauhoa Suomea maailmankartalle. Epätoivon vimmalla. Ja sen perkele huomaa. Kun J.Kolmonen aikoinaan väsäsi kirjan toisen perään, niissä oli rehtiä suomalaista evästä joka lähtöön. Ja karjalanpaisti värikuvassa. Vaikka olisit kirkkoon lähtenyt, niin evästä siihenkin oli. Nyt meillä herrat ja frouvat/neitit pipertävät jännyyksiä näistä "puhtaista suomalaisista raaka-aineista". Kiva, kiva. Tulos vaan tuppaa olemaan jotain naurettavan ja hölmön väliltä. Valtiovierailijoille tarjotaankin sitten näitä outouksia suomalaisena ruokana "with a twist". Joop...

Tulipa pätkä. Meinaan aikamoinen tauko. Ei tehnyt pahaa, ainakaan pääni sisukselle. Oli jotenkin niin hirvittävästi muuta ajateltavaa, etten tehnyt muuta, kuin kaivelin luonnoksista sopivaisia bloggautusaihioita. Niistä rakentelin päivän aiheeseen soveliaita muunnoksia. Tai kierrätin vanhoja juttuja, kuten moni muukin. Mutta täällä ollaan taasen teidän kiusananne! Heleijaa! Todella. Ravitsemus on tunteiden suuri erämaa. Tunteita tuntuu piisaavan joka lähtöön. Varsinkin lähtöön. Ja minulla on sellainen kutina, että kaikki ovat halunneet keksiä pyörän uudelleen ja mielellään vielä omalla nimellään! Sen jälkeen pyritään tuotteistamaan koko hoito, yritetään hyötyä mahdollisimman paljon rahallisesti ja saada mammonaa, mainetta ja kaupanpäällisiksi vielä vaikka ikuinen nuoruus, punaviiniä ja joukoittain ihailijoita, varauksettomia sellaisia. Kritiikin kesto on nollaakin alempana ja sen jälkeen kirveet lentelevät kiurujen lailla kevätsäässä. No, mitäs näistä, viirapäistä. Antaa paukkua vaan...

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla. Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten...

Suuri idolini Pöpis bloggasi tässä joku tovi sitten laihtumislupausten arvaamattomasta maailmasta. Tyyliin, että kun jätät iltakaljasi juomatta, niin laihdut 10kg ja pääset taivaaseen ilman passia. Tämä herätti minussa sekä hilpeyttä, sääliä että mietteitä. Hilpeyttä siksi, että päivittäinen iltakaljani loistaa taas poissaolollaan kuin uusikuu. Tiedät, että se on siellä vaikkei sitä näy. Sääliä niitä kaikkia tuhansia markkinamiehiä, -naisia ja -osastoja kohtaan, jotka verta hikoillen tekevät töitä panimoteollisuuden, pien- ja mikropanimoitten ja sen sellaisten puolesta, että palkka juoksisi kuin vierre. Mietteitä taas se, että samalla tavoin, mutta himpun verran käänteisesti käännellään ravintolisiäkin framille, kuin maamies siementä peltoon. Ei, älkää kuvitelkokaan, että aion nyt heittää seinään ravintolisäni ja vitamiinipillerini. Kunhan pohdiskelen mielikuvamarkkinoinnin jänskiä, tsykolookisia tolkuttomuuksia. Pöperöproffan blogautus kertoi poisjättämisen ihanasta autuudesta. Sam...

Ylimalkainen ohje siitä, mitä tapahtuu, kun menet jonkin alan terapeutille. Myös lievä ohjeistus, että mitkä ovat vaihtoehdot, jos tökkää jo kynnykselle. Pyydän jo valmiiksi anteeksi arvon terapeuteilta, mutta joskus ei vaan synkkaa. Toisten kanssa ei terapeutti edes saa toista mahdollisuutta. Toisten kanssa saa. Ja koska minua laiskotti aivan jumalattomasti, teetä siemaillen etsiskelin sopivanoloista tekstiä netistä, kunnes sellainen löytyikin. Pienin, hyvin pienin muokkauksin selvisin siitä. KöH. Nauttikaa tekstistä, sillä se on takuulla vähähiilihydraattinen. Ainakin vähämielinen. Terapeutin kohtaaminen Terapeutti liikkuu iltaisin ja aamuvarhaisella. Terapeutti pyrkii välttämään ihmisen kohtaamista. Erinomaisen haju- ja kuuloaistin avulla se aistii ihmisen jo kaukaa ja piiloutuu tai poistuu paikalta. Terapeutin kohtaaminen johtuu yleensä siitä, että se tulee yllätetyksi.   Ohjeita vaaratilanteiden välttämiseksi Älä ruoki terapeuttia. Ruokkiminen totuttaa terapeutin ihm...

Paras tapa pudottaa painoa, on ulkoistaa kaikki ruumiintoiminnot esimerkiksi sairaalalle ja krematoriolle. Senhän nyt arvaa. Seuraavaksi paras on tietenkin rääkätä itsensä henkihieveriin olemalla syömättä joitain tietynkaltaisia ruoka-aineita. Kuten minä. Minähän tunnetusti välttelen pottuja, potaskaa ja viljaa, laareissa ja ilman laareja. Laardi sen sijaan maistuisi, muttei sitä saa mistään. Näiden perässä marssivat paririvissä rasvattomat ja kevyet vaihtoehdot. Joita eivät osta kuin naamastaan harmaat askeetikot, jotka naukuvat rasvattomuuttaan joka puolella Suomea ja lihavat, jotka pyrkivät keventymään keventämällä ruokavaliotaan ja kukkaroaan, mutta kovin keinotekoisesti. Loppuviimeeksi esiinmarssin suorittavat trendien perässähiihtäjät, joille mikään ei ole hyväksi. Ei voi liikkua, kun tulee hiki. Ei voi syödä kevyttuotteita, kun ne on niin kalliita. Ei voi käydä julkisessa vessassa kun on niin ujo. Eikä voi itse tehdä, kun hella likaantuu. Vaikka halutaan bikinikuntoon kesäksi. T...

Kuten oletten huomanneet. Jostain kummallisesta syystä. Myönnän auliisti, olen individualisti henkeen ja verinäytteeseen. Sosiaalinen erakko. En tarvitse ympärilleni elävässä elämässä hovia hymistelemään. Kunhan tassuttelen villasukat jalassa ja aamutakki päällä puolille päivin, kirjoitan aamuisin ja otan päikkärit. Sekä pohdiskelen tätä painonpudotuksen sietämätöntä keveyttä laidasta laitaan, olen tyytyväinen. Teen siinä ohessa ihmiskokeita itselläni ja monta mielenkiintoista seikkaa onkin pompannut lootasta kuin vieteriukko. Tutkija-ainestahan minussa on rutkasti, jos aihe ja materiaali ovat oikeita. Ja materiaaliahan on maailma vääränään, kirjoja, netti ja paljon muuta. Tässä matoisessa maailmassa on niin paljon kaikenlaista tietoa ja tiedonkuljettajaa, että ennen putoaa metso puusta kypsänä lautaselle, kuin saa sisäistettyä koko valikoiman. Olen pienen ikäni ollut tekemisissä enempi vähempi ruoan kanssa. Koko vyyhti alkoi mummolani keittiöstä. Alakouluikäisenä paistelin lettuja v...

Selailin tässä huvikseni eri lehtien nettisivuja ja terveysosioita niissä. Osassa lehdistä olikin silkkaa huuhaata, skeidaa ja huttua koko terveysosasto. Kun toimittaja silpaisee jutun ja jättää komeasti tarkistelematta tietonsa, niin vot! Silläpä saadaankin mutujen joukkokokoontuminen yhteen artikkeliin oikein sa*t*nan tavalla. Ja vielä, kun terveys on niin suhteellinen käsite. Tuttavapiiriin kuuluu ns. terveiden mittakaavassa todella sairatakin sekä fyysisesti vammautuneita. He toteavat useimmiten, että terveenä on oltu! Vaikka jonkun terveeksi kutsutun silmissä heistä ei tule terveitä itkemälläkään. Mielestäni terveys on enemmän arpapeliä ja mielentila. Oma kokemukseni on, että diabeteksesta ja fyysisistä vammoistani huolimatta, olen terve ihminen. Mentaalihygieniastani moni voi kyllä olla toista mieltä. Mutta se on sen asia. Pitäköön tunkkinsa. Herkullisia olettamia, väitteitä ja täysin potaskaa unohtamatta. Mietin sitä, että mitäs, jos näitä juttuja lukeekin sitten immeinen, jon...

Kiitän taas nuoruuteni lukemistoa, legendaarista Pahkasikaa. Melkein kaikki löytyvät tuolta vintin uumenista ja toivon, ettei seassa ole kovasti hiirenpesiä. Tuokin otsikko on pöllitty Pahkiksesta. Ja toivotan tietenkin kaikille lukemaan vaivautuneille mukavaa vuotta 2011. Lukemisen jälkeen te vasta vaivautuneita olettekin. Se taas pääsi yllättämään tämä uusi vuosi. Kyllä. Nautimme avioliiton kautta saadun lisäosani kanssa kuohuviiniä. Porukka puhuu kuoharista. Siitä tulee ennemminkin mieleen eläinlääkäri, joka käy kuohimassa elukoita. Enkä minä ainakaan voisi kuvitella elukkatohtoria tungettuna mihinkään lasiin. Kuohuviini on pakollinen kuvio, johan tässä pyörähtää kohta ties kuinka mones vuosi käymäselleen. Tuosta "kuoharista" juontui mieleeni jo FB:ssä tirisemäni kääntäjäsuomi. Vallan innokkaana ruokaohjelmien tillittäjänä kiinnitän huomiota hulppeisiin käännöksiin. Porkbellynkin voi kääntää usealla eri tavalla. Näämmäs. Välillä se on siankylkeä, sian sivua, sian vatsa...

Tässä heitellessäni keräyspaperikassiin vanhoja lehtiä, löysin seasta jokusen melko käyttökelpoisenkin aviisin. Joitakin hyviä ohjeita oli mennä sivu suun, kun käsi kävi tiuhaan kohden täyttyvää kassia. Josko noista ohjeista nyt jotain hyötyä ja hupia olisi, se jäisi nähtäväksi. Otetaan talteen, toiseksikin viisivuotiskaudeksi. Tilasin aikani kaikkia näitä kotiin ja puutarhaan liittyviä lehdyköitä. Aluksi ne olivat reilusti sellaisia vähän rahvaanomaisia ja niistä oli ihan hillittömästi hyötyä. Oli milloin minkäkinlaista ideaa ja ruokaohjetta, penninvenytystä, puutarhavinkkejä varmoista kukkijoista, neuvoja taimien valinnasta ja sitä rataa. Niitä aikoja haikailen edelleen. Nyt en viitsi nähin lehtiin paljoakaan ryhtyä, kuin arvauskeskuksen odotushuoneessa, että olisin tarpeeksi kammottavan näköinen marssiessani shamaanin huoneeseen. Viikon sairasloma tulee siltä istumalta, enkä ehdi edes istumaan. Pidän itseäni loistavana kotikokkina, mutten suostu suurin surminkaan tekemä...

Seuraavat tarinat saattavat sisältää voimakkaita kohtauksia, tai ainakin luettuanne saatatte saada voimakkaan kohtauksen, joten vanhempien läsnäolo näitä luettaessa olisi suotavaa. Otatte ensin niiltä pullon pois, ettei läiky näppikselle tai läppäriin glögit. Olen suureksi kauhuksenne laatinut muutamia opettavaisia tarinoita lap...äh, lapsenmielisille. KAUPUNKI. Kerran, kauan sitten oli havaittavissa jouluvalojen välkettä ja kiirettä ympäri suuren kaupungin. Kaupunki ei ollut suuren suuri, olipahan vain sellainen kaupunkipahanen jossakin hämärän rajamailla. Siis talvihämärän. Kaupunki yritti epätoivoisesti erottua edukseen, muttei onnistunut siinä. Se otti uuden ja mahtipontisen nimenkin. Ja alkoi haalia ympäriltään lisää kaupunkia, ollakseen suurin ja hienoin kaupunki koko talvisessa maassa. Se teetätti itselleen kasvojenkohotuksen, uusia suonia ja hienoja lasipalatseja. Mutta se oli aina vaan pieni, surkea kaupunki, kun sitä tarkasteli matkan päästä. Varsinkin kun lähellä oli suu...

Kysyy ex-loppilainen tasamaantallaaja. Kun jälleen valmennetaan ojasta allikkoon ihan ilman aikojaan! Toki, tokihan siis normaali-ihminen voi pistellä vaikka kapan pottua päivittäin, sen kummemmin kärsimättä ilmavaivoja tai nälkää. Mutta kaltaiseni ylipainoinen pieneläjä ei tohdi edes ajatella pottaattija lisukkeena edes perunasalaatissa. Saatika, että pottuvarpaatkin alkavat olla rasite. Uusista perunoista en sensijaan luovu. Niitä on saatava kerran vuodessa, jos ei omasta maasta niin vähintään naapurin pellosta. Luvan kanssa ja sillin. Ajoittainen himoni pottuvoihinkin helppasi, kun lisäsin ruokaani ravinteita lisää. Lisäravinteita. Niin, niitä kovasti kiistanalaisia pillereitä ja pullereita! Kiusaus on kyllä suuri, mutta kun oloaan seuraa, niin sitä kysyy hyvinkin nopeasti, että onko järkeä hommata tukkoinen olo? Sama koskee tätä painimistani leivän kanssa. Mitä teollisempi leipä, sen korkeammat sokuriarvot! Minä voin sanoa syönnin jälkeen, että arvoni ovat korkealla! Mutta ei nii...

Raakuin jo Feissarin puolella siitä, että olen rakastunut. Prof. Kari Salminen ja europarlamentaarikko S.Hassi ovat palvontani kohteina älykkäiden kirjoitustensa kanssa. Koska lainauksen lähde pitää mainita, niin Helsingin Sanomien Mielipide osa C sivulla C12, päivämäärällä 1.10.2010, on tuossa auki ja lainailen molempien pikarakkauksieni tekstejä sumeilematta! Irroittelen asiayhteydestään omaksi mielihyväkseni juuri sopivia asioita. Aaah. Kun pienen ikäni olen kyseenalaistanut ja kysynyt miksi, siis minulle on jäänyt kyselykausi päälle, niin olen aina ihmetellyt sitä, miten pakettimargariini eroaa voista, paitsi maultaan.(hyyöörrggh) Suuhun jää, siis jymähtää, kammottavan makuinen kelmu, joka ei lähde itkemälläkään. Tai voihan siihen jotain liuotinta kokeilla...Muinaisaikaisen mainoksen kysymykseen vastasin aina lapsena kovalla äänellä. Kysymys kuului: "Mitä me syötiin ennen kuin oli F*****a?" Kiljuin, että VOITA! Ja se on parempaa!!! Öljyt eli ruokaöljyt eivät lapsuude...

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, kun lehdet ovat täynnään uutisointia laihdutuksesta. Vinkkejä satelee joka lähtöön. "Älä unohda aamiaista", älä sitä, älä tätä. Kuulostaako houkuttelevalta? Totta helvetissä kuulostaa! ...ja pillerimainoksia. Sekä kaiken maailman laihdutusleiriä pukkaa ovista ja ikkunoista. Pikadieettien ihmeellinen maailma kaivautuu koloistaan koko voimallaan. Marketista noukitaan terveellisen ruoan sijasta kasseittain ateriankorvikkeita. Korvikkeita nimen omaan minun mielestäni, sillä olen sitä mieltä, että kunnollista sapuskaa ei voita mikään. Sahajauhonmakuisia pulveriaterioita "nauttiessaan" ihminen tuntee elävänsä? Niinkö? Kauneuden eteen pitää tehdä uhrauksia! Minkä kauneuden? Mitä kaunista on keskitysleirilaihassa luupussissa, jonka reisien välistä voi nähdä koko Turun torin yhdellä silmäyksellä? Silmäkuopista paistavat nälkityneet silmät, joiden harhaileva katse muistuttaa lähinnä spanielin tuijotusta ruokapöydän ääressä, kuola toisesta ...

Mikähän erinommaanen ny on, kun tässä ärsyttää taas vähän kaikki. Aloin ärsyyntyä jo edellisestä postauksestani, kun nyt luettuna se tuntui osittain helvatillisen tekopyhältä jaarittelulta. Varpu oli kommentoinut sitä juuri sillä, että mikähän siinä on, ettemme osaa elää ja antaa toistenkin elää? Niin mikä? Entisessä elämässäni koin juuri näitä juttuja, etten "saanut olla rauhassa", vaan minulle tuli sellainen olo, että minua kytättiin. Tunne kasvoi hallitsemattomaksi pelkäämiseksi, ettei suunnilleen verhoja uskaltanut avata! Saati että olisi kuunnellut radiota tai katsonut telkkaria, varsinkaan myöhään illalla. Jos valot unohtuivat päälle, niin jo joku kyseli alkoholinkäytöstä. Tai jos sait itsesi kinnattua keppien kanssa kaupalle, niin olit luopio, joka jättää "toverit" pulaan. Auts! Tunsin, etten enää hallitse itseäni! Vaan se on joku ulkopuolinen, joka kertoo, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kuulkaa, arvatkaa onko ollut pitkä tie pois tuosta "hallitse...

Tässä lainaus tuolta jostain alkukesältä: -lainaus itseltäni- Vähän henkilökohtaisia mittojani: pituus 169cm (OLI 170...), aloituspaino: 125 tai enemmän. Nyt 110 kg. Pahimmassa vaiheessa juoksin (=nilkutin) puntaria karkuun. Mutta tuo 125 on punnittu lääkärin vastaanotolla, joten se pitää paikkansa. Eli aloitin vissiin siitä. Ehkä. "Vyötärö" OLI pahimmoillaan 138cm...nyt "enää" 118cm! Vaihtelu on nyt 5cm ja 2kg ylöspäin. Tämä nykyinen 110-112 kg lienee jokin maaginen raja, koska vielä en ole päässyt tuon 110kg:n alapuolelle. Tai sitten vaaka on juuttunut . -lainaus loppuu, ihan itse-   Nyt olen tilanteessa: 112cm (joskin oli lauantaina taas 115cm) vyötäröllä, kroppani painaa 105 -107 kg! Vaikka vaakani onkin juutuksissa, niin olen silti varmahko, että näytti liki oikein. Lienee syytä ostaa uusi tuon koirankuseman vaakani tilalle.   Peuhaan par'aikaa keittokirjastossani ja yritän saada aikaan jotain herkkua. Ei ihan lenkkimakkara nyt iske, eikä munakas. ...