MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Seurailen harvakseltaan erilaisia ruokajuttuja ties mistä. Oma harrastuneisuuteni ruokaan ja syömiseen on kyllä sen verran atavistista, että uuden opetteleminen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Aikuisena opiskellessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse noudattaa mitään niin pilkulleen. Ensimmäinen, minkä jätin omaan arvoonsa, oli Viralliset ruokasuositukset. Pthyi. Seuraavaksi listalle tulivat diabeteshoitajan tolitukset, joita seurasivat ravitsemusterapeutin sössötykset. Satuin molempiin saamaan mahdollisimman tökeröt tapaukset. Anteeksi vaan. Sekä sen jälkeen marssin ulos yhtenä köytenä vaihtuvien "omalääkäreiden" vastaanotoilta. Kun hoito heittelehti kuin lastu lainehilla. Mikä taas torppasi oman terveyteni ylläpidon todella tehokkaasti. Ja mitä nyt kuuluu? Sanoisin, että hyvää. Pidin tässä viikon verran kovasti vastustamaani ruokapäikkyä. Enkä turhaan. Sanoisin, että kovin on jänskää tämä ravinnonsaantini. Tutkailin myös keväimellä, siinä helmikuun lopulla, labra-arvo...

Kas, onpas aikaa vierinyt kivien myötä, ikäänkuin vähän äkkiä. Ehken siksikin on tullut taukoamaton tauko, kun hallinnoiva entiteettini ylitti äänivallin vai täyttikö se nyt sitten pyöreitä. Joko vuosia tai kiloja, vatsouever. Ja siihen paloi aikaa. Ja muuhunkin. Tässä olen ollut huomaavinani, ikäänkuin, että pahimmat iskut lienee annettu, sillä ravitsemususkoisten sota on rauhoittunut. Kummallista, kun ei hyökätä eikä yökätä, ei heitellä rasvapommeilla eikä kaloripommeilla, ei tyrkytetä superfoodia, hyperfoodia eikä boogiefoodia. Olen ihan äimistynyt. Tai sitten olen turtunut koko tohinaan. Kun rintamasuunta, -linja ja -miestalot alkavat olla sekaisin kuin seinäkello, niin onko nyt niin mukavasti, että saa haudata sotakirveen kaivoon? Kaikenmaailman nitisijät ja kitisijät ovatkin tehneet mahdollisesta täysin mahdotonta. Olen itseasiassa suorastaan tyytyväinen siitä, että ravitsemuskeskustellussa on otettu aikalisä. Johan tätä rasvapalloa on potkittu joka suuntaan, kuin vierasta s...

Ylimalkainen ohje siitä, mitä tapahtuu, kun menet jonkin alan terapeutille. Myös lievä ohjeistus, että mitkä ovat vaihtoehdot, jos tökkää jo kynnykselle. Pyydän jo valmiiksi anteeksi arvon terapeuteilta, mutta joskus ei vaan synkkaa. Toisten kanssa ei terapeutti edes saa toista mahdollisuutta. Toisten kanssa saa. Ja koska minua laiskotti aivan jumalattomasti, teetä siemaillen etsiskelin sopivanoloista tekstiä netistä, kunnes sellainen löytyikin. Pienin, hyvin pienin muokkauksin selvisin siitä. KöH. Nauttikaa tekstistä, sillä se on takuulla vähähiilihydraattinen. Ainakin vähämielinen. Terapeutin kohtaaminen Terapeutti liikkuu iltaisin ja aamuvarhaisella. Terapeutti pyrkii välttämään ihmisen kohtaamista. Erinomaisen haju- ja kuuloaistin avulla se aistii ihmisen jo kaukaa ja piiloutuu tai poistuu paikalta. Terapeutin kohtaaminen johtuu yleensä siitä, että se tulee yllätetyksi.   Ohjeita vaaratilanteiden välttämiseksi Älä ruoki terapeuttia. Ruokkiminen totuttaa terapeutin ihm...

Päivän trendihän on siis se, että tehdään tutkimus asiasta kuin asiasta. Minä olen tutkinut Veispuukin kautta ihan kaikkea. Olen tehnyt vakavahenkisiä nollasummatutkimuksia ja naurettavia mutututkimuksia sekä ihmiskokeita, pääasiassa itselläni. Ilman muuta joukkoon mahtuu myös tappavan tarkkoja näkökantoja ja vähemmän tarkkoja tervaskantoja, ja kantona kaskessa on ihmiselämä noin ylisummaan. Kieltämättä elämisestä tuleekin tässä mediaähkyn hyökyaallossa melko kiikuttavaa ja keikkuvaa. Varsinkin jos ajelehdit herneenpalolla. Raastavin kokemus on ollut tämä lihansyöjän syyllistäminen, kuinka jalka kasvaa ja käy pyydykseen. Siis että, mitä että? No, kun joku propellipipoinen ruohonpurija kehitti käsitteen hiilijalanjälki. Joka harhauttaa mennen tullen kansakuntia maailman ääriin. Kaikki mahdollinen niputetaan hiilijalanjälkeen. Paskalla käyminenkin. Mitä useammin paskannat, sen isompi hiilijalanjälki? Ei, vaan täydempi lokakaivo, jolloin loka-autoa on soiteltava tavarannoutoon hyvinkin ...

Maailma on vääränään erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia painosta ja sen pudottamisesta. Yhdestä asiasta koko konkkaronkka on samaa mieltä. Painon pudottaminen on hyväksi nykyihmiselle, joka ei enää pelmua ojalapion kanssa soissa päivät päästään. Eikä riehu varsta kourassa puimalassa, saati painu pitkin metsiä ansoja kokemassa. Siinähän se kaloria paloi kuin kuloheinä. Humps vain, ja syöty leipä oli muuttunut energiaksi vähän sassiin. Ruokatottumukset jäivät torpparitasolle ja nykyvintiö elää kuin kuningas. Ei kakarainkaan tarvitse eväänsä reväyttää, kun pedofiilipelkoiset vanhemmat kyöräävät herranlahjansa ovelta ovelle, kuin veeär tavarat muinoin. Tästä tulee tietysti turpaan, että pedofiili on todellinen vaara mailman pilteille. Ai, vielä viisitoistavuotiaille kultamussuillekin? Jotka käyvät karatessa ja niillä on ruskea vyö? Tai sitten downshiftataan. Siis himmataan, muka. Muutetaan jonnekin erämaahan länässä seisovaan mökkiin, ilman muita mukavuuksia, kuin savuttavat leivinuuni j...

Kesä on kuumimmillaan ja mansikat kypsyvät niin että pauke kuuluu. Taitaakin olla ukkonen. No enivei, siis syksy tulloo. Auringon UV-säteily on vaarallista julistavat tahot tahoillaan. Niinpä sitä näkee lapsia pitkähihaisissa ja -lahkeisissa kiukuttelemassa hiessä kylpien milloin missäkin. Ainakin jonoissa. Kaupoissa on onneksi viileää, ihan siitäkin riemusta voi mennä tekemään heräteostoja hyllystöihin. Ajattelin kyllä mennä tekemään heräteostoja maatiloille, mutten oikein tiedä, minne autoni kokan suuntisin. Onks tietoo? Mutta tunnetusti mikäänhän ei ole niin vaarallista kuin ruoka. Siihen voi tukehtua. Se voi tappaa salakavalasti ja sillä voi tervehtyä. Tervehtyminen tosin näyttää tapahtuvan niin, että syö niinkutsutun virallisterveellisen suuntauksen mukaan väärin. Tästä olen napissut aika monta kertaa ja aika monta vuotta. Jos ei tunne itseään terveeksi jollain tietyllä ruokavaliolla, pannaan ruoka vaihtoon. Se ei kuitenkaan omasta mielestäni tarkoita sitä, että koko hoito turau...

Tässä kun on pari viikkoa nähnyt sekalaisia ja -via painajaisia ra-vit-se-mus-te-ra-peu-tis-ta, niin tulin ajatelleeksi, että mikä se on sellainen asia, joka minussa herättää uinuvan perkeleen. Siis sekä minussa että vastapelurissa. Olen huomannut, että ammatti-ihmisissä on eroja. Toiset onnistuvat ja toiset eivät onnistu. Pari tyyppiä selkeästi on kokenut minut jonkinsortin "Marshmallow Man" -tyyppiseksi kummajaiseksi. Marshmallow Man vaappui leffassa Ghostbusters. Kyseisen leffan voisin vilmatiseerata uudelleen, minä vastaan muut. Mutta joku pikku asia käytöksessäni tai tavassani ilmaista itseäni saa toisen osapuolen hyökkyylinjalle. Sitäkin minä olen pohdiskellut, että minkä vimmatun takia nyt soditaan ruokasotia? Mikä tekee niin herkäksi sen, että ruoka on tavalla tai toisella osallisena uutisointia vähän joka rintamalla. Siinä se tuli taas, rintamalla, selvää sotasanastoa. Minua viisaammat ihmiset bloggailevat sinne ja tänne, kommentoivat ja patoavat kuohuntaa. Minä pu...

Seuraavassa on taas sellaista narinaa vähän joka asiasta, että heikkohermoiset älkööt vaivautuko. Hyllyin taas ja jälleen terveyskeskustelujen suossa. Hilluin myös stalkkaamassa, mitä kaikkea pulistaan laihtumisesta ja sen suunnattomasta keveydestä. Tutkailin virallisen kaavan suosituksia ja epävirallisen. Mietiskelin ravinnehienosäätöä, tehotuotettua, luomua, suomua ja muuta sellaista. Sai aikaan melkein mielenhäiriön, halvauksen, tulpan, manian ja pari syndroomaa. Totesin tyynesti, että vahvasti vaikuttaa siltä, että mennään ahteri edellä seiniä päin ja kuin orava kohti latvaa. Lillukanvarsissa kieriskellessäni, olen nimittäin ääliömäinen hifistelijä ja pilkunviilari, huomasin jättäneeni vähemmälle sen kaikkein tärkeimmän. Oman kroppani! Jyrryyttäisin tähän Matti Salmisen bassoäänellä, 120dB, että mistä alkaisin! Hämmästyttävän moni ei tunne sitä tärkeintä, omaa itseään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Tarkoitan tällä näitä "itseään etsimään vetäytyviä" julkkiksia ja muit...

Lainaan heti alkuun Feissarista pätkän Varpua. Rips, noin. -klipsis, lainaus alkaa-  Sain sähköpostia, jossa kyseltiin kantaani tämmöiseen asiaan: Mikä on vähähiilihydraattisen määritelmä Suomessa, Ruotsissa  LCHF-lehti määrittelee seuraavasti: 1) max 10g hiilareita (E2%) tiukkadieetti 2) max 25g   (E5%) normaali 3) max 50 g  (E10%) ylin mahdollinen 4) max 100g  (E20%) hiilarirajoitteinen Ymmärrän, että kun tehdään tutkimusta, on määriteltävä tarkkaan, mitä tarkoitetaan kun puhutaan vähähiilihydraattisesta. Yleensä tutkimuksissa on tarkoitettu käytännössä VÄHEMPihiilihydraattista. Mutta ihan en tajua. mihin tavalliset ihmiset tarvitsevat tuota tietoa? Ja mihin nuo rajat perustuvat? Nuo eivät ole Atkinsia, vaan ilmeisesti ruotsalaisgurujen ja tiukistelijoitten määritelmiä? -klapsis, lainaus päättyy- Ajatus vaikuttaa aivan päättömältä. Siis tuo määritelmä. Rajaaminen. Mielestäni rajat syyllistävät. Tulee niitä ...

Olen saavuttanut 150 kirjoituksen sekavan viidakon merkkipaalun tuossa edellisessä postauksessani. Kylläpäs ovat sormet lentäneet. Ja mielikuvitus. Alkumetrien kalkkiviivoilta on tähän ollut pitkä matka ja matka jatkuu kohti, no vaikkapa, Tanperetta. Tampesteri ei ole laisinkaan hattumpi paikka, vaikka siellä ravintolat kärtsähtelevät tämän tuosta. Onkohan se(kin) hiilihydraattien syytä? Ainakin ravintolamaailma alkaa olla melko hiilipitoinen, ottia tuota. Tosin roskaruokalat joutavat kärtsäämään. AIH!! Kuka sillä kengällä heitti?! Ohhopsista, siis tämmöinenkin löytyi tuolta luonnososastolta. Piti sitten laittaa framille ihan kiusatakseni teitä jälleen. Lukaiskaapa tuosta etiäpäin. ----- Mitäs minun tässä piti äimistellä. Juu, sitä että ensimetreillä, kun aloittaa tämän jännittävän matkan hiilhydraattien vähentämisen huikeaan maailmaan, tulee varmaan monellekin muutamia klassisia konttauksia. Niiden jälkeen jos vielä pysyy ruokavalion syrjässä kiinni, eikä leivän- , niin kohot...

Kiitos Pronutritionist, vieraskynäilijä siellä ja tietenkin Varpu . Varpu laittoi tuon linkin jakoon Feissarissa. Luin artikkelin ensin huonosti, sitten hyvin huonosti ja vielä kerran. Omakohtainen kokemukseni verensokerimittarilla höystettynä, oli, että kohdallani tuo on myöhäistä sörhiä kuitumattoa suupielestään syvemmälle. Pysyy sokurit koholla siihen asti, kun kyllästyy haukottelemaan ja pistää insuliinia nahan alle. Paksusuolen bakteeritkaan eivät tuosta viljakuidusta pidä. Perä laulaa, ääni on se yön. Maha pullistelee kuin ilmapallo, pahimmillaan. Tutkimus on tietenkin tehty siksi, että selvitetään EHKÄISEEKÖ jokin täysjyväjuttu deekakkosta. Eikä siksi, että parantaako täysjyvävilja suolentoimintoja tai sokeritasapainoa kaltaisillani ihmisillä. Toiset sanovat, että parantavat. Eivät paranna, jos seurauksena on korkeuksissa kiikkuva verensokeri, vatsavaivat ja ilmaston heikkeneminen sisätiloissa. Mikään seikka ei mielestäni puolla täysjyväviljan hölväämistä ruokavaliooni. Ol...

Virallisterveellisen tahon julistettua rasvasodan M.O.T :n ohjelman myötä, olen todennut, että hiilihydraattipommeja heitellen edelleen poteroihinsa kaivautuneet veteraanisoltut jatkavat hurmeisella tiellään. Väenvängällä yritetään tikistää tutkimustietoa höysteeksi milloin minkäkinlaisen rasvattomuuden puolustamiseksi. Pieni ihminen hukkuu vellovaan massaan. Eritoten hiilihydraattimassaan. Se, mikä minua on alkanut häiritä, (ellei peräti jopa ärsyttää) on, että nyt marssitetaan parrasvaloihin "hyviä" hiilihydraatteja toinen toisensa perään ihan "arvostettujen" tutkimusten valossa ja tutkijoiden suulla, unohtamatta hienoja titteleitä, niitähän suomalainen kumartaa. Vilja on kuulemma terveellisintä siinä asuvan kuidun vuoksi. Lastulevykin on tuolla perusteella terveellistä. Koostumukseltaanhan se muistuttaa viljaa, tai näkkäriä ainakin. Ja varmasti ärsyttää ainakin minun vatsaani samalla tavoinkin kuin viljan kuitu. En ole kyllä kokeillut, en minä sentään ihan him...

Että hyvää päivää. Maailmalla on ruokapoliittinen rintama aivan sekaisin. "Gurut" tappelevat keskenään argumentoiden kuin akat konsanaan. Tai pikemminkin ukot. Jos olisivat kohikkain, niin kait siitä käsirysy tulisi. Suomessa tutkijat lyövät toisiaan kartuilla päähän, toiset vannovat muinaisaikaisen, aikansa eläneen Pohjois-Karjala projektin nimiin ja toiset kevyttuotteiden ja muun skeidan...Kiroilin aikani näiden juttujen kanssa. Sitten feissarista sattui silmääni tämä: GEENIT PELISSÄ Aivoni ajattelevi siinä vaiheessa, että mikä ettei? Geenilöissähän piilee paljon muutakin jännää. Nehän määräävät hiusten väriä myöten, kuka ja mikä olet. Jollei mukaan lueta toksoplasmoosia, joka aiheuttaa ihmisessä jänniä juttuja. Tartuntaa ei varsinaisesti huomaa, kuin käytöksestä. Ja siitä, että se on sikiölle vaarallinen. Toksoplasmoosistakin on tehty jänskiä tutkimuksia! Mutta geeneihin ja syömiseen: tuossa linkissä tulee esiin selvästi se, että turhaan kämistään ja parjataan toi...

Viime postaukseni jälkeen olen vieraillut mm. kirjastossa, taas ja jälleen. Sieltä kanniskelin normaalin historia-annokseni lisäksi myös muutakin tavattavaa. Mielenkiintoista tavattavaa: Ehdin  tulee hänkin Ruåtsinmaalta, kuten Kostdoktorn, tri Annika ja monet muut. Tässä vaan suomalaiset eivät ole alkaneet kopioida ruotsalaisia, mutta kyllä Ruotsia kopioidaan paljon typerämmissä jutuissa ehtimiseen! Kirjaa selaillessani olen huomannut sen sisällön olevan melko yhteneväinen tähän uuteen, uljaaseen ruokatottumusvääntööni. Siinä ei suositella valkoisten jauhojen ja sokerin käyttöä. On siellä paljon muutakin, joista kannattaa lukea ihan itse suoraan kirjasta. Mitä syömiseen tulee, niin tiuhan sopan taas olen keitellyt, jälleen. Äkkäsin nälissäni, että sieniä on kaapit väärällään, kylskaapissa on kiinankaalia ja varsiselleriä, sipulia pitää olla aina, montaa sorttia, joten kaupasta ostin lisukkeeksi purjon. Hulautin aineet kattilaan sopivassa suhteessa, mikä kenellekin sitten parha...

Kaikille lukijoilleni! Vanha vuosi päättyi murheellisissa merkeissä. Kauhistelinkin sitä vaspuukin puolella. Ja vanhasta vuodesta jäi minulle käteen paljon hyviä asioita. Jos huonojakin. Mutta opettavaisia ennen kaikkea. Tänä vuonna en syö mitään, mihin on lisätty sokeria. Hyvästi leikkeleet...! :P Palaan tänne palauduttuani lenkiltä.

Eilen palelluttaessani itseäni pakastimen syövereissä, löysin useampia pussukoita pakastamiani sieniä. Rakastamiani myös, kuten olette jo aiemmasta ylistysvirsien määrästä huomanneet! Löysin pussukan rouskuja. Ja tiedän, että tuolla on vielä lisääkin. Pähkin siinä samalla, että mitähän kaikkea rosolliin tuleekaan. Punajuuria, porkkanaa, suolakurkkua ja sipulia nyt ainakin alkajaisiksi. Toiset laittavat myös happaman omenan. Piparjuurikerman kanssa tarjoillaan, mielellään punajuuriliemivärjätyn kerman. Ja tämän jälkeen ryöhähti mieleen, että sienisalaattihan on mitä karpeinta ruokaa. Noniin, tollo, lue uudelleen: KARPEINTA. Ei karmeinta. Siis tietenkin sienten ystävien mielestä. He, jotka sienistä eivät pidä, voivat mennä vaikka -öööh- tuota, tämä on perheohjelma, en nyt kehtaa näin joulun alla sanoa, minne voivat mennä. Aatelkaapa: sieniä hakkeena, syntyy loistavasti isolla veitsellä leikkuulautaa vasten paukuttamalla. Sipulihaketta sienten sekaan ja mielen mukaan: joko kermaan tai...

Joulu on eräs niistä ruokajuhlista, joista eniten tykkään. Ruokapuolikin on ihan mahdottoman skarppi ja karppi. Toiset väittävät, että kinkun yms. syönti aiheuttaa kaikenlaista vaivaa. Mutta tähän mennessä olen huomannut, että enemmän vaivoja ovat aiheuttaneet kaikki muut tykötarpeet. Kuten pottuloota ja puuro. Puuroon kun vielä levitetään reippaasti kanelia ja sokeria kyytipojaksi...sen jälkeen puoli looraa suklaata. Josta siirrytään sujuvasti kahveeseen ja pöydän antimiin, jotka ovat usein kakkua, torttuja ja pipareita sekä sitä sun tätä, mm. sitä saakelin maitosuklaahöttöä.  Varsinaisessa ruokapöydässä on sitten kalaa, kinkkua, kaikensorttisia laatikoita(peruna;lanttu;porkkana), keitettyjä perunoita, valkokastiketta, rosollia, kermavaahtoa, onpa kananamunaakin koristeena, omenaa ja luumua kinkun kyljessä, herneitä ja erisorttisia leipiä, makeita sellaisia, juustoa ja vaikka jos sun mitä! Röyh. Kun siis olen vedellyt annoksen lipeäkalaa ja sen päälle sillila...

Vau. Olen siis kiusannut tuota vaa'aksi kutsuttua peliä. Ja askeltanut sillä kuin stepperillä. En nimittäin uskonut simmujani. Piti hieraista, kakkulat päästä riisuttuani, okuläärejäni useampaan kertaan. Painonvihulainen ei kaikesta huolimatta ole noussut. Kaikista mahdollisista ja mahdottomista repsahduksistani huolimatta. Ei ole kyllä laskenutkaan. Mikä ei niin positiivarillista ole. Mutten huolestu, ihan vielä. Kesä on mennyt kohisten, siis silläviisiin, että paino on nyt sama kuin kesäkuun puolivälin paikkeilla, jolloin se taisi olla alhaisimmillaan. Siis siitä näkövinkkelistä, että olen viimeksi painanut saman verran viitisen vuotta sitten...! Ja siihen se paino on nyt sitten ankkuroitunutkin kuin paska Junttilan tuvan seinään. Mutta sekään ei minua masenna, ei toki! Sillä tämänhän kuulemma pitää kuulua kuvioon. Mutta mitäs tykkäätte tästä: sokerihumalaa seuraa armoton hiilihydraattikrapula. Siihen liittyy todellakin samoja oireita, kuin kanuunassa, krapulassa, kankkusessa, ke...

Jehna, minusta on otettu kuva. Enkä näytä siinä yhtään läskiltä! Läskini ovatkin asentuneet tuohon vatsan seutuville, joten kuvassa, jossa tutkailen maata, perseeni ei näytä lihavan ihmisen perseeltä. Tosin on syytä mainita, etten omaa tykkimiehen hevosen persausta. Enkä myöskään näytä takaapäin tarkasteltuna, kuin korkeintaan tukevalta. Etten sanoisi, rotevalta. Mitä poimukertoimiini tulee, niin vatsan kohdalla niitä on ollut ainakin neljä. Jäljellä on kolme. Ja niistä pitäisi päästä eroon. Samoin kuin tuosta karvoituksen päällä lällyvästä läskimakkarasta. Se on kyllä vetäytynyt yläviistoon jo jonkin verran. Rintavarustus kun ei ole kokoa EE, niin aikaisempi etenemiseni ei ole tapahtunut tissit edellä vaan vyörymällä valtaisan vatsani takana. Pari vuotta sitten odottelin hammaslääkäriä, odotustila oli neuvolan kanssa samassa. Ystävällinen terveydenhoitaja loihe lausumaan, että odotteletko heille...? Hiukan hymyillytti, että sori vaan, olen siinä mielessä fysiologisesti mahdoton tapaus...

Hän oli pikkupikku pilleireissä. Tässä, kun olen sairaasti sairastanut, niin särkylääkkeillä on -hmm- sanoisinko, mielenkiintoisia sivuvaikutuksia kroppaani. Muutenkin suurivatsaisena henkilöitymänä en kaipaisi yhtään pullistusta tuohon mahan kohdalle. En. Mutta asia on aivan päin ja vastoin. Muutamia aikoja, kun olen joutunut linkoamaan tuulensuojaan erinäisiä määriä pillereitä, vakiokaman lisäksi, niin olen huomannut, että turvottaa. Ihan siis komeesti. Sormet, nilkat ja vatsa, ja tietenkin kaikki muukin, ovat enempi vähempi paksumpia kuin mitä pitäisi. Nestettä näyttää kertyvän. Onneksi taitaa nyt hellittää tämä mättäminen. Välillä tuntui, että kipu ei lähde vaikka pistelisi poskeensa puolen apteekillista säryntappajia. Nyt vielä kaiken kukkuraksi sykyilen, että olen saanut flunssan! Eeeeeei, en ota siihen tulehduskipulääkettä kuin äärihädässä. On aika mielenkiintoista huomata, että miten tässä kaikki vaikuttaa ns. kaikkeen. Kun putoaa tasapainolaudalta, niin johan alkaa tapahtua ku...