MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tuommoinen löytyi Kotiruoka -kirjastani vuodelta 1930. Piti ihan katsoa resepti, kun sattui niin kivasti silmään tämä orleanssi. Vanukashan se, kyllä. Aika vekkuli sellainen. Reseptin pistän tähän loppuun. Ja tähän alkuun kiitän sitä tyyppiä, joka oli kantanut lähes käyttämättömän Kodin Keittiökirjaston roskalaatikkoon, josta se bongattiin ja toimitettiin pikku kätösiini. Siellä oli aivan upeita ideoita ja reseptejä. Annoskananpojat takaisin, sa***na! Samoin annoskalat!! En minä halua varttitonnin lohta pannulleni, tahdon 300g kirjolohen, jota voi jo kutsua forelliksi...Ja paljon muuta. Arvatkaa vaan, menenkö jälleen lehteilemään kyseistä kirjallisuutta? KYL-LÄ. Mikään ei virkistä niin paljon, kun kunnon reseptien tavaaminen koiraa rapsutellen. Jotenkin siinä rauhoittuu, verenpaine laskee ja maailman murheet unhettuvat! Viimeaikaiset touhotukseni eivät ole suoneet minulle aikaa tulla tilittämään tänne, että mikä nyt ottaa kupolista. Ehkä hyvä niin, sillä olisin saattanut kyllästyttää...

Rosollia voi sitten vedellä puoli kiloa niiden hirvittävien Vihreitten Kuulien, 3kpl, sijasta. Ja aionkin tehdä niin. Sillä rosolli hakkaa mennen tullen Vihreä Kuulat. Suuret inhokkini! Olen kakarasta asti inhonnut marmelaateja, koska niillä on taipumus tarttua kitalakeen, hampaisiin ja ties minne. Esanssinen maku viivyttelee makunystyröissä vuorokausia. Hyörkh! Siksipä on aika helepottaa joulukaramellituskia ja ryhtyä pyörittelemään ihanaisia tali...eikun suklaapalloja. Ei niin kovin karppia, mutta joulunahan jokainen vähähiilihydraattinen hommaa hiilarikrapulan jokatapauksessa. Sen saamiseksi voi nähdä jopa vähän vaivaa! Palleroiset Purkki vispikermaa kaakaojauhetta tomusokeria suklaalastuja Kaadetaan kerma sopivaan astiaan, päälle karistellaan kolme ruokalusikallista sekä kaakaotajauhetta että tomusokeria ja kaksi ruokalusikallista suklaalastuja. Aletaan veivata kerman kanssa. Melkeinpä vatkaten. Lisätään ruokalusikallinen kerrallaan molempia kuivia aineita, kunnes seos on ...