Day 5 after. Viides päivä jälkeen.

Jees, tuossa sivusivussa huomauttelinkin, että nyt on menossa viides päivä uuden lääkityksen aloituksesta. Viisi senttiä on mennyt vyötärön kohdalta. Jumalauta. Mutta ei ole ollut nälkäkään. Olo on mainio. Olen palannut kaksikymmentä vuotta taapäin olotilassa. En edes muistanut, kuinka hyvä voi olo olla. Aamulla varhain, kun syön lasin piimää, mustikoilla tai jollain vastaavalla, otan pillerikouralliseni ja hörppään virkistävän kupposen kahveeta, niin en sen jälkeen juurikaan kaipaa muuta. Ennen vetelin eilisiä jämiäkin ja aamusalaattia. Nyt ei ole tarvetta.

Väänsin äsken itselleni ronskin salaatin varhaiskaalista, pakastevihanneksista, tomaatista, kesäkurpitsasta ja lehtisalaatista, jota löytyi jääkaapista. Lisäsin joukkoon varrellisen kesäsipulia ja muutaman siivun valkosipulia sekä kuutioin ylijääneet broilerinlihat sekaan. Rutkasti majoneesia, joka oli maustettu reilusti chilillä ja valkosipulilla sekä yrttisilpulla ryyditti koko homman. Munakokkelin väänsin yhdestä munasta pikkupannussa, tuli muuten tosi nopeasti. Suolaa, eikä muuta maustetta. Sitruunavettä tein kokeeksi. Upotin kannulliseen vettä kokonaisen, hyvin pestyn luomusitruunan ja olen antanut sen olla yön yli. Luraus vettä lasiin ja loppu kraanasta. Onpa hyvvee. Ja lopuksi pala mustaa, siis oikein tummaa suklaata ja kippo kahvetta. Kyllä tällä kummasti ehtooseen asti tikittää menemään.

Outoa minulle on se, että ruoan jälkeen ei väsytä. Sekä se, että verensokerit ovat normalisoituneet muutamassa päivässä.

Menen onnesta soikeana nyt ulos luontoon. Kun ei oikein muuta voi, blogituksetkin jäävät käsivaivojen takia aika lyhyiksi, sillä vasurilla on vaivaloinen naputtaa, kun oikea lepää. Ehkä näihin kipuiluihinkin joskus tulee tolkku. Ehkä.