Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2009.

Tyyppilaihduttajia ja laihduttajatyyppejä

Meitä kun on moneen junaan ja osa jää asemalle. Niistä jotka kylkkäsevät resiinalla perässä ei taida juuri jäädä muisteltavaa... Mutta astialle. Ihmiset, joilla on painon kanssa ongelmaa, ainakin muiden mielestä, saavat usein kuulla ”hyväntahtoisia” huomautteluja painostaan. ”Voi, kyllä sinunkin kannattaisi liittyä XXKLUBIIN, siellä on niin hienoja painonhallinnan ohjelmia…” ”Eipä olla nähty aikoihin, ja sinä sen kun komistut!” ”Vuodet kuluu, sinä et näytä kuluvan…” Entäs sitten? Mitä jos onkin kolmesta viiteen kiloon tullutkin painonlisää, se ei terveyttä vielä uhkaa. Mutta sitten kun puhutaan lukemasta kolmekymmentä – viisikymmentä kiloa…alkaa olla jo riskaabelia kaikin puolin. Minä tiedän. Ja kukaan ei ole niin hyvä selittämään, kuin tämä painonsa vartija itse. Huom. olen käyttänyt itse lähes kaikkia selityksiä! :P Ääliö minä... Eräitä tyyppejä: HIDAS AINEENVAIHDUNTA Tämä tyyppi selittää ylikilonsa poikkeuksetta sillä, että hänellä on hidas aineenvaihdunta. Mikään ei toimi, ni

Vaaka, tuo ihmeiden ihme.

Vau. Olen siis kiusannut tuota vaa'aksi kutsuttua peliä. Ja askeltanut sillä kuin stepperillä. En nimittäin uskonut simmujani. Piti hieraista, kakkulat päästä riisuttuani, okuläärejäni useampaan kertaan. Painonvihulainen ei kaikesta huolimatta ole noussut. Kaikista mahdollisista ja mahdottomista repsahduksistani huolimatta. Ei ole kyllä laskenutkaan. Mikä ei niin positiivarillista ole. Mutten huolestu, ihan vielä. Kesä on mennyt kohisten, siis silläviisiin, että paino on nyt sama kuin kesäkuun puolivälin paikkeilla, jolloin se taisi olla alhaisimmillaan. Siis siitä näkövinkkelistä, että olen viimeksi painanut saman verran viitisen vuotta sitten...! Ja siihen se paino on nyt sitten ankkuroitunutkin kuin paska Junttilan tuvan seinään. Mutta sekään ei minua masenna, ei toki! Sillä tämänhän kuulemma pitää kuulua kuvioon. Mutta mitäs tykkäätte tästä: sokerihumalaa seuraa armoton hiilihydraattikrapula. Siihen liittyy todellakin samoja oireita, kuin kanuunassa, krapulassa, kankkusessa,

Rivakka hapankaaliyllätys

Eilen kauppaliikkeestä hankkimani porsaanneljänneksen puolikas on nyt uunihaudutettu uuteen uskoon ja toivoon. Aamuseksi pistelinkin siitä hyvän limpin ja hapankaalin kera. Suoritin uuden nautiskelusession vähän pienemmällä lihamäärällä, mutta suuremmalla määrällä hapankaalia. Olen siis koukussa hapankaaliin. On se ainakin terveellisempää kuin peruna. Keitinperunoissa tuskin on vitamiineja tallella, kuten ravitsemusasiantuntijat väittävät kaikenaikaa. Ja sitäpaitsi: kaali maksoi tuolla ostoshelvetissä 0.29 egee kilo, joten vitamiinipommissa ei paljon hinta haittaa. Kototekoinen hapankaali on herkkua sekin! Tehty on. Vaan ei tänä vuonna. Hapankaaliämpäri säilyi kivasti silloisen asumukseni viileäkaapissa. Käyntiin roihahtanut rasvaverokeskustelu aiheutti minussa pahan käymistilan. Kun nykypäivänä on aivan sairaan vaikeata löytää kunnollisia ruokatarvikkeita, niin siihen kun vielä lykätään rasvavero päälle, niin vot! Hallinnoiva entiteettini ratkesi jälleen tupakanpirun valtaan. Hyvä,

Läskiä lotinaa...! *prkl*

No tässä: http://laihdu.wordpress.com/2009/09/23/ala-aanesta-kataista/ Perkele. En asiaa paremmin ilmaise. Poliittinen kannanottoni tulikin otsikossa, tuo *prkl*. Ja se on ymmärrettävä juuri noin. Harvoin sorrun politikointiin, mutta kun sorrun, olen kolmessa minuutissa jossain ehdokkaana ja menossa ties mihin valtuustoon, hallintoneuvostoon tai lautakuntaan. Nyt pois se minusta...ainakin joksikin aikaa. Lahdu! on ottanut Varpun suulla nyt rasvapoliittisen kannanoton, ja ystävämme/kylänmiehemme muokkaamalla kommentilla. Kommentti on luettavissa myös hiilaritietoiset.net -sivuilla. Jatkan aiheesta, jahka vähän rauhoitun. Olen meinaan sen verran kireällä, jo pelkästään flunssaisuuteni takia, että ei meinaa eteensä nähdä. Ylös, ulos ja yskimään. Palaan astialle.

Lyhyt möläys ja linkki.

Hemmetti! Lukekaapas tämä! Kaveri on aivan samoilla linjoilla kuin minäkin. http://aviisi.fi/artikkeli/?num=11/2009&id=9f07683#k4ab8b41228f4a Verkkolehti Aviisi on tämän tiedon julkistanut.

Olemisen sietämätön monimutkaisuus.

Tässä kun olen jaaritellut taukoamatta näistä ruokavalinnoista ja muusta ihmisen käynnissä pitävästä, niin pitäisikö kiinnittää huomiota myöskin sen elämän laatuun, jonka ylläpitämiseksi syömme? Tarkoitan tällä sitä, että stressi luo oivat puitteet ensin pikku lipsukkeille, ja sen jälkeen vähän isommille harha-askelille. Pyhät päätökset sortuvat uudelleen ja uudelleen stressin suohon. Onko tuttua? Minkäköhän takia? Onko työpaineita? Vai onko sinulla työ, joka on kiehtovaa, luovaa ja kiinnostavaa, vie mennessään jokaisena työskentelypäivänä ja palaat kotiisi virkistyneenä? Normaalivastaus taitaa olla, että työ on ihan v***n tylsää, sitä ei jaksaisi kahta päivää kauempaa ja lisäksi pitää vielä hoitaa ostokset ja ruoanlaitto, kun liiton toinen puoli tekee vielä pidempää päivää, korvauksetta. Vai ehkäpä vastauksena on, että en menisi enää päiväksikään tuohon hiillostuslaitokseen, sillä olen jo pomojen hampaissa...? Tästä sitten kun lähtee ruokaostoksille, olotila on jo valmiiksi kallell

Pimeää menoa ja paskaruokaa...!

Tämä on viideskymmenes jaaritukseni tähän ajatusten jatkumoon, jolla ei ole päätä ei häntää. Ei tunnu alkavan mistään eikä loppua näytä tulevan, ellen nyykähdä tähän koneeni ääreen pää näppiksellä. Jota varmaan joku toivookin, että en toistaisi itseäni. Toistaiseksi ko. helpotusta ei ole näkösällä. Olen availlut silmiäni jälleen tämän nykyisen kaltaisen syömäpolitiikan mallista. Alkaa vaikuttaa, että voiton maksimoinnilla on sormensa pelissä ja vähän muuallakin. Tämän laukaisi uutinen kevytmargariinien jos ei suorastaan mystillisestä myrkyllisyydestä niin vähintäänkin terveydelle haitallisuudesta. Mitä muuta lisäaineidenkyllästämät "kevyttuotteet" voivat olla? Kun kermakkeet sisältävät ties mitä aineita, että niihin saadaan kerman suutuntuma, niin rasvaan voidaan näämmäs lisätä kovetettuja rasvoja, siksi, että a) jonnekinhan ne pitää hukata b) lienevät halvempien ainesosien joukossa. Ja tämän jälkeen pannaan tälle "kevyt" -alkuiselle tuotteelle hintaa vähintään kol

Sosekeittoja, soppaa ja salmiakkijauhetta.

Viime päivinä olen tutustunut sosekeittojen herkkään maailmaan. Todella! Sitä ei kuulkaa uskoisi, miten saa pilattua hyvätkin aineet soseuttamalla ne järjettömän himon vallassa kuolaten. Esimerkiksi totesin, että parsa-, kukka- ja pinaattisoppaan ei parane laittaa porkkanoita. Joten nopin kaikki porkkanankappaleet pois sopasta, ennen kuin soseutin uuden pikku satsin sitä itselleni. Keitän siis sopan, ja soseutan sitä vain pienen osan ennen kuin pistelen sen poskeeni. Toiseen poskeen. Hauskin makuyhdistelmä tuli parsasta ja herkkusienestä vähän vahvistettuna kuivatulla torvisienellä. Väri oli karmea. Mutta maku taivaallinen! Myös kesäkurpitsakeittoni oli mainio: ihan yksinkertainen, kesäkurpitsaa (raastoin sen ja kypsensin vähän pannulla) ja sipulia. Kaikki samaan liemeen, Herbamarea sekaan ja tietenkin kermaa. Smetanaa pistin pikkupurkin, koska halusin vähän enenmmän makua vihannekseen. Kesäkurpitsa kun ei ole tunnettu makuelämysten antajana! Lähinnä täyteaineena olen sitä käyttäny

Koivu ja tähteet

Kun kertomuksessa lapset etsivät tietä kotiin, jossa on koivu, jonka latvassa loistaa tähti. Niin me lihavat etsimme tietä sellaiseen diettiin, jossa Joku Muu tekee kaiken puolestamme! Näin on näppylät. Kirjoja ja oppaita ja videota sekä vaikka jos sun mitä on jokaisella lihavalla ihmisellä hyllyt, kaapit ja pöydän päälliset vääränään. Ja älkää väittäkö, etteikö niin ole. *karjuntaa* Edellisessa postauksessani en tarkoittanut että minulla olisi kaksi viisasta lukijaa, vaan sitä, että lukijoita on kaksi. Hämmästyksellä huomasin, että lukijoita onkin pari enemmän... Olen niin monen LIHAVAN, siis nimen omaan lihavan , ihmisen suusta kuullut, että kun tulisi joku, joka kertoisi mitä pitää tehdä, niin myös minä laihtuisin heti hetkessä sutjakaksi ja julkisen hallinnon sekä Suomen normien mukaiseksi luuviuluksi, näkemättä nälkää, jos myöskään elämää. Olisin juuri sellainen, kuin kuvitelmissani itseni näen, arvot kunnossa, moraali kohdallaan, huonotuulisuus tiessään ja eritoten siirrytty ai

Pelko pois rosmaariin...tai jotain sinnepäin.

Tässä viikon verran (aika tarkkaan 10 pv) mietiskeltyäni, tulin siihen tulokseen, että mitä enemmän mietin, sitä pahemmaksi tilanne tulee. Siis tämän pöhöttymisen suhteen. Kun sillon näytän vaientavan kroppani oman äänen. Ja kaikki hienot, juuri oppimani asiat pakkaavat unhettumaan kuin entinen kihlasormus. Senkin tässä totesin, että kertaus on opintojen äitee, joten aloitin uudelleen lukusessioni A.Heikkilän kanssa. Eli väännän Diabeteksen hoitoa ruokavaliolla läpi, kuin kamelia neulansilmään. Samoin yöpöydälleni on ilmestynyt kokoelma vesilintua. Siis tarkemmin sanottuna Tavia, yhteistyökumppaneineen. Ja perkeleen saatanaa, myös Petos lautasella on loppumetrien kalkkiviivoilla. Suurennuslasi hommattu ja paljon muita tarvikkeita kauppareisuille. Eipä taida mitenkään hirmuisia määriä tarttua lisäainevahvistettua evästä meikäläisen kauppakassiin. Yök, mitä sontaa meille syötetäänkään! Kirjaimellisesti. Ajattelin hommata ensikottiin leiväntekokoneen. Ja oikeita jauhoja ja jyviä. Onneks

Apua! Olen pöhön oma!

Jukelinmoisen vatutuksen kera kävin Kyklooppi EKS:n juttusilla. Sen jälkeen turvauduin vielä mittarimatooni. Mutta sanomattakin on selvää, että jos kurkistelet kahden nakin välistä mualimoo ja jopa veryttelyhousujen vyötärönauhaa joutuu hölläilemään, niin jossain on iso vika. Ja minulla se on nyt vatsan kohdalla...! Mitä viimeisen viikon syömisiin tulee, niin voin kertoa, että Hiilarimaa on taas vienyt minut syövereihinsä. Hampurilainen, mutta vain yksi, pari ruisleipäjäljitelmävoikkaria, voilla...saatana. Ja paahtista. Enkö minä perkele aikuinen ihminen opi koskaan? Opin, minä en anna periksi. Lipsumista on sattunut myös siksi, että olen lomalla, ja lipittänyt alkoholipitoisia juomia. Tosin vain yhtenä iltana meni överiksi. Pari kevytlonkkua päivässä ei edistä ainakaan minulla muuta, kuin että kaikki muuttuu painottomaksi, hiilarittomaksi ja kalorittomaksi. Sitten tekeekin mieli hiilareita. Nyt vellon ympäriinsä ja ajan nesteitä liikenteeseen sienestämällä niin, että naapurit eivät