MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Juu, kuten vaspuukkiystikset tietävätkin, niin helle tipautti minut tuolista tässä viime tai ehkä jo toissa viikolla. Jouduin käymäseltään muuanteen sairaalaan, jossa helle helli sydänosastoa ihan kiitettävästi! Alle 25 asteen huonelämpö ei pudonnut edes yöllä. Jätin sille reissulle reippaat 8kg. Ihan vaan kusemalla. Enkä syönyt mitään vähähiilihydraattiseen viittaavaakaan, jossei lasketa varmaan erehdyksessä tarjottua kinkkumakkarasiivua. Paras tulos oli puoli kiloa päivässä. Painosta pois. Tahti onneksi hidastui hieman näin kotiuduttuani. Antibioottia tuli toiseen vaivaan ja sen kanssa pitää nauttia runsaasti nestettä. Eli vähän hassu yhdistelmä, nesteenpoistolääkkeet ja runsas nesteen nauttiminen. Syykin selkeni: sydämen vajaatoimintaa toimittaa sydän. Sen seurauksena neste kertyy kinttuihin ja sormiin ja ja ja ja vähän sinne sun tänne. Sydänlääkityksenkin sain. Ja statiiniresettin. Arvakkaapa, kumpi tuli lunastettua apoteekista? Uudenuutukainen syömmenkorjausliäkepä tietennii! Toht...

Kyllä taas saa virrata vettä Vandaalien joessa ja muissakin pikkupurosissa ennenkuin on maailma mallillaan. Millään mallilla. On ollut jälleen sellainen kuukauden loppu, että olin vähällä lopettaa bloggaamisen, syömisen, kävelemisen, lukemisen, lehtiten tilaamisen ja paljon muuta. Perkele. Ei ole kasvanut kuin vitutus. Puutarhassa siis ei juuri mikään ole kasvanut. Eikä kyllä pienentynytkään. Varsin siis tasaista menoa. Tähän menoamiseen kehitteli kuprun myös erilaiset blogistanian uumenien ilmiöt. Siitä se vitutus vaan kasvoi. Tietenkään ei pitäisi, mutta aika ajoin potemani paha PMS laittaa ajukoppani kuori- ja muut kerrokset mitä kummallisimpiin vinkkeleihin. Ensin alkoi vituttaa se, että kopioimalla onneen -uutisten harrastajien määrä tuntui kasvaneen megalomaanisiin mittakaavoihin. Surffasin mihin vaan, niin vastassa oli kopioitu uutinen. Ei yritystäkään referointiin tai linkitykseen kuin minimaalisesti. Seuraavaksi minut sai haudan partaalle eipäsjuupastelu hifistelyn tiimolla....

Mitä teille sanoo sana "laihdutusleikkaus". Taudinhoitoni tässä vaiheessa ompelulangan taa piiloon mahtuva tyttöihminen, jolla on lääketieteellinen peruskoulutus, ehdotti minulle laihdutusleikkausta. Olin jo nousta tuolille seisomaan. En kuitenkaan. Aloin penätä haittoja. Millaista leikkausta oli typsykkä minulle kaavaillut? Pantaa vatsalaukkuun? Vatsalaukun ohitusta? Vaiko mitäkö. Miten esim. ohitusleikkaus vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen? Entäs jos saan ahimimiskohtauksen? Tai ahmin sokeriherkkuja? Pystynkö oksentamaan, jos tulee oksennustauti? Entäpäs jos pitää kesäkuumalla juoda riittävästi? Onko järkeä hoitaa seurausta, jos ei syyhyn pystytä puuttumaan hänen mielestään riittävällä nopeudella? Pitää olla ennen leikkausta laihduttanut pussidietillä N kiloa. Ryhmässä pitää olla sen ja sen aikaa, että saadaan annoskoot paikoilleen. Enkä jaksa kuukkeloida sitä, mitä kaikkea laihdutusleikkaus oikein pitää sisällään. Kuulosti siinä lyhykäisesti esiteltynä siltä, että homma ...

Äimistelin taannoin toisella silmällä telkkarista uutista, että mikrobikasvustojen tuottamia myrkkyjä ei saa tutkia. Jo homemittauksien pitäisi riittää. Työterveyslaitoksella ei riitä hyvää tahtoa, myötätuntoa eikä näämmäs edes tervettä järkeä asiaan, joka olisi pitänyt olla jo. Työntekijöistä viis ja kuus. Tilanne on mielestäni melko suoraan verrannollinen tähän terveyskeskusteluun, jossa mätetään megatonnin limpulla toisinajattelijaa otsaan. Virallinen taho on sitä mieltä, että vain tämä heidän suosittelemansa ruokavaliomalli on ainoa oikea. Tohtiivat puhua vielä tutkimuksista ja ehkäisystä samaan hengenvetoon. Minä en olisi ehkä noin rohkea, vaan laittaisin jäitä runsaasti hattuun. Ja jättäisin jäät pois jauhelihasta. Kiva lukea tekstiä, missä rohvessyöritasoiset setämiehet perustelevat akanoitten syöntiä kuidun saannilla ja sokerinasyöntiä luonnollisuudella. Sillä, että ihmisen makuaisti on kehittynyt vaatimaan sokeria! Voi vitalis! Ja puheiden perusteluiksi räimitään pöytään t...

Pääsiäinen tietenkin. Se tulee väistämättä, kuin entiselle miehelle lähtö. Munineen kaikkineen. Ensioireet ovatkin olleet maalikylissä ihmisten harmina. Nämä "noidat", jotka riekkuvat ovikellot solmuun ja haluavat karamelleja ja rahaa ja ... Tämä tapahtuu ison veden takana Halloweeninä. Trick or treat. Ja jotkut äireet ottavat sitten kierroksia, että jos et ollenkaan tajua koko hässäkkää. "Lapset saa tästä kivoja kokemuksia, että palkitaan kun vähän yrittää". Plääh. Saavat sokerihumalan. Ihmettelin tässä myös sitä, että mihin olen kadottanut tyystin ruoanlaittotaitoni, munaruokareseptini ja paljon muuta. Syytän synkästi kevätväsymystä. Joka ei muuten ole mikään syy. Ainoastaan tekosyy. Mutta kaivelin muistini kätköistä parikin hauskaa asiaa: kananmunasta voi tehdä herkullisia KOHOKKAITA. Muinaisella 70 -luvulla perheenemännät tekivät niitä, ainakin äitini, kohtuullisen usein. Sitten murhattiin melkein munantuottajat, kun joku keksi, että kananmuna on syntinen he...