MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin olla keski-ikäinen, sairaalloinen, lihava ja -mikä parasta- nainen. Millään muulla elämänmuodolla ei varmasti ole samanlaista statusta terveydenhuollon piirissä, kuin mainitulla lylleröllä. Sairaudet, tapaturmat ja krooniset vaivat pannaan tässä yhtälössä lihavuuden piikkiin ja lihavuushan, kuten kaikki tietävät varmuudella, on vain laiskuutta, nautiskelunhalua, saamattomuutta, hengen velttoutta sekä silkkaa tyhmyyttä, joka vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ellei peräti lopeta sitä tyystin. Jos mitä sairautta ei voida työntää lihavuuden, tyhmyyden tai muun syyn aiheuttamaksi, olkoon se sitten hormonaalista. Vaihdevuodet. NE kamalat, puistattavat ja hirveät VAIHDEVUODET, jolloin naiseus katoaa jonnekin hämärään ja tilalle astuu koukkunenäinen ja partaleukainen noita-akka. Ja jos vielä löytyy jokin sairaus, jota ei voi näillä määreillä kuitata, se onkin sitten ylenmääräisen alkoholinkäytön syytä, olet perijuoppo, turmiolan-tiina, kassi-alma ja yhteiskunna...

Hähhäh, niin se vaan kuulkaa on, että netissä on toisilla jopa koko elämä. Vaikka muuta väittävät, niin elo ihmisen riemuineen ja murheineen se on niin lujasti juurtunut kiinni mielikuviin ja -kuvitukseen, kuin olla vaan voi. Tunnen ja tiedän useitakin itseään diskreetteinä persoonallisuuksina ja suurina individualisteina pitäviä ihmisiä, joiden todellinen persoona vain hieman vilahtaa tekstin laidalla, jos sielläkään. Sellaisilla ihmisillä on armollinen mielikuvitus. He kun istahtavat masiinansa ääreen, niin oma hiirenharmaa ihmisyys karkaa seinänrakoon ja tilalle astuu Suuri Puhuja, jolla on valta yli äyräiden, aitojen ja muiden kanssakulkijoi kanssanettaajien. Ylenpalttinen tietäväisyyskin nostaa päätään. Neuvoja jaellaan. Minäkin jaan mielelläni neuvoja, ne perustuvat aivan omakohtaisiin kokemuksiini. Vain ja ainoastaan. Mutta näillä nettihirmuilla ei, neuvokit perustuvat enimmäkseen mielikuvitukseen. Riutuva rimpula saattaapi antaa kuulkaa semmoiset laihtumisneuvot, että oksat ...

Ilta-, naisten-, aikakaus-, erikois- ja sanomalehdet tuntuvat olevan näinä päivinä jälleen täynnänsä kaiken saatanan listoja, mitä voi syödä huoleti ja mitä ei missään nimessä tule syödä edes huoleti. Tai jos syö, on syytä huolestua syvästi. Ja taajaan! Eikä missään nimessä toistaa syntiänsä, että on tullut syöneeksi jotain, mielummin ripottelee henkilö tuhkaa päällensä ja repii ihokkaansa korviavihlovasti oihkaisten kuni sureva leski ja muut humut Raamatu vallattomissa kertomuksissa muinoin. Toisaalta, aihe ei ole niin syväluotaava, että mitäpä sitä Raamattuakin tähän sekoittamaan. Tai toisaalta, sotketaan vaan, sillä sitä saatetaan tarvita viimelopuksi, jos joku menee, ottaa ja syö jonkun listan mukaan... Omalla vastuulla, minä irtisanoudun tämän tekstin oikeellisuudesta ja terveellisyydestä justiinsa tässä alkumetreillä, heti. Kiitos. Savolainen kun olen. Olen poiminut kymmenen ainetta, joista ei saa läskiä vyötärölle, päähän, persieen tahi paksuuntuneita luustonosia, paitsi kalloon...

Eilen sohvanpohjalla maatessani katselin toisella silmälasin puolikkaalla teeveeseetä ja toisella puolikkaalla pälyilin kasaa keitto- ja muita kirjoja. Pitäsi käväistä kirjastossa jälleen ja taas. Se oli noin päällimmäisenä mielessä. Teeveesee suolsi joitain vähä-älyisiä mainospätkiä ja nehän ovat minulle suorastaan taivaanmannaa ulukomuankielisten ruokaohjelmien ohella. Kyllä, kyttää mainosten sanomaa, rakennetta ja kontekstia, jossa tuote tai mielellään mielikuva tuotteen käyttäjästä esitetään. Samoin salavihaisesti tiiraan näitä ruokaohjelmien käännöksiä, kuten toinen lukijoistani ehkä muistaa. Molemmissa on hassuuksia ihan ääneennauramista varten. Yön yli nukuskeltuani, nimenomaan, näin aamukahvin korvalla jyrähti käsinkosketeltavasti mieleen, että ravitsemusgenressä voisi ollakin ihan aiheita mainosnikkarille a-kirjaimesta tajun tuolle puolen. Mikä ettei! Näin jo itseni palaverissa tyhjän pöydän, fläppitaulun, videotykin ja uneliaan, mutta vaivaisesti innokkaan porukan kera. Kah...

Kuten oletten huomanneet. Jostain kummallisesta syystä. Myönnän auliisti, olen individualisti henkeen ja verinäytteeseen. Sosiaalinen erakko. En tarvitse ympärilleni elävässä elämässä hovia hymistelemään. Kunhan tassuttelen villasukat jalassa ja aamutakki päällä puolille päivin, kirjoitan aamuisin ja otan päikkärit. Sekä pohdiskelen tätä painonpudotuksen sietämätöntä keveyttä laidasta laitaan, olen tyytyväinen. Teen siinä ohessa ihmiskokeita itselläni ja monta mielenkiintoista seikkaa onkin pompannut lootasta kuin vieteriukko. Tutkija-ainestahan minussa on rutkasti, jos aihe ja materiaali ovat oikeita. Ja materiaaliahan on maailma vääränään, kirjoja, netti ja paljon muuta. Tässä matoisessa maailmassa on niin paljon kaikenlaista tietoa ja tiedonkuljettajaa, että ennen putoaa metso puusta kypsänä lautaselle, kuin saa sisäistettyä koko valikoiman. Olen pienen ikäni ollut tekemisissä enempi vähempi ruoan kanssa. Koko vyyhti alkoi mummolani keittiöstä. Alakouluikäisenä paistelin lettuja v...

Olen vasiten taas hilannut muotoni tähän koneen äärelle tuijottelemaan tyhjää ruutua ja vastapäistä metsikköä.  Ja koska aurinko paistaa, tiaisilla on kevättä rinnassa ja lehdissä on aloitettu jo bikinikauteen valmistautuminen erilaisin terveysartikkelein ja muin mantroin. Terveys on kaikkien huulilla. Ja minulla rakko. Tee oli kuumaa. Aiemminkin olen kirjoittanut erilaisista ihmistyypeistä, joilla on omalaatuisia käsityksiä laihtumisesta ja varmaan paljon muustakin. En ole uskaltanut kysyä. Ettei menisi yöunet ihan nollasummapeliksi. Lojuin eilen ehtoolla sohvanmutkassa koira kainalossa ja sain eräänkin ahaa -elämyksen. Mutta ne ovat muuttuneet aamun tullen etämyksiksi ja haipuneet muististani palatakseen jälleen. Joten päädyin pohtimaa tätä nykymenoa terveydentulvan keskellä. Äkkiseltään ei arvaisi, kuinka paljon kuuluu käsitteeseen terveys! Herranjee, siellähän lilluu kaikenlaisia juttuja uskomuksista lumehoitojen kautta rankkoihin lääketieteellisiin operaatioihin. Terveydel...

Feissarissa, eli minun kielelläni Vaspuukissa, tuttavani herätti keskustelun vihaamisesta. Siellä mielipiteiden laineet löivät hyrskien laidasta toiseen. Olivat ihan ookoo, joitain mielipiteitä en kannata ja jotkut olivat ihan jees. Keskustelu kirvoitti minussa filosofista pohdiskeluntapaista, tai pohdiskeltua filosofiantapaista, kuten haluatte. Ja seikkailu samaisessa puukissa sai minut raivon valtaan, kuten voitte tuolta lopusta havaita. Ensinnäkin vihassa jo itsessään on jumalattomasti energiaa. Joku alkaa heti jäkättää, että negatiivista energiaa. Joo, ehkä. Mutta minä voisin kuvitella, että senkin voi kääntää negatiivisesta positiiviseksi, jos on oikea resepti. Muttei sitäkään ihan heti opi. Pitää osata ensin tunnistaa viha, vihan kohde ja eritoten vihan laatu. Sen jälkeen sen voi kanavoida toiminnaksi. Halonhakkuussa hyödynsin muuannen ällöttävän ihmisen (siis mielestäni ällöttävä ja myöskin typerä) päätä. Sitä oli niin mukava halkoa palasiksi...ja tulosta tuli. Muutaman halko...