Zuhai ja tutaruttaitutaa, sano. Mahdottomien asioiden hoitoa.

Se on silviisii, että olen nyt tähän päivään mennessä onnistunut hävittämään muistini muutamaan kertaan ja suuren osan ylipainostani. Puolet olisi enää jäljellä. On poppakonstien aika. Nyt moni sanoo, että hah-hah, poppakonsteilla poistettu paino on hukattua aikaa ja rahaa. So? Mutkun pitää mahtua vaatteisiin, joihin on viimeksi mahtunut vuonna 2001. Perkele, ei ole se monesta sentistä kiinni.

Muuten täällä jyllittää arki ja rauha. Ei mitään erikoisempaa, kuin kengännumero. Se on kitistynyt nyt numerokaupalla! Ennen kun haroin kenkähyllyä sieltä 41-43 numeron vaiheilta, niin nyt olen siirtynyt haaveilemaan sinne 38-41 haarukalle. Ja kauniit kengät monesti loppuvat just siihen kokoon 40!

Painoindeksissä olen siirtynyt SAIRAALLOISESTA lihavuudesta VAIKEAAN lihavuuteen. Mikä on hieno homma, sillä vuonna 2011 oli vakava uhka joutua pakolla lihavuusleikkaukseen. Eihän siinä hoideta syytä vaan seurausta! Alkaa taas itkettää epätoivosta, kun noita aikoja muistelen. Tässä eräs suosituimmista kirjoituksistani ever (<-- b="" kilkkaa="" m="" oli="" t="" teksti="" toinen="">mölyä mökkiin
.
En tiedä, olenko ajastani ollut jäljessä vain edistänyt muuten vaan, mutta jotenkin tuntuu, että ravitsemuskeskustelu on päässyt tyystin lapasesta, hanskasta, rukkasesta ja käsistä. Nykyään on vallalla tällätä vähän joka toiseen lehteen viidestä kymmeneen asian lista siitä, mitä olet jo voinut tehdä väärin, oikein väärin ja päin helvettiä. Tai sitten viidestä kymmeneen asian lista, jotka sinun pitää elämässäsi toteuttaa, että se olisi täydellistäkin täydellisempää! V*tut, sanon minä.

Tullaan siihen, että jos on omassa kropassa huono olla, ei voi vaihtaa uutta tilalle, vaan päässä pitää tapahtua asioita. Siis niitä asioita, joiden avulla voit ihan omatoimisesti toteuttaa suunnittelemasi hyväinvoinnin alias vaikkapa painonpudotuksen ihan itse. Minulla on herkkä vatsa ja ihan kaikki asiat eivät sovi sille, joten täytyy taas kokeilla kokeilemasta päästyä, millä muotoa pääsee sen kanssa sinuiksi. Probiootteja ja muuta semmoista sörsseliä menee kyllä. Enkä ole ollut lentsussakaan sen jälkeen kun saatoin d-vitamiinin saanni korkeaksi. 100-200 yksikköä vuorokaudessa. Mutta oikuttelevaan vatsaani ei ole se tehonnut.

Enivei, tein piimähyytelöä, raikas kesäruoka tuoreitten tai pakastettujen marjojen kera!
Ihan yksinkertaista:
 10 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen noin vartiksi
Puoli litraa piimää (suosin AB-piimää sen pehmeän maun vuoksi)
vispikermaa purkki (säilyttää ryhtinsä paremmin kuin kuohukerma)
mausteeksi vaniljauutetta

Surrurrukki kerma vaahdoksi ja käännellään piimän sekaan. Liivatteet sulatellaan pikkutilkassa vettä, ja sekoitetaan joukkoon ohuena norona. Muista jäähdyttää vähän liivatelientä, ettei käy höperösti pöperölle. Laita mieleiseesi astiaan ja hyytymään jääkaappiin.
Alkuperäisessä ohjeessa oli sokeria+vaniljasokeria melkein desilitra. Jätin sokurit pois, kun marjat ovat makeita jo itsessään. Hedelmienkin kanssa sopii, oikein hyvin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luottoa, totuuksia ja tajutonta virtaa

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.

VASTAUS JUURESRESEPTIHAASTEESEEN!!