MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Ei perkule sentään, törmäsin tuolla somen syövereissä melkoiseen trilleriin ja pöyristyttävään tolkuttomuuteen. Kertakaikkisen aivottomaan kotiuttamiseen suuresta lasaretista täällä todellisuutemme keskiössä. Ihan totta. Tarina on tosi ja tärinä on vavisuttava. Kuinkahan moni moisesta kohtelusta joutuu kärsimään? Entäs ne, joilla ei ole sukulaisia eli lapsosia aikoinaan tehtynä ja välit perikuntaan kunnossa? Kukas heitä puolustaa ja hyvinvointiansa valvoskelee? Tämä tarina on tosi. Ainoastaan aikaa, paikkaa, henkilöitä ja muutakin muuteltu, muttei liikaa. Ettei totuus kärsi ja pala tulessakaan. Raivostuttaa ja itkettää. Älä sairastu vakavasti Säästö-Suomessa.  Siis hommat himaan. Eli seniorikansalainen potilaskuljetukseen ja kotio. Hjoo. Muuten hyvä, mutta: Kintut eivät ole pitäneet viikkokausiin alla. Lasaretissa osastolla neljä hoitajaa on hiissannut pyörätuoliin. Toissapäivänä. Kun ekan kerran pääsi pystyasentoon. Kahteen (2) viikkoon. Eikä ole käynyt vessassa, ei tod. Katet...

Kyllähän se niin on, että jokainen on oman elämänsä herra. Tai guru. Tai ihammikävaan. Tuo guru saa kyllä meikäläisen hymyämään vienosti, kun tulee koko ajan mieleen semmoinen laiha, rapainen, muniaan räpläävä, hienoisessa yläpilvessä poukkoileva äijänkäppyrä, joka ei vaatteita ole nähnyt kuin ehkä lapsuusaikanaan ja silloinkin muiden päällä. En tunnista, enkä tunnusta, itsessäni minkään valtakunnan gurua. Enkä myöskään herraa, rouvankin niukin naukin. Viime aikoina olen saanut tutustua vaihteeksi kipuhin oikein tavattomasti. Jees, tiedän, että kun syö luomua ja smoothieita, ei voi mikään maallisessa vaelluksessa mennä pieleen, eikä varsinkaan tulla kipuja, kun ne ovat merkki siitä, että myrkkyä on syöty. Että mitä siis. Superfoodejakin kannattaisi syödä sen luomun ja niiden smoothieiden kanssa. Ja varmasti vielä ravintolisiä ja kipulääkkeitä. Tohtori on minulle tarjonnutkin kipulääkitystä, juu. Kaikkia mahdollisia, Tramalista Oxycontiniin. Noutänkjuu, vahvin, jota suostun ottamaan o...

Nyt on paha dejavu vai oliko se delirium, että tästä on puhuttu ennenkin. Jossain muualla, jossain toisessa blogissa, jossain toisessa ajassa...aikakäsitykseni kun on tälläerää melko venähtelevää plaatua. Eilen voi olla myös toissapäivänä tai viime viikolla. Enivei. Olen ahtanut itseeni Michael Pollanin Oikean Ruoan Puolesta -kirjaa kuin kärmestä tussariin. Myönnettäneen, että on siinä popularisointiakin ja asioita, jotka riipivät sisäistä korvaani, mutta niiden ohessa aivan samoja asioita, joista jaksan kiivailla vuodesta toiseen. Helsingin Sanomista, tuosta valikoidun tiedon mekasta, bongasin amöriikkalaisen ruokasuosituksen muuttumisen suolattomampaan suuntaan(HS 17.6.10). Meni maku. HeSan valikoivista uutisista puhun siksi, että elämäni suola, moottoripyöräily ja varsinkin motoristeille sattuneet vahingot uutisoidaan poikkeuksetta niin, että asiasta saa kuvan toisen osapuolen olleen oikeassa. Ja se ei ole moottoripyörä! Samoin motoristijengeillä/moottoripyöräkerhoilla tarkoiteta...

Kröööh, juu ajatus ei kulje, ei. Se ryömii. Rustaan kuitenkin harmiksenne jotain pientä tämän jomotuksen keskellä. Minä olenkin nyt varsinainen Jomo ja vielä Keniatta. Ei ole Keniaa minulla, ei. Olen siis saanut peljätyn lentsun, tai sitten vaan ihan tavallisen röhän. Kun eivät arvauskeskuksessa varmistaneet, mikä tämä tauti on omaa sukua. Laulelen silti, että "Ooo, Tami, oo-tami-tami-flu, oo-tami-flu..." Kirkan äänellä. Oma on hukassa. Ihan tässä yskänkohtausten välissä. Tulehduskipulääkkeitä nappaillen ja yskänlääkettä pillillä imeskellen. Niillähän sitä elää isompikin ihminen, juu. Kivat tytinät teki kuitenkin tuohon verensokuriini, yöllä yskiessäni mittaroin pari päivää sitten "yösokurin", oli toisellakymmenellä. Piikki mahanahkaan. Viime yön saldo olikin jo 17! aaarrrgggHH!! Sassiin pikainskaa, ja hyvä ettei suoneen. En tiedä, onko sitten teenjuonnilla (EN laita kupilliseen kiloa hunajaa) tms. vaikutusta, mutta eilen ehtoolla tuli kyllä imeskeltyä sekä kurk...