MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Olen kivimorttelin onnellinen omistaja. Suorastaan kirkuvan onnellinen!! Eilen onnistuin puhumaan haltuuni mallikappaleen erään putiikin hylliltä. Pesu ja silitys, vehjes on kuin uusi. Nyt voi sutkuttaa kuin Jamie Olivier kaikenlaisia pestokastikesörsselimössötyksiä. Kikotin on nimittäin kyseisen poikasen mukaan nimitelty, liekö kokinkutale ollut luomassa kyseistä härveliä itse, vai onko vaan sanonut, että jeesjees hyvä se on. Menen tuijottelemaan astiaa haltioituneesti.

Tuskallisen puolitoistaviikkoisen päätteeksi palkitsin itseni lukemalla Hyperlipidiä ja The Heart Scan Blogia . Varsin jänniä asioita siellä oli molemmissa havaittu. Osan olen havainnut ihan omissa ihmiskokeissani. Välihuomautus: Olen jaaritellut kaikkien myötähäpeälliseksi kiusaantumiseksi täällä Blogistaniassa yli vuoden. Mikä on näinkin lyhytpinnaiselta ämmältä, kuin minä, melkoinen suoritus! Sain nimittäin tässä helteen myötä aivan perkeleellisiä ideoita, jotka eivät olleet terveellisiä miltään kantilta tarkasteltuna. Eivät ainakaan tuon sokerimittarin lukemia tiiraillessani vaikuttaneet mitenkään hyviltä... Eräänä päivänä keitin(ulkotiloissa, rengaspolttimen varassa) varmaan ämpärillisen uusia perunoita, joita sain äetiltä. Nautin parempiin suihin runsaan voin ja sillin kanssa. Hups. Sokuristoni evästelyn jälkeen olivat komeat 15.7 mmol! Piikkiä nahkaan, jota inhoan yli kaiken. Toinen älynjättiläisen saama sieppi kuului osastoon Leipä. Ja sillä pääsinkin lähes sairaala...

Tämän hervottoman helleaallon kupeeseen on niin kiva parkkeerata hikoamaan. Sulatimme pakastimen ja nyt sinne mahtuu jään sijasta jäitä. Korvaamatonta suomalaista porakaivovettä tiiviissä muodossa. Niin, mitäs tässä pitikään...juu. Keksin siis pyörän uudelleen ja olen veivannut tehosekoittimen terät vääränään erilaisia mössöjä ja sörsseleitä. Kaikki hyvin kylmiä. Kuten kurkkusoppaa, tomaattikatkarapusoppaa, yrttituorejuustosoppaa, soppasoppaa. Kurkkusopassa vähän lintsasin, laitoin osan kesäkurpitsaa. Eli kurkkua, kesäkurpitsaa ja jäitä, minttua, timjamia ja suolaa huuuurrrhuuururrurrrrr -sekaisin, tarkistetaan maku ja lisätään kermaa, jos siltä tuntuu. Ja tuntuuhan se. Sama proseduuri tomaatilla, tomaattimurskaa, basilikaa, keitettyä pinaattia, jäitä ja suolaa huuururrruurrrrrruuuhuuurrr ja sekaan katkarapuja tai muuta herkkua. Tuo yrttituorejuustoviritelmä onkin sitten jo vähän haasteellisempi: purnukka pahaa yrttituorejuustoa, jäitä, tuoreita yrttejä: ruohosipulia, basilikaa, pi...

Kyllä, luitte aivan oikein, perunaa ja silliä i dill. Harmi vaan, että nakkelin ne perunat herran lautaselle, sillä olomuotoni ei siedä perunaa! Kyllä, kerron sen silti, vaikka olen siitä jauhanut melkein koko blogituksen ajan. Kun voin syödä noin kolme pientä perunaa päiväassä ja eri aterioilla ilman, että verensokerit heittävät volttia, olen katsonut parhaaksi syödä perunaa vain tässä uuden perunan aikaan. Tukevasti insuliinikynä toisessa kädessä... Ja mistäkö tämä perunasössötys johtuu? No, tästä tietenkin, tiuhaan seuraamastani Varpumaailmasta . Joku vimmatun pervessori on taas julistamassa perunan hyvyyttä, parhautta ja kauneutta muihin vihanneksiin ja juurikasveihin nähden. En silti luovu tästä ajatuksestani, että kun syö vihreitä kasviksia sekä tuoreita juureksia, saa enemmän vastinetta rahoilleen, kuin että söisi perunaa viidessä muodossa joka aterialla. Sitäkin kun on joutunut suorittamaan: Olin joskus helkutin kauan sitten isosena yhdellä riparilla Pälkäneellä, ja siellä em...