Lihavat montunreunalle riviin -rattatatta- ja ongelma on ratkaistu
Nyt kuulkaa pistää vihaksi. Oikein todenteolla. Ihan niin, että otsasuoni on jo pullistunut metrin päähän ja verenpaineellani voisi nostaa kaivovettä Ukkokolin huipulle asti. Asialla on tietenkin Hellzinnsjkij Pravda aka HS eli Gestap..Hesari. Ja miten ihmeessä se aviisi on onnistunut hassuttamaan useammankin asiantuntijan laatimaan älyttömyyksiä joko vieraskynäkirjoituksena tai sitten johonkin mielipideosinkoon. Rahalla vai väsyttämällä? Ja aivan käsittämättömiä ovat nämä asiantuntijat laatineetkin! Mutta joo, torvet soiden kohden totalitarismia ja Pohjolan Pohjois-Koreaa.
Minä kyllä sanon heipat näille mielipiteille. Täysin käsittämättömästä syystä lihavia pitää RANGAISTA ja SAKOTTAA elämäntavoistaan. Miksei elintarviketeollisuutta, joka niitä sapuskoita vääntää? Miksei niitä toimittajia, jotka tekevät niitä "helppoja" reseptejä, joihin tulee näitä einesruokia, niillä "ruoka"ohjesivuilla? Miksi yksioikoisesti syyllistetään muutenkin heikossa hapessa olevaa lihvaa, sillä usein, erittäin usein siihen lihavuuteen liittyy muitakin aspekteja, kuin vain se syöminen. PErkelE että ottaa kaalista taas niin helvetisti, että taidan laittaa siitä kaalilootaa.
Niin, ja miksei Käypä Hoito -asioita tarkisteta? Jos esmes meikäläisen kropalla menen ja syön käypähoidollisesti oikein, niin verensokerini ovat kohta järjettömissä lukemissa. Oikeasti. Ja insuliinipiikitys heiluu edelleen ylläni kuin Damokleen miekka. Jollei nyt kolmessa kuukaudessa saada verensokereita aisoihin. Onnistuin kyllä vakuuttamaan taas ja jälleen yhden pilliheinän siitä, ettei kauheasti kannata alkaa neuvokkia tarjoilemaan, kun jo tulee vastapalloon. Kinasimme mm. maitotuotteiden ja rasvojen vaikutuksista. Pyysin tutustumaan muutamiin tutkimuksiin rasvojen vaikutusten saralla. Ihan pitkäaikaisia tutkimuksia, joissa on todistettu, ettei rasva ole se oleellinen tekijä kolesterolikertymien muodostumisessa. Noh, kukin tyylillään.
Omalääkärien olemassaolo on vähän niinkuin viisaan insinöörin, joulupukin ja Taika-Jimin. Eli semmoista kun ei ole. Minua on "hoitanut" noin nelisenkymmentä "omalääkäriä" ja muut lekurit sitten vielä päälle. Joskus jopa näkemättä. Voitte vaan arvailla, millaista ihmiskoetta tässä käydään läpi! Mene hoitoon ja jää henkiin. Ehkä ainoastaan paha sisuni on pelastanut minut kuolemasta tämän elämäni aikana useampaankin kertaan. Yrittivät insuliinilla minut viimeksi vaientaa. "Titraat vaan sitä insuliinia, niin saadaan ne aamusokerit riittävän alas, sinne 4-5 väliin". Vittu joo. Pahimmillaan 290yksikköä pitkää inskaa ja lyhykäinen päälle, kutakuinkin saman verran. Että "lasket ne aterian hiilarit ja pistät sen mukaan". Insuliinilla ei ole sivuvaikutuksia, heleijjaaa!! Pistelet vaan menemään, niin maailma pelastuu, stana!
Minä kyllä olen perkeleen eri mieltä näistä asioista. Asiantuntijoiden kanssa. Minut voi koska tahansa pyytää tutkimuksiin ja mittauksiin ja mitä helvettejä niitä onkaan, ettei kaikkien kroppa toimi, niin kuin oppikirjoissa opetetaan. Olen iästäni huolimatta erilainen nuori, tai ehkä juuri siksi.
Näköjään toistan itseäni jälleen, jankutan väärästä hoidosta, jota olen vuosikausia nauttinut.
Sakkolappuja odotellessa.
Kaalilaatikko,
Keittotaito 22.painos 1972
1 kg kaalia
vettä
suolaa
3dl maitoa
1 dl riisiryynejä
300g jauhelihaa (meni 400g)
1 rkl rasvaa (voita)
½dl korppujauhoja (jätin pois, hyvää tuli)
suolaa
valkopippuria
Kaalinkerästä irrotetaan lehdet, jotka keitetään vähän suolatussa vedessä pehmeiksi. Keitinliemi otetaan talteen. Jauhelihaan lisätään vedessä keitetyt riisit, korppujauhot, maito ja mausteet sekä tarvittaessa kaalinkeitinlientä. Mureke vaivataan hyvin. Voidellun vuoan reunolle ja pohjaan asetellaan suurempia kaalinlehtiä, pienemmät lehdet ladotaan kerroksittain murekkeen kanssa vuokaan. Jälelle jääneet lehdet pannaan vuoan päälle. Laatikko saa paistua uunissa 35-40 minuuttia. (paistolämpötilasta ei hajuakaan, mutta itse paistoin sen siinä 225 astetta ensin vartin ja laskin lämmöt sen perästä 150asteeseen ja pidin reilun puolisen tuntia, hyvää tuli)
Minä kyllä sanon heipat näille mielipiteille. Täysin käsittämättömästä syystä lihavia pitää RANGAISTA ja SAKOTTAA elämäntavoistaan. Miksei elintarviketeollisuutta, joka niitä sapuskoita vääntää? Miksei niitä toimittajia, jotka tekevät niitä "helppoja" reseptejä, joihin tulee näitä einesruokia, niillä "ruoka"ohjesivuilla? Miksi yksioikoisesti syyllistetään muutenkin heikossa hapessa olevaa lihvaa, sillä usein, erittäin usein siihen lihavuuteen liittyy muitakin aspekteja, kuin vain se syöminen. PErkelE että ottaa kaalista taas niin helvetisti, että taidan laittaa siitä kaalilootaa.
Niin, ja miksei Käypä Hoito -asioita tarkisteta? Jos esmes meikäläisen kropalla menen ja syön käypähoidollisesti oikein, niin verensokerini ovat kohta järjettömissä lukemissa. Oikeasti. Ja insuliinipiikitys heiluu edelleen ylläni kuin Damokleen miekka. Jollei nyt kolmessa kuukaudessa saada verensokereita aisoihin. Onnistuin kyllä vakuuttamaan taas ja jälleen yhden pilliheinän siitä, ettei kauheasti kannata alkaa neuvokkia tarjoilemaan, kun jo tulee vastapalloon. Kinasimme mm. maitotuotteiden ja rasvojen vaikutuksista. Pyysin tutustumaan muutamiin tutkimuksiin rasvojen vaikutusten saralla. Ihan pitkäaikaisia tutkimuksia, joissa on todistettu, ettei rasva ole se oleellinen tekijä kolesterolikertymien muodostumisessa. Noh, kukin tyylillään.
Omalääkärien olemassaolo on vähän niinkuin viisaan insinöörin, joulupukin ja Taika-Jimin. Eli semmoista kun ei ole. Minua on "hoitanut" noin nelisenkymmentä "omalääkäriä" ja muut lekurit sitten vielä päälle. Joskus jopa näkemättä. Voitte vaan arvailla, millaista ihmiskoetta tässä käydään läpi! Mene hoitoon ja jää henkiin. Ehkä ainoastaan paha sisuni on pelastanut minut kuolemasta tämän elämäni aikana useampaankin kertaan. Yrittivät insuliinilla minut viimeksi vaientaa. "Titraat vaan sitä insuliinia, niin saadaan ne aamusokerit riittävän alas, sinne 4-5 väliin". Vittu joo. Pahimmillaan 290yksikköä pitkää inskaa ja lyhykäinen päälle, kutakuinkin saman verran. Että "lasket ne aterian hiilarit ja pistät sen mukaan". Insuliinilla ei ole sivuvaikutuksia, heleijjaaa!! Pistelet vaan menemään, niin maailma pelastuu, stana!
Minä kyllä olen perkeleen eri mieltä näistä asioista. Asiantuntijoiden kanssa. Minut voi koska tahansa pyytää tutkimuksiin ja mittauksiin ja mitä helvettejä niitä onkaan, ettei kaikkien kroppa toimi, niin kuin oppikirjoissa opetetaan. Olen iästäni huolimatta erilainen nuori, tai ehkä juuri siksi.
Näköjään toistan itseäni jälleen, jankutan väärästä hoidosta, jota olen vuosikausia nauttinut.
Sakkolappuja odotellessa.
Kaalilaatikko,
Keittotaito 22.painos 1972
1 kg kaalia
vettä
suolaa
3dl maitoa
1 dl riisiryynejä
300g jauhelihaa (meni 400g)
1 rkl rasvaa (voita)
½dl korppujauhoja (jätin pois, hyvää tuli)
suolaa
valkopippuria
Kaalinkerästä irrotetaan lehdet, jotka keitetään vähän suolatussa vedessä pehmeiksi. Keitinliemi otetaan talteen. Jauhelihaan lisätään vedessä keitetyt riisit, korppujauhot, maito ja mausteet sekä tarvittaessa kaalinkeitinlientä. Mureke vaivataan hyvin. Voidellun vuoan reunolle ja pohjaan asetellaan suurempia kaalinlehtiä, pienemmät lehdet ladotaan kerroksittain murekkeen kanssa vuokaan. Jälelle jääneet lehdet pannaan vuoan päälle. Laatikko saa paistua uunissa 35-40 minuuttia. (paistolämpötilasta ei hajuakaan, mutta itse paistoin sen siinä 225 astetta ensin vartin ja laskin lämmöt sen perästä 150asteeseen ja pidin reilun puolisen tuntia, hyvää tuli)
Kommentit