MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tässä sitä taas ollaan. Puhtaan kaulan kanssa, kuten tavataan sanoa. Olen tässä seuraillut näitä internetin ihmeellisen maailman keskustelupalstoja. Vähän ehkä liikaakin. En ole oikein taas ajan enkä muunkaan tasalla, että missä mennään. Toisinaan tuntuu, että joulun jälkeen alkaa taas jesuksenmoinen paniikki siitä, että kiloja on tullut. On, on, mutta nää onkin nopeita kiloja! Suuren suosion saanut mässääminen joulun aikaan tuo tullessaan vääjäämättä myös nestekiloja. Nappasin huuleeni hyytävät neljä pilleriä erästä luontaistuotekaupan nesteenpoistajaa. Poisti minusta (äskeisen punnaamisen jälkeen, sunnuntaiehtoosta alkaen) peräti -700g!! Liki kilo! Jössess! No, jatketaan vihreällä teellä mustapippurilla reilusti maustettuna. Silläkin kun on vaikutuksensa. Maksanpuhdistuskuuriakin tässä suunnittelen, olo on nimittäin kaiken mässäilyn ja vinkunimemisen jälkeen aika tankea. Täytyy vaan poimia tuolta sopivat yrtit, jotka tukevat maksaa sen puhdistuksen aikana. Teetä toki, mausteita ja ru...

Takuuvarma konsti saada jutulle lukijoita ja innokkaita sellaisia, on tehdä juttu P.Mustajoesta, laihdutuksesta ja vertailla yksiköitä noin esimerksiksi kalori- ja kekopohjalta. Sekä mainita ainakin kerran tuiki väärässä kontekstissa karppaus. Siis niin väärässä, että vähänkään karppauksesta tietävältä menee aamukahvit kermalla väärään torveen. Kummallista, että karppaamisesta on tehty pahis, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Ja siitä mainitsemaan tuodaan laihdutusguru mitä suurimmasta päästä! Professori ja tohtori. Ja vielä lihavuustutkija. Tämä juttu oli siis HS:n Kuukautisliitteessä numero 7. Sääliksi käy proffaa. Hyvä äijä, kaikesta huolimatta. Minusta on hurjaa, että lääketieteessä on sellainen alalaji, kuin lihavuustutkimus. Minä alan tässä vuosikymmenien kokemuksella olla hissukseen sitä mieltä, että joo, laihduttaminen myy ja varsinkin, kun järkiään kaikki akkainlehdet, iltapäivälehdet ja muut semmoiset tukevat sitä kakkosnelosihannointia, jonka kuvitellaan olevan ihannenai...

Tuossa otsikossa on kolme asiaa. Tai paikka, henkilö ja ruhonosa. Juusii? Tykkään tästä kotomaamme äidinkielestä niin hirvittävästi, että runnon sitä joka kerran kirjoittaessani. Tai ainakin hyvin usein! Tässä kotona kökkiessäni, olen vahvasti, tai yhä vahvemmin ollut aistivinani eräänlaisen käänteen ravitsemuskeskustelussa. Mitä edellinenkin postaukseni käsitteli. Ei siis ollenkaan hassumpi asia. Hiilihydraattikeskustelu on hiihtonsa hiihdellyt, edelleen on jotain pientä ilmassa, mutta ei niin älyttömiä älyttömyyksiä kuin vielä vuosi sitten. Silloin keuhkosivat "valtakunnan vaikuttajat" ja me matoset vuorotahtia. Välillä hiilihydraattien vähentäminen oli itsestään saatanasta ja välillä se hyväksyttiin ihan melkein mukisematta. Oma kultaisen keskikalja ...keskitien etsiskelyni jatkuu edelleen. Kieltäydyttyäni laihdutusleikkauksesta ilmeni, että ystävälleni oli sellainen tehty. Itselläni on niin hirvittävä fobia leikkauksia kohtaan, että päätin ryhtyä vastustamaan aikeita....

Se oli niihin aikoihin, kun isä rasvalampun osti, että koko Suomaan kansa oli statiineille pantava. Ja ehtoomyöhällä aviisien tavaaminenkin alkoi sujua kuin rasvattuna. Niinä päivinä olivat kaikki Suomaan viestimet täynnään uutisia vasta-alkaneesta, vanhastaan jo tutusta Rasvasodasta, joka oli uudelleen leimahtanut liekkiin hellankulmalla. Padan kantta ei meinattu etsinnöistä huolimatta löytää mistään, joten kattilaan liekkejä tukahduttamaan tungettiin puska. Tulenarkuutta ei tässä ymmärtänyt edes VPK, sillä puskahan syttyi hetimiten. Ja rasva vaan kärysi. Kuuma rasva on iholle ikävä tuttavuus. Tulee rakkuloita, ja rakkulat saattavat puhjetessaan tulehtua, kuten ne tietävät, joilla on ollut varaa uusiin kenkiin. Kun kohta koko tili menee marketin kauppiaalle, niin paljon tästä Rasvasotimisesta vouhotetaan, että hinnat nousevat kohta Maata kiertävälle radalle. Kuten sotakirieenvaihturimme on kirjeitä vaihtanut, niin uudimet kerturoivat rasvan olevan jo luistamassa kansan karttuisasta ...

Mitäs hemmettiä leipä tekee tuolla otsikossa?! Ei se siellä mitään tee. Kunhan on smööörgooosbuuurdin koristeena vaan. Koristeeksi leipä sopiikin. Paitsi virallisterveellisten kirkasotsien mielestä. Meitä on kuulkaa myriadeja, joille ei sovi leipä. Hajoaa maha. Vaikka pisteleisi sitä nestemäisessä muodossa, niin se maha hajoaa silti. Valtalehdistön lippulaivassa oli taashen muuan virallisterveellinen Pekka-setä päästellyt suustaan ihan mitä sattuu. Ettei voibuumi muka kestä kauaa. Hah. Lainaan artikkelia suoraan(HS/J.Iivonen):"Jos on kymmenetuhatta tutkimusta, aina voi ottaa mieleisiään näkökohtia." Kas! Siinähän se tuli! Tälviisiihän se on tämä virallinen popula toiminut vuosikausia. Ottanut tutkimuksistaan mieleiset näkökohdat, ja joko peitellyt ne muut tai sitten haudannut hiljaisuudessa. Raadot vaan margariinitehtaaseen, niin näyttää pätevämmältä. Toinen lainaus: "THL:llä ei ole tietoa minkälainen väestöryhmä nyt suosii voita. "Se on tärkeä kysymys. Onko siinä...

Vaspuukissa tuli puheeksi snobismi. Kaikkien aistialojen snobismia varmaan on! Ainakin kun selailee lehtihyllyssä niitä kalliinpuoleisia, kiiltävänahkaisia lehtiä, joiden kuvia on otettu tuntikausia ja sen jälkeen kuvankäsitelty toinen mokoma. Siirtyisivät varastamaan kuvansa netistä... Minua siis sylettää se, että kivasta harrastuksesta tulee pakkopullaa ja tervanjuontia, kun siihen sekaantuu enemmän tai vähemmän porukkaa, jolla ei ole aivan kaikki jauhot pussissa. Tämä koskee melkein kaikkia joskus aloittamiani harrastuksia. Ne eivät olleet aloittaessani vielä kaiken elitistiseksi vääntävän kansanosan tiedossa. Ja heti kun moinen asia tapahtui, suli kyllä oma intonikin kuin soppaan pudonnut voi. Jos nyt alkaisin keräillä vaikkapa hauskannäköisiä kaarnanpalasia, niin kohta perustettaisiin jo Finnish Bark Society ry, joka olisi muutaman valitun nirppanokan hienosteluyhdistys. Ja siihen ei olisi työttömillä, eläkeläisillä ja muilla kansan syvillä riveillä mitään asiaa. ...

Tässä heitellessäni keräyspaperikassiin vanhoja lehtiä, löysin seasta jokusen melko käyttökelpoisenkin aviisin. Joitakin hyviä ohjeita oli mennä sivu suun, kun käsi kävi tiuhaan kohden täyttyvää kassia. Josko noista ohjeista nyt jotain hyötyä ja hupia olisi, se jäisi nähtäväksi. Otetaan talteen, toiseksikin viisivuotiskaudeksi. Tilasin aikani kaikkia näitä kotiin ja puutarhaan liittyviä lehdyköitä. Aluksi ne olivat reilusti sellaisia vähän rahvaanomaisia ja niistä oli ihan hillittömästi hyötyä. Oli milloin minkäkinlaista ideaa ja ruokaohjetta, penninvenytystä, puutarhavinkkejä varmoista kukkijoista, neuvoja taimien valinnasta ja sitä rataa. Niitä aikoja haikailen edelleen. Nyt en viitsi nähin lehtiin paljoakaan ryhtyä, kuin arvauskeskuksen odotushuoneessa, että olisin tarpeeksi kammottavan näköinen marssiessani shamaanin huoneeseen. Viikon sairasloma tulee siltä istumalta, enkä ehdi edes istumaan. Pidän itseäni loistavana kotikokkina, mutten suostu suurin surminkaan tekemä...

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä? Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä. Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unoht...

Äimistelin taannoin toisella silmällä telkkarista uutista, että mikrobikasvustojen tuottamia myrkkyjä ei saa tutkia. Jo homemittauksien pitäisi riittää. Työterveyslaitoksella ei riitä hyvää tahtoa, myötätuntoa eikä näämmäs edes tervettä järkeä asiaan, joka olisi pitänyt olla jo. Työntekijöistä viis ja kuus. Tilanne on mielestäni melko suoraan verrannollinen tähän terveyskeskusteluun, jossa mätetään megatonnin limpulla toisinajattelijaa otsaan. Virallinen taho on sitä mieltä, että vain tämä heidän suosittelemansa ruokavaliomalli on ainoa oikea. Tohtiivat puhua vielä tutkimuksista ja ehkäisystä samaan hengenvetoon. Minä en olisi ehkä noin rohkea, vaan laittaisin jäitä runsaasti hattuun. Ja jättäisin jäät pois jauhelihasta. Kiva lukea tekstiä, missä rohvessyöritasoiset setämiehet perustelevat akanoitten syöntiä kuidun saannilla ja sokerinasyöntiä luonnollisuudella. Sillä, että ihmisen makuaisti on kehittynyt vaatimaan sokeria! Voi vitalis! Ja puheiden perusteluiksi räimitään pöytään t...

Vau. Olen siis kiusannut tuota vaa'aksi kutsuttua peliä. Ja askeltanut sillä kuin stepperillä. En nimittäin uskonut simmujani. Piti hieraista, kakkulat päästä riisuttuani, okuläärejäni useampaan kertaan. Painonvihulainen ei kaikesta huolimatta ole noussut. Kaikista mahdollisista ja mahdottomista repsahduksistani huolimatta. Ei ole kyllä laskenutkaan. Mikä ei niin positiivarillista ole. Mutten huolestu, ihan vielä. Kesä on mennyt kohisten, siis silläviisiin, että paino on nyt sama kuin kesäkuun puolivälin paikkeilla, jolloin se taisi olla alhaisimmillaan. Siis siitä näkövinkkelistä, että olen viimeksi painanut saman verran viitisen vuotta sitten...! Ja siihen se paino on nyt sitten ankkuroitunutkin kuin paska Junttilan tuvan seinään. Mutta sekään ei minua masenna, ei toki! Sillä tämänhän kuulemma pitää kuulua kuvioon. Mutta mitäs tykkäätte tästä: sokerihumalaa seuraa armoton hiilihydraattikrapula. Siihen liittyy todellakin samoja oireita, kuin kanuunassa, krapulassa, kankkusessa, ke...

Tässä kun olen jaaritellut taukoamatta näistä ruokavalinnoista ja muusta ihmisen käynnissä pitävästä, niin pitäisikö kiinnittää huomiota myöskin sen elämän laatuun, jonka ylläpitämiseksi syömme? Tarkoitan tällä sitä, että stressi luo oivat puitteet ensin pikku lipsukkeille, ja sen jälkeen vähän isommille harha-askelille. Pyhät päätökset sortuvat uudelleen ja uudelleen stressin suohon. Onko tuttua? Minkäköhän takia? Onko työpaineita? Vai onko sinulla työ, joka on kiehtovaa, luovaa ja kiinnostavaa, vie mennessään jokaisena työskentelypäivänä ja palaat kotiisi virkistyneenä? Normaalivastaus taitaa olla, että työ on ihan v***n tylsää, sitä ei jaksaisi kahta päivää kauempaa ja lisäksi pitää vielä hoitaa ostokset ja ruoanlaitto, kun liiton toinen puoli tekee vielä pidempää päivää, korvauksetta. Vai ehkäpä vastauksena on, että en menisi enää päiväksikään tuohon hiillostuslaitokseen, sillä olen jo pomojen hampaissa...? Tästä sitten kun lähtee ruokaostoksille, olotila on jo valmiiksi kallellaan...