Talvenselkä taittui. Omani natajaa...
Viime postaukseni jälkeen olen vieraillut mm. kirjastossa, taas ja jälleen. Sieltä kanniskelin normaalin historia-annokseni lisäksi myös muutakin tavattavaa. Mielenkiintoista tavattavaa: Ehdin tulee hänkin Ruåtsinmaalta, kuten Kostdoktorn, tri Annika ja monet muut. Tässä vaan suomalaiset eivät ole alkaneet kopioida ruotsalaisia, mutta kyllä Ruotsia kopioidaan paljon typerämmissä jutuissa ehtimiseen!
Kirjaa selaillessani olen huomannut sen sisällön olevan melko yhteneväinen tähän uuteen, uljaaseen ruokatottumusvääntööni. Siinä ei suositella valkoisten jauhojen ja sokerin käyttöä. On siellä paljon muutakin, joista kannattaa lukea ihan itse suoraan kirjasta.
Mitä syömiseen tulee, niin tiuhan sopan taas olen keitellyt, jälleen. Äkkäsin nälissäni, että sieniä on kaapit väärällään, kylskaapissa on kiinankaalia ja varsiselleriä, sipulia pitää olla aina, montaa sorttia, joten kaupasta ostin lisukkeeksi purjon. Hulautin aineet kattilaan sopivassa suhteessa, mikä kenellekin sitten parhaiten passa, lykkäsin sekaan myös chiliä -tietenkin- ja porisutin evään kystäksi kyllin. Hyvää! Vaikken eilen toissapäiväisten murheuutisten takia juuri pystynytkään syömään (mikä kohdallani on todella kummallista), niin se vähä, mitä söin oli edeleenkin hyvää. Eli edellisen postauksen raxkattilointi pysyy ja paranoo! Viikonloppuna hieraisin meille jauhispihvit. Ja tein tietenkin munapitoisen aamupalan. Kananmuna...!
Tässä tammikuulla on hienot päänrassausviikot. Nämä härkäviikot! Täytyy tunnustaa julkisesti, ettei ihan niin tipattomasti ole kulkenut tämä tammikuu, kuin oletin, mutta se ei nyt tahtia haittaa. Tein läjän muita huomioita itsestäni ja laitoin alitajunnan duuniin. Alitajuntahan on se tyyppi, joka vääntelee hyvät asiat päälaelleen. Siis päässäsi. Kun en nyt puhu suomalaisesta lehdistöstä tai virkakoneistosta. Eli sitä pitää vedättää jonkin verran, että saisi asiat mielessään mieleiseen järjestykseen. Syötä sille positiivista pajunköyttä. Enkä tarkoita nyt sitä, että hoet, ettet ole lihava...konstit löytää itse kyllä. Mielikuvaharjoittelua ne urheiluhuiputkin käyttää. Ja moni muu. Ikävä puoli siinä on se, että eräät pöljäkkeet tuntuvat järkiään juuttuvan sitkuelämään ja kvartaalilaihdutukseen loppuiäkseen saamatta aikaan mitään "oikeaa" tulosta.
Paras tapa olla tekemättä elämänmuutosta, on se, että julistaa oikein ääneen, että "Voi, kun minä en voi elää ilman leipää/suklaata/olutta/pullaa/makaronilaatikkoa..." Kyllä voi. Ja elää maukkaasti. Tosin tämänaamuisen aamupalan osiona raejuusto pienellä oliiviöljylisällä ei täyttänyt maukkaan rajoja. Hyh. En laita enää oliiviöljyä tuohon. Sanon jälleen kerran, että elämäntapojen muutoksesta on hyvä tehdä harrastus! Mutta ei hartautta. Ei tämä mitään poppakonsteja vaadi. Mielikuvitusta ja luovaa innostusta kyllä!
Tässä tuli täyteen uuden kuun kieppellä vuosi siitä, kun aloitin tämän kivisen urani VHH:lla. Ratkeamisia ja kompurointeja, ylilyöntejä, tasapainoilua, hulluksi tulemisia, työttömyyttä, kirjallisia töitä itseni kanssa, päänsisikunnallispolitiikkaa, itkua ja vavistusta, olen repinyt ihokkaani ja ripotellut tuhkaa päälleni, ylistänyt ja todistanut! Mihin on tultu? Siihen, että paino on pomppinut kuin kenguru edestakaisin! Alun rymistysjakson jälkeen, junnaaminen alkoi: juhannus, ei mitään muutosta toukokuusta, onneksi ei ylöspäin... Kesästä ja kesälomasta syksyllä huomattua: muutama kilo takaisin. Ennen joulua kilot pois, ja taas takaisin. Olen siis jojoillut oikein huolella! Mittanauhassa mennään viiden sentin viipotuksella. 115-120 cm. Että Massun massulla on lievästi sanottuna kokoa.
Nyt huomasin, että enemmän mentaalitreeniä, enemmän liikuntaa, enemmän rasvaa ja prodea, kun vielä oppisi protskut laskemaan! Mutta nyrkkisääntönä pidän sitä, että kasviksia ainakin kilon verran, kypsänä ja raakana, kananmunia, pekonia, hyviä öljyjä, voita. Kun ei syö leipää, niin ei tule ylilyöntejä tuon voinkaan kanssa. Vanha kansa käytti voita arkena naskalilla...jos silloinkaan. Voi oli tärkeä veronmaksuväline. Nykyihminen laittaisi korttelin voita pullaviipaleelle, ja ihmettelisi vaan, että paino nousee. Syyttäisi voita. Tietenkin. Eikä sitä pullaa!
Ei helvetti. Nyt on pakko alkaa etsiä papereitaan kasaan. On päivä, jota vihaan yli kaiken. Virallisten Virastojen Päivä, oksettaa jo valmiiksi.
Kirjaa selaillessani olen huomannut sen sisällön olevan melko yhteneväinen tähän uuteen, uljaaseen ruokatottumusvääntööni. Siinä ei suositella valkoisten jauhojen ja sokerin käyttöä. On siellä paljon muutakin, joista kannattaa lukea ihan itse suoraan kirjasta.
Mitä syömiseen tulee, niin tiuhan sopan taas olen keitellyt, jälleen. Äkkäsin nälissäni, että sieniä on kaapit väärällään, kylskaapissa on kiinankaalia ja varsiselleriä, sipulia pitää olla aina, montaa sorttia, joten kaupasta ostin lisukkeeksi purjon. Hulautin aineet kattilaan sopivassa suhteessa, mikä kenellekin sitten parhaiten passa, lykkäsin sekaan myös chiliä -tietenkin- ja porisutin evään kystäksi kyllin. Hyvää! Vaikken eilen toissapäiväisten murheuutisten takia juuri pystynytkään syömään (mikä kohdallani on todella kummallista), niin se vähä, mitä söin oli edeleenkin hyvää. Eli edellisen postauksen raxkattilointi pysyy ja paranoo! Viikonloppuna hieraisin meille jauhispihvit. Ja tein tietenkin munapitoisen aamupalan. Kananmuna...!
Tässä tammikuulla on hienot päänrassausviikot. Nämä härkäviikot! Täytyy tunnustaa julkisesti, ettei ihan niin tipattomasti ole kulkenut tämä tammikuu, kuin oletin, mutta se ei nyt tahtia haittaa. Tein läjän muita huomioita itsestäni ja laitoin alitajunnan duuniin. Alitajuntahan on se tyyppi, joka vääntelee hyvät asiat päälaelleen. Siis päässäsi. Kun en nyt puhu suomalaisesta lehdistöstä tai virkakoneistosta. Eli sitä pitää vedättää jonkin verran, että saisi asiat mielessään mieleiseen järjestykseen. Syötä sille positiivista pajunköyttä. Enkä tarkoita nyt sitä, että hoet, ettet ole lihava...konstit löytää itse kyllä. Mielikuvaharjoittelua ne urheiluhuiputkin käyttää. Ja moni muu. Ikävä puoli siinä on se, että eräät pöljäkkeet tuntuvat järkiään juuttuvan sitkuelämään ja kvartaalilaihdutukseen loppuiäkseen saamatta aikaan mitään "oikeaa" tulosta.
Paras tapa olla tekemättä elämänmuutosta, on se, että julistaa oikein ääneen, että "Voi, kun minä en voi elää ilman leipää/suklaata/olutta/pullaa/makaronilaatikkoa..." Kyllä voi. Ja elää maukkaasti. Tosin tämänaamuisen aamupalan osiona raejuusto pienellä oliiviöljylisällä ei täyttänyt maukkaan rajoja. Hyh. En laita enää oliiviöljyä tuohon. Sanon jälleen kerran, että elämäntapojen muutoksesta on hyvä tehdä harrastus! Mutta ei hartautta. Ei tämä mitään poppakonsteja vaadi. Mielikuvitusta ja luovaa innostusta kyllä!
Tässä tuli täyteen uuden kuun kieppellä vuosi siitä, kun aloitin tämän kivisen urani VHH:lla. Ratkeamisia ja kompurointeja, ylilyöntejä, tasapainoilua, hulluksi tulemisia, työttömyyttä, kirjallisia töitä itseni kanssa, päänsisikunnallispolitiikkaa, itkua ja vavistusta, olen repinyt ihokkaani ja ripotellut tuhkaa päälleni, ylistänyt ja todistanut! Mihin on tultu? Siihen, että paino on pomppinut kuin kenguru edestakaisin! Alun rymistysjakson jälkeen, junnaaminen alkoi: juhannus, ei mitään muutosta toukokuusta, onneksi ei ylöspäin... Kesästä ja kesälomasta syksyllä huomattua: muutama kilo takaisin. Ennen joulua kilot pois, ja taas takaisin. Olen siis jojoillut oikein huolella! Mittanauhassa mennään viiden sentin viipotuksella. 115-120 cm. Että Massun massulla on lievästi sanottuna kokoa.
Nyt huomasin, että enemmän mentaalitreeniä, enemmän liikuntaa, enemmän rasvaa ja prodea, kun vielä oppisi protskut laskemaan! Mutta nyrkkisääntönä pidän sitä, että kasviksia ainakin kilon verran, kypsänä ja raakana, kananmunia, pekonia, hyviä öljyjä, voita. Kun ei syö leipää, niin ei tule ylilyöntejä tuon voinkaan kanssa. Vanha kansa käytti voita arkena naskalilla...jos silloinkaan. Voi oli tärkeä veronmaksuväline. Nykyihminen laittaisi korttelin voita pullaviipaleelle, ja ihmettelisi vaan, että paino nousee. Syyttäisi voita. Tietenkin. Eikä sitä pullaa!
Ei helvetti. Nyt on pakko alkaa etsiä papereitaan kasaan. On päivä, jota vihaan yli kaiken. Virallisten Virastojen Päivä, oksettaa jo valmiiksi.
Kommentit
Hyvä, jos olen toiminut matkasaarnaajana VHH:n suhteen. Ei huono saavutus vaatimattomalle blogittajalle! Vieraile aina tuolloin tällöin täälläkin kuulumisia kertoilemassa!
-Massu