MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Oletko juuttunut arkeen, jossa ei tunnut tapahtuvan mitään. Eikö tapahtumia kalenterissa? Viekö työsi kaiken aikasi? Etkö selviä omista ajatuksistasi? Oletko työtön viisikymmenvuotias uraohjus?   Onko naapurissa kaikki paremmin? Eikö maisema näytä maisemalta? Menetkö kipsiin kaupassa? Tuntuvatko vaatteesi oudoilta? Sinulla on selkeästi elämä hukassa ja elät väärin! Nyt näillä helpoilla kikoilla voit saada autuuden ja kaiken parhaimmista upeimman elämäkokemuksen, jota et ole edes uneksinut saavasi. Kas näin elämä onnistuu parhaiten. 1. Syötkö ruokaa vai ruoakkeita ja korvikkeita? Eikö jääkaapissasi ole valon lisäksi kuin vissyvettä? Ota nyt seuraava askel kaupan, verkkokaupan tai elintarvikeliikkeen suuntaan. Täytä jääkaappisi ruoalla, joka on ruokaa ja maistuu. Siis välttele eineksiä ja korvikkeita. 2. Viekö painonpudotus kaiken aikasi, joka jää työnteolta? Juu, kyllä vain! Lopeta hikkarointi. Painoasiat eivät ole kurttuotsaisten hommia. Ne pitää suorittaa? Eipäs. Painonpudotuk...

Takuuvarma konsti saada jutulle lukijoita ja innokkaita sellaisia, on tehdä juttu P.Mustajoesta, laihdutuksesta ja vertailla yksiköitä noin esimerksiksi kalori- ja kekopohjalta. Sekä mainita ainakin kerran tuiki väärässä kontekstissa karppaus. Siis niin väärässä, että vähänkään karppauksesta tietävältä menee aamukahvit kermalla väärään torveen. Kummallista, että karppaamisesta on tehty pahis, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Ja siitä mainitsemaan tuodaan laihdutusguru mitä suurimmasta päästä! Professori ja tohtori. Ja vielä lihavuustutkija. Tämä juttu oli siis HS:n Kuukautisliitteessä numero 7. Sääliksi käy proffaa. Hyvä äijä, kaikesta huolimatta. Minusta on hurjaa, että lääketieteessä on sellainen alalaji, kuin lihavuustutkimus. Minä alan tässä vuosikymmenien kokemuksella olla hissukseen sitä mieltä, että joo, laihduttaminen myy ja varsinkin, kun järkiään kaikki akkainlehdet, iltapäivälehdet ja muut semmoiset tukevat sitä kakkosnelosihannointia, jonka kuvitellaan olevan ihannenai...

Jokainen, ihan jokainen (olen siitä 100%:n varma) naishenkilöitymä täällä ankeassa Suomenmaassa heräilee näinä aikoina hirvittävään olemisen tuskaan, angstiin ja elämän runnomiseen. Akkainlehdet, nettijulkaisut, blogit, akkainlehtien nettisivut ja terveyssivustot notkuvat erilaisia konsteja, kikkoja, kuureja ja dieettejä, millä päästä vaivatta, vaivalla, tuskitta ja tuskitellen, tuskin kuitenkaan, eroon erilaisista rasvamuodostumista immeiskehossa. Siis nahkan alla, oman. Alan väsyä siihen, kuten joku muukin, joka muistaakseni Helzinski Pravdassa tahtoi kriminalisoida laihdutuskeskustelun. Vai olikohan se netissä? Who cares. Olen monesti tullut siihen tulokseen, että suomalaisnainen, siis se persjalkainen, paksupohkeinen, isotissinen ja -perseinen nykerönenä, käyttää ihan sairaan väärin erilaisia ilmaisuja. Ja ilmiasujakin. Mainoshenkilöiden mielikuvissa luodaan kaikenlaisille aidanseipäille vaatetus ylle ja kerrotaan, kuinka laihtui syömällä viiliä/selluloosaa/pussitettuja lisäainei...

Olen ollut viimeisen parin viikon aikana melkoisessa myllerryksessä. Myllerryksen nimi on ollut toissa viikon alkumetreillä migreeni. Sen kourissa valui suohon kolme päivää. Sunnuntaiehtoona alkoi. Rukoilin jo, että Kuoleman Enkeli saapuisi paikalle lopettamaan kärsimykset. Oli nimittäin niin kammottava. Tokenin vasta keskiviikkona tolpilleni. Tiistai menikin mukavasti yöpaidassa hilluen. Uskooko kukaan, että sisälläkin pitää silloin käyttää aurinkolaseja. Tosi on. Ja oksentamisesta en puhu mitään. Viime viikko meni sitten ankarissa ponnistuksissa. Oikeastaan koko marraskuu on ollut todella marto. Henkilökoiraiseen elämäänkin mahtui suuria suru-uutisia. Ja vähän pienempiä. Menivät samalla itkemisellä. Koira kun on perheenjäsen, siinä missä Sauna-Arskakin, joka on hämähäkki. Tai oikeastaan useampi hämmäheikki. En ole raskinut siivota niiden verkkojakaan pois, ennen kuin olen varma, ettei niissä ole asukkaita. Tämän tuosta näkyy lastenkamareitakin siellä täällä sekä liikuttavan pikkuruis...