MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Nyt kun tämä tekstinsyöttö on taas kohdallaan, jotenkin pystyn kirjoittamaan särkylääkkeiden voimalla, niin pannaanpas tulemaan jo kolmas postaus ihan lyhykäisen ajan sisään. Tämä onkin hyvin, hyvin ruokapainotteinen. Etten sanoisi jopa reseptinen sössötys. Ja mitäpä muuta tästä voisikaan tulla kuin sössötystä, kun sörsseleistä aloin skrivaamaan. Muuten tuotanoin, ajoittain ärsyttää se, että bloggaajat kuvittelevat olevansa yksin universumissa ja imurin tavoin imevät henkimeensä sitten milloin mitäkin sattuu kissa sisälle tuomaan. Puolin ja toisin. Minua ei nyt oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa, mitä se kissa sitten loppujen lopuksi sisälle toi, koska yleensä ne pakkaavat olemaan puolikkaita hiiriä. No, tämä tästä kissakevennyksestä. Ihmettelimme tuolla vaspuukin puolella muuannen mukavan tutun kanssa sitä, mikä vimmattu tekee ruoan hinnasta ihan poskettoman. Ja sitten kun se on halpaa, niin hamstrataan. No, sorrun hamstraukseen itsekin, varsinkin kahvijuomanporojen kanssa, niiden...

Aika moni minuun yhteyttä ottanut, on valittanut olotilansa olevan huono ja pyytänyt neuvoja. Minähän se olenkin oikein varsinainen guru näissä ravitsemusasioissa, hjoo. Omaakaan oloa ei voi aina sanoa juhlallisen hienoksi, niin en lähde kovasti korjaamaan kenenkään muun olotilaa. Kroppa kun on yksilöllinen. Olo on ihan omanlaisensa itse kullakin toimijalla. Edellisessä lätinässäni höpisin pirstaloitumisesta. Kai se on tämäkin jonkinlainen osoitus pirstaloitumisesta ja pilkkoutumisesta ruokarintamalla, että kohta ei enää tiedä mitä saa ja mitä ei saa syödä, mikä lyhentää ikää, mikä pidentää ja mistä saat riittävästi olotilanrakennusaineita! Johan se nyt on perskeles! Olen monesti tässä pälissyt ruoan aitoudesta. Olen tullut siihen tulokseen, että olemme hukassa. Todellakin siis. Täydellisesti hakoteillä. Out. Emme enää syö ruokaa, joka on terveellistä ja maukasta, maukasta ja terveellistä. Syömme ravinteita, ravintoaineita, mikroravinteita, makroravinteita, kolesterolia, partikkeleit...

Vaspuukissa tuli puheeksi snobismi. Kaikkien aistialojen snobismia varmaan on! Ainakin kun selailee lehtihyllyssä niitä kalliinpuoleisia, kiiltävänahkaisia lehtiä, joiden kuvia on otettu tuntikausia ja sen jälkeen kuvankäsitelty toinen mokoma. Siirtyisivät varastamaan kuvansa netistä... Minua siis sylettää se, että kivasta harrastuksesta tulee pakkopullaa ja tervanjuontia, kun siihen sekaantuu enemmän tai vähemmän porukkaa, jolla ei ole aivan kaikki jauhot pussissa. Tämä koskee melkein kaikkia joskus aloittamiani harrastuksia. Ne eivät olleet aloittaessani vielä kaiken elitistiseksi vääntävän kansanosan tiedossa. Ja heti kun moinen asia tapahtui, suli kyllä oma intonikin kuin soppaan pudonnut voi. Jos nyt alkaisin keräillä vaikkapa hauskannäköisiä kaarnanpalasia, niin kohta perustettaisiin jo Finnish Bark Society ry, joka olisi muutaman valitun nirppanokan hienosteluyhdistys. Ja siihen ei olisi työttömillä, eläkeläisillä ja muilla kansan syvillä riveillä mitään asiaa. ...

Muistelin tässä heti aamutuimaan, että neljäs luukkuhan se pitää avauttaa. Oikein paukauttamalla. Tai muuten vaan paukuttella kaikenlaista. Kuten luukkua ja henkseleitäni. Henkselit ovat siis sama asia kuin olkaimet. Ja ennenvanhaan niitä sanottiin häveliäästi myös housunkannattimiksi. Henskelit, sanoivat monet pikkuipanat. Hyvät olemassa. Papparaiset käyttivät niitä taajaan. En muista lapsuudestani montaakaa vanhempaa herrasmiestä, jolla ei henkseleitä olisi ollut käytössä. No, mitäs näistä henkseleistä. Henkselit varmaan on vedetty monenkin perinteisen asian ylle. Jos allekin. Allekirjoittanutkin on vedellyt paljonkin henkseleitä monenkin asian ylle ja monenkin kirjoittamansa asia ylle...eritoten edellisessä elämässään. Nykyisenä kehäraakkiuden kautena on ihan ässä olo, kun saa vetää henkselit jonkun menneessä elämässään päätetyn asian yli. Hyvä niin. Mutta mitäs tässä pitikään. Niin! Näin lauantaina on yleisesti ollut saunapäivä. Lauantaisaunaa ei voita mikään, paitsi saunaolut....

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä? Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä. Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unoht...

Äimistelin taannoin toisella silmällä telkkarista uutista, että mikrobikasvustojen tuottamia myrkkyjä ei saa tutkia. Jo homemittauksien pitäisi riittää. Työterveyslaitoksella ei riitä hyvää tahtoa, myötätuntoa eikä näämmäs edes tervettä järkeä asiaan, joka olisi pitänyt olla jo. Työntekijöistä viis ja kuus. Tilanne on mielestäni melko suoraan verrannollinen tähän terveyskeskusteluun, jossa mätetään megatonnin limpulla toisinajattelijaa otsaan. Virallinen taho on sitä mieltä, että vain tämä heidän suosittelemansa ruokavaliomalli on ainoa oikea. Tohtiivat puhua vielä tutkimuksista ja ehkäisystä samaan hengenvetoon. Minä en olisi ehkä noin rohkea, vaan laittaisin jäitä runsaasti hattuun. Ja jättäisin jäät pois jauhelihasta. Kiva lukea tekstiä, missä rohvessyöritasoiset setämiehet perustelevat akanoitten syöntiä kuidun saannilla ja sokerinasyöntiä luonnollisuudella. Sillä, että ihmisen makuaisti on kehittynyt vaatimaan sokeria! Voi vitalis! Ja puheiden perusteluiksi räimitään pöytään t...

Virallisterveellisen tahon julistettua rasvasodan M.O.T :n ohjelman myötä, olen todennut, että hiilihydraattipommeja heitellen edelleen poteroihinsa kaivautuneet veteraanisoltut jatkavat hurmeisella tiellään. Väenvängällä yritetään tikistää tutkimustietoa höysteeksi milloin minkäkinlaisen rasvattomuuden puolustamiseksi. Pieni ihminen hukkuu vellovaan massaan. Eritoten hiilihydraattimassaan. Se, mikä minua on alkanut häiritä, (ellei peräti jopa ärsyttää) on, että nyt marssitetaan parrasvaloihin "hyviä" hiilihydraatteja toinen toisensa perään ihan "arvostettujen" tutkimusten valossa ja tutkijoiden suulla, unohtamatta hienoja titteleitä, niitähän suomalainen kumartaa. Vilja on kuulemma terveellisintä siinä asuvan kuidun vuoksi. Lastulevykin on tuolla perusteella terveellistä. Koostumukseltaanhan se muistuttaa viljaa, tai näkkäriä ainakin. Ja varmasti ärsyttää ainakin minun vatsaani samalla tavoinkin kuin viljan kuitu. En ole kyllä kokeillut, en minä sentään ihan him...

Kiitos Sunnuntai-Hesari. Varpukin ehti aatteleitsemaan. Varpulla onkin koko artikkeli tuossa blogitekstissä. Minulle pälkähteli päähän artikkelin luettuani, että hmmm ja hmmm. On noissa joitain eroja, noissa apina- ja ihmisapinaeläimen lautasmalleissa. Apinaeläin keskittyy syömiseen, syömisen saamiseen ja tarpeeseen syömiseen. Apinaeläin, mm. mainittu simpanssi, osaa myös lääkitä pikkuvaivojaan syömällä. Matosia häädetään ruoansulatuselimistöä kiusaamasta myrkyllisillä kasveilla. Varmasti karmean makuisia, mutta sanontahan kuuluu, jollei ole pahaa, ei se mihinkään tehoakaan. Nyt tullaankin siihen, että mitä, että!! Mitäpä sinä siellä ruudun äärellä teet suurimman osan päivästäsi? Istuskeletko koneen ääressä? Vastailetko puhelimeen? Vai mitä kummaa harrastat työksesi??? Simpanssi harrastaa työkseen ruokaa, syömistä, ruoankeräilyä, sosiaalisia taitoja ja nukkumista. Ruokaa hankkiessaan simpanssi liikkuu. Paikasta a paikkaan b. Kiipeilee puissa. Ryntäilee apinan raivolla pahaa-aavist...

Raakuin jo Feissarin puolella siitä, että olen rakastunut. Prof. Kari Salminen ja europarlamentaarikko S.Hassi ovat palvontani kohteina älykkäiden kirjoitustensa kanssa. Koska lainauksen lähde pitää mainita, niin Helsingin Sanomien Mielipide osa C sivulla C12, päivämäärällä 1.10.2010, on tuossa auki ja lainailen molempien pikarakkauksieni tekstejä sumeilematta! Irroittelen asiayhteydestään omaksi mielihyväkseni juuri sopivia asioita. Aaah. Kun pienen ikäni olen kyseenalaistanut ja kysynyt miksi, siis minulle on jäänyt kyselykausi päälle, niin olen aina ihmetellyt sitä, miten pakettimargariini eroaa voista, paitsi maultaan.(hyyöörrggh) Suuhun jää, siis jymähtää, kammottavan makuinen kelmu, joka ei lähde itkemälläkään. Tai voihan siihen jotain liuotinta kokeilla...Muinaisaikaisen mainoksen kysymykseen vastasin aina lapsena kovalla äänellä. Kysymys kuului: "Mitä me syötiin ennen kuin oli F*****a?" Kiljuin, että VOITA! Ja se on parempaa!!! Öljyt eli ruokaöljyt eivät lapsuude...

Se taas änkeää päälle, suomalaiskansallinen vapautusjuhla. Juhannus. Mittumaari. Oksat pois mummun puujalasta, vaatteet hankeen ja kokkoa polttamaan. Siinä ohessa vaikka palaisi naapurin sauna, niin eikös mitä! Meno jatkuu. Koivua vaan rapunpieleen ja vastalla selkänahkaa pieksemään. Kossua koneeseen, ettei pääse totuus unohtumaan. Tai siis että unohtaisi. Kaiken. Pihisen tässä siksi juhannuksesta, kun vilpittömästi olen alkanut vieroksua kaikkia tekonenäjuhlia. Juhlaan on syytä vaikka joka päivä, mutta että "perinteitä pitää kunnioittaa". Jos niistä perinteistä ei ole jäljellä kuin rippeet, niin onko se silloin kivaa? Oikeaa juhlaa?? Ei. Perinteiden rypistymisestä on taas nähty oiva esimerkki Hämeenlinnassa. Uhrikivi jääpi autokaupan kinttuihin ja varmaan kohta siirtävät Hämeenlinnan kaupunginkin vanhimmat osat Hattulaan tai Pälkäneelle, pois modernien lasivitriinien tieltä. Grr ja mur. Linkki etiäpäin. Lueskele, mitä mieltä. Ei, minun piti tässä ihan muusta jupista. ...

Täytyypä tässä viritellä hyppysiään. Ovat aika ruostuneet. Samoin aivot. Ne ne vasta ruosteessa ovat. Ja toistaiseksi varmaan tulevatkin olemaan. Kun tässä on viime aikojen saatossa tyrät rytkyneet suuntaan jos toiseenkin. Eikä nyt pidä käsittää, että minulla oikeasti olisi joku tyrä jossain. Henkinen tyrä korkeintaan. Mutta mitäs tässä pitikään...niin joo. Arvostamani (yllätyksekseni huomasin näin olevan) kolumnisti A.W. Yrjänä jälleen pääsi huutamaan pöö puun takaa Hesarissa. Näyttää siltä, että meillä on yhteinen inhokki, suuret kaupat ja kauppakeskukset. Minulla onkin slogan "Mene Espooseen, Suomen suurimpaan ostoshelvettiin, ja jää henkiin". Kun tuntuu, että suuruudenhullut espoolaiset tinttaavat hypersupermegamarketin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Samalla kun sieltä pitää päästä helvetinkyytiä pois. Radalla tai baanalla, 120-300km/h. Se, mikä minua suunnattomasti ihmetyttää työnantajapuolen lausunnoissa elintarviketyöläisten työssä viikonloppuisin pitämisess...

Vai mihin sen pilkun tässä tapauksessa tölväisisi. Hanget, korkeat, nietokset. Hanget, korkeat nietokset. No, sama se. Mistäs minun pitikään tänään ilakoida? Juu! Siitä, että, kuten huomaatte, olen ollut vait. Olen ollut vieraalla töissä. Ja se oli taas vikatikki se. Huomasin vain sen, että sain vammautuneen käteni tolkuttoman kipeäksi, ja se verottaa tätä kirjoitushommaani aika tavalla. Mutta toisaalta, toisen kautta, on tehnyt jälleen ihan hyvääkin sulatella viimeaikoina oppimiaan asioita. Kuten tätä alitajunnan valtavaa voimaa. Se Väyrysen kuuluisa yön yli nukkuminenkin on alitajunnan työllistämistä. Sama se on tässä muuttumisleikissä, jota elämäntaparemontiksi kutsutaan! Nimittäin minua on hölökohtaisesti kohdannut vallaton konttausjakso, jolloin en juuri ole jaksanut tehdä oikein mitään. Pääni sisikuntakin tuntui kutistuneen pingispallon mittakaavaan. Työ muualla oli omalla tavallaan kivaa, mutta kiitos, vaan ei kiitos. Ei ole jaksanut soitella kavereillekaan, saati että oli...

LUVASSA PALJASTUKSIA! (hihihihi) ja ihan sairaasti tekstiä, joten kärsimättömät ottakoot tästä tulosteen. Heti kättelyssä täytyy tyrmäyksellisesti todeta, että tämän vuoden aikana olen kaivanut esiin viisasten kiven, jolla laihtuminen käy kuin jatsi! Kuihistuu ihan itsekseen, voi helvetin hyvin ja jaksaa, jaksaa! Eikä tarvitse tehdä yhtään mitään! Vähän vain rukata ruokatottumuksiansa. Ihan pikkuisen. Ei tarvitse luopua yhtään mistään, ei sitten kertakaikkiaan. Paitsi: valkoisista jauhoista ja sokerista ehkä parista muusta tyhjästä hutusta. "Nopeista hiilareista". Eikä tarvita mitään supervimpanpäälletyperfoodeja. Pientä tasapainoo! Se on siinä! Mutta: jollet ole valmis myöskin liikehtimään, voit haudata haudan taa ja saunan eteen ja päin vastoin koko räytymisprosessisi. Jos on pyrintö missimallinmittoihin, unohda! Tai anorektiseksi seksisymboliksi aidanseipäille, unoha tyyten! Tai bodypumppivaksi pumpatipamelaksi, sexyksi saalistajaksi, heitä aatos akkunasta. Ja mene...

Tiedättehän te sen PizzaRax -konseptin? Siis sen nykyään pelkän RAX:in? Syö tietyllä summalla niin paljon kuin jaksat. No, minun pelastukseni taitaa olla viimeinen keksintöni: raxkattila. Tahtoo sanoa, että keittelen itselleni eineen, johon tällään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja sisältäviä, kuitupitoisia aineksia. Siis kasviksia. Sipuli on perusaines. Sitä tulee tähän sekä paistettuna että seassa kypsytettynä. Tarkoituksella. On nimittäin sellaisia aineita, jotka vaatiavat ripauksen makeutta. Sitä saadaan, kun ruskistetaan sipulia huolellisesti, niin ettei se pala vaan karamellisoituu. Nam. Ja evästä syödään sitten määrätön määrä, kuten naisten toimenkuvaan kuuluu tietyssä vaiheessa kuukautta. Tai miksei syömishäiriöisenkin toimenkuvaan. Minulla taas on päällä joku kapinavaihe, ehkä olen sitten tämän projektin murrosiässä! En. Ei. Enkä. Ei missään tapauksessa. En tule. En ala. En tee. En syö. En ota tota. Tää on pahaa. Ei tätä voi syödä. ...ja paljon muita kommentteja. Tiedä...