MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Rumarillumarei, kansalaiset. Ihmeellisten ilmiöiden äärellä taas vaihteeksi. Tuotteistettu ja kaupallisetettu ja kaulittu, silitetty ja käännetty ruokavaliohysterisoitu ruokavalio. Tyhmiä kysymyksiä ei  ole, on vain onnettoman pöljiä vastauksia. Ja äärettömän typerää debattia. Jos ihmiselle annetaan valmiiksi eteen luettelo, että mitä tässä tapauksessa tai tapauksetta, saat suuhusi, nahkaasi tai korvantaakse pistää, niin jo on joku neropatti ehdottamassa listan ulkopuolista elämää. (Olen seurannut muutamaakin keskusteluryhmää somessa ja Suomessa) Yksi hyväksyy vain syvänmeren kalat ruokavalion proteiinilähteeksi. Toinen kääpiökasvuiset kyyttönaudat ja jättiläiskanat plus vielä petrimaljassa kasvatettu punainen liha on bueno. No niin. Siihen toinen nillittää, että eikäku vaan ja ainoastaan hyvänlaatuinen proteiini, joka saadaan käsittelemällä kasvipohjaisia stanoleja ja härkäpapuja, kauraa ja muista kasvannaisista saatavia fytoterapisia osinkoja esimerkiksi rikkihapolla, sitruunal...

Suuri idolini Pöpis bloggasi tässä joku tovi sitten laihtumislupausten arvaamattomasta maailmasta. Tyyliin, että kun jätät iltakaljasi juomatta, niin laihdut 10kg ja pääset taivaaseen ilman passia. Tämä herätti minussa sekä hilpeyttä, sääliä että mietteitä. Hilpeyttä siksi, että päivittäinen iltakaljani loistaa taas poissaolollaan kuin uusikuu. Tiedät, että se on siellä vaikkei sitä näy. Sääliä niitä kaikkia tuhansia markkinamiehiä, -naisia ja -osastoja kohtaan, jotka verta hikoillen tekevät töitä panimoteollisuuden, pien- ja mikropanimoitten ja sen sellaisten puolesta, että palkka juoksisi kuin vierre. Mietteitä taas se, että samalla tavoin, mutta himpun verran käänteisesti käännellään ravintolisiäkin framille, kuin maamies siementä peltoon. Ei, älkää kuvitelkokaan, että aion nyt heittää seinään ravintolisäni ja vitamiinipillerini. Kunhan pohdiskelen mielikuvamarkkinoinnin jänskiä, tsykolookisia tolkuttomuuksia. Pöperöproffan blogautus kertoi poisjättämisen ihanasta autuudesta. Sam...

Viimeisestä sössötyksestäni onkin palanut aikaa ihan huolella. Nahka ei ole palanut. Paitsi broilerinnahka grillissä. Vaikka tänä vuonna onkin grillaus jäänyt vähemmälle harrastuneisuudelle. Olen viettänyt vähän niinkuin lomaa itsestäni ja tyhjennellyt paitsi vatsan kohdalla mollottavaa kerrostumaa, myös päätäni. Harvemmin sattuu, että kaikki tyhjenevät kerralla. Vinttiä on siivottu myös. Niin fyysistä, talomme sekavaa vinttiä kuin psyykkistäkin. Olen myös miettinyt tätä niinkutsuttua yksilönvapautta. Siis niitä sidonnaisuuksia, joihin jokapahinen sortuu elämänsä aikana ja haluaa kuvitella, että olisi vapaa. Mukavapaa. Vapautta ei vaan ole, eikä ole ikinä ollutkaan, kuin rippusia siitä, mitä ihminen itse kuvittelee vapaudeksi. Aamuaviisia särpiessäni sieltä pomppi silmille erilaisia uutiseksi väsättyjä asioita, kuten festivaalien jatkuminen, kolarisumia siellä täällä ja luksustuotteet. Arjen luksusta ja arjen säästöjä. Elopin kello ja luomuruisleipä ripirinnan. Kovaa teknologiaa kuo...

Kas, onpas aikaa vierinyt kivien myötä, ikäänkuin vähän äkkiä. Ehken siksikin on tullut taukoamaton tauko, kun hallinnoiva entiteettini ylitti äänivallin vai täyttikö se nyt sitten pyöreitä. Joko vuosia tai kiloja, vatsouever. Ja siihen paloi aikaa. Ja muuhunkin. Tässä olen ollut huomaavinani, ikäänkuin, että pahimmat iskut lienee annettu, sillä ravitsemususkoisten sota on rauhoittunut. Kummallista, kun ei hyökätä eikä yökätä, ei heitellä rasvapommeilla eikä kaloripommeilla, ei tyrkytetä superfoodia, hyperfoodia eikä boogiefoodia. Olen ihan äimistynyt. Tai sitten olen turtunut koko tohinaan. Kun rintamasuunta, -linja ja -miestalot alkavat olla sekaisin kuin seinäkello, niin onko nyt niin mukavasti, että saa haudata sotakirveen kaivoon? Kaikenmaailman nitisijät ja kitisijät ovatkin tehneet mahdollisesta täysin mahdotonta. Olen itseasiassa suorastaan tyytyväinen siitä, että ravitsemuskeskustellussa on otettu aikalisä. Johan tätä rasvapalloa on potkittu joka suuntaan, kuin vierasta s...

Hähhäh, niin se vaan kuulkaa on, että netissä on toisilla jopa koko elämä. Vaikka muuta väittävät, niin elo ihmisen riemuineen ja murheineen se on niin lujasti juurtunut kiinni mielikuviin ja -kuvitukseen, kuin olla vaan voi. Tunnen ja tiedän useitakin itseään diskreetteinä persoonallisuuksina ja suurina individualisteina pitäviä ihmisiä, joiden todellinen persoona vain hieman vilahtaa tekstin laidalla, jos sielläkään. Sellaisilla ihmisillä on armollinen mielikuvitus. He kun istahtavat masiinansa ääreen, niin oma hiirenharmaa ihmisyys karkaa seinänrakoon ja tilalle astuu Suuri Puhuja, jolla on valta yli äyräiden, aitojen ja muiden kanssakulkijoi kanssanettaajien. Ylenpalttinen tietäväisyyskin nostaa päätään. Neuvoja jaellaan. Minäkin jaan mielelläni neuvoja, ne perustuvat aivan omakohtaisiin kokemuksiini. Vain ja ainoastaan. Mutta näillä nettihirmuilla ei, neuvokit perustuvat enimmäkseen mielikuvitukseen. Riutuva rimpula saattaapi antaa kuulkaa semmoiset laihtumisneuvot, että oksat ...

Se oli niihin aikoihin, kun isä rasvalampun osti, että koko Suomaan kansa oli statiineille pantava. Ja ehtoomyöhällä aviisien tavaaminenkin alkoi sujua kuin rasvattuna. Niinä päivinä olivat kaikki Suomaan viestimet täynnään uutisia vasta-alkaneesta, vanhastaan jo tutusta Rasvasodasta, joka oli uudelleen leimahtanut liekkiin hellankulmalla. Padan kantta ei meinattu etsinnöistä huolimatta löytää mistään, joten kattilaan liekkejä tukahduttamaan tungettiin puska. Tulenarkuutta ei tässä ymmärtänyt edes VPK, sillä puskahan syttyi hetimiten. Ja rasva vaan kärysi. Kuuma rasva on iholle ikävä tuttavuus. Tulee rakkuloita, ja rakkulat saattavat puhjetessaan tulehtua, kuten ne tietävät, joilla on ollut varaa uusiin kenkiin. Kun kohta koko tili menee marketin kauppiaalle, niin paljon tästä Rasvasotimisesta vouhotetaan, että hinnat nousevat kohta Maata kiertävälle radalle. Kuten sotakirieenvaihturimme on kirjeitä vaihtanut, niin uudimet kerturoivat rasvan olevan jo luistamassa kansan karttuisasta ...

Valitan tekstissä mahdollisesti esiintyviä krijtsvihreitä! (otsikkoakin piti sorvata, kun ei näy tilastossa tämä juttu muuten. Vaikka näytetään lukevan. Kun on kirosanoja hänessä... ) Vastakkainasettelun aika on täällä! Kansa jakautuu kahtia! Suomalaiset kuolevat kaikki piakkoin sydän- ja verisuonitauteihin, sukupuutto uhkaa! Leipomoita kaatuu kuin heinää! Myllyt lakkaavat jauhamasta, kansa kuolee suolistosyöpiin! Vaara vaanii kaupassa, ravintolassa ja hampurilaiskioskeilla, niitä ei kohta enää ole! Suomalaisten syömätottumukset vinoutuvat, kansa kuolee aivotoiminnan puutteeseen! Rasva tukkii suonet! Suola vie muistin! Eliniänodote putoaa karppauksen vuoksi kolmeenkymmeneen! Asiantuntijat taistelevat! Professori saa vihapostia! Lääkärit peloissaan uuden edessä, jääkö kukaan henkiin?! Näin kirkuvat Iltahemorroidin ja Iltaödeeman otsikot, niin että korviaan saa lehtitelineen edessä pidellä kaksin käsin, vaikka olisi kuulosuojaimet. Mainosveesee ja veesee4 tykittävät samaan tahtiin ...

Nykyään kun pilkotaan, silputaan, stailataan ja mössätään kaikki tuntemattomaksi smoothieksi ja pullasutuksi, niin olen kehitellyt aivan teitä ajatellen uudenlaisen dieettiohjelman. Sillä lähtee kaikki, läskistä hiuksiin ja hampaisiin asti. Kynnet lienevät jo pureskeltu konditorian ikkunoiden takana. Homma on helppoa kuin heinänteko, eikä siihen tarvita kuin pisara rakettitiedettä, tehosekoitin ja muutamia erinomaisia neuvoja, kuten A.Komenzhuckin "Näin rakennan hiukkaskiihdyttimen kellaritiloihin", Izmail Arakinin "Potaska, tulevaisuuden pöytämauste" ja Pillow Crying Awfullnessin "Tee helposti pomminvarmaa ruokaa". Eikä tarvitse perehtyä sen syvemmin esimerkiksi Stephen Hawkingin universumin syntyteorioihin eikä Newtonin painovoimalakeihin saati muutenkaan mihinkään vaikeisiin ripellöksiin. Atomitasolla tapahtuva ravitseminen on tulevaisuutta ja nykypäivää! Kukaan, huom. kukaan itseään kunnioittava, kunnostava tahi muutenkaan itsestään huolehtiva ihmisp...

Tulin entistä hullummaksi lueskellessani uusien tutkimusten tuloksia, jota on aika liuta. Kiitän näiden juttujen linkittämisestä useitakin vaspuukissa asuvia tuttuja naamareita. Kiitos. Siitäkin. Tutkimuksia pärisee framille, kun kevätpörriäistä kukkiviin pajupuskiin. Ja kaikissa on tulosken jotain mullistavaa. Suola aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, joo, varsinkin jos sitä suolaa ei saa tarpeeksi. Hiilihydraattien kanssa pelaaminen saa aikaan ummetusta, toisille se tekee sen ummetuksen päähän. Rasva kerrostuu suoniisi, jos verenpaineen nousulta ehtii. Triglyseridit ovat välttämättömiä, eipäs vaan kolesteroli. Eipäs vaan voi. Eikun rasva yleensä. Mobil ykkönen voitelee rattaat ja vaunut sekä suolet. Eikun lihaa pitää syörä, ja kallaa. EI kallakukkaa vaan kalaa, fisua, Hiatasen affenaa ja yrttejä yllinkyllin! Ei omenoille, alas appelsiinit ja ananakset, vihaamme viljaa, paheksumme perunaa ja pastaa, emme osta reilusti Reilun kaupan banaania. MITÄ HITTOA TÄSSÄ SITTEN USKALTAA EN...

Siinä teille pätkä Rehupiiklestä tuohon otsikkoon survottuna. Vähän huumoriakin olla pitää, koska omani on jo melko vähissä. Toisaalta siksi, että olen viime aikoina joutunut valvoskelemaan luvattoman paljon ja toisaalta, että olen alkanut ärsyyntyä enemmän kuin -noh- jonkin verran tästä ravitsemuskeskustelusta. Minulla on naamaa myöntää, että menen ajoittain metsään tuhatta ja sataa, mutta ne ovatkin minun, silkanpelkän maallikon näkemyksiä ja kokemuksia. En aio teille työntää nokan alle yhtään tutkimuksenpuolikasta, meta-analyysiä, joukko-oppia tai muutakaan suomenkielellä tai vielä vähemmän engelskalla höpistyä, silmäinne alle ja tukea väitettäni siihen tai tähän kohtaan rivillä viisi. En. Väittely jatkuu vekkulisti milloin milläkin syvällä rintaäänellä varustettuna. Tästäkin blogista varmasti joku kampaa kymmenittäin ristiriitaisuuksia, kummallisuuksia ja omituisuuksia. "Se sanoin toukokuussa 2010 tolleen ja sitten marraskuussa ihan toista. Ja reseptikin oli päin helvettiä, ...

Eilen sohvanpohjalla maatessani katselin toisella silmälasin puolikkaalla teeveeseetä ja toisella puolikkaalla pälyilin kasaa keitto- ja muita kirjoja. Pitäsi käväistä kirjastossa jälleen ja taas. Se oli noin päällimmäisenä mielessä. Teeveesee suolsi joitain vähä-älyisiä mainospätkiä ja nehän ovat minulle suorastaan taivaanmannaa ulukomuankielisten ruokaohjelmien ohella. Kyllä, kyttää mainosten sanomaa, rakennetta ja kontekstia, jossa tuote tai mielellään mielikuva tuotteen käyttäjästä esitetään. Samoin salavihaisesti tiiraan näitä ruokaohjelmien käännöksiä, kuten toinen lukijoistani ehkä muistaa. Molemmissa on hassuuksia ihan ääneennauramista varten. Yön yli nukuskeltuani, nimenomaan, näin aamukahvin korvalla jyrähti käsinkosketeltavasti mieleen, että ravitsemusgenressä voisi ollakin ihan aiheita mainosnikkarille a-kirjaimesta tajun tuolle puolen. Mikä ettei! Näin jo itseni palaverissa tyhjän pöydän, fläppitaulun, videotykin ja uneliaan, mutta vaivaisesti innokkaan porukan kera. Kah...

Kuten oletten huomanneet. Jostain kummallisesta syystä. Myönnän auliisti, olen individualisti henkeen ja verinäytteeseen. Sosiaalinen erakko. En tarvitse ympärilleni elävässä elämässä hovia hymistelemään. Kunhan tassuttelen villasukat jalassa ja aamutakki päällä puolille päivin, kirjoitan aamuisin ja otan päikkärit. Sekä pohdiskelen tätä painonpudotuksen sietämätöntä keveyttä laidasta laitaan, olen tyytyväinen. Teen siinä ohessa ihmiskokeita itselläni ja monta mielenkiintoista seikkaa onkin pompannut lootasta kuin vieteriukko. Tutkija-ainestahan minussa on rutkasti, jos aihe ja materiaali ovat oikeita. Ja materiaaliahan on maailma vääränään, kirjoja, netti ja paljon muuta. Tässä matoisessa maailmassa on niin paljon kaikenlaista tietoa ja tiedonkuljettajaa, että ennen putoaa metso puusta kypsänä lautaselle, kuin saa sisäistettyä koko valikoiman. Olen pienen ikäni ollut tekemisissä enempi vähempi ruoan kanssa. Koko vyyhti alkoi mummolani keittiöstä. Alakouluikäisenä paistelin lettuja v...

Selailin tässä huvikseni eri lehtien nettisivuja ja terveysosioita niissä. Osassa lehdistä olikin silkkaa huuhaata, skeidaa ja huttua koko terveysosasto. Kun toimittaja silpaisee jutun ja jättää komeasti tarkistelematta tietonsa, niin vot! Silläpä saadaankin mutujen joukkokokoontuminen yhteen artikkeliin oikein sa*t*nan tavalla. Ja vielä, kun terveys on niin suhteellinen käsite. Tuttavapiiriin kuuluu ns. terveiden mittakaavassa todella sairatakin sekä fyysisesti vammautuneita. He toteavat useimmiten, että terveenä on oltu! Vaikka jonkun terveeksi kutsutun silmissä heistä ei tule terveitä itkemälläkään. Mielestäni terveys on enemmän arpapeliä ja mielentila. Oma kokemukseni on, että diabeteksesta ja fyysisistä vammoistani huolimatta, olen terve ihminen. Mentaalihygieniastani moni voi kyllä olla toista mieltä. Mutta se on sen asia. Pitäköön tunkkinsa. Herkullisia olettamia, väitteitä ja täysin potaskaa unohtamatta. Mietin sitä, että mitäs, jos näitä juttuja lukeekin sitten immeinen, jon...

Tana...selain kaatui, ennen kuin alkutekstit tallentuivat. Noh, ei hätä ole tämän näköinen. Aikomukseni oli äimistellä nykymaailmallista kaiken ravinteistamista ja ravintouskottelua, ravintouskoa. Siten kait tuon nutritionismin voisi kääntään. Ravinneuskoisuus. Maiskmaisk, maistelen tässä. Sitäpä hyvinkin. LÖYTYI se alkuperäinen alkuteksti, tässä, ole hyvä: "Haisevat haisunäädät ja rämemajavat. Michael Pollanin väkevä teos Oikean Ruoan Puolesta on vain vahvistanut omia hypoteesejani siitä, kuka ja mikä ohjailee nykyimmeisen syömistä. Ei, se ei ole nälkä. Ei sinne päinkään. Nälkää ei nyky-yhteiskunnassa suoranaisesti näe kukaan. Ainakaan niin, että se virallisesti tunnustettaisi tai tunnistettaisi. Perkele." Me "luomakunnan kruunut" tai nykyisellään lähinnä varmaan lippalakit, olemme keksineet, että koska ihminenkin syö koko elämänsä, niin siinä on selkeä markkinarako ihan kaikelle. Totta kai! Ei kait kukaan ole niin sinisilmäinen, että uskoo tuohon potaskaan...