MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Se on silviisii, että olen nyt tähän päivään mennessä onnistunut hävittämään muistini muutamaan kertaan ja suuren osan ylipainostani. Puolet olisi enää jäljellä. On poppakonstien aika. Nyt moni sanoo, että hah-hah, poppakonsteilla poistettu paino on hukattua aikaa ja rahaa. So? Mutkun pitää mahtua vaatteisiin, joihin on viimeksi mahtunut vuonna 2001. Perkele, ei ole se monesta sentistä kiinni. Muuten täällä jyllittää arki ja rauha. Ei mitään erikoisempaa, kuin kengännumero. Se on kitistynyt nyt numerokaupalla! Ennen kun haroin kenkähyllyä sieltä 41-43 numeron vaiheilta, niin nyt olen siirtynyt haaveilemaan sinne 38-41 haarukalle. Ja kauniit kengät monesti loppuvat just siihen kokoon 40! Painoindeksissä olen siirtynyt SAIRAALLOISESTA lihavuudesta VAIKEAAN lihavuuteen. Mikä on hieno homma, sillä vuonna 2011 oli vakava uhka joutua pakolla lihavuusleikkaukseen. Eihän siinä hoideta syytä vaan seurausta! Alkaa taas itkettää epätoivosta, kun noita aikoja muistelen. Tässä eräs suosituimmis...

Kuulkaa, kun joskus se oikein perkeleesti vituttaa, kun olet veivannut blogisi kanssa vuosikaudet ja yhtään ponsoria tai maistiaista ei sen varjolla saa! Toiset retostelee ties millä pemmikaanilla ja ikiliikkujalla, virman logolla ja maan lipulla. Vimmattu. Johtuneeko sitten tästä nimimerkin taakse piiloutumisesta vai mistä, mutta että köyhää kyrsii! Ja vähän jyrsiikin. Olisihan se kiva saada kokeiltavaksi kokkivälineitä, kokkiasusteita kotikeittiöön (mm. muutama pitkä essu ja pari lyhyempää, kun nykyinen on aina pyykissä, kun sitä tarvitsisi) patalappua ja -kinnastakin kärventyneiden tilalle ja pannua, pataa, paistorautaa, uusi moterni hella ja vaikka jos sun mitä! Kävijälaskuri täällä blogin sisuksissa huitoo kohtaa 200 000 kävijässä, mutta jostain syystä etusivun klikkerilaskuri sytkyttää aina vaan tuolla alle sadassa tonnissa. Ai juu, minähän tein tempun terävän ja taisin sitä vaihtaa ajast' aika sitten. Ja tämän nykyisenkin kanssa myönnän ajoittain tupeloineeni. Olen siis k...

Taas tuli vierailtua lasaretin uumenissa, poliklinikalla. Tällä kertaa osakokonaisuuttani hoidetaan lihavuuden osalta. Taas. Ja minä kun kuvittelin meneväni sinne sydämeni vuoksi. Enkä lihavuuden. Olisin vielä hyväksynyt sokeritautinikin, mutta nyt puututaankin lihavuuteeni oikein puukon kanssa. Eppäälen. Lujasti. Tässä tulee mieleen kaikenlaista ikävänsorttista tuon "terveydenhoidon" tehokkuudesta. Se, mikä siellä näyttää unohtuvan tyystin, on sellainen ihan pikkuseikka, että ihminen ei ole kone! Eikä ihmistä voida hoitaa pala kerrallaan. Tai voidaan, jos on kyse luunmurtumasta. Käsi/jalka tai muu siihen verrattava palasina. Silloin voidaan. Mutta kun on kyse näistä asioista, joissa kaikki riippuu kaikesta , niin yhden osan viilaaminen kuntoon ei paranna koko ihmistä. Vaikka kuinka korostetaan elämäntapamuutosta ja voinnin paranemista ja paljon muuta. Eikä kukaan kysy klassista kysymystä siltä tohtorien rattaisiin joutuneelta, että haluatko sinä sitä muutosta itse?? Oletko...

Tässä edellisen postaukseni taustaa. Ja paljon muuta! Kivoja juttuja lekureista ja hoitohenkilökunnasta, joita tulen kertomaan taatusti pikku hiljaa lisää. Ihmisiähän hekin ovat, mutta vastuussa paljosta ja väärä vallankäyttö tuhoaa monta elämää totaalisesti tai sitten ei. Mutta tappelukseen joudut ihan väkisin, jos pidät kiinni oikeuksistasi tai vaadit tarkempia tutkimuksia. Ethän SINÄ voi tietää miten kehosi käyttäytyy! Varsinkaan, jos olet lihava ja vaihdevuosia odotteleva saati vielä sukupuolivammainen, nainen. Kitisevä menopaussipakkaus. Ei niitä kannata vakavasti ottaa. Luulotautia! Siis viime aikoina askeleni on hidastunut huolestuttavan paljon, ihan tässä viimeisen vuoden aikana. Kinoksissa nojailin lapioon pihisten kuin höyryveturi. Postiretkellä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa, vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Kun jalka ei kantanut tai pikemminkin, ei jaksanut liikahtaa samaan malliin kuin ennen. Ennen mitä? No, vaikka kaksi vuotta sitten! Tai viisi! Eni...

Mitä teille sanoo sana "laihdutusleikkaus". Taudinhoitoni tässä vaiheessa ompelulangan taa piiloon mahtuva tyttöihminen, jolla on lääketieteellinen peruskoulutus, ehdotti minulle laihdutusleikkausta. Olin jo nousta tuolille seisomaan. En kuitenkaan. Aloin penätä haittoja. Millaista leikkausta oli typsykkä minulle kaavaillut? Pantaa vatsalaukkuun? Vatsalaukun ohitusta? Vaiko mitäkö. Miten esim. ohitusleikkaus vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen? Entäs jos saan ahimimiskohtauksen? Tai ahmin sokeriherkkuja? Pystynkö oksentamaan, jos tulee oksennustauti? Entäpäs jos pitää kesäkuumalla juoda riittävästi? Onko järkeä hoitaa seurausta, jos ei syyhyn pystytä puuttumaan hänen mielestään riittävällä nopeudella? Pitää olla ennen leikkausta laihduttanut pussidietillä N kiloa. Ryhmässä pitää olla sen ja sen aikaa, että saadaan annoskoot paikoilleen. Enkä jaksa kuukkeloida sitä, mitä kaikkea laihdutusleikkaus oikein pitää sisällään. Kuulosti siinä lyhykäisesti esiteltynä siltä, että homma ...

Että jotta, tässä kun olen länkyttänyt ravitsemushitlerini käytöshäiriöistä, taidanpa pohtia asianlaitaa vähän toiseltakin laidalta. Tai ehkäpä vaikka muutamaltakin kanttikiveltä. Kyllähän se totta on, että jokainen henkilö tai etäisesti sitä muistuttava peilaa maailmaa omien kokemustensa ja kokemattomuuksiensa kautta. Minä tietenkin oman lihavan itseni kautta. En mahdu enää kuin peilikaapiston peileistä kokonaisuutena näkymään, vessan peilistäkin saa ensin katsastaa naaman toisen ja sitten vasta toisen puolen. Onko tuo mikään ihme, että terapistilla alkaa sormet syyhytä ruokavaliooni puuttuakseen. Ja minä olen sentään laihtunut monta kiloa. Monta kertaa. Useamman kymmenen kiloa, jos tarkkoja ollaan. Ainakin sata. Hankaluudet alkoivat jotakuinkin kymmenen vuotta sitten. Ehken jopa jo aiemmin. Se, mitä on sanottava terveydenhoitohenkilöstön puolustukseksi, on se, että ilmeisesti jossain on iso aukko. Toiset sanovat sitä ja toiset tätä. Yksi lääkäreistäni oli sitä mieltä, että hiilihyd...

Äimistelin taannoin toisella silmällä telkkarista uutista, että mikrobikasvustojen tuottamia myrkkyjä ei saa tutkia. Jo homemittauksien pitäisi riittää. Työterveyslaitoksella ei riitä hyvää tahtoa, myötätuntoa eikä näämmäs edes tervettä järkeä asiaan, joka olisi pitänyt olla jo. Työntekijöistä viis ja kuus. Tilanne on mielestäni melko suoraan verrannollinen tähän terveyskeskusteluun, jossa mätetään megatonnin limpulla toisinajattelijaa otsaan. Virallinen taho on sitä mieltä, että vain tämä heidän suosittelemansa ruokavaliomalli on ainoa oikea. Tohtiivat puhua vielä tutkimuksista ja ehkäisystä samaan hengenvetoon. Minä en olisi ehkä noin rohkea, vaan laittaisin jäitä runsaasti hattuun. Ja jättäisin jäät pois jauhelihasta. Kiva lukea tekstiä, missä rohvessyöritasoiset setämiehet perustelevat akanoitten syöntiä kuidun saannilla ja sokerinasyöntiä luonnollisuudella. Sillä, että ihmisen makuaisti on kehittynyt vaatimaan sokeria! Voi vitalis! Ja puheiden perusteluiksi räimitään pöytään t...

Ihan kuulkaa tässä väännän hatustani, enkä ole missään tekemisissä ollut koko ko. konferenssin kanssa, että silvuplee vaan, saatte tätä lainata ja kopioida mielin määrin: "Tulevaisuudessa on pyrittävä vaikuttamaan maailmanlaajuiseen ylipainon lisääntymiseen valistuksen, verotuksen ja epäterveellisen ruoan mainostuksen kieltämisen keinoin. Ylipainoisuuden lisääntyminen aiheuttaa mittavat kansanterveydelliset kustannukset vuosittain ja ylipainoisuuden ehkäisemiseksi on ruvettava toimiin, ettei se enää lisääntyisi. Terveellisten elintapojen suosimisen, kohtuullisen syömisen ja ahkeran liikunnan harrastamisen on todettu ehkäisevän ylipainoa ja sen liitännäissairauksia, kuten aikuisiän diabetesta ja verenkiertosairauksia. Tulevaisuudessa on pyrittävä kaikkinaisiin toimiin terveiden elintapojen edistämiseksi." Uskokaa tai älkää, niin ihan varmasti tämänkaltainen loppulausuma sieltä äkistetään. Ja varmaan välipalat ovat heillä mitä terveellisimmät, ei lisättyä sokeria eikä rasva...

Kun tässä on nyt tätä maallista ryömiskelyä harrastanut vuoden, päässyt päänsä sisään kummastelemaan kaikenlaisten asioiden paljoutta, mikä mihinkin vaikuttaa ja kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin on varmaankin aika tehdä uusia suunnitelmia. Doh, siis viime vuoden rämpimisestä jäi käteen hippaa vaille kolmen kilon, eikä puolentoista, kuten edellisessä väitin, pudotus. Sehän ei tee pal mittää pers kuukausi.  Mutta pidän sitä silti noin perinkin pientä pudotusta loistosuorituksena. Ette kuulkaa tiedä, millaisia mokailuja se on vaatinut! :D *päälle kunnon röhönaurut* Eli olen pudottanut kuukaudessa suunilleen sen, mitä aioin pudottaa viikkotasolla! Nyt on vaan nostettava viikkotason tavoite realistiselle tasolle.  Hiljaa hyvä tulee! Eli nyt on pudotusta kehitettävä 0,65 kg viikolle. Eikä huono. Mutta mitä olen oppinut? Olen oppinut olemaan riehaantumatta. Olen oppinut olemaan julistamatta. Olen oppinut sen, että se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla. Olen opp...

Mielenmaisemassa joulu ei ole siinä ensimmäisten parhaiden hetkien seassa. Paitsi, sanoisinko sen vuoksi, että jouluna ruoka on hyvää. Kaikkia niitä ruokia saa syödä, joita sitä koko muun ajan miettii. Eli kinkkua ja muita herkkuja: kalaa/kaloja ja maksapasteijaa. Kunnon maksapasteijaakaan ei tunnu saavan enää mistään. Ennen oli se ihana HK:n maksis, jossa oli silavakuori ja päällimmäisenä folio. Ei saa enää sitä, ei. Seuraavaksi paras maksapasteija Snellmannilta, sekin pilattiin vähän aikaa sitten ja maistuu nyt jauhoiselta mössöltä. Ei kiitos. Täytyy tehdä itse. Mutta tässä kun taas kökötän koneeni ääressä katsellen huurteisia ja lumisia puita, annoin itselleni luvan pitää pakkaspäivän ihan siitä ilosta, että on pakkanen. Tosin kohta tönömme vaatii lisäruokintaa. Kun lämmitys on illalla säädetty ennen nukkumaan menoa ns. "täysille" tai johonkin lukemiin hetkeksi ja aamusella vähän pienemmälle koko päiväksi. Päivällä lämmitän vähän takkaa. Nyt ajattelin laittaa takassa myö...

Elokuva, kielletty alle 18 vee, jatkuvakestoinen, ei taukoja. Mainoksia tunkee ovista ja ikkunoista. Tariitaraa...tiidititiditidititiii...dada..diididididuududiduu...tadamdamdidam..badadaduu... (alkumusiikki pauhaa 135 dB:n voimakkuudella immenkalvotkin puhki. Vai oliko ne tärykalvot?) Kankaalle ilmestyy langanlaiha, mutta laajakulmalla kuvattu valokuvamallintekele, joka oihkaisee peilin edessä, että kuinka on lihonut aivan muodottomaksi! Samalla likistelee tissejään ja persuksiaan kuin Ron Jeremy konsa. Pyörittelee silmiään ja vinkuu, että ei ole i-ki-nä maailmassa ollut NÄIN lihava! Kohtaus on kuvattu varmuuden vuoksi laajakantilla, siksi että kimuli saataisiin edes etäisesti muistuttamaan  normaalipainoista tytsyä. Onnistumatta. Ei luurankokaan herää eloon. Seuraava kohtaus tapahtuu, tietysti, keittiössä, jossa mimmi mättää kaikki "lihottavan" roskiin ja paiskaa pussin ikkunasta ohikulkijan niskaan. Joka on tietenkin vanha, köyhä, silmälasipäinen ja aivan helvetin ...

Tässä lainaus tuolta jostain alkukesältä: -lainaus itseltäni- Vähän henkilökohtaisia mittojani: pituus 169cm (OLI 170...), aloituspaino: 125 tai enemmän. Nyt 110 kg. Pahimmassa vaiheessa juoksin (=nilkutin) puntaria karkuun. Mutta tuo 125 on punnittu lääkärin vastaanotolla, joten se pitää paikkansa. Eli aloitin vissiin siitä. Ehkä. "Vyötärö" OLI pahimmoillaan 138cm...nyt "enää" 118cm! Vaihtelu on nyt 5cm ja 2kg ylöspäin. Tämä nykyinen 110-112 kg lienee jokin maaginen raja, koska vielä en ole päässyt tuon 110kg:n alapuolelle. Tai sitten vaaka on juuttunut . -lainaus loppuu, ihan itse-   Nyt olen tilanteessa: 112cm (joskin oli lauantaina taas 115cm) vyötäröllä, kroppani painaa 105 -107 kg! Vaikka vaakani onkin juutuksissa, niin olen silti varmahko, että näytti liki oikein. Lienee syytä ostaa uusi tuon koirankuseman vaakani tilalle.   Peuhaan par'aikaa keittokirjastossani ja yritän saada aikaan jotain herkkua. Ei ihan lenkkimakkara nyt iske, eikä munakas. ...