MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Rumarillumarei, kansalaiset. Ihmeellisten ilmiöiden äärellä taas vaihteeksi. Tuotteistettu ja kaupallisetettu ja kaulittu, silitetty ja käännetty ruokavaliohysterisoitu ruokavalio. Tyhmiä kysymyksiä ei  ole, on vain onnettoman pöljiä vastauksia. Ja äärettömän typerää debattia. Jos ihmiselle annetaan valmiiksi eteen luettelo, että mitä tässä tapauksessa tai tapauksetta, saat suuhusi, nahkaasi tai korvantaakse pistää, niin jo on joku neropatti ehdottamassa listan ulkopuolista elämää. (Olen seurannut muutamaakin keskusteluryhmää somessa ja Suomessa) Yksi hyväksyy vain syvänmeren kalat ruokavalion proteiinilähteeksi. Toinen kääpiökasvuiset kyyttönaudat ja jättiläiskanat plus vielä petrimaljassa kasvatettu punainen liha on bueno. No niin. Siihen toinen nillittää, että eikäku vaan ja ainoastaan hyvänlaatuinen proteiini, joka saadaan käsittelemällä kasvipohjaisia stanoleja ja härkäpapuja, kauraa ja muista kasvannaisista saatavia fytoterapisia osinkoja esimerkiksi rikkihapolla, sitruunal...

Jees, tätä kirjoittaessa on Rauhan päivä. Mielenrauhan päivähän tämä ei tunnetusti ole. Kun joulusta on vaivoin selvitty, niin jo aletaan rummuttaa ja mäikätä, että mitä herkkuva uudenvuoden juhliin?! Jos minulta kysytään, niin IHAN VTUN SAMA! Nuorisoa lainatakseni. Joskus tuntuu siltä, että paitsi Suomen eduskunta niin myös median edustajat ovat täysin erkaantuneet normaalista elämänmenosta. Ei ny hitto vie, työtön on työtön on työtön. Ja varsinkin yli 40v työtön. Minulla on siitä mittava kokemus jokun vuoden takaa. Roimasti yli 500 työhakemusta. YLI 500!! Parhaina päivinä laadin kahdesta kolmeen hakemusta ja korjailin CV:tä aina kunkin potentiaalisen työnantajan mahdollisen maun mukaiseksi. Jumaleishon! Sain alun kolmattakymmentä haastattelupyyntöä. Neljä työnantajaa sentään perui. Ja sillä ravaamisella sain yhden työpaikan. YHDEN. Palasin siihen duuniin, johon en koskaan olettanut enää palaavani. Mutta niin vain kävi. Nyt tämä uusi kyykyttämismalli tekee hommasta entistäkin vaik...

Mitäs minun pitikään? Jaa-a, kun taas pätkii, niin pätkiköön. Jänskättää vaan, että tuleeko kirjallinen oksennukseni framille sille laatimanani päivänä, päivää ennen vaiko peräti myöhässä. Sen kun tietäisi. Mene ja tiedä. Tietämättömyydestä on jälleen tullut luettua juttu jos toinenkin, varsinkin kolmas. Epuuttelen mielessäni sitä, että kuinka helvetin hukkateillä ovat nykyihmiset. Missä se mahtaa maalaisjärki maleksia silloin, kun suomalaista persujunttia viedään kaupoille. Joko torille tai sitten ihan tavan ruokakauppaan. Ehdoton ehkäily alkaa jo kilometriä ennen. Ostaisiko sitä tai tätä. Tai ostaisiko sittenkin tota. Eikun ostankin niitä mikroskooppisen pieneksi sörsseliksi pilkottuja lihalimppejä, jota karjalanpaistiksi rasian kannessa mainitaan. NOT! Ostin tässä taannoin moista moskaa, paljastui lähes syömäkelvottomaksi. Karjalanpaistilihat pitää olla kunnon kuutioita eikä pikkusormenpään kokoista silppua. En lähettänyt palatutetta valmistajalle ja nyt harmittaa. Karjalanpaistis...

Takuuvarma konsti saada jutulle lukijoita ja innokkaita sellaisia, on tehdä juttu P.Mustajoesta, laihdutuksesta ja vertailla yksiköitä noin esimerksiksi kalori- ja kekopohjalta. Sekä mainita ainakin kerran tuiki väärässä kontekstissa karppaus. Siis niin väärässä, että vähänkään karppauksesta tietävältä menee aamukahvit kermalla väärään torveen. Kummallista, että karppaamisesta on tehty pahis, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Ja siitä mainitsemaan tuodaan laihdutusguru mitä suurimmasta päästä! Professori ja tohtori. Ja vielä lihavuustutkija. Tämä juttu oli siis HS:n Kuukautisliitteessä numero 7. Sääliksi käy proffaa. Hyvä äijä, kaikesta huolimatta. Minusta on hurjaa, että lääketieteessä on sellainen alalaji, kuin lihavuustutkimus. Minä alan tässä vuosikymmenien kokemuksella olla hissukseen sitä mieltä, että joo, laihduttaminen myy ja varsinkin, kun järkiään kaikki akkainlehdet, iltapäivälehdet ja muut semmoiset tukevat sitä kakkosnelosihannointia, jonka kuvitellaan olevan ihannenai...

Olen sillinhimon vallassa. Iltana muutamana einestin tämän kuukauden ensimmäisen annoksen uusia perunoita ja silliä. Voita myös. Kuumien, hyvässä kaivovedessä keitettyjen upouusien perunoiden päälle ohut viipale voita ja kylkeen silliä. Parahultaisen janontunteen sillä saa aikaan. Ja yöllä pitikin herätä nielemään pari lasillista vettä. Joka tietysti aamusella näkyi hyppysissä. Olivat kuin nippu grillinakkeja. Ja aamulla oli karmeaa kammottavampi virtsahätä. Olisi sammuttanut pari tulipaloakin sillä määrällä. Onneksi tuli pois, ja jotain pientä turvotuksenpoikasta jäi päiväksi. Litkin nestettä poistavaa koivunlehtiteetä sen turvotuksen häätämiseksi. Poikkesin vaihteeksi diabeteshoitajani tykönä. Minulla on menossa lääkevaihto koska insuliinilla ja tykötarpeilla emme ole saaneet aikaiseksi kuin sairaan määrän läskiä, jonka olomuoto heiluu kilogrammoissa kymmenen kilon sisällä edes takaisin. Nyt nousevat barrikaadeille tietenkin kaikki ruokauskovaiset ja muut, jotka julistavat, että ol...

Kävin vieraissa. Huhhuh. Täällä. Lukekaa myös tuo edellinen jaaritukseni. Löytyy tästä.

Siinä teille pätkä Rehupiiklestä tuohon otsikkoon survottuna. Vähän huumoriakin olla pitää, koska omani on jo melko vähissä. Toisaalta siksi, että olen viime aikoina joutunut valvoskelemaan luvattoman paljon ja toisaalta, että olen alkanut ärsyyntyä enemmän kuin -noh- jonkin verran tästä ravitsemuskeskustelusta. Minulla on naamaa myöntää, että menen ajoittain metsään tuhatta ja sataa, mutta ne ovatkin minun, silkanpelkän maallikon näkemyksiä ja kokemuksia. En aio teille työntää nokan alle yhtään tutkimuksenpuolikasta, meta-analyysiä, joukko-oppia tai muutakaan suomenkielellä tai vielä vähemmän engelskalla höpistyä, silmäinne alle ja tukea väitettäni siihen tai tähän kohtaan rivillä viisi. En. Väittely jatkuu vekkulisti milloin milläkin syvällä rintaäänellä varustettuna. Tästäkin blogista varmasti joku kampaa kymmenittäin ristiriitaisuuksia, kummallisuuksia ja omituisuuksia. "Se sanoin toukokuussa 2010 tolleen ja sitten marraskuussa ihan toista. Ja reseptikin oli päin helvettiä, ...

Raakuin jo Feissarin puolella siitä, että olen rakastunut. Prof. Kari Salminen ja europarlamentaarikko S.Hassi ovat palvontani kohteina älykkäiden kirjoitustensa kanssa. Koska lainauksen lähde pitää mainita, niin Helsingin Sanomien Mielipide osa C sivulla C12, päivämäärällä 1.10.2010, on tuossa auki ja lainailen molempien pikarakkauksieni tekstejä sumeilematta! Irroittelen asiayhteydestään omaksi mielihyväkseni juuri sopivia asioita. Aaah. Kun pienen ikäni olen kyseenalaistanut ja kysynyt miksi, siis minulle on jäänyt kyselykausi päälle, niin olen aina ihmetellyt sitä, miten pakettimargariini eroaa voista, paitsi maultaan.(hyyöörrggh) Suuhun jää, siis jymähtää, kammottavan makuinen kelmu, joka ei lähde itkemälläkään. Tai voihan siihen jotain liuotinta kokeilla...Muinaisaikaisen mainoksen kysymykseen vastasin aina lapsena kovalla äänellä. Kysymys kuului: "Mitä me syötiin ennen kuin oli F*****a?" Kiljuin, että VOITA! Ja se on parempaa!!! Öljyt eli ruokaöljyt eivät lapsuude...