MahaTar laihtuu. Mutta miten!

En meinannut millään keksiä otsikkoa. En sitten millään. Enkä vielä tässä aloittaessanikaan oikein satavarmalla tiedä, mikä tulee olemaa aihealue saati rubriikki. Noin niinkuin kaikessa laajuudessaan. Taitaa jäädä useampi otsake tuohon otsikkoon. Toki sen verran tiedän, että tulee koskettelemaan viimeviikkoista kohujulkistusta, Suomalaisia SyömäDirektiivejä. Luin niitä viikendinä, ja pirun tarkkaan. Enkä löytänyt niistä minkäänlaista lausetta, direktiiviä, suositusta tahikka määräystä, että koska on ihmispolon käytävä paskalla! Ei niin minkäänlaista. Suomalaiset tuntien, jos suosituksissa lukee että paskalla on käytävä aamuisin heti herättyä, päivällä klo 15.00 ja illalla päkistetään iltakakka vielä klo 20-22.30 välisenä aikana. Putket tukkoon, vessajonoissa tapeltaisiin julkisilla paikoilla. Junien vessaruuhkat pääsisivät otsikoihin: "Pendoliinon paskahuussin ovella tappelu. Kolme sai sapelista!" Lokapalvelu ja saman alan yrittäjät rikastuisivat entisestään ja voisivat inv...

Vähänhän se on tämänkin postauksen kanssa, että se on väritön ja tylsä, kuin suomalainen muoti. Ja jos suomalaisesta muodista löytyy jotain muuta, kuin mustaa tahi valkoista, niin se löytynyt väri on harmaa. Aina tyylikäs. Ja sitähän voi kätevästi yhdistellä mustan ja valkoisen kanssa! Suomalainen ruokakin pakkaa olemaan vähän väritöntä ja tylsää, siksi keittiömestarit ja muut humut hiki päässä (joka tapauksessa) yrittävät kauhoa Suomea maailmankartalle. Epätoivon vimmalla. Ja sen perkele huomaa. Kun J.Kolmonen aikoinaan väsäsi kirjan toisen perään, niissä oli rehtiä suomalaista evästä joka lähtöön. Ja karjalanpaisti värikuvassa. Vaikka olisit kirkkoon lähtenyt, niin evästä siihenkin oli. Nyt meillä herrat ja frouvat/neitit pipertävät jännyyksiä näistä "puhtaista suomalaisista raaka-aineista". Kiva, kiva. Tulos vaan tuppaa olemaan jotain naurettavan ja hölmön väliltä. Valtiovierailijoille tarjotaankin sitten näitä outouksia suomalaisena ruokana "with a twist". Joop...

Kuulkaa, kun joskus se oikein perkeleesti vituttaa, kun olet veivannut blogisi kanssa vuosikaudet ja yhtään ponsoria tai maistiaista ei sen varjolla saa! Toiset retostelee ties millä pemmikaanilla ja ikiliikkujalla, virman logolla ja maan lipulla. Vimmattu. Johtuneeko sitten tästä nimimerkin taakse piiloutumisesta vai mistä, mutta että köyhää kyrsii! Ja vähän jyrsiikin. Olisihan se kiva saada kokeiltavaksi kokkivälineitä, kokkiasusteita kotikeittiöön (mm. muutama pitkä essu ja pari lyhyempää, kun nykyinen on aina pyykissä, kun sitä tarvitsisi) patalappua ja -kinnastakin kärventyneiden tilalle ja pannua, pataa, paistorautaa, uusi moterni hella ja vaikka jos sun mitä! Kävijälaskuri täällä blogin sisuksissa huitoo kohtaa 200 000 kävijässä, mutta jostain syystä etusivun klikkerilaskuri sytkyttää aina vaan tuolla alle sadassa tonnissa. Ai juu, minähän tein tempun terävän ja taisin sitä vaihtaa ajast' aika sitten. Ja tämän nykyisenkin kanssa myönnän ajoittain tupeloineeni. Olen siis k...

Vanha raktori ei ruostu, sanotaan jossain laulunpätkässä. Vai oliko se rakkaus? Enivei, oli nyt sitten vaikka illyrialainen sotisopa, niin aisaan. Eilen minulla oli kyseenalainen ilo ja kunnia muistella menneitä. Ystäväni ja kylänmieheni on kovin innoissaan suomalaisesta perinteestä. Ja siihen liittyen nimenomaan sahdista . Itselläni on juuret tukevasti siellä sun täällä ja Neuvostokarjalan mullassa, mutta osa minusta on periytynyt Hämeestä, ainakin neljännesosa, loput on savolaista ja karjalaista. Enimmäkseen savolaista kuitennii... Hämäläisneljännekseni keitättää minulla sahtia pari-kolme kertaa vuodessa. Nyt olisi jo pitänyt joulusahti panna alulle, että ehtii. Saattaa olla, ettei enää ensi viikolla ehdi. Olisipa sitten ainakin uunna vuonna maisteltavaa. Vaikka sahti ja diabetes ei ihan ole yksi yhteen, mutta pari kertaa vuodessa voi lipsahdellakin vähän. Tietää taas tovin lipsahdelleensa! Hyvästä sahdista ei tule vatsavaivoja eikä humalaa. Kun juodaan sahtia, ollaan sahissa. Jo...

Hyvät ihmiset. Tänään pitäisi olla 14.5, kun laitoin tämän ajastuksella putkahtamaan simmujenne ulottuville. Että rokkenroll vaan, jos on joku muu päivä, kun tämä turahtaa tajuntaanne turhauttamaan. Äimistelin tässä vastaikään ilmoille roiskahtanutta, erään ns. luontaistuoteketjun lärpäkettä. Löysin hyvin vähän luontaista koko lehdykästä. Enempi oli väsättyä, värkättyä ja tekemällä tehtyä. Toki pistelen itsekin lisäravinnetta toisen seuraksi purnukoista, mutta silti. Luontaistuote, joka on kasattu erinäisestä määrästä keinotekoisia kemiallisia aineita tai käsitelty tunnistamattomaksi, on minun pienen mieleni mielestä ihan jotain muuta. Completely diffrent. Tabua, jauhetta, töhnää ja kauniita pakkauksia. Justiinsa. Sitten me hyväuskoiset, terveyttä nyt heti tavoittelevat ihmisparat menemme ja tyttösen suosituksesta ostamme puketin ja paketin ja pillerirasian, ja olemme aivan saatananpeetanan terveitä ja kauniita. Kaksi päivää. Ei auttanut pontius-venyttely eikä valuraudan heilauttel...

Kun tässä on tullut elämän varrella keräiltyjä repsettejä muutaman pienen keittokirjan verran, niin ammensin niiden uumenista intialaisittain väsättyä evästä. Nauris on uskomattoman monipuolinen juures. Maultaan juuri sopivan mieto, ja suomalaisen ruokakulttuurin unohdettu sankari. Helpommin ja nopeammin satoa tuottava peruna pyyhkäisi nauriin suomalaisten ruokamaailmankartalta melko nopeassa tahdissa. Voisin väittää, että melkein kaikkia ruokia, joissa käytetään perunaa, voidaan valmistaa myös nauriista. Ja aika paljon olisin valmis korvaamaankin. Maukkaampi nauris on kuin peruna! Mutta asiaan, virkkasin curryä ja muuta herkkua. Helppoja ja nopeita. Syntyy tumpelommaltakin ruokamatkailijalta! MASALA PORIYAL eli mausteiset nauriit neljälle, valmista alle puolen tunnin! ½kg nauriita kuorittuna ja kuutioituna reiluiksi kuutioiksi 2 isoa sipulia pilkottuna 2 tomaattia pilkkeinä 1 tl valkosipulimurskaa 1 tl inkivääritahnaa 2 vihreää chiliä silputtuna 1 tl tummaa sokeria 1 ...

Viikonloppu vierähti kivasti reissunpäällä auton sisällä. Siis suurin osa siitä. Loput lepäilin laakerinlehdillä. Nautiskelin viikonlopusta mm. rakentamalla kaalilaatikkoa auki ja kiinni. Sekä ikäihmisten suureksi riemuksi tein myös oikean, mummon ohjeistaman, läskisoosin. Luomusikaa kun oli kävellyt huusholliin. Laardia jäi vielä paistamiseekin. Ja esipaistoin siinä kaalit ja jauhelihan laatikkoa varten. Tulee mielestäni parempaa, kun ensin paistaa kaalin ja sen jälkeen vielä uunissa hiiiiitaasti hauduttaa. Palsteriakin kerkisin nakkelemaan. Ei meinannut ottaa oikein tuulta juureksen alle, mutta sain kuin sainkin tehtyä pari viritystä. Kovaa ja korkealta, sillä olin sipaista sormeen sitä pilkkoessani ja nakata koko juureksen kuutamolle. Mutta silloin valkenikin kaukainen ranta. Ja haastan kaikki mielikuvitukselliset mukaan seuraavaan Uuden Mustan   Paluu Juureksiin -juureshaasteeseen! Palsterfelpullat 1-2 rkl voita tai öljyä 2 dl sipulisilppua 4dl kypsää palsternakka silppua...

Huhhuh. Olipa viikonloppu. Vääntelin huvin ja harrastuksen vuoksi yötä myöten lanttureseptejä. Tuli jälkkäriksi sovelias herkku ja eturuoaksi sopiva pala. Eikä ollut läheskään niin hankalaa kuin ajattelin. Sitä kun on tottunut siihen lanttulaatikko, juuresmuusi ja keittojuurekset -ajatteluun. Nyt tämä juures sai kyytiä juurta myöten! Alkupalaksi kodinturvakeittiömme suosittelee: Lanttuspagetti  Suuri lanttu, sitä on helpompi käsitellä.  3 -7 valkosipulinkynttä , tai niin paljon kuin sielu sietää. 1 punainen chili , mahdollisesti jopa hurrrjan tulinen! 1 nippu lehtipersiljaa 1 dl oliiviöljyä suolaa ja mustapippuria sekä sitruunanlohkoja. Jos omistat omenankuorijan, niin käytä sitä ja veivaa lantusta mahdollisimman pitkiä soiroja, saman voit tehdä myös kuorimaveitsellä. Tai askartele tikkusiksi. 1.Höyrytä lanttusoirot puolikypsiksi, varo etteivät hajoa. Jätä kannen alle höyrytysalustalle, etteivät jäähdy. 2. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chili ohuelti. Kuumen...

Uusi Musta julisti marraskuun "Paluu juureksiin" -kuukaudeksi. Minä otan osaa haasteeseen, mutta koska en lue ruokablogeja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osa taas on mitäänsanomatonta hömppää. Siis en lue enää. Olen minä ruokablogeissa söhrännyt ihan kiitettävästi, juu. Tässä omassanikin on hupaisia sattumuksia kyökin puolelta. Ja olen yrittänyt niitä myös tänne jakoon laitella. En oikein tiedä, ketä tähän haastaisin? Lukijakuntaani kuitenkin varmaankin, ehkä vissiin! Tarttukaa haasteeseen ja kertokaa siitä sitten minullekin. Jookostakookosta? Nyt on tulossa siis TÄYTETYT PAPRIKAT! Paprikoita syöjien pääluvun mukaan, leikkaa "hattu" irti ja poista niistä sisuksesta valkeat osat ja siemenet. 4 keitettyä, keskikokoista punajuurta silppuna. Desi keitettyjä linssejä, värillä ei väliä, punajuuri hoitaa sen puolen. tuoretta chiliä 1-6 palkoa viipaleina (sen verran kuin sielusi tai muiden sielut sietää) pikkupala inkivääriä silppuna pari murskattua valkos...

Tuijotellessani tuonne metsänreunaan ja hieroskellessani vähä-älynystyröitäni sain päähän sekä kutkaa että ajatuksenpoikasen. Ajatuksenpoikanen kasvoikin varsin mukavasti, muttei käynyt pyydykseen, ei sitten niin millään. Eikä silläkään. Siinä aatoksessa oli selvästi teksti, että luomu. Luomu! Herttinen. Mutta miten ajatus voi olla luomua, jos se seilaa kaikkien nautittujen lisäaineiden keskellä, ja onko eettisesti oikein päästää se irralleen, se ajatus. Sisältääkö ajatus fenyylialaniinin lähteen tai omega-6 rasvahappoja? Onko yksikin aine liikaa vai vielä liian vähän? Mikä se sellainen aine on? Onko lisäaineilla mitään virkaa paitsi pärstässä? Saako botuliinia pistää nahkaan vain, jos nahka on mennyt pahasti haitarille? Suoristaako botuliini haitarijatsarin varretkin? Onko omegahapoilla vastakohtana alfahapot vai joitain ympäripyöreää? Entäpä alfaurokset? Onko niistä vastusta alfanaaraille? Entä beta ja gamma? Ypsilon? ...zzzhaaaah! Toiset käyttävät nyt väkeviä ilmaisuja kuten ...

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä? Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä. Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unoht...

Tässä patsastellessani tuli mieleen, että eihän tässä ole kuin yksi huiskaus, ja on monien palvoma rahan ja syöminkien juhla, joulu. Että joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten. Kuten vanhankansan viisaus sanoo. Aloin tässä vaivaamaan aivojani, että mitähän sitä pitäsi silloin harrastaa. Syömistä tietenkin ja millaista, niin tulee hetimiten mieleen, että skarppia tietenkin. Kompuroin kuitenkin syöminkien ohella juominkeihin...kun lapsia ei tässä jaloissa pyöri ja pörrää, niin mikä ettei sitä vähän alkoholilla marinoisi jo syötyä evästään. Evästään kala tunnetaan. Tässä viikon mittaan olen taas ja jälleen tehnyt kaikkinaisia viilauksia. Viilasin mm. vähän eräästä hampaastani, joka oli kehittänyt saatanan terävän reunan tuonne kielen puolelle. Hammaslääkäri on varmaan riemuissaan...ihan tuollaisella hienolla metalliviilalla vetäisin sen sileäksi. Meinaan sitä kun kolme kertaa samalla viikolla herää siihen, että veri tirskuu suussa ja sattuu aivan helvetisti, niin jotainhan sii...

Mikähän erinommaanen ny on, kun tässä ärsyttää taas vähän kaikki. Aloin ärsyyntyä jo edellisestä postauksestani, kun nyt luettuna se tuntui osittain helvatillisen tekopyhältä jaarittelulta. Varpu oli kommentoinut sitä juuri sillä, että mikähän siinä on, ettemme osaa elää ja antaa toistenkin elää? Niin mikä? Entisessä elämässäni koin juuri näitä juttuja, etten "saanut olla rauhassa", vaan minulle tuli sellainen olo, että minua kytättiin. Tunne kasvoi hallitsemattomaksi pelkäämiseksi, ettei suunnilleen verhoja uskaltanut avata! Saati että olisi kuunnellut radiota tai katsonut telkkaria, varsinkaan myöhään illalla. Jos valot unohtuivat päälle, niin jo joku kyseli alkoholinkäytöstä. Tai jos sait itsesi kinnattua keppien kanssa kaupalle, niin olit luopio, joka jättää "toverit" pulaan. Auts! Tunsin, etten enää hallitse itseäni! Vaan se on joku ulkopuolinen, joka kertoo, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kuulkaa, arvatkaa onko ollut pitkä tie pois tuosta "hallitse...