MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Mitäs hemmettiä leipä tekee tuolla otsikossa?! Ei se siellä mitään tee. Kunhan on smööörgooosbuuurdin koristeena vaan. Koristeeksi leipä sopiikin. Paitsi virallisterveellisten kirkasotsien mielestä. Meitä on kuulkaa myriadeja, joille ei sovi leipä. Hajoaa maha. Vaikka pisteleisi sitä nestemäisessä muodossa, niin se maha hajoaa silti. Valtalehdistön lippulaivassa oli taashen muuan virallisterveellinen Pekka-setä päästellyt suustaan ihan mitä sattuu. Ettei voibuumi muka kestä kauaa. Hah. Lainaan artikkelia suoraan(HS/J.Iivonen):"Jos on kymmenetuhatta tutkimusta, aina voi ottaa mieleisiään näkökohtia." Kas! Siinähän se tuli! Tälviisiihän se on tämä virallinen popula toiminut vuosikausia. Ottanut tutkimuksistaan mieleiset näkökohdat, ja joko peitellyt ne muut tai sitten haudannut hiljaisuudessa. Raadot vaan margariinitehtaaseen, niin näyttää pätevämmältä. Toinen lainaus: "THL:llä ei ole tietoa minkälainen väestöryhmä nyt suosii voita. "Se on tärkeä kysymys. Onko siinä...

Aika on taas lentänyt kuin siivilä. Kaikensorttista pilettä ja juhlaa ja muuta huttua on tässä ollut pilvin pimein. Ruokapoliittinen vääntö on jäänyt sekä omaksi että muidenkin huoleksi. Ja sehän tässä huolestuttaakin. Onneksi on noita vihanneksia niin maan perusteellisesti. Sekä kesäuusintoja. Turautin tässä muikean kesäkeiton. Sain nimittäin torimyynnistä todella karmaisevia herneitä, joita ei voinut syödä raakana. Olivat jo ns. liian vanhojakin. Sekä jotain rehulaatua. Enkä enää viitsinyt lähteä viemään takaisin Smarketin ovenpieleen. Kauheita olivat, joten silvin koko kasan ja äkkäsin samalla, että perskeles, sommarlitkuahan tässä on kroppa huutanut monta herran tovia. Ei kun hommiin. Alitajuisesti olin hommaillut uusia porkkanoita ja svedujen kasvattaman, hetinahistuvan kukkakaalin. Kukkakaalista käytin ainoastaan pienen osan. Mausteet pihamaalta: persiljaa, salviaa, rakuunaa, timjamia, mäkimeiramia ja lipstikkaa. Kiehuttelua maltillisesti ja voita väliin sekä reilu ruittaus ker...

Myötähäpeän väristyksin jouduin katselemaan M.O.T -ohjelman nimeltä Kolesterolipommi. Varsinaisen värisyttävä. Huhhuh. Miten pieneen ajalliseen tilaan on saatukin niin paljon tavaraa? Itseasiassa katsoin ohjelman kahteen kertaan: eilen ja tänäaamuna, kahvin kanssa. Ilman statiineja. Aikanaan minullekin määrättiin statiineja. Diabeetikolle. Tosin -ehkä onneksi- aiheuttivat niin karvaita sivuvaikutuksia, kuten ohjelmassa esiintyneelle kaverillekin, että oksat pois mummun puujallaasta. Ja koska statiinit olivat viimeisimmät lääkkeet, joita minulle oli määrätty, niin. Niinpä! Jotenkin yhdistin ne oirimiseeni. Katkokävelyyn, lihasten heikkouteen, pään- ja jalkasärkyyn ja moneen muuhun pikkuvaivaan. Jalat erityisesti olivat hankalat. Keskittymiskykynikin kärsi, arvatenkin myös työni. En pystynyt syömään niitä edes niin kauan, että olisin nähnyt vaikkuttavatko ne mahdollisesti kolesteroliini vaiko eivätkö...seinään vaan koko askinloppu. Olo parani ihan huomaamatta. Sen jälkeen en niihin ole...

Tuskallisen puolitoistaviikkoisen päätteeksi palkitsin itseni lukemalla Hyperlipidiä ja The Heart Scan Blogia . Varsin jänniä asioita siellä oli molemmissa havaittu. Osan olen havainnut ihan omissa ihmiskokeissani. Välihuomautus: Olen jaaritellut kaikkien myötähäpeälliseksi kiusaantumiseksi täällä Blogistaniassa yli vuoden. Mikä on näinkin lyhytpinnaiselta ämmältä, kuin minä, melkoinen suoritus! Sain nimittäin tässä helteen myötä aivan perkeleellisiä ideoita, jotka eivät olleet terveellisiä miltään kantilta tarkasteltuna. Eivät ainakaan tuon sokerimittarin lukemia tiiraillessani vaikuttaneet mitenkään hyviltä... Eräänä päivänä keitin(ulkotiloissa, rengaspolttimen varassa) varmaan ämpärillisen uusia perunoita, joita sain äetiltä. Nautin parempiin suihin runsaan voin ja sillin kanssa. Hups. Sokuristoni evästelyn jälkeen olivat komeat 15.7 mmol! Piikkiä nahkaan, jota inhoan yli kaiken. Toinen älynjättiläisen saama sieppi kuului osastoon Leipä. Ja sillä pääsinkin lähes sairaala...