Oivallinen määrä lisäaiheita. -aineista puhumattakaan.
Tuijotellessani tuonne metsänreunaan ja hieroskellessani vähä-älynystyröitäni sain päähän sekä kutkaa että ajatuksenpoikasen. Ajatuksenpoikanen kasvoikin varsin mukavasti, muttei käynyt pyydykseen, ei sitten niin millään. Eikä silläkään. Siinä aatoksessa oli selvästi teksti, että luomu. Luomu! Herttinen. Mutta miten ajatus voi olla luomua, jos se seilaa kaikkien nautittujen lisäaineiden keskellä, ja onko eettisesti oikein päästää se irralleen, se ajatus. Sisältääkö ajatus fenyylialaniinin lähteen tai omega-6 rasvahappoja? Onko yksikin aine liikaa vai vielä liian vähän? Mikä se sellainen aine on? Onko lisäaineilla mitään virkaa paitsi pärstässä? Saako botuliinia pistää nahkaan vain, jos nahka on mennyt pahasti haitarille? Suoristaako botuliini haitarijatsarin varretkin? Onko omegahapoilla vastakohtana alfahapot vai joitain ympäripyöreää? Entäpä alfaurokset? Onko niistä vastusta alfanaaraille? Entä beta ja gamma? Ypsilon? ...zzzhaaaah!
Toiset käyttävät nyt väkeviä ilmaisuja kuten "ruokasota", "rasvasota", mikä ei kyllä oikein ole oikein. Usein otsikko tuntuu briljeeraavan enemmän hurjilla mielikuvilla kuin mitä tekstistä saa pengottua. Syö Tiikerimuroja! Osta ugrilainen noitarumpu ja tee taikoja sekä pelasta maailma vastapäivään! Roska päivässä, kaksi parhaassa, ja saat Ämmässuon täyteen kymmenessä vuodessa, huomaamatta. Lankkupihvi ja ranskalaiset perunat ilman ranskalaisia perunoita sekä litran tuoppi piimää, oikeaa talouspiimää ja leipä ja voi ilman leipää.
Niinpä olen astunut samalle soiselle polulle omassakin pälinässäni. Ajatussaastettahan tämä suurimmaksi osaksi on. Se on teille lukijoille ihan oikein. Ja viimeaikoina ajatukseni ovat pyörineetkin kiitettävästi samoja uria, ihan kyllästymiseen asti. Ellei jopa ihan blogin alusta...!
En sano, että on jonkun syy tai seuraus se, että provosoidutaan hysteerisesti lisäaineiden olemassaolosta tai niiden olemattomuudesta. Kaksi tahoa jankkaa keskenään kuin muulit konsa, että niistä on haittaa tai jos ei niitä ole, niin siitä sitä vasta haittaa onkin! Ne ovat terveydelle hemmetin haitallisia ja edistävät terveyttäsi. Riski saada syöpääjuopaa ja aavesärkyjä lisääntyy nautittaessa lisäaineita, se on todettu rottakokeilla lisäaineita syöttämällä ruoan sijasta. Eipäs! Rottatouillessa esiintynyt rottakokki ei ollut saanut lisäaineistusta, vaan oli animoitu animaali. Lisäaineet estävät liikavarpaiden syntymistä ja saavat ihosi kukertamaan! Syö kappa omegamunia tunnissa ja hörppää päälle antabuksella makeutettua kevytjuomaa ja elämä kohisee. Kohisee ohi oikealta ja vasemmalta. Seuraavaksi kielletään sitten uuselintarvikkeina vaikkapa emmervehnä ja kaskinauris. Ihan varmuuden vuoksi, kun ei niiden vaikutuksista tiedetä. Eikä niitä ole syötykään juuri vuosituhansia kauemmin. Että silpii ajukopan juuresta tämä. Suorastaan alan kipunoida ilman tekokuituja ja pakkaspäivääkin. Kissat väistelevät minut todella kaukaa. Talossa ei ole yhtään näkösällä.
Mietin aamusella, että mitenhän sitä saisi vaivattomasti päivän käyntiin, siis virkkailtua aamupalan. Alan himpunverran kyllääntyä siihen yhteen ja samaan. Mielelläni jotain muuta nauttisin, kun munaa ja jogurttia lisukkeineen. Eipä siinä: muistin äkkiä sellaisen jännän seikan, että olen tuonne kaappien uumeniin väsännyt säilykkeitä! Sisso! Ei kun tonkimaan. Kahvi ensin tulille ja jääkaapinpalvontaan, siis tuoli tuohon viereen ja kampetta mättämään. Tulikin melkoinen siivoussessio. Uskomattomia ja uskottaviakin löytöjä löytyi. Tulihan kuurattua kämänen kaappikin. Nyt se on niin raikas, että ihan hirvittää.
Kaapista löysin perinteisiä vesipuolukoita, hyviä edelleen. Koeumpioitu särki oli jo melko haishkahtavaa, koska kunnon upmpiopurkkejahan minulla ei ollut. Ja tottakai, jos unohtaa katiska-ajalta pöntön kaapinperille, ei ole mikään ihme, että alkoi olla jotenkin odöörit kohillaan. Tyydyin sitten hapankaaliin pannulla haudutettuna ja puolukoitten kanssa nautittuna. Raikasta oli! Sofistikoituneet makukeräseni sanoivat kyllä, että on vähän turhan hapokasta...Mutta olen aiemminkin todennut tämän omituisen suuntauksen, joka on nyt vallalla. Makeus. Joskus aikanaan, naapurustossamme vieraili ruotsinsukulaisia. He toivat tuliaisina outoja hyödykkeitä. Kuten makeaa limppua. Oli se kummallisen makuista ja hajuista pikkuflikasta, kun sitä maistamaan pääsi. Kun tottunut oli hapanleipään, mielellään kotitekoiseen ja harvakseltaan kaupasta ostettuun vaaleampaan. Tosin kotiseudullani oli mahtavanhieno leipomo, lienee hengissä edelleen, joka väsäsi senpäiväiset ruisleivät, ettei paremmasta väliä. Paitsi siitä kotitekoisesta. Ajoittain makumuistot herättävät nostalgista kaihoa, mutta nykyään on äärivaikeaa edes löytää kelvokasta ruisleipää verensokrujani horjuttamaan.
Mitä kaaliin tulee, niin se on tänä talvena ollut harvinaisen tiiviskasvuista ja laadukasta. Kunnon kaali maistuu vähän makealle ja vähän kirpeälle. Ja tietenkin kaalille. Jopa muutama koiristani on havainnut kaalin virkistävän vaikutuksen. Pilko siinä sitten kaalia, kun hellyttävät ruskeat simmut tuijottavat alati tapahtumaan. Iloa siitä on kyllä, lattialle pudonneita ei tarvitse sureksia. Soppa on helpoin tapa käyttää kaalia. Lampolihaa tai muuta herkkua vaan ensin muhimaan useaksi tunniksi mausteiden kera ja kun lihakset erkanevat luuston otteesta, niin kaalipilke pannun kautta sekaan. Ja muut sekavihanneksethan olivat siellä jo kiehumassa. Kaalikääryleitä voi tehdä moneen lähtöön ja laittaa niiden sisälle kaikkea mahdollista sienistä sisäkumiin. Sisäkumilla tarkoitan nyt tätä tofua. Kun en vaan pääse sen makuun vaikka päälläni seisoisin. Halloveenijuuston kanssa on sama homma. Siis halloumin. Ei uppoa. Kun taas samaan tapaan natiseva leipäjuusto menee kuin väärä raha. Kahvissa ja kahvin pitää silloin ehdottomasti olla mustaa.
Ja nyt odottelen kyytönmaitoerääni kuin kuuta nousevaa. Joku nitisee siellä, ettei maito ole tarkoitettu juotavaksi, se kehittää limaa kurkkuun ja muualle. Entäs sitten? Minulla tilamaito kehittää lähinnä sylkeä. Ihan kuolaan, kun ajattelenkin niitä lapsuuden vuosia, joita vietin maalla. Siis loma-aikoja. Parasta koko ajassa oli maito. Olisin varmaan elänyt maidolla. Mummoni edesmennyt sisko opetti minut jopa lypsämään käsin. Että sillä sitä on kiva elvistellä, lypsytaidolla. Nykylehmän kanssa saattaa tulla kyllä senpäiväinen komuaminen, jos sitä yrittää käsiksi käydä utareeseen ja vetimeen. Putsatahan ne vetimet pitää, eli utareet pestä. Mutta kun lypsy hoituu huomattavasti näppeämmin koneella. Eritoten suuremmissa navetoissa. Enää ei varmaan olekaan alle kymmentä lehmää kenelläkään. Minulla olisi, jos olisi navetta. Ja joutokarja päälle. Siis sonnit ja sen semmoiset. Odottelemassa korkealaitaista tai tilateurastamoni teurastuspäivää.
Ajatus luiskahti siinä aamupalaa märehtiessä ihan omille teilleen. Mitä tekisi Massun Tila? Massun Tila (rek.tavaramerkki) olisi tietenkin kotieläinpainotteinen pientila pienteurastmoineen. Joku rotihan se on saatava näille turhavalvojillekin, eli kapinallinen MahaTar tappelisi itselleen tilateurastamon. Ja joka jummin kerta, kun jotakin elukoita teurastettaisi, niin pihapiirissä pidettäisi kunnon peijaiset. Olisi kaikenlaista teuraspäivään liittyvää soppaa ja muuta herkkua. Sahtiakin nautittaisiin, kun sahdinpanon jalo taito on minullekin siirtynyt. Luomuvihannesta soppaan pilkottaisiin ja verimakkaraa keitettäsiin. Ehken jopa verikeitto tulisi kysymykseen. Perinneruokien laajasta kirjosta saisi oivasti joka elikolle oman nimikkoruokalajin. Siipikarjaakin räpistelisi siellä turismuksen jaloissa. Ankkaa, hanheja ja kana Kot sukuineen. Sekä tietenkin herkkukania loikkimassa lähes suoraan pataan.
Jossain vaiheessa tuli hiki tätä kuvitelmaa kehitellessä. Aamuaikaisesta iltamyöhään joutuisi puhelimessa roikkumaan, kaavaketta täyttämään, tarkastajia kahvittamaan ja turistia kumartelmaan. Elikoille pitäisi olla superhienot olot ja vieraille tilat, velkaa ei saisi olla. Mutta sitähän siunaantuisi tietenkin yli äyräiden. Tukiaisia joutuisi ruinaamaan EU:lta ja kaikkia saatanan lappuja täyttelemään. Että pitäkää tunkkinne. Massun Tila(rek.tavaramerkki) meni konkurssiin just ennen kuin pääsi edes ajatuksen astetta pidemmälle.Surullinen tarina, jol ei oo vertoa. Missähän mahtavat olla rauhoittavat.
Mitä otsakkeessa mainittuun oivalliseen määrään lisäaineita tulee, niin niitä oli aamiaisessanikin oivallisesti. Natriumia ja muita herkkuja. Tsekatkaa vaikka, mitä kaali ja muut humut sisältävät. Niin ja tietenkin maitohappoa. Siitä se taas lähtee mopeedi lapasesta. Toisen kerran. Ja totta kai, pitää mennä rasvasotimaan ja ruokatappelemaan, ettei pääse lisäaiheet unohtumaan. Aprillipäivänjatkoa kaikille, menen nauttimaan omegakolmossilliä ja juon vaikka piimää päälle.
Toiset käyttävät nyt väkeviä ilmaisuja kuten "ruokasota", "rasvasota", mikä ei kyllä oikein ole oikein. Usein otsikko tuntuu briljeeraavan enemmän hurjilla mielikuvilla kuin mitä tekstistä saa pengottua. Syö Tiikerimuroja! Osta ugrilainen noitarumpu ja tee taikoja sekä pelasta maailma vastapäivään! Roska päivässä, kaksi parhaassa, ja saat Ämmässuon täyteen kymmenessä vuodessa, huomaamatta. Lankkupihvi ja ranskalaiset perunat ilman ranskalaisia perunoita sekä litran tuoppi piimää, oikeaa talouspiimää ja leipä ja voi ilman leipää.
Niinpä olen astunut samalle soiselle polulle omassakin pälinässäni. Ajatussaastettahan tämä suurimmaksi osaksi on. Se on teille lukijoille ihan oikein. Ja viimeaikoina ajatukseni ovat pyörineetkin kiitettävästi samoja uria, ihan kyllästymiseen asti. Ellei jopa ihan blogin alusta...!
En sano, että on jonkun syy tai seuraus se, että provosoidutaan hysteerisesti lisäaineiden olemassaolosta tai niiden olemattomuudesta. Kaksi tahoa jankkaa keskenään kuin muulit konsa, että niistä on haittaa tai jos ei niitä ole, niin siitä sitä vasta haittaa onkin! Ne ovat terveydelle hemmetin haitallisia ja edistävät terveyttäsi. Riski saada syöpääjuopaa ja aavesärkyjä lisääntyy nautittaessa lisäaineita, se on todettu rottakokeilla lisäaineita syöttämällä ruoan sijasta. Eipäs! Rottatouillessa esiintynyt rottakokki ei ollut saanut lisäaineistusta, vaan oli animoitu animaali. Lisäaineet estävät liikavarpaiden syntymistä ja saavat ihosi kukertamaan! Syö kappa omegamunia tunnissa ja hörppää päälle antabuksella makeutettua kevytjuomaa ja elämä kohisee. Kohisee ohi oikealta ja vasemmalta. Seuraavaksi kielletään sitten uuselintarvikkeina vaikkapa emmervehnä ja kaskinauris. Ihan varmuuden vuoksi, kun ei niiden vaikutuksista tiedetä. Eikä niitä ole syötykään juuri vuosituhansia kauemmin. Että silpii ajukopan juuresta tämä. Suorastaan alan kipunoida ilman tekokuituja ja pakkaspäivääkin. Kissat väistelevät minut todella kaukaa. Talossa ei ole yhtään näkösällä.
Mietin aamusella, että mitenhän sitä saisi vaivattomasti päivän käyntiin, siis virkkailtua aamupalan. Alan himpunverran kyllääntyä siihen yhteen ja samaan. Mielelläni jotain muuta nauttisin, kun munaa ja jogurttia lisukkeineen. Eipä siinä: muistin äkkiä sellaisen jännän seikan, että olen tuonne kaappien uumeniin väsännyt säilykkeitä! Sisso! Ei kun tonkimaan. Kahvi ensin tulille ja jääkaapinpalvontaan, siis tuoli tuohon viereen ja kampetta mättämään. Tulikin melkoinen siivoussessio. Uskomattomia ja uskottaviakin löytöjä löytyi. Tulihan kuurattua kämänen kaappikin. Nyt se on niin raikas, että ihan hirvittää.
Kaapista löysin perinteisiä vesipuolukoita, hyviä edelleen. Koeumpioitu särki oli jo melko haishkahtavaa, koska kunnon upmpiopurkkejahan minulla ei ollut. Ja tottakai, jos unohtaa katiska-ajalta pöntön kaapinperille, ei ole mikään ihme, että alkoi olla jotenkin odöörit kohillaan. Tyydyin sitten hapankaaliin pannulla haudutettuna ja puolukoitten kanssa nautittuna. Raikasta oli! Sofistikoituneet makukeräseni sanoivat kyllä, että on vähän turhan hapokasta...Mutta olen aiemminkin todennut tämän omituisen suuntauksen, joka on nyt vallalla. Makeus. Joskus aikanaan, naapurustossamme vieraili ruotsinsukulaisia. He toivat tuliaisina outoja hyödykkeitä. Kuten makeaa limppua. Oli se kummallisen makuista ja hajuista pikkuflikasta, kun sitä maistamaan pääsi. Kun tottunut oli hapanleipään, mielellään kotitekoiseen ja harvakseltaan kaupasta ostettuun vaaleampaan. Tosin kotiseudullani oli mahtavanhieno leipomo, lienee hengissä edelleen, joka väsäsi senpäiväiset ruisleivät, ettei paremmasta väliä. Paitsi siitä kotitekoisesta. Ajoittain makumuistot herättävät nostalgista kaihoa, mutta nykyään on äärivaikeaa edes löytää kelvokasta ruisleipää verensokrujani horjuttamaan.
Mitä kaaliin tulee, niin se on tänä talvena ollut harvinaisen tiiviskasvuista ja laadukasta. Kunnon kaali maistuu vähän makealle ja vähän kirpeälle. Ja tietenkin kaalille. Jopa muutama koiristani on havainnut kaalin virkistävän vaikutuksen. Pilko siinä sitten kaalia, kun hellyttävät ruskeat simmut tuijottavat alati tapahtumaan. Iloa siitä on kyllä, lattialle pudonneita ei tarvitse sureksia. Soppa on helpoin tapa käyttää kaalia. Lampolihaa tai muuta herkkua vaan ensin muhimaan useaksi tunniksi mausteiden kera ja kun lihakset erkanevat luuston otteesta, niin kaalipilke pannun kautta sekaan. Ja muut sekavihanneksethan olivat siellä jo kiehumassa. Kaalikääryleitä voi tehdä moneen lähtöön ja laittaa niiden sisälle kaikkea mahdollista sienistä sisäkumiin. Sisäkumilla tarkoitan nyt tätä tofua. Kun en vaan pääse sen makuun vaikka päälläni seisoisin. Halloveenijuuston kanssa on sama homma. Siis halloumin. Ei uppoa. Kun taas samaan tapaan natiseva leipäjuusto menee kuin väärä raha. Kahvissa ja kahvin pitää silloin ehdottomasti olla mustaa.
Ja nyt odottelen kyytönmaitoerääni kuin kuuta nousevaa. Joku nitisee siellä, ettei maito ole tarkoitettu juotavaksi, se kehittää limaa kurkkuun ja muualle. Entäs sitten? Minulla tilamaito kehittää lähinnä sylkeä. Ihan kuolaan, kun ajattelenkin niitä lapsuuden vuosia, joita vietin maalla. Siis loma-aikoja. Parasta koko ajassa oli maito. Olisin varmaan elänyt maidolla. Mummoni edesmennyt sisko opetti minut jopa lypsämään käsin. Että sillä sitä on kiva elvistellä, lypsytaidolla. Nykylehmän kanssa saattaa tulla kyllä senpäiväinen komuaminen, jos sitä yrittää käsiksi käydä utareeseen ja vetimeen. Putsatahan ne vetimet pitää, eli utareet pestä. Mutta kun lypsy hoituu huomattavasti näppeämmin koneella. Eritoten suuremmissa navetoissa. Enää ei varmaan olekaan alle kymmentä lehmää kenelläkään. Minulla olisi, jos olisi navetta. Ja joutokarja päälle. Siis sonnit ja sen semmoiset. Odottelemassa korkealaitaista tai tilateurastamoni teurastuspäivää.
Ajatus luiskahti siinä aamupalaa märehtiessä ihan omille teilleen. Mitä tekisi Massun Tila? Massun Tila (rek.tavaramerkki) olisi tietenkin kotieläinpainotteinen pientila pienteurastmoineen. Joku rotihan se on saatava näille turhavalvojillekin, eli kapinallinen MahaTar tappelisi itselleen tilateurastamon. Ja joka jummin kerta, kun jotakin elukoita teurastettaisi, niin pihapiirissä pidettäisi kunnon peijaiset. Olisi kaikenlaista teuraspäivään liittyvää soppaa ja muuta herkkua. Sahtiakin nautittaisiin, kun sahdinpanon jalo taito on minullekin siirtynyt. Luomuvihannesta soppaan pilkottaisiin ja verimakkaraa keitettäsiin. Ehken jopa verikeitto tulisi kysymykseen. Perinneruokien laajasta kirjosta saisi oivasti joka elikolle oman nimikkoruokalajin. Siipikarjaakin räpistelisi siellä turismuksen jaloissa. Ankkaa, hanheja ja kana Kot sukuineen. Sekä tietenkin herkkukania loikkimassa lähes suoraan pataan.
Jossain vaiheessa tuli hiki tätä kuvitelmaa kehitellessä. Aamuaikaisesta iltamyöhään joutuisi puhelimessa roikkumaan, kaavaketta täyttämään, tarkastajia kahvittamaan ja turistia kumartelmaan. Elikoille pitäisi olla superhienot olot ja vieraille tilat, velkaa ei saisi olla. Mutta sitähän siunaantuisi tietenkin yli äyräiden. Tukiaisia joutuisi ruinaamaan EU:lta ja kaikkia saatanan lappuja täyttelemään. Että pitäkää tunkkinne. Massun Tila(rek.tavaramerkki) meni konkurssiin just ennen kuin pääsi edes ajatuksen astetta pidemmälle.Surullinen tarina, jol ei oo vertoa. Missähän mahtavat olla rauhoittavat.
Mitä otsakkeessa mainittuun oivalliseen määrään lisäaineita tulee, niin niitä oli aamiaisessanikin oivallisesti. Natriumia ja muita herkkuja. Tsekatkaa vaikka, mitä kaali ja muut humut sisältävät. Niin ja tietenkin maitohappoa. Siitä se taas lähtee mopeedi lapasesta. Toisen kerran. Ja totta kai, pitää mennä rasvasotimaan ja ruokatappelemaan, ettei pääse lisäaiheet unohtumaan. Aprillipäivänjatkoa kaikille, menen nauttimaan omegakolmossilliä ja juon vaikka piimää päälle.
Kommentit
t.Mailis