MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Kuulkaa, kun joskus se oikein perkeleesti vituttaa, kun olet veivannut blogisi kanssa vuosikaudet ja yhtään ponsoria tai maistiaista ei sen varjolla saa! Toiset retostelee ties millä pemmikaanilla ja ikiliikkujalla, virman logolla ja maan lipulla. Vimmattu. Johtuneeko sitten tästä nimimerkin taakse piiloutumisesta vai mistä, mutta että köyhää kyrsii! Ja vähän jyrsiikin. Olisihan se kiva saada kokeiltavaksi kokkivälineitä, kokkiasusteita kotikeittiöön (mm. muutama pitkä essu ja pari lyhyempää, kun nykyinen on aina pyykissä, kun sitä tarvitsisi) patalappua ja -kinnastakin kärventyneiden tilalle ja pannua, pataa, paistorautaa, uusi moterni hella ja vaikka jos sun mitä! Kävijälaskuri täällä blogin sisuksissa huitoo kohtaa 200 000 kävijässä, mutta jostain syystä etusivun klikkerilaskuri sytkyttää aina vaan tuolla alle sadassa tonnissa. Ai juu, minähän tein tempun terävän ja taisin sitä vaihtaa ajast' aika sitten. Ja tämän nykyisenkin kanssa myönnän ajoittain tupeloineeni. Olen siis k...

Tulipa pätkä. Meinaan aikamoinen tauko. Ei tehnyt pahaa, ainakaan pääni sisukselle. Oli jotenkin niin hirvittävästi muuta ajateltavaa, etten tehnyt muuta, kuin kaivelin luonnoksista sopivaisia bloggautusaihioita. Niistä rakentelin päivän aiheeseen soveliaita muunnoksia. Tai kierrätin vanhoja juttuja, kuten moni muukin. Mutta täällä ollaan taasen teidän kiusananne! Heleijaa! Todella. Ravitsemus on tunteiden suuri erämaa. Tunteita tuntuu piisaavan joka lähtöön. Varsinkin lähtöön. Ja minulla on sellainen kutina, että kaikki ovat halunneet keksiä pyörän uudelleen ja mielellään vielä omalla nimellään! Sen jälkeen pyritään tuotteistamaan koko hoito, yritetään hyötyä mahdollisimman paljon rahallisesti ja saada mammonaa, mainetta ja kaupanpäällisiksi vielä vaikka ikuinen nuoruus, punaviiniä ja joukoittain ihailijoita, varauksettomia sellaisia. Kritiikin kesto on nollaakin alempana ja sen jälkeen kirveet lentelevät kiurujen lailla kevätsäässä. No, mitäs näistä, viirapäistä. Antaa paukkua vaan...

Suossa poljetaan. Kaikin puolin. Kuntoni on romahtanut alle kaikkien alimpien arvojen. Hyvä, kun jaksan läjässä pysyä. Lisäksi huomasin, että kumartelu, kävely, nostelu ja kirjoitteleminenkin käy huonommin kuin koskaan. Mutta mitäs näistä häistä, pidetään huomenna uudet. Suossa ollaan ja syvällä. Odotan kuitenkin, että josko tämä tästä vielä paranisi. Huomasin kuitenkin ilokseni sunnuntaina, että kuntoni kesti kuudensadan kilometrin autoilun ja viiden tunteroisen turnajaiset. Siis turnajaiset eivät ole nyt sanan varsinaisessa merkityksessä turnajaiset, vaan eräs hauska tapahtuma, johon kiiruhdimme paikalle. Sekä osallistumaan että yleisöksi. Jotain kummallista minussa on kyllä tapahtunut. Harkintakykyni ruokailun suhteen on palautumassa normaaliksi. Enää ei vedetä ihan koko kattilallista kerralla ja vielä jälkkäriksi puolikasta leipää tai muita sellaisia. Koska en ole oikein ollut makean ystävä, niin sitten suolaista onkin kulunut aivan saatanan tavalla. Oluen ystäväkin olen, ja si...

Jees, tuossa sivusivussa huomauttelinkin, että nyt on menossa viides päivä uuden lääkityksen aloituksesta. Viisi senttiä on mennyt vyötärön kohdalta. Jumalauta. Mutta ei ole ollut nälkäkään. Olo on mainio. Olen palannut kaksikymmentä vuotta taapäin olotilassa. En edes muistanut, kuinka hyvä voi olo olla. Aamulla varhain, kun syön lasin piimää, mustikoilla tai jollain vastaavalla, otan pillerikouralliseni ja hörppään virkistävän kupposen kahveeta, niin en sen jälkeen juurikaan kaipaa muuta. Ennen vetelin eilisiä jämiäkin ja aamusalaattia. Nyt ei ole tarvetta. Väänsin äsken itselleni ronskin salaatin varhaiskaalista, pakastevihanneksista, tomaatista, kesäkurpitsasta ja lehtisalaatista, jota löytyi jääkaapista. Lisäsin joukkoon varrellisen kesäsipulia ja muutaman siivun valkosipulia sekä kuutioin ylijääneet broilerinlihat sekaan. Rutkasti majoneesia, joka oli maustettu reilusti chilillä ja valkosipulilla sekä yrttisilpulla ryyditti koko homman. Munakokkelin väänsin yhdestä munasta p...

Hihhei, tarkoituksenani oli ratkoa omia pikku ongelmiani, mutta päädyinkin aivan johonkin muuhun, kuin ratkaisemaan ensimmäistäkään. En niin ongelmaa kuin housunpersaustakaan. Jouduin kurssille ja täällä höpistään työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnista minulla on vähemmän kokemusta kuin perisuomalaisesta "Management by Perkele" -työdynamiikasta. Jota hämmästyttävän moni ns. perheyritys edelleen jatkaa. Ja onhan näitä näennäisheränneitä, jotka ovat olevinaan hyviä työnantajia ja hyvinjohdettuja yrityksiä, niitä taitaa olla pilvin pimein. Pilvipalveluthan ovat ovat nyt niin in. Tasa-arvoinen kohtelu on erittäin vaikeaa ja erittäin harvinaista. No, mitähän se nyt oli mitä piti tässä taas mutustella. En-pä muista. Pää on kuin pärekori. Vuotaa kuin verkkokassi. Olisikohan aika pistäytyä muistitestissä. En kuitenkaan muista mennä sinne, niin olkoon. Sekin. Selailin aikani kulukkeeksi myös vaihteeksi iltasatulehtien nettisivuja. Niissä on ties mitä hörhellystä. Ja näyttää siltä, ett...

Nykyinehmo se on kumma paketti. Siis kertakaikkiaan omituinen, ja vielä höpöttäjäkin. Pisnistä pitää tehdä, ihan joka asiasta. Varmaan ...jaa-a onhan se paskankeruukin jo tuotteistettu ja liiketoiminnaksi väännetty. Kaikensorttista könzänkeruuautoa sukkuloi, pyörii ja rullailee ympäri ämpäri. Ei kuulkaa kukaan enää huku paskaan, ei. Vaikka yrittäisi. Viimelopuksi tehdään poliisitutkinta, että minnekäs ne ravintolan paistorasvat oikein kipattiinkaan. Eli pollariparat joutuvat aina tonkimaan paskaa, vaikka mitä muuta toivoisivatkin tekevänsä. No, se näistä paskapuheista. Sen sijaan on alkanut viimeisen kymmenen vuoden sisällä vilahtelemaan lehdissä ja ties missä muualla "valmentajia". Ja "valmentaja" -termin eteen on liitetty kutakin alaa sivuava etuliite. Terveysvalmentaja, kuntovalmentaja, ravintovalmentaja, ravitsemusvalmentaja, alivalmentaja, elämäntaitovalmentaja, valmennusvalmentaja, varastovalmentaja, sijoitusvalmentaja, yövalmentaja, valmentajantaitovalmenta...

Juu. Ja jos edellisen ilotulitukseni savuavia raunioita sammuttelisi postaamalla mitäänsanomattoman blogautuksen kaikkien kahden lukijani kiusaksi. Kaamosmasikseni petraa kuin sika juoksuaan. Ei ole hääviä tämä tämmöinen. Etsiskelen blogistanian uumenista haasteita. Että pysyisi hereillä jouluun asti. Tosin rahatilannekin asettaa pieniä haasteita. Muttei se ole ennenkään haitannut. Kahden ihmisen joulupöytä on helppo laatia sen mukaan, että siihen ei todellakaan tarvita ihan koko kategoriaa jouluevästä. Rajaamme hiukan syömisiämme. Eli saatanallinen kinkku, sellainen, että hyvä kun uuniin sopii. Jos ei, niin irroitetaan potka. Ja lootat eivät itseveivattuina paljoa kustanna. Sähkö on valmistusainesta varmaan hintavin. Ja herran mielestä ainoastaan lanttuloota on pakollinen. Siispä näin. Minun mielestäni pakollista on lipeäkala, kunnon valkosoossi, hienostelijat puhuvat bechamelkastikkeesta ja rosolli, joten ne tulevat siihen lisäksi. Ja jos kakara tykkää, niin teen niille sitten anno...

Niin, kävin jälleen jokakeväisessä tohtoripalaverissa. Tämä on jo seitsemäs lääkäri sitten talven 2010. Jep. Olen joutunut ramppaamaan aivan muista syistä, kuin d-kontrollissa tämän tuosta otilla. Tiesin kyllä, että veriarvot eivät nyt ole aivan priimat. Joten suhtauduin jo ovella varauksella melkein kaikkeen. Tosin kävi niinkin, että osa veriarvoista pääsi  yllättämään takavasemmalta! Olivat melko karmaisevat, mutta se vahvisti omaa käsitystäni elimistöni toiminnasta. Joka ei ole enää sellainen, kuin terveellä ihmisellä. Ihmiskokeeni siltä osin oli "onnistunut". Ja nyt on jälleen helpompi suhtautua kroppani tekemisiin ja tekemättä jättämisiin vähän joka kantilta. Kun nyt minulla on tuloksia kahdelta vuodelta. Lähes täysin toisistaan eriäviä! Mutta kaikki eivät näytä ymmärtävän sitä, että totta mooses sairaan ihmisen maksa toimii eri tavalla kuin terveen! Seuraa varoitus, jos olet ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti, älä lue pidemmälle . Mene vaikka riemurasian villiin maailmaan l...

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä? Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä. Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unoht...

Seuraa yhteiskuntapoliittinen jollotus. Laihduttamisesta, laihtumisesta, elintapojen korjausliikkeistä, liikunnasta, urheilusta ja kaikkeen edellämainittuihin liittyvästä on nyt tehty yleispätevästi: HALLINTAA. Painonhallintaa, elämänhallintaa, syömisen hallintaa, ravinnonhallintaa, kehonhallintaa, liikunnanhallintaa...jestas, että mää nin pali kärssi saan. (Ei luonnistu tuo varsinaissuomeen etäisesti viittaava puheenparsi, ei) Liikuntaa harrastetaankin nykyään halleissa, kun luontoon ei enää luonnosta vieraantunut suomalainen uskalla mennä! Voi vaikka puolukat käydä kimppuun. Miettikääpä päissänne. Mitä sana hallinta tuo teille mieleen? Mitäpä? Ihan omin sanoin vaan...! Joo, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen vihanhallinta. Siis suuttumisen estäminen. Perkele, että suututtaa! Miksi muka ei saisi vähän suutahtaa silloin tällöin? Tietty, voihan se olla hyväksikin, ettei suutu, jos sattuu olemaan esim. väkivaltainen hullu. Mutta että hallintaa!? Seinäänkö tässä pitäsi elämä kahlita...

Olen ihmetellyt ihan ääneen tätä "Rasvasota" -kommenteerausta. Mikä rasvasota? Onko jossain sellainen käynnissä ja miten sinne pääsee mukaan? Äänekäs vähemmistö ovat kuulemma alakarpit! Jaa, minä olen kyllä kuullut, että meren äänekkäin elukka on katkarapu. Parvesta lähtee sellainen mekkala, että merivalvojilla on kuulimet kovilla. Ja tietenkin viralliset suositukset suosivat akselirasvoja, kuten margariineja, kun niissä on niitä pehmeitä rasvoja. Tohdin epäillä näitä suosituksia aina vain enemmän. Ihan vain siksi, että jos ajatellaan ihmisen käyttämiä ruokia jostain kymmenen tuhannenkin vuoden takaa, niin tuskin siellä rypsirapsiripsiöljyjä on sipaistu minnekään. MOUKKELIS alkaa : Herrani ja hidalgoni suvaitsi käydä työterveystarkastusmittaroinnissa: väsäämäni eväs on näämmäs ollut jees. Työterveystättäräinen veikkaili kolesteroliarvojen perusteella herran mättävän kasviksia kelvokkaasti. Salli mun nauraa!! Tuo hra syö ensinnäkin enempi valkoisia vehnäjauhoja ja sokeria ku...

Terveeks, kaikki kaksi lukijaani. Kesä on vähentänyt teidänkin määränne yhteen. Eli tätä luen siis enää minä itse. Enkä löydä edes ihte viäntämiäni kirjoitusvirheitä! Olen tässä ajatellut alkavani reipashenkiseksi nipottajaksi, jolla on asiaa ihan kaikesta, joka puuttuu ihan kaikkeen epäolennaiseen ja jolla ei ole muuta tekemistä kuin viisastella hyvän matkan päästä muille.  Tyyliin "mitäs-minä-sanoin". Sekä vaihdan mielipidettä, ennustustani tai johtopäätöstäni vähintään viikon välein.  Ensiksi voisin nipottaa kahvista. Kahvihan on maailman sivu ollut kiistelty nautintoaine. Se on ollut pelkästään ylhäisölle tai se on kielletty kokonaan. Kahvi on ollut kauppatavara, jolla on rikastuttu, köyhdytty ja virkistytty. Kahvin kanssa on nautittu milloin voita, keksejä, kuivaa leipää, pullaa tai juustoa. Kahviin on tehty alkoholijuomasekoituksia ja kahvi on läikkynyt juuri pestylle pöytäliinalle. Toiset eivät voi elää ilman kahvia, eivät ainakaan ilman aamukahvia. Mitäs, jos ny...

Tana...selain kaatui, ennen kuin alkutekstit tallentuivat. Noh, ei hätä ole tämän näköinen. Aikomukseni oli äimistellä nykymaailmallista kaiken ravinteistamista ja ravintouskottelua, ravintouskoa. Siten kait tuon nutritionismin voisi kääntään. Ravinneuskoisuus. Maiskmaisk, maistelen tässä. Sitäpä hyvinkin. LÖYTYI se alkuperäinen alkuteksti, tässä, ole hyvä: "Haisevat haisunäädät ja rämemajavat. Michael Pollanin väkevä teos Oikean Ruoan Puolesta on vain vahvistanut omia hypoteesejani siitä, kuka ja mikä ohjailee nykyimmeisen syömistä. Ei, se ei ole nälkä. Ei sinne päinkään. Nälkää ei nyky-yhteiskunnassa suoranaisesti näe kukaan. Ainakaan niin, että se virallisesti tunnustettaisi tai tunnistettaisi. Perkele." Me "luomakunnan kruunut" tai nykyisellään lähinnä varmaan lippalakit, olemme keksineet, että koska ihminenkin syö koko elämänsä, niin siinä on selkeä markkinarako ihan kaikelle. Totta kai! Ei kait kukaan ole niin sinisilmäinen, että uskoo tuohon potaskaan...

Siis näissä blogiteksteissä. Olen ylittänyt itseni ja törissyt täällä satasen verran kaikenlaista ihmeellistä.MUTTA EDELLEEN KAIPAAN KOMMETTEJA JA KESKUSTELUA! Lukijat rakkaat, voisitte myös linkittää blogia joko varoittavana tai naurettavana esimerkkinä eteenpäin... Nyt haiskahtaa nenässäni hernesoppa. Taas. Vaikka on perjantai. Todellisuudessa ei hernesopasta ole tietoakaan, vaan ainoastaan hellalla likoava neste haiskahtaa etäisesti hernarille. Kun totesin jälleen keittäneeni hellallekin jotain, jonka olin unohtanut siitä pyyhkiä. Juuttuuhan se siihen. Ja ihan vähässä ajassa. Ja kahvinkeittimessä asuva painunut kahvi, ja nenässäkin lienee jotain pikkuvikaa. Tässä kun olen tätä painavaa laivaani kääntänyt, niin olen tullut tulokseen, että sopiva määrä ravinteita on hyvä asia. Mutta jos mennään yli siitä sopivasta, niin mitään ei tapahdu. Vaikka kuinka olisi uskossa luja. Usko ei yksin siirrä vuoria. Kyllä siihen tarvitaan dynamenttia ja pari maansiirtokonettakin. Ja ravinnossahan...

Semmoinen se on tuo immeisen mielenlaatu, että mitään ei opi, paitsi kantapään kautta. Niitä huomaakin kintuissaan olevan vain kaksi. Ja molemmat kipeytyvät herkästi kompuroimisesta. Onneksi. Pidin siis lomaa kaikesta mahdollisesta. Eli mahdollisimman vähän ns. normaaleja toimintoja, jotka päivääni ovat näin arkisin kuuluneet. Hyvää teki. Painonkin jäkittäminen päättyi! Se, jos mikä, on tässä "lomailussani" ollut positiivista. Että jotain olen saanut ajettua tuonne ajukoppani uumeniin. Niin, siis alkuvuoden ensi viikot ovat takana. Takana on myös lujasti käveltyjä kilometrejä. Sekä omituista päivärytmiä. Aamusella evästelin kyllä ihan "normaalin" aamupalan, joka sisälsi kananmunia, jotain pekoninkorviketta ja leikkeleitä. Leivän kanssa yritin olla mahdollisimman varovainen, sillä kroppani kyllä ilmoittaa, jos olen mennyt leivän kanssa pelleilemään. Parina aamuna kyllä sorruin uunituoreeseen "pullasämpylään"... Voita päälle ja siivu paikallista juustoa!...

Kyllähän se on sillä viisiin, että liian ison palan haukkaamisesta ei tule kuin tukehtumisoireita. Tai vatta kippeeksi. Eli liput liehuen kohden uusia epäonnistumisia! Mutta tietenkin, pois se minusta. Ja mistä tämä kitkerä kommentointini? No, siitä, että aika ajoin tuntuu, että ei mitään ole oppinut. Ei itsestään, ei ravinnosta, ei liikunnasta eikä varsinkaan näiden kolmen tekijän yhdistelemisestä. Tähän on nyt tultu hyllyen, hölskyen ja epätoivon vimmalla. Sekä hyydytty alamäkeen, nahkainen perspaikka ei luista. Kun sieltä sadan kahdenkympin vauhdista on kaasuteltu ensin alle sataan kymppiin, sitten yli ja taas alle...ja sitten tuli kuvioihin Johan Pomppas. Sukua tohtorille nimeltä Johan Tokeni. Joka puolestaan on sukua herralle Johan "Nyt On" Markkinat. ..Johan Strauss ja Johan Ludvig Runeberg eivät puolestaan tiedä mitään näistä tyypeistä. Hankalaahan se olisikin, kun ovat olleet mullan alla jo reippaasti parin ihmisiän verran. Jees. Piti ottaa käteen peili ja pari mu...