MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Kuulkaa, kun joskus se oikein perkeleesti vituttaa, kun olet veivannut blogisi kanssa vuosikaudet ja yhtään ponsoria tai maistiaista ei sen varjolla saa! Toiset retostelee ties millä pemmikaanilla ja ikiliikkujalla, virman logolla ja maan lipulla. Vimmattu. Johtuneeko sitten tästä nimimerkin taakse piiloutumisesta vai mistä, mutta että köyhää kyrsii! Ja vähän jyrsiikin. Olisihan se kiva saada kokeiltavaksi kokkivälineitä, kokkiasusteita kotikeittiöön (mm. muutama pitkä essu ja pari lyhyempää, kun nykyinen on aina pyykissä, kun sitä tarvitsisi) patalappua ja -kinnastakin kärventyneiden tilalle ja pannua, pataa, paistorautaa, uusi moterni hella ja vaikka jos sun mitä! Kävijälaskuri täällä blogin sisuksissa huitoo kohtaa 200 000 kävijässä, mutta jostain syystä etusivun klikkerilaskuri sytkyttää aina vaan tuolla alle sadassa tonnissa. Ai juu, minähän tein tempun terävän ja taisin sitä vaihtaa ajast' aika sitten. Ja tämän nykyisenkin kanssa myönnän ajoittain tupeloineeni. Olen siis k...

Tässä oleilimme vastaikään sähköittä muutaman tovin. Ei meillä mitään hätää ollut, kun takassa paloi iloinen tuli ja saunan kiuaskin oli valjastettu lämmöntuontantoon. Ovi auki, että hönki lämpöä muuallekin, kuin saunatilaan. Kynttilöitä ja määrättömiä määriä taskulamppuja. Pikku taskulamppu on kätevä kaulaan ripustettuna. Ja portaissa auttaa etenemistä kummasti. Vettä noudimme naapurista, jonne sitä vielä tuli ja vessanhuuhdontaveden haimme lammesta. Hellanlettasta ei ole vielä saatu asennettua, avioliiton kautta saatu lisäosa ei ole pitänyt kiirettä, kun on ollut näin lämmin talvi. Eli ei ole vielä apuneuvoa keittiössä keittämiselle. Puolan armeijan pakkikeitin avitti kahveenkeitossa. Siitä vaan kuumaa vettä kaatelemaan suodattimen läpi, niin sai kuumaa kahveeta, jota en aamusella ollut huomannut keitellä. Pöydälle aamulla jäänyt kinkku vähän ensin suretti, mutta äkkiä jääkaapista temmottu kiinankaali pelasti tilanteen. Trangia hellalle ja kinkkua sen pannussa käristelemään. Vai...

Aika moni minuun yhteyttä ottanut, on valittanut olotilansa olevan huono ja pyytänyt neuvoja. Minähän se olenkin oikein varsinainen guru näissä ravitsemusasioissa, hjoo. Omaakaan oloa ei voi aina sanoa juhlallisen hienoksi, niin en lähde kovasti korjaamaan kenenkään muun olotilaa. Kroppa kun on yksilöllinen. Olo on ihan omanlaisensa itse kullakin toimijalla. Edellisessä lätinässäni höpisin pirstaloitumisesta. Kai se on tämäkin jonkinlainen osoitus pirstaloitumisesta ja pilkkoutumisesta ruokarintamalla, että kohta ei enää tiedä mitä saa ja mitä ei saa syödä, mikä lyhentää ikää, mikä pidentää ja mistä saat riittävästi olotilanrakennusaineita! Johan se nyt on perskeles! Olen monesti tässä pälissyt ruoan aitoudesta. Olen tullut siihen tulokseen, että olemme hukassa. Todellakin siis. Täydellisesti hakoteillä. Out. Emme enää syö ruokaa, joka on terveellistä ja maukasta, maukasta ja terveellistä. Syömme ravinteita, ravintoaineita, mikroravinteita, makroravinteita, kolesterolia, partikkeleit...

Ruffinoitu kalenteri on nyt saavuttanut jo kahdeksannen luukkunsa. Ja ajattelinkin vääntää uuteen uskoon Taloussanomien artikkelin työssä sinnittelemisestä. Toisinsanottuna rienaan ja rääkkään artikkelin tunnistamattomaksi. Alkuperäinen on tuossa linkin takana. Kyrsiikö luukulla? Et ole yksin. Vuonna 2009 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan alle puolet, 45 prosenttia, yhdysvaltalaisista työntekijöistä on tyytyväisiä luukulla oloonsa. Talouslehti Forbes on listannut kahdeksan syytä, joiden takia kannattaa sinnitellä luukulla. Taloussanomat 6.8.2010 20:37 Forbesin mukaan etenkin koulutettu nuori työvoima on kärsimätöntä luukulla etenemisen suhteen. Nuorilla on kovat tavoitteet ja odotukset sekä luukunvallinnassa että etenemismahdollisuuksissa. Ennen kuin lähdet ovet paukkuen luukulta, pohdiskele ainakin seuraavia asioita, Forbes kehottaa: 1.    Raha Raha on kaikista itsestään selvin syy pysyä luukulla, ...

Tässä erilaisten ohjeiden, oppaiden ja auktoriteettien keskellä on hauska tarkkailla vellovaa keskustelun merta. Eipäsjuupastelu on kuumimmillaan nelisen kertaa vuodessa. Eroon kesäkiloista! julistavat hömppälehdet kilvan (anteeksi, en ole suuri naistenlehtien ystävä) iltapäivälehtien kanssa aina syksyisin. Joulun jälkeen tulee seuraava buumi, että eroon joulukiloista. Seuratakseen sitten kevään korvalla: Nyt bikinikuntoon! Ja kesemmällä taasen, että: Vielä ehdit bikinikuntoon. Mikään näistä ihmekertomuksista ei kerro, että mitä oikeasti pitäisi tehdä, kun on pääseet kurvit mutkistumaan. Parhaassa tapauksessa noin kolmenkymmenen viimeisen vuoden aikana...! Mielestäni laihtuminen on suoraan verrannollista urheiluun. Urheillessa täytyy treenata, tehdä aikatauluja ja sen sellaisia juttuja. Olen minäkin urheillut, ja ihan vakavalla naamalla. Laji jäi löytymättä, kun polvi petti teini-ikäisenä. Nyt meidän pitkäaikaisläskien tilaa helpottamaan Varpu Tavi on yhdessä Kikka Lehtosen kanssa ni...

Onnettomien sattumusten jälkeen nettiyhteytemme ns. tökkii. Eli joudun käyttämään tuulennopeaa GPRS -yhteyttä, jonka tiedonsiirtonopeus ajaa minut hulluuden partaalle ja siitä yli. Ainakin se opettaa minulle kovastipaljon kärsivällisyyttä. Lupaus oli, että ensi viikon alussa olisi taas lankayhteyskin kunnossa. Pakkasukko oli iskenyt hampaat väärään paikkaan. Aamupalan aikaan totesin, että raejuuston ja savumuikun liitto ei ollut kovin onnistunut. Parantelin sitä ruokalusikallisella lohimajoneesia. Ei parantunut. Ja näyttää siltä, että tämä oli nyt laitimmainen kerta, että sorrun ostamaan savumuikkuja pakattuna. Ne täytyy syödä suoraan uunista. Tulihan tämänkin opittua. Savusilakoiden kanssa onkin toinen juttu. Huomasin myös, että raejuustoissa on eroja. Lukekaapa ihan huviksenne, mitä raejuusto pitää sisikunnassaan! Herttinen, löysin yhdestä raejuustoversiosta jotain, mikä ei mielestäni kuulu raejuustoon! Ja missä on raejuustosta rasva? Tahdon kunnollista raejuustoa!!! Onneksi ol...

Siis näissä blogiteksteissä. Olen ylittänyt itseni ja törissyt täällä satasen verran kaikenlaista ihmeellistä.MUTTA EDELLEEN KAIPAAN KOMMETTEJA JA KESKUSTELUA! Lukijat rakkaat, voisitte myös linkittää blogia joko varoittavana tai naurettavana esimerkkinä eteenpäin... Nyt haiskahtaa nenässäni hernesoppa. Taas. Vaikka on perjantai. Todellisuudessa ei hernesopasta ole tietoakaan, vaan ainoastaan hellalla likoava neste haiskahtaa etäisesti hernarille. Kun totesin jälleen keittäneeni hellallekin jotain, jonka olin unohtanut siitä pyyhkiä. Juuttuuhan se siihen. Ja ihan vähässä ajassa. Ja kahvinkeittimessä asuva painunut kahvi, ja nenässäkin lienee jotain pikkuvikaa. Tässä kun olen tätä painavaa laivaani kääntänyt, niin olen tullut tulokseen, että sopiva määrä ravinteita on hyvä asia. Mutta jos mennään yli siitä sopivasta, niin mitään ei tapahdu. Vaikka kuinka olisi uskossa luja. Usko ei yksin siirrä vuoria. Kyllä siihen tarvitaan dynamenttia ja pari maansiirtokonettakin. Ja ravinnossahan...

Semmoinen se on tuo immeisen mielenlaatu, että mitään ei opi, paitsi kantapään kautta. Niitä huomaakin kintuissaan olevan vain kaksi. Ja molemmat kipeytyvät herkästi kompuroimisesta. Onneksi. Pidin siis lomaa kaikesta mahdollisesta. Eli mahdollisimman vähän ns. normaaleja toimintoja, jotka päivääni ovat näin arkisin kuuluneet. Hyvää teki. Painonkin jäkittäminen päättyi! Se, jos mikä, on tässä "lomailussani" ollut positiivista. Että jotain olen saanut ajettua tuonne ajukoppani uumeniin. Niin, siis alkuvuoden ensi viikot ovat takana. Takana on myös lujasti käveltyjä kilometrejä. Sekä omituista päivärytmiä. Aamusella evästelin kyllä ihan "normaalin" aamupalan, joka sisälsi kananmunia, jotain pekoninkorviketta ja leikkeleitä. Leivän kanssa yritin olla mahdollisimman varovainen, sillä kroppani kyllä ilmoittaa, jos olen mennyt leivän kanssa pelleilemään. Parina aamuna kyllä sorruin uunituoreeseen "pullasämpylään"... Voita päälle ja siivu paikallista juustoa!...

Eilen palelluttaessani itseäni pakastimen syövereissä, löysin useampia pussukoita pakastamiani sieniä. Rakastamiani myös, kuten olette jo aiemmasta ylistysvirsien määrästä huomanneet! Löysin pussukan rouskuja. Ja tiedän, että tuolla on vielä lisääkin. Pähkin siinä samalla, että mitähän kaikkea rosolliin tuleekaan. Punajuuria, porkkanaa, suolakurkkua ja sipulia nyt ainakin alkajaisiksi. Toiset laittavat myös happaman omenan. Piparjuurikerman kanssa tarjoillaan, mielellään punajuuriliemivärjätyn kerman. Ja tämän jälkeen ryöhähti mieleen, että sienisalaattihan on mitä karpeinta ruokaa. Noniin, tollo, lue uudelleen: KARPEINTA. Ei karmeinta. Siis tietenkin sienten ystävien mielestä. He, jotka sienistä eivät pidä, voivat mennä vaikka -öööh- tuota, tämä on perheohjelma, en nyt kehtaa näin joulun alla sanoa, minne voivat mennä. Aatelkaapa: sieniä hakkeena, syntyy loistavasti isolla veitsellä leikkuulautaa vasten paukuttamalla. Sipulihaketta sienten sekaan ja mielen mukaan: joko kermaan tai...

Sain tässä jonniinmoisen herätyksen päivänä muutamana tutkaillessani kyökkini uumenia. Suomeksi sanottuna, katsastin pari loodaa, josko niiden järjestämisellä saisi lisää säilytystilaa. Hiki tuli, mutta mehulinkokin löytyi. Edellinen käyttökerta taisi olla joskus viime vuoden kevättalven puolella. Pesin härvärkin ja aloin suunnitella herkullisia tuoresmehjuja. Kas, respektistä voi nyt unohtaa klassiset omenat, päärynät, appelsiinit ja muut etelänhetelmät. Raapiessani siinä ohtaani, ajattelin pistää hiukopalaksi annoksen hapankaalia. Unohduin kaalinhakureissulla jääkaappiin. Tein sen uumenista löytöjä. Pala lanttua,varsisellerin jämä, juurisellerin kappale, muutama pieni nauris, suolakurkkuja (OIKEITA), kaalia, porkkanoita, punakaalia, paprikaa, tomaattia, chiliä...ja niin edelleen! Purin ne kaikki leikkuulaudan välittömään läheisyyteen. Vielä sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kaveriksi, niin eiköhän siitä jotain tule! Eli mehulinkoni kitaan joutui lantunpalanen, parit s...

Ihan käsittämätöntä! Kerrassaan outoa ja omituista. Verrattoman huvittavaa, erinomaisen naurettavaa. Osallistuin tässä kyselytutkimukseen eli galluppiin. Kotimaisittain kalluppiin. Siinä kyseltiin rasvankäytöstä jne. Ja kysymykset olivat ihan jänskiä. "Saiko tämä xxx ajattelemaan kolesterolia...blabla" NO EI! Ensin pitää lääkärikunnan päästä sovintoon siitä, mikä on ensinnäkin normaali kolesteroli ja paljonko on yksilöllinen vaihtelu viitearvoon ja vielä sekin, että miten se kolesteroli jakautuu. Ei voida tuijottaa vain kokonaiskolesterolia ja tukea pas...eikun margariiniteollisuutta. Voi vehnä, että kiukuttaa. Kun mielestäni määrä ratkaisee, oli kyse sitten siitä, millaista rasvaa käytät, tai siitä, millaisia hiilihydraatteja syöt. Jos ravinto koostuu enimmäkseen hiilihydraateista, niin voihan perse. Ainakaan olo ei parane, saati kolesteroliarvot, kun siitä on minunkin tuttavapiirissäni esimerkkejä vähän liiankin kanssa. Mm. eroppi (entinen avoppi) sai määräyksen syödä k...

Tässä patsastellessani tuli mieleen, että eihän tässä ole kuin yksi huiskaus, ja on monien palvoma rahan ja syöminkien juhla, joulu. Että joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten. Kuten vanhankansan viisaus sanoo. Aloin tässä vaivaamaan aivojani, että mitähän sitä pitäsi silloin harrastaa. Syömistä tietenkin ja millaista, niin tulee hetimiten mieleen, että skarppia tietenkin. Kompuroin kuitenkin syöminkien ohella juominkeihin...kun lapsia ei tässä jaloissa pyöri ja pörrää, niin mikä ettei sitä vähän alkoholilla marinoisi jo syötyä evästään. Evästään kala tunnetaan. Tässä viikon mittaan olen taas ja jälleen tehnyt kaikkinaisia viilauksia. Viilasin mm. vähän eräästä hampaastani, joka oli kehittänyt saatanan terävän reunan tuonne kielen puolelle. Hammaslääkäri on varmaan riemuissaan...ihan tuollaisella hienolla metalliviilalla vetäisin sen sileäksi. Meinaan sitä kun kolme kertaa samalla viikolla herää siihen, että veri tirskuu suussa ja sattuu aivan helvetisti, niin jotainhan sii...

Mein kampf  viime viikolla sisälsi hapankaaliannoksen laittamista. Ja nostin kualin kystymään alakertaan. Vieno hapankaalinkärtsä leijailikin huusholletissamme vielä eilen. Jääkaappiaskartelua harrastettuani huomasin, että hillojen määrä keskimääräisestä sisällöstä on pienentynyt. Ennenvanhaan tuolla asusti enemmän tai vähemmän täyteläisinä kaikensorttista hillomössöä. Nyt löytyi ainoastaan klassikot: vadelma, kirsikka ja viikuna sekä itsekeittämäni appelsiinimarmelaati. Ja niihin koskee ainoastaan avioliiton kautta saatu täydennysosani. Sillä onkin siihen varaa. Muuta jännää, mitä löysin, oli -kas kummaa- pieni pino anjovista ja janssonfilettä. Niitä minulla on aina, jostain syystä, tuolla kylskaapissa. Päiväystäkin on vielä ties minne asti. Mutta hassuin löytö oli paketillinen meetwurstia, jossa päiväys oli viime vuodelle! Löytyi hillohyllystä, muutaman eri purnukan muodostaman muurin takaa. Lienee siis asunut siellä appelsiinimarmelaatien takana ainakin vuoden! Herrzygeli. I...