MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Hukkasin jo kertaalleen johtoajatuksen, että mitäs tässä nyt, ottia tuota.. Mutta menköön. Jokatapauksessa jorisen outoja. Työn tuoksinassa ei ole oikein ollut aikaa laatia mitään mullistavaa tänne Blogistanian uumeniin. Nyt yllättäneen sairasloman kunniaksi voisinkin vaihteeksi höpistä kaikenlaista. Joulu on ollut yksi inhokkini jo vuosikymmeniä. Ainoa pelastus on sapuska ja sen runsaus. Ennen diabeteksen, enkä nyt enää ole varma, mikä on diabetestyyppi, puhkeamista oli enemmän ongelmia syömisten suhteen kuin nyt. (Helvetti, mikä lausehirviö) Olen ravannut viimeaikoina arvailukeskuksen uumenissa tohtorilla tämän tuosta. Toivon totisesti, että nykyinen tohtori on ja pysyy, kuin valion viili. Asiantuntevan oloinen nuoriherra. Ensimmäinen, jolla tuntuu olevan järki päässä. Tai ei ensimmäinen, mutta harvinaisuus kuitenkin. Aloitetaanpa suosikeista: Kinkku. Kinkku on joulun kunkku. Harmaasuolattu, kunnon läskillinen siankinkku. Ja sen kera rosolli . Sinapinkin voi laatia sokeritt...

Eilen jorisin saunonnasta ja sen sietämättömästä keveydestä. Täytyy paljastaa teille, etten ole mikään saunahirmu, joka hikoaa lauteilla hullunkiilto silmissä ja kirmaa hankeen pyörimään tämän tuosta tai loikkaa järveen. Olen maltillinen saunaihminen, löylyä saunan noin 80 asteen lämmössä. Vähän pukkailee hikeä, huokaistaan hetki pukuhuoneessa ja sama pariin kertaan uudelleen tai ei kertaakaan, mielialasta riippuen. Tämä riittää minulle ja tuossa kuvatussa oli se pidempikin saunonnan oppimäärä. Saunankiukaalla kypsennettävistä on tietenkin makkara ollut ykkönen. Mutta omistan sellaiset hauskuudet kuin grillikivet. Niiden sisälle pakkailen joskus vihanneksia ja sipuleita. Tungen ne syvälle kiuaskivien koloihin jo saunanlämmityksen alkuaikoina. Lisään tilkan olutta kaikkiin, kun sauna alkaa näyttää lämpöoireita. Antavat jännän tuoksun saunaan. Kuin uunissa istuisi. Voi hyvin kuvitella, miltä possusta tuntuu siinä vihannesten keskellä tiristessä. Alunperin tein kyllä saunamakkarat ja ...

Hissukseen maahan putoilevaa lumisadetta tässä ihmetellessäni, eittämättä hiiviskelee mielipuoleeni, että kyllä talvi on ajoittain ihan mukavaa aikaa. Lumi peittää monta rumaa asiaa. Ja se pakana peittää myös paljon tarpeellistakin tavaraa. Minulta on nyt hukassa pino kukkaruukkuja, enkä vähäisesti varallistettuna joutaisi ostelemaan kyseisiä välineitä. Viime-, toissa-, sitä edellis- ja tämänvuotiset amaryllikseni kaipailisivat omaa ruukkua jo melko kipeästi. Kaivaukset jatkuvat. Onneksi minulla on aavistus, että minne ne siirsin tuosta kaivonkulmalta. Brändäsin tänä aamuna ajatuksen. Ihan sellaisen tavallisen ajatuksen, kun niitä ilmeisesti ainakin, jos maabrändityöryhmään on luottaminen, pitää brändätä! Jummarsiko kukaan? Siis brändäsin aamukahvin. Siitä tuli heti The Aamukahvi. Kun suomenkielessä ei ole määreistä artikkelia the, se piti lainata engelskasta. Mutta mitäpä väliä, suomihan on kohta sama kuin englanti, noin kielenä. Tässä The Aamukahvin ääressä onkin ihan mukava ajatel...

Ja luku, lukulasit, luukkuhousut, lukimet ja pukimet. Tässä kovassa maailmassa ei ole kovaa tänään edes jää, koska pakkanen kävi nollilla aamupuolella yötä. Nyt arvot alkavat jälleen koventua. Siis jääarvot. Melkein on pakkasen puolella tuo mittari. Vaihtelee sillälailla kepeästi 0,5 ja 2,5 asteen välillä. Jännä on mittari. Ja keli. Olen siis niitä ihmisiä ja olentoja, jotka saavat karmivan jouluvitutuksen heti, kun ensimmäiset joulu -aiheiset mainokset ilmestyvät maailmalle. Krääsää, rihkamaa, tarpeetonta hyödykettä ja rättiä läjäpäin kirkuvanpunaisilla sivuilla. Teksteistä ei yleensä saa tolkkua, kun ovat joko valkoisella tai paperi on huonolaatuista ja kiiltäväpintaista tai molempia, jolloin teksti hukkuu jonnekin kiillon ja häikäisyn sekaan. Kaupat ja kauppojen ääret ovat täynnään kuulutusta ja pimpelipompelia, joissa kehotetaan käymään sisälle, tekemään oivaa evästä tarjouslohe...eikun broilerikalasta, ostamaan ties mitä, keräämään jotain leimoja tai merkkejä satamäärin, ett...