MahaTar laihtuu. Mutta miten!

(Toim. huom. Elekää helevetissä nouattako näitä meikäläisen elämäntapoja! Suatatte vahingossa jopa nauttija elämästänne! Oun jo ylj 50v. enkä ole vielä kuollu. Mutten toivo kovin pitkää vanhainkoti-ikääkään. Sannouvun irti kaekesta vastuusta, tämä on miun mieljpitteenj ja suan sen julukasta iha itte) Nyt ne tulivat eilen julki. Suositukset. Siis Suomalainen ruokaDIREKTIIVI . Suomessa kun sanotaan suositus niin tarkoitetaan jyrkkää lainomaista määräystä, jota kaikkien mahtikäskyllä pitää noudattaa sillä siunaamalla hetkellä, jolla se SUOSITUS julkistetaan. Minulla kun on runsaasti päässä vikaa, niin minä käsitän suosituksen niin, että se on ohje, muttei mitenkään pakota tekemään asiota sen mukaan, mitä suositellaan tehtäväksi. Paitsi tietysti jos on kyse todellisesta hengenmenon vaarasta: Älä työnnä rautanauloja sähköpistokkeeseen on jo sen luokan ohje, jota kannattaa noudattaa...! Siis suomeksi sanottuna, eilen julkistettu suositus tai lähinnä sen jälkeinen kommentointi on saanut ...

Pitikö sattuakin silmääni jonkin sortin lihamyllyn lopputuote. Siis laatikollinen koneellisesti erotettua lihaa. Siinä oli siis kaikki. Jänteistä ja rustoista alkaen. Nahasta en tiedä. Suomessa kauhistellaan kamaraa, kun jossain päin maailmaa siitä tehdään possusipsejä. Haluan niitä tännekin. Pitänee perustaa marginaalinen ruokakauppa. Semminkin hevonlihasta pidettiin älämölö, että kauuuuuheeeta, kun on kaakkia ja kamaraa samassa sapuskassa. Sattana. Oli ihan kauhiaa, niinkuin olisi terveydelle vaarallista syödä kopukkaa. Ei TOD. Hevoisenpaistia ja vasikkaa on aivan yhtä vaikeaa saada, kuin kamelia neulansilmän läpi. Sano. Perkeleellinen kohu siitäkin tuli. Seuraavaksi lehdet ja muu meeeedia luetuttivat kansalaisilla, että halal -lihassa olikin possua. Karmeus oikeauskoiselle se. Ja taas oli asialla kasvoton, hajuton ja mauton lihanvälitysliike jossain Alankomaiden alamaailmassa. Ihan vähän kääntää meikäläistä taas siihen malliin, että tilateurastamoille toimilupia ihan yhtenä köy...

Vanha raktori ei ruostu, sanotaan jossain laulunpätkässä. Vai oliko se rakkaus? Enivei, oli nyt sitten vaikka illyrialainen sotisopa, niin aisaan. Eilen minulla oli kyseenalainen ilo ja kunnia muistella menneitä. Ystäväni ja kylänmieheni on kovin innoissaan suomalaisesta perinteestä. Ja siihen liittyen nimenomaan sahdista . Itselläni on juuret tukevasti siellä sun täällä ja Neuvostokarjalan mullassa, mutta osa minusta on periytynyt Hämeestä, ainakin neljännesosa, loput on savolaista ja karjalaista. Enimmäkseen savolaista kuitennii... Hämäläisneljännekseni keitättää minulla sahtia pari-kolme kertaa vuodessa. Nyt olisi jo pitänyt joulusahti panna alulle, että ehtii. Saattaa olla, ettei enää ensi viikolla ehdi. Olisipa sitten ainakin uunna vuonna maisteltavaa. Vaikka sahti ja diabetes ei ihan ole yksi yhteen, mutta pari kertaa vuodessa voi lipsahdellakin vähän. Tietää taas tovin lipsahdelleensa! Hyvästä sahdista ei tule vatsavaivoja eikä humalaa. Kun juodaan sahtia, ollaan sahissa. Jo...

Olen pitänyt pitkän vapaan tästä sähinästä. Jälleen. Osin siksi, ettei ole huvittanut ja osin siksi, että kaikki muu on huvittanut enemmän kuin bloggaaminen. Mm. tuon Hontelon Aurinkonkukan valtavan tarhauksen ihmetteleminen. Siitä enemmän toisaalla. Siitä auringonkukasta. Mutta yrttejä on kivasti! Niitä on kiva laittaa grillikastikkeeseen ja salaattiinkin! Käristetyt salvianlehdet ovat erityisesti herkkuani. Niitä on kiva ripsutella nokkossopan päälle ja nautiskella hyvällä omallatunnolla. Keskustelu on muutenkin jauhanut paikoillaan, ollen ajoittain jopa äärinaurettavan rajoissa olevaa eipäsjuupastelua, jolla ei pääse edes- eikä taapäin. Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman: Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra) Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna. Riittävästi voita Kermaa tai punaista maitoa, p...

Samalla kun tässä mussutan taas ihan mistä sattuu, niin ihmettelen samalla kaikenlaisia ilmiöitä. Alkoi nimittäin tehdä rajaamattomasti mieli oikein kunnollista jauhomakkaraa. Parasta siivuina, suoraan kaupan paketista. Vaan kun ei enää voi mennä lähikauppaan, pyytää lihatiskin setää/tätiä siivuttamaan lauantaita vaikkapa seitsemää siivua. Ei, pitää ostaa himoonsa joko kokonainen pötikkä tai suojakaasuun (varmaan suoraan haisunäädästä) pakattua, valmiiksi siivutettua iljaketta. Se ei ole ollenkaan sama asia se. Oi, lauantaimakkarani, miksi joudun harhailemaan viimassa ja pakkasessa vuoksesi! Ensin vaan pitää ostaa auto, että pääsee harhailemaan. Hesarista bongasin tänään kaksikin yleisönosaston mielipidekirjoitusta. Toinen manaa sianystäville synkkiä aikoja. Toisaalta: suomalainen sianliha alkaa olla luokattoman kehnoa maultaan. Possu on herkkä ja viisas eläin, joka luovuttaa henkensä ja lihaksensa meille, jotka rakastamme sen ihanaa rasvaisuutta ja herkullista mureutta. Ei sitä saa ...

HEIKKOHERMOISET LUKEKOOT TILITYKSEN SILMÄT KIINNI. Tässä kun on seuraillut tätä "rasvasotaa" on meikäläinen alkanut ihmetellä sitä, että miksi tämmöisiä sotia pitää käydä. Tämän aamun Hesarissa oli parikin mielipidekirjoitusta, joista ruokaan ja ruoan laatuun kommentoi Sami Garam, ja toinen oli nimimerkkikirjoitus, joka kommentoi naisten asemaa työpaikoilla. Tietenkin kirjoitukset ovat luettavissa vain digilehdessä tai paperiversiossa. Paperilootalle, kirjastoon tms. mars! Mitä sanoisin tuohon Garamin juttuun, niin sanonpa vain lyhykäisesti, että voi on aina voita. Eikä mitään akselirasvaa, joka maistuu vanhoilta räteiltä ja sun muulta skeidalta. En ole koskaan voinut sietää margariineja edes leivonnassa. En koskaan. Mielestäni margariini pilaa maun kuin maun. Huushollissa ei margariinia (Oivariinia lukuunottamatta) ole syöty sitten vuoden 2006. Silloin siirryin lopullisesti voirintamaan. Harmittelen myös laardin katoamista kaupoista. Muistaakseni sitä myytiin ihan paisti...

Näin tuumailee mm. äitini, kun joku ihminen käyttää esim. itte olit -tokaisua. Tämä sopii myös erinäisiin muihinkin asioihin. Arvasitte oikein, keittiöön. Patojen, pannujen ja kattiloiden puhdistukseen ja muuten sopivaisuuteen. Puhdistushan luontuu ihan käypäsesti kuumalla vedellä, patasudilla ja kuivaamalla, jos on valuraudasta kyse. Jos sitä erehtyy valurautaa pesemään tiskiaineella, pitää rasvapoltto tehdä uudelleen. Ei sekään mikään hankala juttu ole. Ja väitteeseen, etteikö sianläskiä saisi lähikaupasta, viittaan kintaalla. Aina niillä on hyllyssä siankylkeä, josta sen rasvan voi erottaa! Tumpelot!! Esilämmitetään himpun verran sitä patakattilapannua ja sen jälkeen hieraistaan sikaa pintaan. Uuniin 250 - 300. Eikä mitään hemmetin ruokaöljyjä, ne alkavat haista pahalle ja eivät kestä kunnon lämpötiloja. Teräs kirkastuu soodalla kätsästi. Alumiini kovalla työllä. Itse asiassa en ole aivan varma, miten tuon aluminiumin kanssa pitäisi toimia. Kai sitäkin voi soodalla putsata. Sood...

Ihan  ekana, VARPU, suurkiitos tämän tutkimuksen julkaisemisesta blogissasi! Upeeta, mahtavaa! Loistavaa!!! Mitkähän mahtaisivat nykypäivänä olla syömistä kuvaavia sanoja? HAUKATA . Haukkaan jotain ennen blabla...siis pikaisesti ja nopeasti, tehokkaasti. Ei syömiseen nykyisenä kiireisenä aika parane hukata aikaa, äkkiä vain subi tai burgeri huuleen, päälle limu ja rojut mettään. Baanalle "ravittuna" ja täynnä tarmoa? KÄYN SYÖMÄSSÄ tarkoittaa nykypäivänä sitä, että jonotetaan mautonta ja hajutonta ruokaa pitkästä tiskistä, jonka takaa joku muu annostelee evääsi lautaselle. Tai sitten on määrätön määrä kippoja ja vateja, joilla lällyy nahistunutta salaattia, kovia kumiperunoita, limaista kastikkeentapaista ja "jotain elämänmuotoa, jota väitetään lihaksi/kalaksi/siipikarjaksi". Laitoskeittiö on oiva keksintö, mutta se on tappanut ruoan maun ja syömisen hyvät fiilikset. ATERIOIDA . Aterioiko kukaan enää? Kyseinen sana ei tuo muuta mieleen monelle, kuin suuren ei...

Onnettomien sattumusten jälkeen nettiyhteytemme ns. tökkii. Eli joudun käyttämään tuulennopeaa GPRS -yhteyttä, jonka tiedonsiirtonopeus ajaa minut hulluuden partaalle ja siitä yli. Ainakin se opettaa minulle kovastipaljon kärsivällisyyttä. Lupaus oli, että ensi viikon alussa olisi taas lankayhteyskin kunnossa. Pakkasukko oli iskenyt hampaat väärään paikkaan. Aamupalan aikaan totesin, että raejuuston ja savumuikun liitto ei ollut kovin onnistunut. Parantelin sitä ruokalusikallisella lohimajoneesia. Ei parantunut. Ja näyttää siltä, että tämä oli nyt laitimmainen kerta, että sorrun ostamaan savumuikkuja pakattuna. Ne täytyy syödä suoraan uunista. Tulihan tämänkin opittua. Savusilakoiden kanssa onkin toinen juttu. Huomasin myös, että raejuustoissa on eroja. Lukekaapa ihan huviksenne, mitä raejuusto pitää sisikunnassaan! Herttinen, löysin yhdestä raejuustoversiosta jotain, mikä ei mielestäni kuulu raejuustoon! Ja missä on raejuustosta rasva? Tahdon kunnollista raejuustoa!!! Onneksi ol...

Semmoinen se on tuo immeisen mielenlaatu, että mitään ei opi, paitsi kantapään kautta. Niitä huomaakin kintuissaan olevan vain kaksi. Ja molemmat kipeytyvät herkästi kompuroimisesta. Onneksi. Pidin siis lomaa kaikesta mahdollisesta. Eli mahdollisimman vähän ns. normaaleja toimintoja, jotka päivääni ovat näin arkisin kuuluneet. Hyvää teki. Painonkin jäkittäminen päättyi! Se, jos mikä, on tässä "lomailussani" ollut positiivista. Että jotain olen saanut ajettua tuonne ajukoppani uumeniin. Niin, siis alkuvuoden ensi viikot ovat takana. Takana on myös lujasti käveltyjä kilometrejä. Sekä omituista päivärytmiä. Aamusella evästelin kyllä ihan "normaalin" aamupalan, joka sisälsi kananmunia, jotain pekoninkorviketta ja leikkeleitä. Leivän kanssa yritin olla mahdollisimman varovainen, sillä kroppani kyllä ilmoittaa, jos olen mennyt leivän kanssa pelleilemään. Parina aamuna kyllä sorruin uunituoreeseen "pullasämpylään"... Voita päälle ja siivu paikallista juustoa!...

Varpu pitää sokerittoman vuoden 2010. The Heart Scan blogissa on vehnätön vuosi. Ja minä pähkin täällä, että miten opettelen laskemaan hiilihydraatteja, kun eräs laskemisjuttu ei oikein avaudu meikäläisen kuulalle. Se oli jotenkin kahdeksasosiin tms. jaettu se juttu. Ei vaan tajua, niin ei tajua. Taisi olla ainakin Varpun kirjassa se kaava. Mutta tähän sokerittomaan vuoteen. Mitä siihen tulee, niin kysymys on lisätyn sokerin välttelystä. Minä ajattelin vältellä siis jopa leikkeleitä. Onneksi Anja  käväisi vaspuukissa kommentoimassa, että olen tiukkis. No, sain synninpäästön siis siitä. Täytyy yrittää vaan kattella semmoisia enemmän lihaisia meetwursteja. Ja vertailla kevyttuotteiden kontra "oikeiden" sieluntilaa tuoteselosteesta. Kun yritän vältellä mahdollisuuksien mukaan myös lisäaineita! Hallinnoiva entiteettini meni sitten ja alkoi laittaa soppaa uudenvuoden iltana. Kuten perinteisiin kuuluu. Ensin liotetaan herneitä ihan ohjeen mukaan, yön yli. Keitetään mauste...

Se on taas täällä, nakit ja perunasalaatti, sipsit, pikkunaposteltavat ja -suolaiset. Toisilla myös pikkuleivät, joulunjämät, kakku sun muut "herkut". Olen ollut tässä hiilarivieroituksella muutaman päivän. Kun tuolla joulunaikaan joutui lipsumaan. En jaksa tapella syömisestä tyrkyttäjän kanssa, kun puhe ei tehoa eikä huutaminen auta. Piti hölvätä inskaa runsain mitoin, että edes jotenkin pysyi tolkuissaan. Sekä samoin toivoa, että alkoholilla olisi liuottava vaikutus. Alkoholia varattiin turhan vähän. Olisi pitänyt ottaa kori Kossua...tana. Mutta Varpu haastoi kampanjaan.  Ja aionkin sanoa, että osanottoni! On nimittäin aivan varmaa, että otan tuohon osaa. Siksi, että lehmäni on syvällä ojassa. Myös siksi, että nyt on vaan opeteltava, missä on vika. Miten kroppani oikeasti toimii. Vai toimiiko se enää mitenkään. Tämä tietää myös läträämisen kanssa entistä suurempaa varovaisuutta! Samoin ruokasuunnittelusta tulee jänskää. Tuolla vaspuukin puolella törmäsin juttuun ka...