MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tähän alkuun pitää sanoa, että oho. Niinkuin lapsuuden ajan Eemeli. Tyyppi kävi pitkin Suomea työväentaloilla ja tanssilavoilla jorisemassa joutavia ja ehkä vähän laulaa luikauttamassakin. Hyvässä lihassa oli setämies, juu. Vähän niinkuin muutkin kansanhjuumorin viljelijät. Jaakko Teppo jysähtää ensimmäisenä mieleni verkkokalvoille. Mutta eihän minun tästä...höh. Aika on todellakin mennyt kuin siivilä. Kuin filminauha. Tai minkä tahansa vikkelä otus. Vastahan se oli helmikuu. Ja maaliskuusta ajattelin, että bloggaan teidän kaikkien muutaman lukijan harmiksi ahkerammin. Paskat. En onnistunut toteuttamaan ajatusta edes uhkauksen tasolla. Sen sijaan olen yrittänyt olla sotkematta muiden tekemisiä. Olen epäonnistunut siinäkin surkeasti. Hävitin mm. tärkeitä tiedostoja ja silviisii. Taidettiin tykätä siitä vedosta ihan vietävästi. Voi olla, ettei jatkoa seuraa. Tai sitten seuraa. Se jää nähtäväksi, mitä seuraa. Ja kuka. Erityisesti. Vilkas mielikuvitukseni on loihtinut harmikseni kaiken...

Muistelin tässä heti aamutuimaan, että neljäs luukkuhan se pitää avauttaa. Oikein paukauttamalla. Tai muuten vaan paukuttella kaikenlaista. Kuten luukkua ja henkseleitäni. Henkselit ovat siis sama asia kuin olkaimet. Ja ennenvanhaan niitä sanottiin häveliäästi myös housunkannattimiksi. Henskelit, sanoivat monet pikkuipanat. Hyvät olemassa. Papparaiset käyttivät niitä taajaan. En muista lapsuudestani montaakaa vanhempaa herrasmiestä, jolla ei henkseleitä olisi ollut käytössä. No, mitäs näistä henkseleistä. Henkselit varmaan on vedetty monenkin perinteisen asian ylle. Jos allekin. Allekirjoittanutkin on vedellyt paljonkin henkseleitä monenkin asian ylle ja monenkin kirjoittamansa asia ylle...eritoten edellisessä elämässään. Nykyisenä kehäraakkiuden kautena on ihan ässä olo, kun saa vetää henkselit jonkun menneessä elämässään päätetyn asian yli. Hyvä niin. Mutta mitäs tässä pitikään. Niin! Näin lauantaina on yleisesti ollut saunapäivä. Lauantaisaunaa ei voita mikään, paitsi saunaolut....