Yksikseni yskiskelen.
Aika on taas lentänyt kuin siivilä. Kaikensorttista pilettä ja juhlaa ja muuta huttua on tässä ollut pilvin pimein. Ruokapoliittinen vääntö on jäänyt sekä omaksi että muidenkin huoleksi. Ja sehän tässä huolestuttaakin. Onneksi on noita vihanneksia niin maan perusteellisesti. Sekä kesäuusintoja.
Turautin tässä muikean kesäkeiton. Sain nimittäin torimyynnistä todella karmaisevia herneitä, joita ei voinut syödä raakana. Olivat jo ns. liian vanhojakin. Sekä jotain rehulaatua. Enkä enää viitsinyt lähteä viemään takaisin Smarketin ovenpieleen. Kauheita olivat, joten silvin koko kasan ja äkkäsin samalla, että perskeles, sommarlitkuahan tässä on kroppa huutanut monta herran tovia. Ei kun hommiin. Alitajuisesti olin hommaillut uusia porkkanoita ja svedujen kasvattaman, hetinahistuvan kukkakaalin. Kukkakaalista käytin ainoastaan pienen osan. Mausteet pihamaalta: persiljaa, salviaa, rakuunaa, timjamia, mäkimeiramia ja lipstikkaa. Kiehuttelua maltillisesti ja voita väliin sekä reilu ruittaus kermaa, ainakin desilitra, ellei jopa kaksi. Iäntäkohen. Hyvää oli. Lopun kukkakaalin tungin lopun kerman, aurajuuston sekä mustapekkajuuston jämän saattelemana uuniin muhimaan käyttökelpoiseksi. Nam, tuli siitäkin.
Eilisellä kauppareissulla törmäsin vähähiilihydraattiseen leipään. Ensinnäkin sitä en osta, vaikka kirveksellä uhkailtaisiin. Oli aika höttöisen oloinen viritys... Ja jotenkin ei vaan natsaa ajatus leivästä kun leivättömän pöydän on ihte mennyt valitsemaan. En uskaltanut (lue: monitehot jäivät kotiin) alkaa tavaamaan tuoteselostetta, kun yleensä moinen hötöllisyys merkitsee hieman leivinjauhetta suurempaa pitoisuutta jauhonparanteissa. Vaikka osa onkin ns. luonnollisia, kuten askorbiinihappo. Askorbiinihappoahan nautitaa flunssankarkotusmielessä roimia yliannoksia. C-vitamiinia siis. Täytyypä seuraavan kerran kaupassa käydessä oikeasti tutkaista... Mutta sitä minä en vieläkään jaksa käsittää, että mihin tarkoitukseen tai tarpeeseen tämä tuote on luotu?! Siihen iankaikkiseen pupeltamisen tarpeeseen, joka meitä lihavia vaivaa? Siihenkö? Vai onko jo nyt tilanne niin kriitillinen leipomoalalla, että tuotekehityksen pitää pyöriä yötä päivää, että saataisiin jengipetturivhhpoppoo takaisin leiväpöpöttäjien laveaan maailmaan. Yöhgh.
Olen ollut tässä keväimellä kallella kypärin ja muutenkin huonossa hapessa, tai sanoisinko jo, että happamuudessa. Sattunut on kaikensorttista ns. skeidaa, ja tuntuu, että kulminaatiopiste on vasta hakusessa. Positiivisena seikkana mainittakoon, että sepelvaltimotautia minulla ei kuitenkaan ole todettu. Ähä! Statiinientuputtajat, perkele. Olen kaikissa mahdollisissa riskiryhmissä sydän- ja verisuonitautien kanssa. Eli minulle järkiään työnnetään statiineja joka jumalan kerta, kun lekuriin menen. Nyt onnistui tohtori höpisemään omiaan otilla ja kas, jätin pois sitten toisetkin sokeripillerit. Toinen oli jätetty pois jo aiemmin. Viime käynnillä ohjeistettiin jättämään se toinenkin ja tintattiin listalle lisää yksi uuden uutukainen. Ja aamusokurini kohosivat kohden pilviä kuni aurinko konsa. Onneksi rasituskokeen jälkeinen soittoaika korjasi tilanteen.
Ruokavalio on jäänyt nyt himpunverran lapsipuolen asemaan tässä muussa huminassa, joten täytynee syventyä erään uuden ihmiskokeen aloittamiseen tässä kohtapuoleen. Alkuperäinen suunnitelma oli jo näin varahin kesäkuun alusta, mutta siihen eivät ole voimat vielä riittäneet. Lääkkeiden, muidenkin kuin noiden sokuripillerien, kanssa pelleily alkaa mennä jo kohta yli ymmärrykseni. Tai siis tuppaa viemään ymmärrykseni mennessään. Kun sopiva lääke jostain syystä vaihdetaan samantyyppiset vaikutukset, mutta isommat sivuvaikutukset omaavaan toiseen, niin en kyllä tajua tätä ollenkaan. Hyvä, jos tajuan olevani olemassa! No, se siitä.
Taidan vielä päivittää tuon toisen plokini ja mennä kantamaan vettä tarvitsijoille. Nokkosvettä ja muuta herkkua. Itselle jääteetä ja -kahvia.
Turautin tässä muikean kesäkeiton. Sain nimittäin torimyynnistä todella karmaisevia herneitä, joita ei voinut syödä raakana. Olivat jo ns. liian vanhojakin. Sekä jotain rehulaatua. Enkä enää viitsinyt lähteä viemään takaisin Smarketin ovenpieleen. Kauheita olivat, joten silvin koko kasan ja äkkäsin samalla, että perskeles, sommarlitkuahan tässä on kroppa huutanut monta herran tovia. Ei kun hommiin. Alitajuisesti olin hommaillut uusia porkkanoita ja svedujen kasvattaman, hetinahistuvan kukkakaalin. Kukkakaalista käytin ainoastaan pienen osan. Mausteet pihamaalta: persiljaa, salviaa, rakuunaa, timjamia, mäkimeiramia ja lipstikkaa. Kiehuttelua maltillisesti ja voita väliin sekä reilu ruittaus kermaa, ainakin desilitra, ellei jopa kaksi. Iäntäkohen. Hyvää oli. Lopun kukkakaalin tungin lopun kerman, aurajuuston sekä mustapekkajuuston jämän saattelemana uuniin muhimaan käyttökelpoiseksi. Nam, tuli siitäkin.
Eilisellä kauppareissulla törmäsin vähähiilihydraattiseen leipään. Ensinnäkin sitä en osta, vaikka kirveksellä uhkailtaisiin. Oli aika höttöisen oloinen viritys... Ja jotenkin ei vaan natsaa ajatus leivästä kun leivättömän pöydän on ihte mennyt valitsemaan. En uskaltanut (lue: monitehot jäivät kotiin) alkaa tavaamaan tuoteselostetta, kun yleensä moinen hötöllisyys merkitsee hieman leivinjauhetta suurempaa pitoisuutta jauhonparanteissa. Vaikka osa onkin ns. luonnollisia, kuten askorbiinihappo. Askorbiinihappoahan nautitaa flunssankarkotusmielessä roimia yliannoksia. C-vitamiinia siis. Täytyypä seuraavan kerran kaupassa käydessä oikeasti tutkaista... Mutta sitä minä en vieläkään jaksa käsittää, että mihin tarkoitukseen tai tarpeeseen tämä tuote on luotu?! Siihen iankaikkiseen pupeltamisen tarpeeseen, joka meitä lihavia vaivaa? Siihenkö? Vai onko jo nyt tilanne niin kriitillinen leipomoalalla, että tuotekehityksen pitää pyöriä yötä päivää, että saataisiin jengipetturivhhpoppoo takaisin leiväpöpöttäjien laveaan maailmaan. Yöhgh.
Olen ollut tässä keväimellä kallella kypärin ja muutenkin huonossa hapessa, tai sanoisinko jo, että happamuudessa. Sattunut on kaikensorttista ns. skeidaa, ja tuntuu, että kulminaatiopiste on vasta hakusessa. Positiivisena seikkana mainittakoon, että sepelvaltimotautia minulla ei kuitenkaan ole todettu. Ähä! Statiinientuputtajat, perkele. Olen kaikissa mahdollisissa riskiryhmissä sydän- ja verisuonitautien kanssa. Eli minulle järkiään työnnetään statiineja joka jumalan kerta, kun lekuriin menen. Nyt onnistui tohtori höpisemään omiaan otilla ja kas, jätin pois sitten toisetkin sokeripillerit. Toinen oli jätetty pois jo aiemmin. Viime käynnillä ohjeistettiin jättämään se toinenkin ja tintattiin listalle lisää yksi uuden uutukainen. Ja aamusokurini kohosivat kohden pilviä kuni aurinko konsa. Onneksi rasituskokeen jälkeinen soittoaika korjasi tilanteen.
Ruokavalio on jäänyt nyt himpunverran lapsipuolen asemaan tässä muussa huminassa, joten täytynee syventyä erään uuden ihmiskokeen aloittamiseen tässä kohtapuoleen. Alkuperäinen suunnitelma oli jo näin varahin kesäkuun alusta, mutta siihen eivät ole voimat vielä riittäneet. Lääkkeiden, muidenkin kuin noiden sokuripillerien, kanssa pelleily alkaa mennä jo kohta yli ymmärrykseni. Tai siis tuppaa viemään ymmärrykseni mennessään. Kun sopiva lääke jostain syystä vaihdetaan samantyyppiset vaikutukset, mutta isommat sivuvaikutukset omaavaan toiseen, niin en kyllä tajua tätä ollenkaan. Hyvä, jos tajuan olevani olemassa! No, se siitä.
Taidan vielä päivittää tuon toisen plokini ja mennä kantamaan vettä tarvitsijoille. Nokkosvettä ja muuta herkkua. Itselle jääteetä ja -kahvia.
Kommentit