Elämäntapa-arpajaiset meillä joka päivä!
Ah, aloitan mahdottoman negatiivisesti. Koska olen kyllääntynyt tyyten tähän nykymenoon sekä somessa että paperilehdistössä. Jokaisella on ojentaa kultalautasella sinulle parempi elämä, eikä sinun itsesi tarvitse mistään tinkiä eikä vaivaa nähdä. Senkun vaan olla möllötät ja napostelet niitä ohjeita ohjeiden mukaan. PErK...
Otetaanpa nyt vaikka tämä surullisenkuuluisa karppaus, jossa olen jonkinlainen koekaniini ollut ja tehnyt ihmiskokeita itselläni, kuten tästä blogista on luettavissa. Sain sähköpostia, nega- ja positiivista asian tiimoilta aikoinaan. En kovin monelle kuitenkaan vastannut. Sähöpotsit alkoivat melkein aina niin, että "kerro mulle mitä mun pitää tehdä, että mä saan .... " Vaihtoehtoinan oli nopea painonpudotus, missivartalo, täydellinen elämänmuutos jne. Arvaatte varmaan. Sitten sain niitä posteja, joissa uhattiin helvetin tulella ja tulikivellä, kuolemalla, suonten tukkeutumisella ja kolesterolipommilla ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan.
Usein mietiskelin, että jotta, mikä se on se jutun juoni, että toiset onnistuvat ja toiset ei. Useampaan kertaan olen kontannut minäkin epätoivon tuolla puolen, että kun ei mitään, niin mitään tapahdu!
Aloitin korjausliikkeet sittemmin ensin tutkimalla, että voiko vika olla jossain, jota syön tai käytän. Vika löytyi insuliinista. Ja lääkityksestä noin ylisummaan. Seuraavaksi vika löytyi joutenolosta kotosalla. Vaikka muuta väittäisin, niin kyllä siinä paikallaan istuessa ei kalori pala. Eikä toinenkaan. Kirjoitusharrastukseni ei asiaa korjannut niin mitenkään.
Semminkin, kun hommasin askelmittarin, niin 10 000 askelen sijasta talsin huikeat 900 askelta päivässä. Koirat pihamaalle, tarhaan, toisen kanssa postilaatikolle ja sekin tarhaan, pikkupoikien kanssa pissaliikuntaa. Eli kävivät kuseksimassa samanlaisen lenkin. Ainoastaan sienestysaikana tärähti askelia enemmän kuin ikinä! Mutta normaalipäivänä ei tullut juuri lainkaan, eikä askelmittarin hommaaminen mitenkään motivoinut. Mitenkään. En ole askeesi- enkä kilvoittelijatyyppiä.
Nyt täytyy taas höyrystää itsestään pihalle maaninen liikkuja, mutku... niin, minkään muun syyn keksiminen ei ole yhtä helppoa kuin tekosyyn paukauttaminen framille. Ai mutta joo! Onhan meillä siis maailma vääränään näitä "onnistu helposti näillä viidellä konstilla" tai "kesäkuntoon jo huomiseksi -dieetti" jopa "loppuelämäsi parhaat päivät ovat vielä edessä, kun käytät meidän ST%#11YB -pillereitä, -voiteita ja -tahnoja" tyyppisiä ratkaisuja.
Sen kunniaksi nyt helppo ja nopea:
1 prk kuohukermaa
paloiteltua rasvasilliä
tilliä&ruohosipulia
Tipoittain tabascoa
sekä halullisille sieluille: runsaasti chiliä
Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja mausta tabascolla, silppua yrtit, samoin silli pienenksi silpuksi.
Sekoita koko revohka keskenään. Nauti lusikalla tai dippaile kesäkurpitsaa, kurkkua tai lapa sikurinlehdelle. Nam. Vaikka suolaista onkin, niin kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.
Otetaanpa nyt vaikka tämä surullisenkuuluisa karppaus, jossa olen jonkinlainen koekaniini ollut ja tehnyt ihmiskokeita itselläni, kuten tästä blogista on luettavissa. Sain sähköpostia, nega- ja positiivista asian tiimoilta aikoinaan. En kovin monelle kuitenkaan vastannut. Sähöpotsit alkoivat melkein aina niin, että "kerro mulle mitä mun pitää tehdä, että mä saan .... " Vaihtoehtoinan oli nopea painonpudotus, missivartalo, täydellinen elämänmuutos jne. Arvaatte varmaan. Sitten sain niitä posteja, joissa uhattiin helvetin tulella ja tulikivellä, kuolemalla, suonten tukkeutumisella ja kolesterolipommilla ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan.
Usein mietiskelin, että jotta, mikä se on se jutun juoni, että toiset onnistuvat ja toiset ei. Useampaan kertaan olen kontannut minäkin epätoivon tuolla puolen, että kun ei mitään, niin mitään tapahdu!
Aloitin korjausliikkeet sittemmin ensin tutkimalla, että voiko vika olla jossain, jota syön tai käytän. Vika löytyi insuliinista. Ja lääkityksestä noin ylisummaan. Seuraavaksi vika löytyi joutenolosta kotosalla. Vaikka muuta väittäisin, niin kyllä siinä paikallaan istuessa ei kalori pala. Eikä toinenkaan. Kirjoitusharrastukseni ei asiaa korjannut niin mitenkään.
Semminkin, kun hommasin askelmittarin, niin 10 000 askelen sijasta talsin huikeat 900 askelta päivässä. Koirat pihamaalle, tarhaan, toisen kanssa postilaatikolle ja sekin tarhaan, pikkupoikien kanssa pissaliikuntaa. Eli kävivät kuseksimassa samanlaisen lenkin. Ainoastaan sienestysaikana tärähti askelia enemmän kuin ikinä! Mutta normaalipäivänä ei tullut juuri lainkaan, eikä askelmittarin hommaaminen mitenkään motivoinut. Mitenkään. En ole askeesi- enkä kilvoittelijatyyppiä.
Nyt täytyy taas höyrystää itsestään pihalle maaninen liikkuja, mutku... niin, minkään muun syyn keksiminen ei ole yhtä helppoa kuin tekosyyn paukauttaminen framille. Ai mutta joo! Onhan meillä siis maailma vääränään näitä "onnistu helposti näillä viidellä konstilla" tai "kesäkuntoon jo huomiseksi -dieetti" jopa "loppuelämäsi parhaat päivät ovat vielä edessä, kun käytät meidän ST%#11YB -pillereitä, -voiteita ja -tahnoja" tyyppisiä ratkaisuja.
Sen kunniaksi nyt helppo ja nopea:
1 prk kuohukermaa
paloiteltua rasvasilliä
tilliä&ruohosipulia
Tipoittain tabascoa
sekä halullisille sieluille: runsaasti chiliä
Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja mausta tabascolla, silppua yrtit, samoin silli pienenksi silpuksi.
Sekoita koko revohka keskenään. Nauti lusikalla tai dippaile kesäkurpitsaa, kurkkua tai lapa sikurinlehdelle. Nam. Vaikka suolaista onkin, niin kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.
Kommentit