Yllättävää, tai sitten ei lainkaan.
Olen pitänyt pitkän vapaan tästä sähinästä. Jälleen. Osin siksi, ettei ole huvittanut ja osin siksi, että kaikki muu on huvittanut enemmän kuin bloggaaminen. Mm. tuon Hontelon Aurinkonkukan valtavan tarhauksen ihmetteleminen. Siitä enemmän toisaalla. Siitä auringonkukasta. Mutta yrttejä on kivasti! Niitä on kiva laittaa grillikastikkeeseen ja salaattiinkin! Käristetyt salvianlehdet ovat erityisesti herkkuani. Niitä on kiva ripsutella nokkossopan päälle ja nautiskella hyvällä omallatunnolla. Keskustelu on muutenkin jauhanut paikoillaan, ollen ajoittain jopa äärinaurettavan rajoissa olevaa eipäsjuupastelua, jolla ei pääse edes- eikä taapäin.
Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman:
Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra)
Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna.
Riittävästi voita
Kermaa tai punaista maitoa, parasta, jos on kunnon "navettamaitoa".
2 kananmunan keltuaista. (valkuaiset voi vaikka paistaa tai hyydyttää parin kokonaisen munan kanssa)
Ripsaus suolaa ja musta- ja maustepippuria
Sipuli kuullotetaan kevyesti ja nokkoset ropsautetaan sekaan. Tämän voi tehdä kattilassakin. Annetaan henkäistä eli sekoitellaan niin, että nokkonen vähän veltostuu. Kaadetaan sekaan kermaa/maitoa, puolesta litrasta litraan, itsestä kiinni, kuinka "vahvaa" soppaa haluaa. Maustetaan, ja tarkistetaan maku. Saostetaan keltuaisilla, joita ensin kevyesti vatkataan vaikkapa kerma/maitotilkan kanssa. Nautitaan pois kuleksimasta. Ja laitetaan siihen päälle niitä mainittuja käristettyjä salvianlehtiä.
Siinä teille. Viimeaikoina on onneksi tämä jaarittelu, nillitys, vinkuminen ja syyttely ravitsemusrintamalla himpun verran laantunut. Uskaltaa taas lukea asian tiimoilta muutakin kuin otsikot. Yhdessä vaiheessa tuntui siltä, että maailma on notkollaan kaiken saatanan donquiotea, jotka sanchoineen ratsastelevat tuulimyllyjen kolhittavina, ja järjen ääntä ei meinannut löytää mistään. Kaikkein vähiten yliopistosta. Leivänsyönnin lopettamisesta syyllistettiin suomalaiset välittömästi kertomalla, kuinka nyt joutuvat pienipalkkaiset leipomotyöntekijät mieron tielle, kun ei suomalainen syö leipää! Perunanviljelijä joutuu sossun luukulle, kun suomalainen ei syö perunaa. Ja kaikenlisäksi se tärkkelystä syömätön suomalainen kuolee vaikeisiin suolistotauteihin, pöhöön, ödeemaan, infarktiin, anafylaktiseen shokkiin, pukamiin, sydän- ja verisuonitauteihin ja pusikoihin. Ihan vaan siksi, että se syö sitä, mikä maistuu hyvälle, eikä sitä, mitä teollisuus valmistaa. Ruokakapinassa olen edelleen täpöllä mukana.
Nyt, grillikauden ollessa jo parhaassa paahdossaan, on ollut lähes mahdotonta löytää kaupasta kunnon grillilihaa. Saati tehokananpoikaa. Siis broileria. Liki kaikessa on jotain ällöä lälliä. Tosin ottamalla kauppiasta ensin korvasta ja jos ei tehoa se, niin puolinelsonilla kanveesiin kaupan takarappusilla, alkaa olla hyllyssä muutakin kuin oksennuksen hajuista "marinoitua". Kalaankin ovat alkaneet valella tätä inhaa kuorrutusta. Tosin paikalliskauppiaan kunniaksi, siis sen toisen, on sanottava, että grillikastikkeita, mausteseoksia ja muuta vastavaa on laiskapaskan avitukseksi laitettu framille aika perkeleellinen määrä. On vahvaa, tulista, helvetintulista ja kuolemanjälkeistä soosia! Mausteseokset, joita lihakseen hierotaan kuiviltaan on kotomarkillakin helppo tehtailla. Joskus olen miettinyt, että olisi varmaan hyvä tehdä varastoon paria erilaisin maustein maustettua seosta, ettei aina tarvitse sekoittaa siinä ja tässä niitä ikäänkuin uniikkeina. On yleensä kaatunut silkkaan laiskuuteen. Tai rahanpuutteeseen, mausteet ovat edelleen yllättävän hintaisia!
Näin ihanan viileänä aamutuimana on mukava vain olla, tuulettaa päätään ikkunasta tulvivalla sateen- ja pakokaasunraikkaalla ilmalla, hörppiä kardemummakahvia (itse jauhoin pavut ja kardemummat) ja ihmetellä maailman menoa. Kun ei tarvitse kompuroida tänään pitkin pihaa kastelukannuja raahaten. Eikä keittää avioliiton kautta saadulle lisäosalle puuroa tai tehdä muuta aamupalaa. Eli ollaan vaan ja hengaillaan. Taidankin mennä hapuilemaan kermapurkin, ja tehdä tuohon kaffeeseen kivan hatun. Lopun kerman voi käyttää sitten vaikka mainittuun nokkossoppaan. Ruohosipulinkukat ovat muuten nyt parhaimmillaan! Salaatissa oiva lisä, kun ne nyppii pienempiin osiin.
Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman:
Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra)
Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna.
Riittävästi voita
Kermaa tai punaista maitoa, parasta, jos on kunnon "navettamaitoa".
2 kananmunan keltuaista. (valkuaiset voi vaikka paistaa tai hyydyttää parin kokonaisen munan kanssa)
Ripsaus suolaa ja musta- ja maustepippuria
Sipuli kuullotetaan kevyesti ja nokkoset ropsautetaan sekaan. Tämän voi tehdä kattilassakin. Annetaan henkäistä eli sekoitellaan niin, että nokkonen vähän veltostuu. Kaadetaan sekaan kermaa/maitoa, puolesta litrasta litraan, itsestä kiinni, kuinka "vahvaa" soppaa haluaa. Maustetaan, ja tarkistetaan maku. Saostetaan keltuaisilla, joita ensin kevyesti vatkataan vaikkapa kerma/maitotilkan kanssa. Nautitaan pois kuleksimasta. Ja laitetaan siihen päälle niitä mainittuja käristettyjä salvianlehtiä.
Siinä teille. Viimeaikoina on onneksi tämä jaarittelu, nillitys, vinkuminen ja syyttely ravitsemusrintamalla himpun verran laantunut. Uskaltaa taas lukea asian tiimoilta muutakin kuin otsikot. Yhdessä vaiheessa tuntui siltä, että maailma on notkollaan kaiken saatanan donquiotea, jotka sanchoineen ratsastelevat tuulimyllyjen kolhittavina, ja järjen ääntä ei meinannut löytää mistään. Kaikkein vähiten yliopistosta. Leivänsyönnin lopettamisesta syyllistettiin suomalaiset välittömästi kertomalla, kuinka nyt joutuvat pienipalkkaiset leipomotyöntekijät mieron tielle, kun ei suomalainen syö leipää! Perunanviljelijä joutuu sossun luukulle, kun suomalainen ei syö perunaa. Ja kaikenlisäksi se tärkkelystä syömätön suomalainen kuolee vaikeisiin suolistotauteihin, pöhöön, ödeemaan, infarktiin, anafylaktiseen shokkiin, pukamiin, sydän- ja verisuonitauteihin ja pusikoihin. Ihan vaan siksi, että se syö sitä, mikä maistuu hyvälle, eikä sitä, mitä teollisuus valmistaa. Ruokakapinassa olen edelleen täpöllä mukana.
Nyt, grillikauden ollessa jo parhaassa paahdossaan, on ollut lähes mahdotonta löytää kaupasta kunnon grillilihaa. Saati tehokananpoikaa. Siis broileria. Liki kaikessa on jotain ällöä lälliä. Tosin ottamalla kauppiasta ensin korvasta ja jos ei tehoa se, niin puolinelsonilla kanveesiin kaupan takarappusilla, alkaa olla hyllyssä muutakin kuin oksennuksen hajuista "marinoitua". Kalaankin ovat alkaneet valella tätä inhaa kuorrutusta. Tosin paikalliskauppiaan kunniaksi, siis sen toisen, on sanottava, että grillikastikkeita, mausteseoksia ja muuta vastavaa on laiskapaskan avitukseksi laitettu framille aika perkeleellinen määrä. On vahvaa, tulista, helvetintulista ja kuolemanjälkeistä soosia! Mausteseokset, joita lihakseen hierotaan kuiviltaan on kotomarkillakin helppo tehtailla. Joskus olen miettinyt, että olisi varmaan hyvä tehdä varastoon paria erilaisin maustein maustettua seosta, ettei aina tarvitse sekoittaa siinä ja tässä niitä ikäänkuin uniikkeina. On yleensä kaatunut silkkaan laiskuuteen. Tai rahanpuutteeseen, mausteet ovat edelleen yllättävän hintaisia!
Näin ihanan viileänä aamutuimana on mukava vain olla, tuulettaa päätään ikkunasta tulvivalla sateen- ja pakokaasunraikkaalla ilmalla, hörppiä kardemummakahvia (itse jauhoin pavut ja kardemummat) ja ihmetellä maailman menoa. Kun ei tarvitse kompuroida tänään pitkin pihaa kastelukannuja raahaten. Eikä keittää avioliiton kautta saadulle lisäosalle puuroa tai tehdä muuta aamupalaa. Eli ollaan vaan ja hengaillaan. Taidankin mennä hapuilemaan kermapurkin, ja tehdä tuohon kaffeeseen kivan hatun. Lopun kerman voi käyttää sitten vaikka mainittuun nokkossoppaan. Ruohosipulinkukat ovat muuten nyt parhaimmillaan! Salaatissa oiva lisä, kun ne nyppii pienempiin osiin.
Kommentit
Ainoa harmi on näiden sivujen hidas latautuminen (paljon asiaa ja animointeja pienellä ruudulla), mutta koetan jaksaa asian kanssa! Olen tunnettu sitkeydestäni!
Tempaisin kalalammikon pois plutimasta, kun kyllästyin siihen, joten tuo ei ainakaan enää häiriköi latautumista. Siis sivun. Tosin tässä on näitä sivuelementtejä, joista ainakaan yksi ei näy meikäläisen firefoxissa... tiä häntä, missä vika.
-Massu