Ulkoista syömisesi. Ulkoista samalla itsesi.
Paras tapa pudottaa painoa, on ulkoistaa kaikki ruumiintoiminnot esimerkiksi sairaalalle ja krematoriolle. Senhän nyt arvaa. Seuraavaksi paras on tietenkin rääkätä itsensä henkihieveriin olemalla syömättä joitain tietynkaltaisia ruoka-aineita. Kuten minä. Minähän tunnetusti välttelen pottuja, potaskaa ja viljaa, laareissa ja ilman laareja. Laardi sen sijaan maistuisi, muttei sitä saa mistään. Näiden perässä marssivat paririvissä rasvattomat ja kevyet vaihtoehdot. Joita eivät osta kuin naamastaan harmaat askeetikot, jotka naukuvat rasvattomuuttaan joka puolella Suomea ja lihavat, jotka pyrkivät keventymään keventämällä ruokavaliotaan ja kukkaroaan, mutta kovin keinotekoisesti. Loppuviimeeksi esiinmarssin suorittavat trendien perässähiihtäjät, joille mikään ei ole hyväksi. Ei voi liikkua, kun tulee hiki. Ei voi syödä kevyttuotteita, kun ne on niin kalliita. Ei voi käydä julkisessa vessassa kun on niin ujo. Eikä voi itse tehdä, kun hella likaantuu. Vaikka halutaan bikinikuntoon kesäksi. Tämä sakki sortuupi sitten niihin ihmepillereihin, lumekuureihin ja paljon muuhun outoon. Umpihullut hakeutuvat laihdutusleikkelyihin, rasvaimaisuihin ja vatsalaukun ohituksiin vasemmalta, oikealta ja suoraan, kuristukseen pannalla, että voi oleilla rannalla. (no nyt tulee turpaan joka taholta! Lekurit huutaa ja laihdutusleikatut, leikkausta harkitsevat ja kaikki huutaa! Yhteen ääneen! Tai kahteen. Antaa tulla vaan!!) Miljoonasosa menee hypnistille vai mikä se ny on. Antaa hypnotisoida tolkun pois ja ainakin virkistyy, jollei nyt kovasti laihdukaan. Loput odottelevat, että joku muu tekee asiat heidän puolestaan.
Mitä helkkaria? Minuun otti tässä taannoin itseään parempana ihmisenä pitävä henkilö. Olin hänestä kyllä montaa mieltä viestiä lukiessani. Tämä kyseinen henkilö siis lähetti minulle patamustan sähkisviestin, että minun pitäisi lopettaa ristiriitaisuuksista bloggaaminen ja bloggaaminen ylipäätään, kun en edes suomea osaa kirjoittaa oikein enkä tiedä syömisestäkään mitään (hitollako minä sitten elän? Ellen syömällä.). So what? Minähän bloggaan vaikka kiinan keisarille...perk. Kyseinen tyyppi oli kovin arrogantti kannanotoissaan ja epäilenkin hänen tarkoitusperiensä olleen kovastipaljon itsekkäät ja omanvoitonpyyteiset. Ettei vaan jää huomiotta. No enivei, eipä tuommoinen pöhellys minua hetkuttele puoleen eikä toiseen. Että kilpaileva bloggaaja yrittää ripauttaa kintuille. Olisikin, mutta kun kateuden määrätön liisteri valui läppiksen ruudusta polvilleni, niin minkäs teet. On kivaa huomata, että vaatimaton, tietämätön ja onnettoman huono pikku blogini herättää kateutta! Ei herranjestas! Menin hymyilemään itselleni vessan peilin ääreen. Hangon keksi -mainos tuli eittämättä mieleen.
Tuskailen siksi tässä näiden tyylisuuntien ja -ttömyyksien kanssa, että nykyään kaikki ulkoistetaan. Erään makkaratehtaan lihatkin on ulkoisetettu Brasiliaan. Torikauppa on ulkoistettu, toreilla ei sitä enää juurikaan käydä. Terveydenhoito on ulkoistettu, koska arvauskeskukseen ei pääse alle kuukaudessa. Vanhustenkin hoito on ulkoistettu, koska tämän tuosta löytyy vaineeseen vaipunut vanhus jostain vesistöstä tahi puistosta, muumioituneena omaan sohvaansa tai mikä ihmeellisintä, vaipoissa jossain siivouskomerossa, lepositeillä sänkyyn köytettynä ja lääkittynä tajuttomuuteen. Työ on ulkoistettu Kiinaan ja kohta varmaan viljely ulkoistetaan ulkomaille. Suomalaisten rahathan on jo ulkoistettu mikä sentti minnekin. Anna mun kaikki kestää!
Minä ulkoistin eilen itseni, iltapuhteella ahvenia perkaamaan. Oli joukkueessa toki muutama lihava särkikin, jotka oleellisesti kuuluvat keväiseen kalansaaliiseen. Toista tuntia kukkoahvenia nyppiessäni ja nylkiessäni, ehti jäätyä ns. munaskuitaan myöten. Joten suolasin sintit ja menin saunaan sulamaan. Saunoessa saa aika ajoin ahaa -elämyksiä. Varsinainen elämyssauna, siis. Olin alunperin tekemässä luomupossusta ja ahvenista oikein reipasta kalakukkoa, savolaista juurta kun olen, mutta lauteilla hautuessani ja hissukseen sulaessani tulin siihen tulokseen, että patakukko ei lennä. Eikä kalakukkokaan kyllä. Patakukon kannen voi tuo hiilarisietoinen pistellä suihinsa, ja minulle jää se varsinainen herkku. Tai jos ryhdyn siihen kanteen, niin tykitän sitten inskaa. Siihen on nöyrtyminen silloin. Joten kukkoilin hetimiten, kun olin saanut aamupalan ja -kaffen ylähuuleen.
Pannaas tähän oikein perinneresetti!
PATAKUKKO
1-2kg pientä ahventa. (muikku ja särki käyvät myös)
siansivua, määrän määrää kalojen määrä. Puoli kiloa saattaa olla parahultainen.
VOITA
suolaa
ruistaikinaa. erittäin tiukkaa.
Perkaa ahvenet, poista niistä sisälmykset ja selkäruodot, pää sekä pyrstö. Hienohelmat suomustavat pikkurillinkin mittaiset ahvenet. Isommat ahvenet voi nylkeä, joka on helppoa: viilto selkäruodon sivuun ja suomustamaton nahka irti. Särki suomustetaan ja perataan muuten samoin. Voidaan laittaa yöksi mietoon suolaan.
Ladotaan reilusti voideltuun pataan vuorotellen kalaa ja siansivua, kunnen ladottavaa ei ole. Päällimmäiseksi reilusti voita. Voi ja suola ovat ainoat mausteet joita patakukkoon pistetään.
Ruistaikina: jauhoja n. 3-6dl, vettä ja 1rkl suolaa. Jauhot ja suola kulhoon, vähän vettä sekaan ja sekoitetaan, lisätään vettä jos näyttää liian kuivalta eikä muodosta palloa. Vaivataan pallo tasaiseksi, ettei minnekään jää jauhoja. Samaan tapaan, kuin nykyään tehdään pastataikina. Taikinan pitää olla tosi tiukkaa. Kaulitaan taikinasta soveliaan kokoinen pyörylä, joka sovitellaan kalakerrostumien päälle päällimmäiseksi pataan. Tiivistetään reunoista. Ei pistellä mitään reikiä siihen taikinaan. Varmistetaan painelemalla, että istuu hyvin. Eikä ala kukko kiekumaan uunissa. Lykätään uuniin 200astetta celciuksen asteikolla ja puoli tuntia. Otetaan ulos, annetaan henkäistä hellalla n. 5 minuuttia, ja laitetaan takaisin uuninperille 150astetta celsiusta. Tai tehdään kuten minä, rojautetaan kukko kylmään uuniin ja väännellään nappulasta 150 näkösälle, uuniin ylä-&alalämpöä ja odotellaan ainakin 4-6 tuntia. Mitä kauemmin sen parempi!
Samalla voi tehdä naurishaudikkaita, lanttuviipaleita haudutella tai ihammitä itse halajaa. Vaikka uunipottuja.
Taidan ulkoistaa itseni. Menen riehumaan -ööö- nyt en tiä, mihin menisi. Josko vaikka sienimettälle etiskelmään korvasieniä. Äh, taidan tyytyä puutarhahommiin. Tai heittäisikö kolikolla? Pelaisi erän pasianssia? Eikä. Istun tässä, kunnes puudun.
Mitä helkkaria? Minuun otti tässä taannoin itseään parempana ihmisenä pitävä henkilö. Olin hänestä kyllä montaa mieltä viestiä lukiessani. Tämä kyseinen henkilö siis lähetti minulle patamustan sähkisviestin, että minun pitäisi lopettaa ristiriitaisuuksista bloggaaminen ja bloggaaminen ylipäätään, kun en edes suomea osaa kirjoittaa oikein enkä tiedä syömisestäkään mitään (hitollako minä sitten elän? Ellen syömällä.). So what? Minähän bloggaan vaikka kiinan keisarille...perk. Kyseinen tyyppi oli kovin arrogantti kannanotoissaan ja epäilenkin hänen tarkoitusperiensä olleen kovastipaljon itsekkäät ja omanvoitonpyyteiset. Ettei vaan jää huomiotta. No enivei, eipä tuommoinen pöhellys minua hetkuttele puoleen eikä toiseen. Että kilpaileva bloggaaja yrittää ripauttaa kintuille. Olisikin, mutta kun kateuden määrätön liisteri valui läppiksen ruudusta polvilleni, niin minkäs teet. On kivaa huomata, että vaatimaton, tietämätön ja onnettoman huono pikku blogini herättää kateutta! Ei herranjestas! Menin hymyilemään itselleni vessan peilin ääreen. Hangon keksi -mainos tuli eittämättä mieleen.
Tuskailen siksi tässä näiden tyylisuuntien ja -ttömyyksien kanssa, että nykyään kaikki ulkoistetaan. Erään makkaratehtaan lihatkin on ulkoisetettu Brasiliaan. Torikauppa on ulkoistettu, toreilla ei sitä enää juurikaan käydä. Terveydenhoito on ulkoistettu, koska arvauskeskukseen ei pääse alle kuukaudessa. Vanhustenkin hoito on ulkoistettu, koska tämän tuosta löytyy vaineeseen vaipunut vanhus jostain vesistöstä tahi puistosta, muumioituneena omaan sohvaansa tai mikä ihmeellisintä, vaipoissa jossain siivouskomerossa, lepositeillä sänkyyn köytettynä ja lääkittynä tajuttomuuteen. Työ on ulkoistettu Kiinaan ja kohta varmaan viljely ulkoistetaan ulkomaille. Suomalaisten rahathan on jo ulkoistettu mikä sentti minnekin. Anna mun kaikki kestää!
Minä ulkoistin eilen itseni, iltapuhteella ahvenia perkaamaan. Oli joukkueessa toki muutama lihava särkikin, jotka oleellisesti kuuluvat keväiseen kalansaaliiseen. Toista tuntia kukkoahvenia nyppiessäni ja nylkiessäni, ehti jäätyä ns. munaskuitaan myöten. Joten suolasin sintit ja menin saunaan sulamaan. Saunoessa saa aika ajoin ahaa -elämyksiä. Varsinainen elämyssauna, siis. Olin alunperin tekemässä luomupossusta ja ahvenista oikein reipasta kalakukkoa, savolaista juurta kun olen, mutta lauteilla hautuessani ja hissukseen sulaessani tulin siihen tulokseen, että patakukko ei lennä. Eikä kalakukkokaan kyllä. Patakukon kannen voi tuo hiilarisietoinen pistellä suihinsa, ja minulle jää se varsinainen herkku. Tai jos ryhdyn siihen kanteen, niin tykitän sitten inskaa. Siihen on nöyrtyminen silloin. Joten kukkoilin hetimiten, kun olin saanut aamupalan ja -kaffen ylähuuleen.
Pannaas tähän oikein perinneresetti!
PATAKUKKO
1-2kg pientä ahventa. (muikku ja särki käyvät myös)
siansivua, määrän määrää kalojen määrä. Puoli kiloa saattaa olla parahultainen.
VOITA
suolaa
ruistaikinaa. erittäin tiukkaa.
Perkaa ahvenet, poista niistä sisälmykset ja selkäruodot, pää sekä pyrstö. Hienohelmat suomustavat pikkurillinkin mittaiset ahvenet. Isommat ahvenet voi nylkeä, joka on helppoa: viilto selkäruodon sivuun ja suomustamaton nahka irti. Särki suomustetaan ja perataan muuten samoin. Voidaan laittaa yöksi mietoon suolaan.
Ladotaan reilusti voideltuun pataan vuorotellen kalaa ja siansivua, kunnen ladottavaa ei ole. Päällimmäiseksi reilusti voita. Voi ja suola ovat ainoat mausteet joita patakukkoon pistetään.
Ruistaikina: jauhoja n. 3-6dl, vettä ja 1rkl suolaa. Jauhot ja suola kulhoon, vähän vettä sekaan ja sekoitetaan, lisätään vettä jos näyttää liian kuivalta eikä muodosta palloa. Vaivataan pallo tasaiseksi, ettei minnekään jää jauhoja. Samaan tapaan, kuin nykyään tehdään pastataikina. Taikinan pitää olla tosi tiukkaa. Kaulitaan taikinasta soveliaan kokoinen pyörylä, joka sovitellaan kalakerrostumien päälle päällimmäiseksi pataan. Tiivistetään reunoista. Ei pistellä mitään reikiä siihen taikinaan. Varmistetaan painelemalla, että istuu hyvin. Eikä ala kukko kiekumaan uunissa. Lykätään uuniin 200astetta celciuksen asteikolla ja puoli tuntia. Otetaan ulos, annetaan henkäistä hellalla n. 5 minuuttia, ja laitetaan takaisin uuninperille 150astetta celsiusta. Tai tehdään kuten minä, rojautetaan kukko kylmään uuniin ja väännellään nappulasta 150 näkösälle, uuniin ylä-&alalämpöä ja odotellaan ainakin 4-6 tuntia. Mitä kauemmin sen parempi!
Samalla voi tehdä naurishaudikkaita, lanttuviipaleita haudutella tai ihammitä itse halajaa. Vaikka uunipottuja.
Taidan ulkoistaa itseni. Menen riehumaan -ööö- nyt en tiä, mihin menisi. Josko vaikka sienimettälle etiskelmään korvasieniä. Äh, taidan tyytyä puutarhahommiin. Tai heittäisikö kolikolla? Pelaisi erän pasianssia? Eikä. Istun tässä, kunnes puudun.
Kommentit