Sisäinen apina.
Kiitos Sunnuntai-Hesari. Varpukin ehti aatteleitsemaan. Varpulla onkin koko artikkeli tuossa blogitekstissä.
Minulle pälkähteli päähän artikkelin luettuani, että hmmm ja hmmm. On noissa joitain eroja, noissa apina- ja ihmisapinaeläimen lautasmalleissa. Apinaeläin keskittyy syömiseen, syömisen saamiseen ja tarpeeseen syömiseen. Apinaeläin, mm. mainittu simpanssi, osaa myös lääkitä pikkuvaivojaan syömällä. Matosia häädetään ruoansulatuselimistöä kiusaamasta myrkyllisillä kasveilla. Varmasti karmean makuisia, mutta sanontahan kuuluu, jollei ole pahaa, ei se mihinkään tehoakaan.
Nyt tullaankin siihen, että mitä, että!! Mitäpä sinä siellä ruudun äärellä teet suurimman osan päivästäsi? Istuskeletko koneen ääressä? Vastailetko puhelimeen? Vai mitä kummaa harrastat työksesi??? Simpanssi harrastaa työkseen ruokaa, syömistä, ruoankeräilyä, sosiaalisia taitoja ja nukkumista. Ruokaa hankkiessaan simpanssi liikkuu. Paikasta a paikkaan b. Kiipeilee puissa. Ryntäilee apinan raivolla pahaa-aavistamattomien pieneläinten perässä. Mitä tekee läheinen lajitoveri? Istuu enimmän aikaa perseellään ja mähkii makeaa, tarpeetonta ja ylenpalttista evästään. Liian usein.
Artikkelissa oli näytillä erilaisia raakoja HUOM!. raakoja lehtiä, kukkia, pähkinöitä sekä önnejä. Ja minä ainakin ajattelen, että ei simpanssimammat ole hellan ja nyrkin välissä grillaamassa herra Simpanssille lihaa ja muuta sellaista. Edelleenkin raakaravinto ja vähäenergisempi ruokavalio pitää sukulaisemme hengissä. Ihan ilman rasvasotiakin.
Pitäisikö myös ihmiseläimen ruokaa lähestyä siltä kantilta, mitä silloin syötiin, ennen kuin oli Flo...flo...sitä akselirasvaa?! Paleoravintoimmeiset ovat jo olemassa ja antavat kivikautta kiloille ilomielin. Olisiko viisasta miettiä ruokaa evoluution kannalta? Eikä ekonomistiselta. Sitä olen monesti miettinyt myös, että miksi ihmisellä on tälläinen hammaskalusto. Ihan vaan valkaisemisen vuoksiko. Vai siksi, että sillä voisi jopa pureskella kovempaakin evästä, kuin pikmäk. Ei se ihan koristeeksi ole syntynyt. Jos ihmisen purukalusto olisi pehmeän ruoan syömiseen, meillä olisi hetulat tai suu kuin imupilli. Kyllä nämä pikku hampahat on tarkoitettu siementen, pähkinöiden, juurien ja muun sellaisen hienontamista varten.
Hetimiten varmaan joku julistaa taas jonkun sodan, lautasmallin, mullinmallin, dietin, ruokavalion, lain tai muun sairauden alkaneeksi ja tekee ties mitä. Minä teen nyt yrmäkän tomaatti-paprika-kesäkurpitsa-valkosipuli-punasipulisalaatin. Nam. Persiljaa ja timjamia.
Elikkäs 3 luumutomaattia, paprika, 10cm pala kesäkurpitsaa, 4 valkosipulin kynttä, ½ punasipulia. Kaikki silputaan pieniksi ja laitetaan valumaan siivilään. Annetaan valua ylimääräinen neste pois. Ravitaan pilke yrteillä. Vedellään majoneesin kanssa iäntäkohen. Tai ilman.
Minulle pälkähteli päähän artikkelin luettuani, että hmmm ja hmmm. On noissa joitain eroja, noissa apina- ja ihmisapinaeläimen lautasmalleissa. Apinaeläin keskittyy syömiseen, syömisen saamiseen ja tarpeeseen syömiseen. Apinaeläin, mm. mainittu simpanssi, osaa myös lääkitä pikkuvaivojaan syömällä. Matosia häädetään ruoansulatuselimistöä kiusaamasta myrkyllisillä kasveilla. Varmasti karmean makuisia, mutta sanontahan kuuluu, jollei ole pahaa, ei se mihinkään tehoakaan.
Nyt tullaankin siihen, että mitä, että!! Mitäpä sinä siellä ruudun äärellä teet suurimman osan päivästäsi? Istuskeletko koneen ääressä? Vastailetko puhelimeen? Vai mitä kummaa harrastat työksesi??? Simpanssi harrastaa työkseen ruokaa, syömistä, ruoankeräilyä, sosiaalisia taitoja ja nukkumista. Ruokaa hankkiessaan simpanssi liikkuu. Paikasta a paikkaan b. Kiipeilee puissa. Ryntäilee apinan raivolla pahaa-aavistamattomien pieneläinten perässä. Mitä tekee läheinen lajitoveri? Istuu enimmän aikaa perseellään ja mähkii makeaa, tarpeetonta ja ylenpalttista evästään. Liian usein.
Artikkelissa oli näytillä erilaisia raakoja HUOM!. raakoja lehtiä, kukkia, pähkinöitä sekä önnejä. Ja minä ainakin ajattelen, että ei simpanssimammat ole hellan ja nyrkin välissä grillaamassa herra Simpanssille lihaa ja muuta sellaista. Edelleenkin raakaravinto ja vähäenergisempi ruokavalio pitää sukulaisemme hengissä. Ihan ilman rasvasotiakin.
Pitäisikö myös ihmiseläimen ruokaa lähestyä siltä kantilta, mitä silloin syötiin, ennen kuin oli Flo...flo...sitä akselirasvaa?! Paleoravintoimmeiset ovat jo olemassa ja antavat kivikautta kiloille ilomielin. Olisiko viisasta miettiä ruokaa evoluution kannalta? Eikä ekonomistiselta. Sitä olen monesti miettinyt myös, että miksi ihmisellä on tälläinen hammaskalusto. Ihan vaan valkaisemisen vuoksiko. Vai siksi, että sillä voisi jopa pureskella kovempaakin evästä, kuin pikmäk. Ei se ihan koristeeksi ole syntynyt. Jos ihmisen purukalusto olisi pehmeän ruoan syömiseen, meillä olisi hetulat tai suu kuin imupilli. Kyllä nämä pikku hampahat on tarkoitettu siementen, pähkinöiden, juurien ja muun sellaisen hienontamista varten.
Hetimiten varmaan joku julistaa taas jonkun sodan, lautasmallin, mullinmallin, dietin, ruokavalion, lain tai muun sairauden alkaneeksi ja tekee ties mitä. Minä teen nyt yrmäkän tomaatti-paprika-kesäkurpitsa-valkosipuli-punasipulisalaatin. Nam. Persiljaa ja timjamia.
Elikkäs 3 luumutomaattia, paprika, 10cm pala kesäkurpitsaa, 4 valkosipulin kynttä, ½ punasipulia. Kaikki silputaan pieniksi ja laitetaan valumaan siivilään. Annetaan valua ylimääräinen neste pois. Ravitaan pilke yrteillä. Vedellään majoneesin kanssa iäntäkohen. Tai ilman.
Kommentit