MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Rumarillumarei, kansalaiset. Ihmeellisten ilmiöiden äärellä taas vaihteeksi. Tuotteistettu ja kaupallisetettu ja kaulittu, silitetty ja käännetty ruokavaliohysterisoitu ruokavalio. Tyhmiä kysymyksiä ei  ole, on vain onnettoman pöljiä vastauksia. Ja äärettömän typerää debattia. Jos ihmiselle annetaan valmiiksi eteen luettelo, että mitä tässä tapauksessa tai tapauksetta, saat suuhusi, nahkaasi tai korvantaakse pistää, niin jo on joku neropatti ehdottamassa listan ulkopuolista elämää. (Olen seurannut muutamaakin keskusteluryhmää somessa ja Suomessa) Yksi hyväksyy vain syvänmeren kalat ruokavalion proteiinilähteeksi. Toinen kääpiökasvuiset kyyttönaudat ja jättiläiskanat plus vielä petrimaljassa kasvatettu punainen liha on bueno. No niin. Siihen toinen nillittää, että eikäku vaan ja ainoastaan hyvänlaatuinen proteiini, joka saadaan käsittelemällä kasvipohjaisia stanoleja ja härkäpapuja, kauraa ja muista kasvannaisista saatavia fytoterapisia osinkoja esimerkiksi rikkihapolla, sitruunal...

Arvostettu tuttuni törmäsi tässä taannoin päätäpahkaa varsin jännittävään asiaan. Ollen kuitenkin lääkärinhoitoinen ja päästään visu. Kärsii mm. kaikensorttisista puutoksista. Enkä sanonut, että puu on toksista. Toisille on. Tästä päästään hissukseen asiaankin. Aasinsiltojen läpi, yli ja ympäri. Suorin vartaloin, kerien. Paitsi että mutsis oli. Siis tilannehan on se, että netti on vääränään muitakin profeettoja, guruja ja jumaluuksia, kuin minä ja Christer Sundquis t . Christerillä on onneksi melko maanläheinen lähestymistapa ravitsemukseen ja eri tutkimuksiin. Luojan kiitos. Minä, joka puolestani liikun sfäärien ulkorajoilla ja yllä, lennättelen milloin minkäkin kokoisia kiviä ja kivennäisiä kanssatallaajieni jalkoihin. Ja aika usein osuvat kipeään paikkaan ne. Joskus kiveksille, jos semmoiset vastapuolella sattuu olemaan. Useimmiten ei. Melkoisia neitejä on vastaantulijoissa, vaikka olisikin ne kivekset, munattomiksi ovat monet jääneet. Siitä huolimatta. Mutta! Kanamuna onkin parha...

Ja kevään tulemisen huomaa mistäpä muusta, kuin siitä, että lehdet pullistelevat laihdutus- ja elämätapaohjeita. *huokaus, syvä huokaus* Ja joka jumalan vuosi sama joiku toistuu, että ylivoimaisesti paras ja nopein ja käy kaikille ja kilot lähtevät alle kolmessa päivässä. Voi ristus! Että mua ottaa kovasti pattiin tämä, mutta minkäs teet. Maailma on täynnään ikuisia optimisteja, jotka todella uskovat näitä älyttömyyksiä. Tässä jo kohta vuosikymmenen nettipalstoja seuranneena, olen kyllä enempi vähempi sitä mieltä, että ihmeitätekeviä diettejä ei ole. Ei ole. Luitte aivan oikein. Ette te niitä kymmenessä tai kolmessa kymmenessä vuodessa karttuneita kiloja kolmessa viikossa pudota. Ettekä viikossa. Ja me päästämme nyrjähtäneet, jotka lääkitsevät itseään ruoalla, juomalla ja kulinaristisillä nautinnoilla, meillä ne vasta oltavat onkin. Kun nyt taas ja jälleen tulee kaikensorttisia akkailehtiä ja iltalööppösiä, joissa julistetaan kuinka voit hyvin näillä ohjeilla. Ota lehti käteen, vaivi...

Taas tuli vierailtua lasaretin uumenissa, poliklinikalla. Tällä kertaa osakokonaisuuttani hoidetaan lihavuuden osalta. Taas. Ja minä kun kuvittelin meneväni sinne sydämeni vuoksi. Enkä lihavuuden. Olisin vielä hyväksynyt sokeritautinikin, mutta nyt puututaankin lihavuuteeni oikein puukon kanssa. Eppäälen. Lujasti. Tässä tulee mieleen kaikenlaista ikävänsorttista tuon "terveydenhoidon" tehokkuudesta. Se, mikä siellä näyttää unohtuvan tyystin, on sellainen ihan pikkuseikka, että ihminen ei ole kone! Eikä ihmistä voida hoitaa pala kerrallaan. Tai voidaan, jos on kyse luunmurtumasta. Käsi/jalka tai muu siihen verrattava palasina. Silloin voidaan. Mutta kun on kyse näistä asioista, joissa kaikki riippuu kaikesta , niin yhden osan viilaaminen kuntoon ei paranna koko ihmistä. Vaikka kuinka korostetaan elämäntapamuutosta ja voinnin paranemista ja paljon muuta. Eikä kukaan kysy klassista kysymystä siltä tohtorien rattaisiin joutuneelta, että haluatko sinä sitä muutosta itse?? Oletko...

Tässä edellisen postaukseni taustaa. Ja paljon muuta! Kivoja juttuja lekureista ja hoitohenkilökunnasta, joita tulen kertomaan taatusti pikku hiljaa lisää. Ihmisiähän hekin ovat, mutta vastuussa paljosta ja väärä vallankäyttö tuhoaa monta elämää totaalisesti tai sitten ei. Mutta tappelukseen joudut ihan väkisin, jos pidät kiinni oikeuksistasi tai vaadit tarkempia tutkimuksia. Ethän SINÄ voi tietää miten kehosi käyttäytyy! Varsinkaan, jos olet lihava ja vaihdevuosia odotteleva saati vielä sukupuolivammainen, nainen. Kitisevä menopaussipakkaus. Ei niitä kannata vakavasti ottaa. Luulotautia! Siis viime aikoina askeleni on hidastunut huolestuttavan paljon, ihan tässä viimeisen vuoden aikana. Kinoksissa nojailin lapioon pihisten kuin höyryveturi. Postiretkellä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa, vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Kun jalka ei kantanut tai pikemminkin, ei jaksanut liikahtaa samaan malliin kuin ennen. Ennen mitä? No, vaikka kaksi vuotta sitten! Tai viisi! Eni...