MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tämä otsikoinnin sietämätön keveys on niin perin hauska asia, että hurahuhhahhei! Kuten olette joutuneet huomaamaan, kiusaan teitä milloin milläkin otsikoinnilla, vaikka asia olisi silkkoa sisältä. Niinkuin yleensä onkin, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Tässä aamuhuuruissani lueskelin päivälehteämme, jota myös Hesariksi haukutaan. Sen turhassa viikkoliitteessä, siis minun näkövinkkelistäni turhasta, kerrottiin vaihteeksi Ravintolapäivästä. Oiva keksintö. Siinä saa pistää ravintolan pystyyn vaikka Espan nurtsille, kiskan taakse. Tai ratikkaan. Jopa Eviran ylipapitar hyväksyy idiksen, vaikka ajattelin, että sieltä vähintään torpataan koko juttu huutamalla tarttuvia tauteja, myrkytyksiä ja muita hengenvaarallisia asioita. Olemme mielestäni nykyään niin bakteerittomia, että emme kestäisi hapantumisen mukanaan tuomia mikrobeja saamatta ripliä ja ripaskaa. Luulen, että turistiripulit ottavat kierroksia vallan juuri näistä "vähän kärsineistä" elintarvikkeista. Anoppi loihe la...

(jouduin muokkaamaan otsikkoa...keles. Kun hävisin hakusydeemeistä tuo p -sanan takia. Nihilismiä!) Tässä heti aamutuimaan, kun kunnostin pöksyjäni, tuli mieleen kaikenlaista johdattelevaa. Pöksyjen kunnostus kun tarkoittaa sitä, että kaivoin kaapista vanhat housuni (eivät ole mahtuneen pönttöuunini ympärille kuin joskus 2004), joista on vetoketju hajonnut. Tukeva metallivetskari. Enkä ole juhlakalulla varustettu mieskään. Mystinen hajoaminen...! Niin, sitä ommellessani kiinni, pähkäilin televisio-ohjemien, siis ruokaohjelmien syvintä olemusta. Ommellessani ajattelin myös, että farkkukankaan ompelemiseen käsin tarvittaisiin purjeneula. Perkele. Niin, niistä teeveejutuista. Otetaanpa esim. tämä Nigella Lawson. Ohjelmahan on ihan porno. Oikeesti. Kuka menee keittiöön puuhaamaan sen näköisenä, että panettaa ihan vimmatusti? Kuka uskaltaa tunnustaa?! Ei kukaan elävä ihminen ole koko ajan Nigellan näköinen! Mimmi huokailee suklaakastikkeille ja timjaminoksille siihen malliin, että oksat poi...

Minulla on joku omituinen taipumus katsella kaikenmaailman ruokaohjelmia. Olen reseptiaddikti ja wannabe -chef. Hellan ja nyrkin välissä luovuuteni saattaa nousta jopa savuna ilmaan. Koksia on joskus tullut väsättyä pellillinen jos toinenkin…*huoh*. Fanitan täysillä Anthony Bourdainia, kaikeista huolimatta. Samoin muitakin hassuja ruokia esitteleviä ohjelmia. Enkä nyt enää muista sen kaljun, lihavan mieskyökkimestarin outoja sapuskoita esittelevän ohjelman nimeä, saati miehen itsensä. Joskus sitä kaipaa Vanamoa ja Kolmosta, siitä nassikat tykkäsivät. Kuten minä. Tämä riivatun addiktio on tykkäänään heidän syytään. Ennen bongasin telkkarista virikkeitä ruoanlaittoon. Nykyisinkin harrastan kyseistä toimintaa, mutta sillä erotuksella, että muuntelen niitä vähemmille hiilareille. Tulee mietittyä, että millähän tuonkin ainesosan korvaisi? Luovia ratkaisuja tulee tehtyä ja välillä kontattua oikein huolella, kun kyseinen aines ei sovikaan kyseiseen sapuskaan. Olen oppinut tekemään jo pienen k...