Puhurin kourissa syntyy extremeruokaa.
Tässä oleilimme vastaikään sähköittä muutaman tovin. Ei meillä mitään hätää ollut, kun takassa paloi iloinen tuli ja saunan kiuaskin oli valjastettu lämmöntuontantoon. Ovi auki, että hönki lämpöä muuallekin, kuin saunatilaan. Kynttilöitä ja määrättömiä määriä taskulamppuja. Pikku taskulamppu on kätevä kaulaan ripustettuna. Ja portaissa auttaa etenemistä kummasti. Vettä noudimme naapurista, jonne sitä vielä tuli ja vessanhuuhdontaveden haimme lammesta. Hellanlettasta ei ole vielä saatu asennettua, avioliiton kautta saatu lisäosa ei ole pitänyt kiirettä, kun on ollut näin lämmin talvi. Eli ei ole vielä apuneuvoa keittiössä keittämiselle.
Puolan armeijan pakkikeitin avitti kahveenkeitossa. Siitä vaan kuumaa vettä kaatelemaan suodattimen läpi, niin sai kuumaa kahveeta, jota en aamusella ollut huomannut keitellä.
Pöydälle aamulla jäänyt kinkku vähän ensin suretti, mutta äkkiä jääkaapista temmottu kiinankaali pelasti tilanteen. Trangia hellalle ja kinkkua sen pannussa käristelemään. Vaihdoin pannun tavalliseen ja jouduin tankkaamaan tenttusäiliötä pariin otteeseen, ennen kuin sain sopivan sihisevän pannun. Siihen vaan kinkunläskiä ja kinkkusuikkua tirisemään sulaneeseen itraan. Viiltelin joukkoon paprikan ja pari chiliä, niitä en säilyttele jääkaapissa. Rontin säilykeosastolta ratatouillepurkin ja sekoittelin senkin sinne, valutuksen jälkeen.
Ryöppäsin lopussa vedessä kiinankaalin paksummat osat. Kun kinkkusulppu alkoi olla suht kasaan keittynyttä, niin sulloin sekaan vielä valkosipulia ja inkivääriäkin. Ja odottelin, että kiinankaali pehmiää. Täytettä sitten vaan lusikoimaan kiinankaalinlehdelle, ja rullaatirullaati. Tikulla kiinni. Vaikka kääryleet periaatteessa olivat kypsiä ja valmiita nautittavaksi, niin silti olisi kiva saada vähän värillistä pintaakin. Voita valurautaan ja valurautaa hiillokselle. Kyllä oli muikeat tuoksut! Nautimme ne kohtuullisesti puokkiin, lisäosa höysti evästä nuudeleilla. Ne kun tulivat kätevästi liotettua kiinankaalin ryöppäysvedessä.
Jääkaappia ei auottu sen koommin. Mutta kuivatut ja säilötyt ruokatarpeet olivat tarpeeseen. Samoin säilyketölkit. Teimme kyllä toivioretken nakkikioskille, joka kyllä lopulta osoittautui täydehköksi Heseksi. Otin burgerisalaattia ja pari pussukkaa valkosipulisoosia. Kyllä sillä nälkä pakeni. Uneksin kyllä vanhasta kunnon lihiksestä puolikkaalla lenkillä ja kaikilla mausteilla sekä kananmunalla. Se oli joskus aikoinaan herkkujen aatelia. Nyt jos yrittäisi moista, voisi homma kaatua ihan siihen, että mahan tietää olevan todella kipeä monta herran tovia! Sorruin nimittäin vinyylikattomunkkiin, joksika tuttu nimittää berliininmunkkia. Ja tunnin päästä sen mähkimisestä ei ollut kohdallaan enää mikään, mutta oli se sen väärtikin. Samoin en ymmärrä sitä naukumista, että suklaa on kiellettyä. Ei perkele ole. Tummaa suklaata meilläkin on nyt kaappi pullollaan, kun joulusuklaat myytin pois. Valkattiin parhaat päältä. Maitosuklaatakin on. Ja konvehteja. Enkä ole niitä ihteltäni kieltänyt. Muttei kyllä tee mielikään pistellä niitä enempää kuin pari-kolme palasta kerrallaan. Enää ei mene koko rasiaa eikä puolta levyä kerralla.
Mitä tuohon sähköttömyyteen tulee, niin yritimme patteriradiosta kuunnella edes jotain viranomaistiedotteita, sillä kännykät kupsahtivat toimimattomiksi alle tunnin sähköjen katoamisesta. Ei toiminut kolmekee eikä känny, johtopuhelinta ei enää ole. Mistään ei tullut Fortumin tiedotetta eikä juutisissa kerrottu paljoakaan muuta, kuin että myrsky katkoi sähköt sadoilta tuhansilta. Plääh, sähköyhtiöt ja viranomaiset, plääh!! Epätietoisuus oli pahinta, että pitääkö tästä lähteä oikeasti evakoitumaan jonnekin vai jatkaa tätä myrskyn ratsastusta edelleen. Tulin siihen tulokseen, että ei hätää mitään! Lähin avoin ostoshelvettikin on kymmenen kilsan päässä, sapuskaa piisaa kyllä kaapeissakin ja jollaihan sitä on elettävä! Vettä tulee naapurin hanasta (kumma kyllä, kunnan vesi toimi) ja vessavesi on ihmismäisen kantomatkan päässä. Tosin tuppasi avoimesta saavista vähän loiskumaan saapasvarteen.
Illalla löhöilimme sohvalla ja lueskelimme otsalamppujen valossa. Patteriradio rätisi vieressä, JOS sieltä vaikka jotain tietoa saisi...takka loimotti kivasti lasiluukkunsa takaa, koirat ahtautuivat samaan sohvaan ja meillä oli lämmintä ja mukavaa. Edes yläkerran makuuhuone ei tuntunut kolealta, vaikka patterivedet eivät kiertäneetkään normaalisti. Hätäkeinona, jos pakkanen iskisi pahasti, ajattelimme päästää vedet pois patskuverkostosta, etteivät halkea putket eikä patterit.
Pilkettä kului kyllä vähän keskimääräistä enemmän, muttei se tahtia haitannut, kuin siten, että kipeät polvemme olivat kovilla rappusissa. Molemmilla kuin on tuota nivelrikon alkua. Asiasta, eli tästä sähkökatkosta keskustellessamme tulokseksi tuli, että ei tämä meitä haittaa. Olemme molemmat sen aikakauden kasvatteja, että peseytyminen onnistuu vadillisella vettä, mielellään lämmintä. Ruokaa pystyy soveltamaan mukavasti ilman ongelmia. Jos sitä vaan on saatavilla. Metsä tosin pullistelee erisorttisia sieniä...!
Nyt tuossa hyörii pikkuinen helikopteri linjoja tarkistelemassa. Taitaa ollakin tarkistettavaa aika tavalla. Mutta välipäiväruokiin kuuluu myös rosollihyytelö. Sen repsetti olisi tässä, kun olen niin monesti hokenut tätä hyytelöinnin autuutta:
Rosollia, ainakin litra. (ja just litran verran on Atrian rasiassa) Litra on noin 600g.
4-6 liivatelehteä liotettuna kylmässä vedessä
1,5 dl kasvislientä
Annoskipposia tai yksi iso kippo.
Soossi:
2 kanamunaa eli tiponkikkeliä
2 – 3 rkl sinappisillin kastiketta tai ripaus suolaa, 2 tl etikkaa, 1rkl sinappia
hyppysellinen rouhittua valko- tai mustapippuria, maustepippurikin käy!
1 tl sokeria (tai hippunen steviaa)
1 dl vaahtoutuvaa kermaa
(4 – 8 palaa sinappisilliä)
Tee ensin rosollitytinä. Jaa rosolli 4-6 annosmaljaan tai yhteen reilun 1 litran vetoiseen vuokaan eli kuppiin. Liota liivatteet runsaassa kylmässä vedessä. Jos teet yhden ison kumottavan hyytelön, käytä 6 liivatetta. Annosmaljatytinään riittää vähempikin eli 4 kipaletta.
Kuumenna 2 rkl kasvislientä höyryävän kuumaksi. Puserra liivatteet kevyesti kuivemmiksi ja sekoita höyryävän liemen joukkoon, älä anna liemen kiehua lisäämisen jälkeen. Lisää loppu liemi sekaan ja valuta se rosollin päälle. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään reiluksi 2 tunniksi.
Keitä munat koviksi ja erota niistä keltuaiset. Hienonna keltuaiset haarukalla pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon sillin kastike, pippuri ja sokeri taikka suolaa, etikkaa sekä sinappia sillinliemen sijasta, pippurien ja sokerin kanssa. Silppua myös valkuaiset. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita keltuaisseokseen. Aseta iso nokare kastiketta jokaisen rosollihyytelön päälle. Heleppua. Koristele valkuaissilpulla koko komeus.
Jos käytät silliä: Silppua sillipalat pieneksi. Kääntele sillisilppu kastikkeen joukkoon.
Puolan armeijan pakkikeitin avitti kahveenkeitossa. Siitä vaan kuumaa vettä kaatelemaan suodattimen läpi, niin sai kuumaa kahveeta, jota en aamusella ollut huomannut keitellä.
Pöydälle aamulla jäänyt kinkku vähän ensin suretti, mutta äkkiä jääkaapista temmottu kiinankaali pelasti tilanteen. Trangia hellalle ja kinkkua sen pannussa käristelemään. Vaihdoin pannun tavalliseen ja jouduin tankkaamaan tenttusäiliötä pariin otteeseen, ennen kuin sain sopivan sihisevän pannun. Siihen vaan kinkunläskiä ja kinkkusuikkua tirisemään sulaneeseen itraan. Viiltelin joukkoon paprikan ja pari chiliä, niitä en säilyttele jääkaapissa. Rontin säilykeosastolta ratatouillepurkin ja sekoittelin senkin sinne, valutuksen jälkeen.
Ryöppäsin lopussa vedessä kiinankaalin paksummat osat. Kun kinkkusulppu alkoi olla suht kasaan keittynyttä, niin sulloin sekaan vielä valkosipulia ja inkivääriäkin. Ja odottelin, että kiinankaali pehmiää. Täytettä sitten vaan lusikoimaan kiinankaalinlehdelle, ja rullaatirullaati. Tikulla kiinni. Vaikka kääryleet periaatteessa olivat kypsiä ja valmiita nautittavaksi, niin silti olisi kiva saada vähän värillistä pintaakin. Voita valurautaan ja valurautaa hiillokselle. Kyllä oli muikeat tuoksut! Nautimme ne kohtuullisesti puokkiin, lisäosa höysti evästä nuudeleilla. Ne kun tulivat kätevästi liotettua kiinankaalin ryöppäysvedessä.
Jääkaappia ei auottu sen koommin. Mutta kuivatut ja säilötyt ruokatarpeet olivat tarpeeseen. Samoin säilyketölkit. Teimme kyllä toivioretken nakkikioskille, joka kyllä lopulta osoittautui täydehköksi Heseksi. Otin burgerisalaattia ja pari pussukkaa valkosipulisoosia. Kyllä sillä nälkä pakeni. Uneksin kyllä vanhasta kunnon lihiksestä puolikkaalla lenkillä ja kaikilla mausteilla sekä kananmunalla. Se oli joskus aikoinaan herkkujen aatelia. Nyt jos yrittäisi moista, voisi homma kaatua ihan siihen, että mahan tietää olevan todella kipeä monta herran tovia! Sorruin nimittäin vinyylikattomunkkiin, joksika tuttu nimittää berliininmunkkia. Ja tunnin päästä sen mähkimisestä ei ollut kohdallaan enää mikään, mutta oli se sen väärtikin. Samoin en ymmärrä sitä naukumista, että suklaa on kiellettyä. Ei perkele ole. Tummaa suklaata meilläkin on nyt kaappi pullollaan, kun joulusuklaat myytin pois. Valkattiin parhaat päältä. Maitosuklaatakin on. Ja konvehteja. Enkä ole niitä ihteltäni kieltänyt. Muttei kyllä tee mielikään pistellä niitä enempää kuin pari-kolme palasta kerrallaan. Enää ei mene koko rasiaa eikä puolta levyä kerralla.
Mitä tuohon sähköttömyyteen tulee, niin yritimme patteriradiosta kuunnella edes jotain viranomaistiedotteita, sillä kännykät kupsahtivat toimimattomiksi alle tunnin sähköjen katoamisesta. Ei toiminut kolmekee eikä känny, johtopuhelinta ei enää ole. Mistään ei tullut Fortumin tiedotetta eikä juutisissa kerrottu paljoakaan muuta, kuin että myrsky katkoi sähköt sadoilta tuhansilta. Plääh, sähköyhtiöt ja viranomaiset, plääh!! Epätietoisuus oli pahinta, että pitääkö tästä lähteä oikeasti evakoitumaan jonnekin vai jatkaa tätä myrskyn ratsastusta edelleen. Tulin siihen tulokseen, että ei hätää mitään! Lähin avoin ostoshelvettikin on kymmenen kilsan päässä, sapuskaa piisaa kyllä kaapeissakin ja jollaihan sitä on elettävä! Vettä tulee naapurin hanasta (kumma kyllä, kunnan vesi toimi) ja vessavesi on ihmismäisen kantomatkan päässä. Tosin tuppasi avoimesta saavista vähän loiskumaan saapasvarteen.
Illalla löhöilimme sohvalla ja lueskelimme otsalamppujen valossa. Patteriradio rätisi vieressä, JOS sieltä vaikka jotain tietoa saisi...takka loimotti kivasti lasiluukkunsa takaa, koirat ahtautuivat samaan sohvaan ja meillä oli lämmintä ja mukavaa. Edes yläkerran makuuhuone ei tuntunut kolealta, vaikka patterivedet eivät kiertäneetkään normaalisti. Hätäkeinona, jos pakkanen iskisi pahasti, ajattelimme päästää vedet pois patskuverkostosta, etteivät halkea putket eikä patterit.
Pilkettä kului kyllä vähän keskimääräistä enemmän, muttei se tahtia haitannut, kuin siten, että kipeät polvemme olivat kovilla rappusissa. Molemmilla kuin on tuota nivelrikon alkua. Asiasta, eli tästä sähkökatkosta keskustellessamme tulokseksi tuli, että ei tämä meitä haittaa. Olemme molemmat sen aikakauden kasvatteja, että peseytyminen onnistuu vadillisella vettä, mielellään lämmintä. Ruokaa pystyy soveltamaan mukavasti ilman ongelmia. Jos sitä vaan on saatavilla. Metsä tosin pullistelee erisorttisia sieniä...!
Nyt tuossa hyörii pikkuinen helikopteri linjoja tarkistelemassa. Taitaa ollakin tarkistettavaa aika tavalla. Mutta välipäiväruokiin kuuluu myös rosollihyytelö. Sen repsetti olisi tässä, kun olen niin monesti hokenut tätä hyytelöinnin autuutta:
Rosollia, ainakin litra. (ja just litran verran on Atrian rasiassa) Litra on noin 600g.
4-6 liivatelehteä liotettuna kylmässä vedessä
1,5 dl kasvislientä
Annoskipposia tai yksi iso kippo.
Soossi:
2 kanamunaa eli tiponkikkeliä
2 – 3 rkl sinappisillin kastiketta tai ripaus suolaa, 2 tl etikkaa, 1rkl sinappia
hyppysellinen rouhittua valko- tai mustapippuria, maustepippurikin käy!
1 tl sokeria (tai hippunen steviaa)
1 dl vaahtoutuvaa kermaa
(4 – 8 palaa sinappisilliä)
Tee ensin rosollitytinä. Jaa rosolli 4-6 annosmaljaan tai yhteen reilun 1 litran vetoiseen vuokaan eli kuppiin. Liota liivatteet runsaassa kylmässä vedessä. Jos teet yhden ison kumottavan hyytelön, käytä 6 liivatetta. Annosmaljatytinään riittää vähempikin eli 4 kipaletta.
Kuumenna 2 rkl kasvislientä höyryävän kuumaksi. Puserra liivatteet kevyesti kuivemmiksi ja sekoita höyryävän liemen joukkoon, älä anna liemen kiehua lisäämisen jälkeen. Lisää loppu liemi sekaan ja valuta se rosollin päälle. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään reiluksi 2 tunniksi.
Keitä munat koviksi ja erota niistä keltuaiset. Hienonna keltuaiset haarukalla pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon sillin kastike, pippuri ja sokeri taikka suolaa, etikkaa sekä sinappia sillinliemen sijasta, pippurien ja sokerin kanssa. Silppua myös valkuaiset. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita keltuaisseokseen. Aseta iso nokare kastiketta jokaisen rosollihyytelön päälle. Heleppua. Koristele valkuaissilpulla koko komeus.
Jos käytät silliä: Silppua sillipalat pieneksi. Kääntele sillisilppu kastikkeen joukkoon.
Kommentit