Olipa kerran ja vielä toisenkin kerran.
Edellinen postaukseni ei käsitellyt oikein mitään. Tai sitäkään. Vähän diibadaabaa ja viilailua. Eikä mitään sen järjellisempää. Ei tule käsittelemään tämäkään. Ei siis niin kerrassaan mitään. Tai varmaan jotain. Satuilen omaksi huvikseni ja teidän harmiksenne tässä ihan mitä sattuu. Toisiin saattaa jopa sattuakin. Ainakin tapahtuu. Jossain jotain, ja uutisoidaan sitten raflaavasti että "Suomalaisille sattuu ja tapahtuu! Mitäs läksivät!". Noin. Tulihan sekin taas sanottua. Otsikoinnin sietämätön vetovoima. Vaikka juttu olisi kuolettavan tylsä, niin jos otsikko on kohillaan, niin pakkohan se on lukea. Tai ostaa lehti. Veispuukissa julistin, että lopetan vaalikeskustelun. Loppu! Noin. Mitä, eikö se sana kuulu sinne Hämeeseen?! Vaalit meni jo ja keskustelu loppui nyt. Piste.
Pääsiäinen tulee meidän kaikkien suureksi riemuksi tänä vuonna vähän myöhemmin. Ja talvi päätti viipyä tänä vuonna vähän myöhempään täällä meillä. Ettei vaan pääsiäisenä olisi narsissit omassa pihassa kukkineet eikä sinivuokot ilahduttaneet metsänlaidoissa. Sinivuokot ilahduttavat kyllä tienpenkoilla. Niillä on sellainen kiva hiustenkuivaimennäköinen vekotin. Minua se ilahduttaa suunnattomasti! Mikään ei ole kauniimpi näky, kuin hymylevä poliisi keväimessä ja auringonpaisteessa. Paitsi se vaarallisesti ohittanut, nyt myrtyneen näköinen kanssa-autoilija, joka sai ansaitun muistutuksen liikennesääntöjen olemassaolosta myös keväällä. Kesärenkaat lienevät keveämmät ajella... Äh, eihän minun tästä pitänyt meteliä pitää, vaan pääsiäisestä ja sen perinteistä! Hitto.
Lapsuudestani en juuri muita perinteitä muista, kuin mämmin, pashan, tukevamman liharuoan eli karjalan- tai palapaistin (lammasta syötiin todella harvoin), pääsiäimunat, höyhenin koristetut oksat ja rairuohon. Rairuoho saattoi joskus kuivahtaa pöydällä...Sekä sen, ettei pitkänä perjantaina saanut mennnä mihinkään. Ei ainakaan kylään. Pääsiäistipuja tehtiin piippurassista. Niitä sai tehtyä myös munakennoista ja omenalaatikoiden sinisistä kennoista. Silkkipaperia kului, samoin erikeeperiä, jota olikin kaikkialla, ovenkahvoista hiuksiin.
Suklaapupu tai suklaamuna "yllätyksineen" (useimmissa suklaamunissa oli pramea sormus, josta kivi irtosi viimeistään lauantaina) olivat juhlien juhlaa pikkuplikalle. Pääsiäismunia, niitä keitettyjä kananmunia, meillä väritettiin joko sipulinkuorilla, vesi- tai puuväreillä. Jossain vaiheessa pääsiäistä ne sitten annettiin mikä kenellekin ja syötiin. Joka aterialla oli jälkkäriksi mämmiä ja kermaa. Meillä oli myös tipunkeltaista pääsiäispullaa sekä rahkapiirakkaa, jos ei ollut pashaa. Nyttemmin on valjennut, että sehän oli kulitsaa, se pulla. Vaikka emme ortodokseja tietääkseni olekaan, niin karjalaisittain vähän kaikkea on tarttunut mukaan. Paitsi se hyvä senkki, joka piti sinne Karjalaan jättää.
Oma pääsiäinen on melkoinen sekametelisoppa. Ajoittain jaksaa tehdä rahkapiirakkaa, ajoittain pashaa, joskus kulitsaa ja jolloinkin ei viitsi tehdä lammasta tai liharuokaa, vaan syödään kalaa. Mämmi kuitenkin kuuluu pääsiäispöytään ja pääsiäismunat. Narsisseista puhumattakaan. Ostan vaikka yhden narskun pääsiäistä ilahduttamaan. Rairuohoa ei enää pojan tarha-aikojen jälkeen ole ollut. Sattuneesta syystä. Minä kun olen varsinainen virhepeukalo, niin kukkien kanssa on muutenkin tilanne, ettei mennyt kuin Strömsössä.
Tänä vuonnan minulla on kaikkea muuta lampaasta paitsi pää ja viulu. Ei siis tule lampaanaivoja, muttei tule viuluakaan. Tulee runsauden pula, että minkälaisen lammaspadan tai -ruoan laatisi! Mämmiä ajattelin kokeilla vähän toisella mallilla, mämmihyytelönä tai mämmimoussena. Ehkä peräti mämmijäätelökin tulisi kyseeseen. Kyllä se salmiakkijäätelön hakkaa joka tapauksessa!
Kahvia täytyy keittää nyt kyllä yli oman tarpeen, kun meinaan sen lampaankappaleen sulattaa kahvissa. Että ei tarvitsisi niin perata sitä rasvaa poispoikkeen. Mustaherukka-minttuhyytelöä on pakko tehdä. Se sopii lampaaseen kuin nenä päähän. Sulaneeseen lampaaseen sitten vain reikiä ja valkosipulia ja rosmariinia niihin reikiin. Reikiä ei tarkoita, että yrität reikillä hoitaa lampaan kypsäksi. 220 astetta ekat ½tuntia ja sitten 150 tai alle, kunnes hajoaa luun ympäriltä. Ylikypsäksi siis. Raaka karitsanpaisti on saatanasta.
Olen kokeillut joskus sitäkin, että teen tuoreesta rosmariinista ja voista kunnon maustevoita, jonka pakastan ja sörkin sitä voita sitten valkosipulin seuraksi. Nykyään hyödynnän rosmariinin varsia siihen. Jos ei ole tuoretta niin sitten kuivattua, valkosipulilla rosmariinin saa survottua syvemmälle lampolihaan. Broileriakin voi samallaviisiin sulattaa ja maustaa. Tulee siihenkin elollisenraatoon makua...broiskun nahan alle voi ujuttaa muitakin mausteita ja sulloa vatsan täyteen täytettä. Siihen kelpaa hyvin riisi, mantelirouhe, sitruunanmehu,
Mutta mitä sen lampaan keralla? Rakuunaporkkanat. Kyllä. Kerma- ja kahvikastike sienillä. Kyllä. Riisiä? Ehkä. Hasselbackan perunat. Maybe. Kurkkuminttusalaatti. Kovasti viheriä, jees. Sekä jälkkäriksi mämmiä.
Kahveen kanssa rahkapiirakkaa tai ehken peräti kulitsaa. Voi olla että aamulla tarjoilen parhaani mukaan pashaa, pashan kanssa ihanalta maistuvat lakat, pakastelakat. Jos löydän ternimaitoa, niin uunijuustoa. Voi sitä uunijuustoa loihtia myös maitojauheestakin. Munia meinasin värjätä. Perjantaina todennäköisesti vaatimattomammin, pienessä nälässä. Ja lauantaina sitten kolmonen silmään ja huttu huuleen! Oihkaisemaan sohvalle puoleksi tunniksi, ennen kuin hilaa perseensä ulkotiloihin.
Reseptiä kehiin, eikö totta?
Pääsiäiskaritsaa Massun tavalla.
Karitsaa. Kilo tai enemmän.
Kahvia, ainakin pannullinen ellei jopa enemmän.
Keitä ravakka ja tuhti kahvi, jossa lusikka seisoo. Laita jäinen päkäpään kappale uiskentelemaan. Anna elukan sulaa ja ota pois liemestä. Osan voi käyttää valeluliemenä. Jos lammas ei ole suolalla pilattu, niin suolaa se viimeistään pinnaltaan nyt. Annan valua hetken aikaa valmistellessasi muita lampaaseen tulevia juttuja.
Karkeaa suolaa
Rosmariinipuntti tai rosmariinia kuivattuna
valkosipulia niin paljon kuin sielu sietää.
(voita)
Kun lampaankappale on kuivahtanut, niin sorki veitsenkärjellä siihen reikiä, kuin puukkotappelussa. Murjo kuorittuja valkosipulinkynsiä reikiin, sekä rosmariinia. Oksanpätkä on helppo tunkea lampaanlihaan, aromia tulee koko matkalta. Hiero varmuudeksi vielä vähän voita pintaan, aurinkovoiteeksi. Työnnä uuniin 220 asteeseen ja pienennä lämpöä 20-30 minuutin päästä noin 150 asteeseen. Tai kun alkaa hirvittää, että kärtsää. Valele lammasta noin vartin välein kahviliemellä. Pannulle voit asentaa vielä voita, valkosipulia ja rosmariinia. Loppuvaiheessa voit valella sillä liemellä, jota on uunipannulla, lisäämättä enää liotuslientä. Uunipannun liemestä rakennat loppuviimmeeksi kastikkeen.
Kurkkuminttusalaatti
Kokonaisia kurkkuja ainakin kaksi
Puntti tuoretta minttua (kuivatusta tulee tunkkaisen makuinen)
Vihreää chiliä niin paljon kuin sielu sietää.
Raasta, kuutioi tai viipaloi kurkut mielestäsi sopiviksi. Silppua minttu ja chili. Sekoita koko komeus keskenään. Tarjolle voit laittaa salaatinkastikkeeksi majoneesia tai turkinjugua.
Mustaherukka-minttuhyytelö
2½ dl mustaherukoita
½ punttia minttua
(sokeria tai hunajaa n. 4rkl)
8 liivatetta (tämän pitää olla tiukkaa, kuin Korean raja)
Vettä n. puolisen litraa
Kiehauta kattilassa ½l vettä ja lisää jäiset mustaherukat. Kiehauta nekin. Laita liivatteet likoon kylmään veteen. Pilko minttu. Lisää mintut "soppaan". Ota sauvasekoitin ja surauta soseeksi. Jos näyttää mielestäsi liian lötköltä, lisää mustaherukoita vähäsen. Makeuta. Keitä vettä vaikka vedenkeittimessä ja sulata liivatteet kuumaan veteen. Sekoita norona keitoksen sekaan ja laita sopivaan astiaan kuumana, nosta hyytymään jääkaappiin. Tai jonnekin, kun se kuitenkaan jääkaappiin mahdu. Aseta tarjolle mintunlatvalla ja parilla mustaherukalla koristettuna. Maistuu leivänsyöjille myös paahtoleivällä.
Pitkäperjantain kevyempi vaihtoehto
Tytinöity kalamureke
Vaaleaa kalaa, mielellään kotimaista, mutta koska se on sairaan kallista kaupasta ostettuna, tyydytään seitiin tms. jota saa pakkaskaapista.
400g kalaa
pilkottu sipuli
tilliä
suolaa
2 raakaa kanamunaa
voita
(korppujauhoja 2rkl)
Aja kala läpi lihamyllystä tai jyrskytä sauvasekoittimella mössöksi. Sekoita sekaan pannussa kuullotettu (EI ruskistettu) sipuli. Suolaa ja tillitä. Eli laita sekaan 1rkl kuivattua tilliä tai tuoretta niin, että hyvältä tuntuu. Voita saa laittaa pari noppaa. Korppujauhojakin, jos ei luota kananmunan voimaan. Sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan pitkänomaiseen vuokaan. Vuoka toiseen vuokaan, vettä ulommaisen ja sisimmäisen vuoan väliin, hieman yli puolenvälin. Uuniin 200 astetta Celciusta. Annetaan kiinteytyä uunissa aivan rauhassa puoli torstaita. Lämpöä tarkkaillaan, saa pienentää.
Otetaan kalalientä noin puoli litraa, joko pullosta, kuutiosta tai itse keitettyä. Liivatteita neljä. Liivatteet likoon kylmään veteen, ja sekoitetaan kiehuvaan veteen, joka sekoitetaan kylmään kalaliemeen. Viipaloidaan jäähtynyt mureke. Liivatteella terästettyä, hyytymispisteessä olevaa kalalientä vaan laakean astian pohjalle ja murekeviipaletta päälle. Näiden päälle vielä lisää hyytyvää lientä. Tarjoillaan kylmänä. Tietenkin, ettei tytinä sula. Koristellaan vaikka -yllätys- kananmunaviipaleilla. Rohkeimmat koristelevat vaikka kirjolohen mädillä. Tilliä myös! Riisiä tai perunaa sietäville niitä ja muille vaikka keitettyjä kasviksia. Mielen mukaan.
Hjoo, eiköhän tätä tässä jo tullutkin. Mämmistä hölisen vielä ennen pääsiäistä vähän lisää.
Pääsiäinen tulee meidän kaikkien suureksi riemuksi tänä vuonna vähän myöhemmin. Ja talvi päätti viipyä tänä vuonna vähän myöhempään täällä meillä. Ettei vaan pääsiäisenä olisi narsissit omassa pihassa kukkineet eikä sinivuokot ilahduttaneet metsänlaidoissa. Sinivuokot ilahduttavat kyllä tienpenkoilla. Niillä on sellainen kiva hiustenkuivaimennäköinen vekotin. Minua se ilahduttaa suunnattomasti! Mikään ei ole kauniimpi näky, kuin hymylevä poliisi keväimessä ja auringonpaisteessa. Paitsi se vaarallisesti ohittanut, nyt myrtyneen näköinen kanssa-autoilija, joka sai ansaitun muistutuksen liikennesääntöjen olemassaolosta myös keväällä. Kesärenkaat lienevät keveämmät ajella... Äh, eihän minun tästä pitänyt meteliä pitää, vaan pääsiäisestä ja sen perinteistä! Hitto.
Lapsuudestani en juuri muita perinteitä muista, kuin mämmin, pashan, tukevamman liharuoan eli karjalan- tai palapaistin (lammasta syötiin todella harvoin), pääsiäimunat, höyhenin koristetut oksat ja rairuohon. Rairuoho saattoi joskus kuivahtaa pöydällä...Sekä sen, ettei pitkänä perjantaina saanut mennnä mihinkään. Ei ainakaan kylään. Pääsiäistipuja tehtiin piippurassista. Niitä sai tehtyä myös munakennoista ja omenalaatikoiden sinisistä kennoista. Silkkipaperia kului, samoin erikeeperiä, jota olikin kaikkialla, ovenkahvoista hiuksiin.
Suklaapupu tai suklaamuna "yllätyksineen" (useimmissa suklaamunissa oli pramea sormus, josta kivi irtosi viimeistään lauantaina) olivat juhlien juhlaa pikkuplikalle. Pääsiäismunia, niitä keitettyjä kananmunia, meillä väritettiin joko sipulinkuorilla, vesi- tai puuväreillä. Jossain vaiheessa pääsiäistä ne sitten annettiin mikä kenellekin ja syötiin. Joka aterialla oli jälkkäriksi mämmiä ja kermaa. Meillä oli myös tipunkeltaista pääsiäispullaa sekä rahkapiirakkaa, jos ei ollut pashaa. Nyttemmin on valjennut, että sehän oli kulitsaa, se pulla. Vaikka emme ortodokseja tietääkseni olekaan, niin karjalaisittain vähän kaikkea on tarttunut mukaan. Paitsi se hyvä senkki, joka piti sinne Karjalaan jättää.
Oma pääsiäinen on melkoinen sekametelisoppa. Ajoittain jaksaa tehdä rahkapiirakkaa, ajoittain pashaa, joskus kulitsaa ja jolloinkin ei viitsi tehdä lammasta tai liharuokaa, vaan syödään kalaa. Mämmi kuitenkin kuuluu pääsiäispöytään ja pääsiäismunat. Narsisseista puhumattakaan. Ostan vaikka yhden narskun pääsiäistä ilahduttamaan. Rairuohoa ei enää pojan tarha-aikojen jälkeen ole ollut. Sattuneesta syystä. Minä kun olen varsinainen virhepeukalo, niin kukkien kanssa on muutenkin tilanne, ettei mennyt kuin Strömsössä.
Tänä vuonnan minulla on kaikkea muuta lampaasta paitsi pää ja viulu. Ei siis tule lampaanaivoja, muttei tule viuluakaan. Tulee runsauden pula, että minkälaisen lammaspadan tai -ruoan laatisi! Mämmiä ajattelin kokeilla vähän toisella mallilla, mämmihyytelönä tai mämmimoussena. Ehkä peräti mämmijäätelökin tulisi kyseeseen. Kyllä se salmiakkijäätelön hakkaa joka tapauksessa!
Kahvia täytyy keittää nyt kyllä yli oman tarpeen, kun meinaan sen lampaankappaleen sulattaa kahvissa. Että ei tarvitsisi niin perata sitä rasvaa poispoikkeen. Mustaherukka-minttuhyytelöä on pakko tehdä. Se sopii lampaaseen kuin nenä päähän. Sulaneeseen lampaaseen sitten vain reikiä ja valkosipulia ja rosmariinia niihin reikiin. Reikiä ei tarkoita, että yrität reikillä hoitaa lampaan kypsäksi. 220 astetta ekat ½tuntia ja sitten 150 tai alle, kunnes hajoaa luun ympäriltä. Ylikypsäksi siis. Raaka karitsanpaisti on saatanasta.
Olen kokeillut joskus sitäkin, että teen tuoreesta rosmariinista ja voista kunnon maustevoita, jonka pakastan ja sörkin sitä voita sitten valkosipulin seuraksi. Nykyään hyödynnän rosmariinin varsia siihen. Jos ei ole tuoretta niin sitten kuivattua, valkosipulilla rosmariinin saa survottua syvemmälle lampolihaan. Broileriakin voi samallaviisiin sulattaa ja maustaa. Tulee siihenkin elollisenraatoon makua...broiskun nahan alle voi ujuttaa muitakin mausteita ja sulloa vatsan täyteen täytettä. Siihen kelpaa hyvin riisi, mantelirouhe, sitruunanmehu,
Mutta mitä sen lampaan keralla? Rakuunaporkkanat. Kyllä. Kerma- ja kahvikastike sienillä. Kyllä. Riisiä? Ehkä. Hasselbackan perunat. Maybe. Kurkkuminttusalaatti. Kovasti viheriä, jees. Sekä jälkkäriksi mämmiä.
Kahveen kanssa rahkapiirakkaa tai ehken peräti kulitsaa. Voi olla että aamulla tarjoilen parhaani mukaan pashaa, pashan kanssa ihanalta maistuvat lakat, pakastelakat. Jos löydän ternimaitoa, niin uunijuustoa. Voi sitä uunijuustoa loihtia myös maitojauheestakin. Munia meinasin värjätä. Perjantaina todennäköisesti vaatimattomammin, pienessä nälässä. Ja lauantaina sitten kolmonen silmään ja huttu huuleen! Oihkaisemaan sohvalle puoleksi tunniksi, ennen kuin hilaa perseensä ulkotiloihin.
Reseptiä kehiin, eikö totta?
Pääsiäiskaritsaa Massun tavalla.
Karitsaa. Kilo tai enemmän.
Kahvia, ainakin pannullinen ellei jopa enemmän.
Keitä ravakka ja tuhti kahvi, jossa lusikka seisoo. Laita jäinen päkäpään kappale uiskentelemaan. Anna elukan sulaa ja ota pois liemestä. Osan voi käyttää valeluliemenä. Jos lammas ei ole suolalla pilattu, niin suolaa se viimeistään pinnaltaan nyt. Annan valua hetken aikaa valmistellessasi muita lampaaseen tulevia juttuja.
Karkeaa suolaa
Rosmariinipuntti tai rosmariinia kuivattuna
valkosipulia niin paljon kuin sielu sietää.
(voita)
Kun lampaankappale on kuivahtanut, niin sorki veitsenkärjellä siihen reikiä, kuin puukkotappelussa. Murjo kuorittuja valkosipulinkynsiä reikiin, sekä rosmariinia. Oksanpätkä on helppo tunkea lampaanlihaan, aromia tulee koko matkalta. Hiero varmuudeksi vielä vähän voita pintaan, aurinkovoiteeksi. Työnnä uuniin 220 asteeseen ja pienennä lämpöä 20-30 minuutin päästä noin 150 asteeseen. Tai kun alkaa hirvittää, että kärtsää. Valele lammasta noin vartin välein kahviliemellä. Pannulle voit asentaa vielä voita, valkosipulia ja rosmariinia. Loppuvaiheessa voit valella sillä liemellä, jota on uunipannulla, lisäämättä enää liotuslientä. Uunipannun liemestä rakennat loppuviimmeeksi kastikkeen.
Kurkkuminttusalaatti
Kokonaisia kurkkuja ainakin kaksi
Puntti tuoretta minttua (kuivatusta tulee tunkkaisen makuinen)
Vihreää chiliä niin paljon kuin sielu sietää.
Raasta, kuutioi tai viipaloi kurkut mielestäsi sopiviksi. Silppua minttu ja chili. Sekoita koko komeus keskenään. Tarjolle voit laittaa salaatinkastikkeeksi majoneesia tai turkinjugua.
Mustaherukka-minttuhyytelö
2½ dl mustaherukoita
½ punttia minttua
(sokeria tai hunajaa n. 4rkl)
8 liivatetta (tämän pitää olla tiukkaa, kuin Korean raja)
Vettä n. puolisen litraa
Kiehauta kattilassa ½l vettä ja lisää jäiset mustaherukat. Kiehauta nekin. Laita liivatteet likoon kylmään veteen. Pilko minttu. Lisää mintut "soppaan". Ota sauvasekoitin ja surauta soseeksi. Jos näyttää mielestäsi liian lötköltä, lisää mustaherukoita vähäsen. Makeuta. Keitä vettä vaikka vedenkeittimessä ja sulata liivatteet kuumaan veteen. Sekoita norona keitoksen sekaan ja laita sopivaan astiaan kuumana, nosta hyytymään jääkaappiin. Tai jonnekin, kun se kuitenkaan jääkaappiin mahdu. Aseta tarjolle mintunlatvalla ja parilla mustaherukalla koristettuna. Maistuu leivänsyöjille myös paahtoleivällä.
Pitkäperjantain kevyempi vaihtoehto
Tytinöity kalamureke
Vaaleaa kalaa, mielellään kotimaista, mutta koska se on sairaan kallista kaupasta ostettuna, tyydytään seitiin tms. jota saa pakkaskaapista.
400g kalaa
pilkottu sipuli
tilliä
suolaa
2 raakaa kanamunaa
voita
(korppujauhoja 2rkl)
Aja kala läpi lihamyllystä tai jyrskytä sauvasekoittimella mössöksi. Sekoita sekaan pannussa kuullotettu (EI ruskistettu) sipuli. Suolaa ja tillitä. Eli laita sekaan 1rkl kuivattua tilliä tai tuoretta niin, että hyvältä tuntuu. Voita saa laittaa pari noppaa. Korppujauhojakin, jos ei luota kananmunan voimaan. Sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan pitkänomaiseen vuokaan. Vuoka toiseen vuokaan, vettä ulommaisen ja sisimmäisen vuoan väliin, hieman yli puolenvälin. Uuniin 200 astetta Celciusta. Annetaan kiinteytyä uunissa aivan rauhassa puoli torstaita. Lämpöä tarkkaillaan, saa pienentää.
Otetaan kalalientä noin puoli litraa, joko pullosta, kuutiosta tai itse keitettyä. Liivatteita neljä. Liivatteet likoon kylmään veteen, ja sekoitetaan kiehuvaan veteen, joka sekoitetaan kylmään kalaliemeen. Viipaloidaan jäähtynyt mureke. Liivatteella terästettyä, hyytymispisteessä olevaa kalalientä vaan laakean astian pohjalle ja murekeviipaletta päälle. Näiden päälle vielä lisää hyytyvää lientä. Tarjoillaan kylmänä. Tietenkin, ettei tytinä sula. Koristellaan vaikka -yllätys- kananmunaviipaleilla. Rohkeimmat koristelevat vaikka kirjolohen mädillä. Tilliä myös! Riisiä tai perunaa sietäville niitä ja muille vaikka keitettyjä kasviksia. Mielen mukaan.
Hjoo, eiköhän tätä tässä jo tullutkin. Mämmistä hölisen vielä ennen pääsiäistä vähän lisää.
Kommentit